Luetellaan miten aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla hienovaraisesti
Luetellaan tähän ketjuun, miten aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla hienovaraisesti (niin että sitä on vaikea tunnistaa kiusaamiseksi)
Kommentit (378)
Siis miksi ap:n nyt pitäisi mennä vielä kiusaamaan itseään lisää kysymällä aiheesta? Vastausvaihtoehdot: 1) me ei tykätä susta 2) haiset pahalle 3) silmien pyöritystä ja katse muualle
Tai ihan vaan joku työhön liittyvä syy. Jos joku tekisi minulle noin, niin totta kai kysyisin suoraan, mikä syy tuohon on. Ja jos kunnon syytä ei olisi, niin kertoisin ihan suoraan heille, millaista heidän käytös on ja ilmoittaisin asiasta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirryin toiseen tiimiin talon sisällä.
Siellä mulle kerrottiin tiiminvetäjän toimesta, että klo 11 kokoonnutaan hissiaulaan ja mennään yhdessä syömään. Pikkuhiljaa yhä useammin huomasin, että muut olivatkin lähteneet talon ulkopuolelle syömään aikaisemmin ja seisoin siellä hissiaulassa yksin tai tiiminvetäjän kanssa. Vakiintunutta oli, että kahvilla käydään 14:30. Huomasin, että muut kävi koko ajan aikaisemmin ja kun menin paikalle 14:30, muut nousi pöydästä ja lähti hommiin tai jos siinä oli jo porukkaa niin se kuuluisa aavikon pensas olisi voinut pyöriä pöydän päällä. Yritin jutustella eri ihmisten kanssa, mutta sain lähinnä yksitavuisia vastauksia. Osa teeskenteli ettei kuullut. Lakkasin käymästä sekä lounaalla ja kahvilla. Sitten hekin palasi takaisin uomiinsa, mutta en enää halunnut osallistua.
Etätyöaika oli helpotus, koska sitä jatkuvaa hylkimistä ei hie
"Kysyitkö koskaan itse muita lounaalle (niitä, kenen kanssa eniten yhteisiä juttuja) ? Ehdotitko koskaan itse yhteistä lähipäivää toimistolle? Järjestitkö itse etäkahveja? Kommentoitko itse koskaan muiden töitä? Tsemppasitko itse koskaan muita ja olit sosiaalinen? Anteeksi vaan, mutta kuulostat itse vähän sellaiselta perässä vedettävältä, joka ei koskaan itse kykene mitään kysymään tai ehdottamaan. "
Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä tuossa esimerkissä ryhmäläiset ovat niitä sosiaalisesti taitamattomia pösilöitä. He vaan ovat niin omahyväisiä, etteivät edes osaa katsoa peiliin.
Kuulostaa tosiaan joltain julkisen puolen työpaikalta.
Tiedon pimittäminen ja eristäminen, aikaansaannosten ja ideoiden vähättely, toiminnan arvostelu esimiehen taholta kokouksessa ilman, että ongelmasta olisi puhuttu aikaisemmin kertaakaan, muita huonommin kalustetun ja varustetun työpisteen antaminen, tervehdykseen vastaamattomuus jne. Ongelmallisia työyhteisöjä ja huonosti käyttäytyviä ihmisiä piisaa. Onneksi voin tehdä nykyisin etätöitä 99 prosenttia työajasta.
Mitä yrität nyt selittää? Että tämän yksinjätetyn oma vika oli se, että hänet jätettiin yksin istumaan, kun hän ei pitänyt itsestään meteliä?
No itselläni on paha kasvosokeus. En todellakaan näistä puhu työkavereille, mutta en vain kerta kaikkiaan tunnista ihmisiä, joita olen tavannut pari kertaa. Onneksi meillä on töissä ihmisiä, jotka ihan uskaltavat ääneen sanoa, jos en mene heidän viereen istumaan.
Onneksi nykyään olen etätöissä ja it-alan johtaja. Ennen olin hoitaja.
ite oon joskus käynyt tauolla kotona ruokatauolla tai autossani, jos on jotain kusipäitä töissä.monessa työssä tauot on omaa aikaa, ei työ aikaa.ei tarvi katsella nyrpeilyä, vaan voi rentoutua omassa seurassa.en mennyt koskaan mihinkään työpaikan lounaaseen,teatteriin tms. koska ei ole pakko. niin vältyy kaikelta inhottavalta käytökseltä.
Onko muilla kokemusta siitä kun työpisteet ja taukotilat varataan ja sijaiset jätetään seisomaan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä yrität nyt selittää? Että tämän yksinjätetyn oma vika oli se, että hänet jätettiin yksin istumaan, kun hän ei pitänyt itsestään meteliä?
No itselläni on paha kasvosokeus. En todellakaan näistä puhu työkavereille, mutta en vain kerta kaikkiaan tunnista ihmisiä, joita olen tavannut pari kertaa. Onneksi meillä on töissä ihmisiä, jotka ihan uskaltavat ääneen sanoa, jos en mene heidän viereen istumaan.
Tässä oli sitten neljä täysin sokeaa ihmistä, joiden kanssa olin ollut samassa työpaikassa jo pari vuotta ja koko aamupäivän tehnyt yhteistyötä samassa pienessä tilassa. Ruokalassa ei ollut muita asiakkaita. Et nyt saa selitettyä tätä millään.
"Aina ei huomaa, mihin joku meni istumaan, jos tuo henkilö ei yhtään pidä ääntä itsestään. Silloin mennään niiden muiden luo ja sanota, että tulittekin tähän ja istutaan alas. "
---------
Aina ei ilmeisesti myöskään huomaa, että yksi puuttuu, vai...?
Tuossa tilanteessahan käydään tietenkin sille yhdelle sanomassa, että hei me muut mentiinkin tuonne istumaan, tule sinäkin.
Meillä tauko on työaikaa . Joten pitää olla työkamujen kanssa samassa tilassa.
Puolet täällä olevista asioista on sellaisia, jotka eivät millään muotoa ole kiusaamista. Työssä ollaan tekemässä työtä ja on ihan normaalia, että siihen työntekoon puututaan, jos hommat eivät suju.
Työpaikan niinsanotut työasioiden whatsapp-ryhmät, joissa on esimiehet ja suositut työntekijät. Siellä voidaan yhdessä haukkua niitä epäsuosittuja, joita ei ryhmään ole kutsuttu.
Ettekö te saa suutanne auki töissä?
Vierailija kirjoitti:
"Aina ei huomaa, mihin joku meni istumaan, jos tuo henkilö ei yhtään pidä ääntä itsestään. Silloin mennään niiden muiden luo ja sanota, että tulittekin tähän ja istutaan alas. "
---------
Aina ei ilmeisesti myöskään huomaa, että yksi puuttuu, vai...?
Tuossa tilanteessahan käydään tietenkin sille yhdelle sanomassa, että hei me muut mentiinkin tuonne istumaan, tule sinäkin.
Tai sanotaan sille toisen pöydän varanneelle, että hei Pirjo istuu jo tuossa, mennään samaan pöytään.
Tässä oli sitten neljä täysin sokeaa ihmistä, joiden kanssa olin ollut samassa työpaikassa jo pari vuotta ja koko aamupäivän tehnyt yhteistyötä samassa pienessä tilassa. Ruokalassa ei ollut muita asiakkaita. Et nyt saa selitettyä tätä millään.
No mitä nuo ihmiset sitten sanoivat syyksi, kun menit heidän luo?
Vierailija kirjoitti:
Tässä oli sitten neljä täysin sokeaa ihmistä, joiden kanssa olin ollut samassa työpaikassa jo pari vuotta ja koko aamupäivän tehnyt yhteistyötä samassa pienessä tilassa. Ruokalassa ei ollut muita asiakkaita. Et nyt saa selitettyä tätä millään.
No mitä nuo ihmiset sitten sanoivat syyksi, kun menit heidän luo?
Miksi olisin mennyt? Viesti oli jo tuolla selvä. Emme halua lounastaa kanssasi.
Toivottavasta työpaikkani vittumainen haahka ei lue tätä ketjua ja saa inspiraatiota.
Mitä ihmeen kynnysmattoja täällä oikein roikkuu? Jos koette, että jossain tilanteessa ei teidän mielestänne ole toimittu oikein, niin silloin pitää se suu saada auki. Ei kukaan kohtele teitä huonosti, jos ette itse siihen suostu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa luettavaa 😳
Onko kaikissa tapauksissa kyseessä matalapalkkainen, naisvaltainen ala??
Itse en ole tällaiseen törmännyt, vaikka olen useammassa työpaikassa ehtinyt olla. Tosin suurin osa korkeammin koulutettuja. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä mutta työasiat sujuu asiallisesti ja ammattimaisesti.
Mun pitkä tarina on tossa pari viestiä ylempänä ja kyseessä valtion virasto, jossa on sukupuolijakauma on 40/60, miehiä enemmän ja oikeastaan kaikki yliopistokoulutettuja.
Miehet varsinkin olettaa, että ihmiset ovat itse oma-aloitteisia ja aktiivisia. Yleensä miesten porukkaan on kyllä helpompi mennä, jos jutut menee yhtään yhteen. Mutta vaatii sen, että menee vaan eikä koko ajan oleta jonkun pyytävän mukaan.
No miten olet oma-aloitteinen jos alle kymmenen hengen tiimissä on joku tiimikanavan ulkopuolinen chatti jossa on kaikki muut paitsi sinä ja tiiminvetäjä ja jossa sovitaan kaikki lounaat, kahvit ja läsnäpäivät ja saat kuulla ko.chatista ehkä kuukausi ennen irtisanoutumista?
Ja se chatti jonka luulet olevan tiimin virallinen chatti koska sulle se on niin esitelty, on sellainen jossa sun kysymyksiin, jopa työaiheisiin ei kukaan vastaa? Kaks tai kolmekin kertaa voi ajatella, että muilla on kiire, mutta viidennen kerran jälkeen alkaa jo miettiä muutakin syytä. Ennen lähtöä laskin, että mun työaiheisiin kysymyksiin ei oltu vastattu 8 kuukauteen kertaakaan. Muiden kysymyksiin saattoi tulla vastaus saman tien. Myöskään one-to-one-chatteihin ei vastattu tai saatettiin kysyä viikon päästä, onko joku asia vielä relevantti, kun hyvin tiedettiin, että ei se enää ole.
Onko tommonen oikeasti normaalia ja että kaikki vika on mussa?