Luetellaan miten aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla hienovaraisesti
Luetellaan tähän ketjuun, miten aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla hienovaraisesti (niin että sitä on vaikea tunnistaa kiusaamiseksi)
Kommentit (378)
Minä ihmettelin yhden työkaverin käytöstä. Tuntui että otti silmätikuksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tätä jatkui noin kolme kuukautta kunnes tein keikan muualla ja avauduin asiasta toiselle työkaverille. Sanoi että tällä kiusaajalla on nuppi jossain vaiheessa heitellyt ja on vahvalla lääkityksellä.
Ymmärsin samantien. Itsekin kärsinyt mt ongelmista ja päätin suhtautua eri tavoin, koska ajattelin että ongelma on hänellä, ei minulla.
No käytös jatkui aina vaan pahempana ja totesin että antaa olla. On itselläkin jokin sietoraja. Kyseinen henkilö kun alkaa huutamaan käytävällä asiakkaiden nähden kuinka joku tollo ei ole vaihtanut roskapussia niin ajattelin että olkoot:D
Siirryin toiseen kohteeseen kun siihen oli mahdollisuus.
Mutta joskus mietin että kaikenlaisia sekopäitä sitä on työelämässä kun taas työttömänä on asiallisia ja fiksuja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Määräaikaisuuden jälkeen vakinaistettiin. Yli viidenkymmenen työntekijän yksiköstä vain viitisen työntekijää onnitteli.
Eihän tuo ole kiusaamista. Odotitko viittäkymmentä onnittelukorttia?
Itselläni vähän samantyyppinen tilanne, lähitiimin 20 jäsenestä yksi onnitteli. Ei kyllä tullut mieleenkään, että onnittelujen puute olisi ollut kiusaamista. Ei ihmiset kaikkea muista tai kiinnitä asioihin huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aina ei huomaa, mihin joku meni istumaan, jos tuo henkilö ei yhtään pidä ääntä itsestään. Silloin mennään niiden muiden luo ja sanota, että tulittekin tähän ja istutaan alas. "
---------
Aina ei ilmeisesti myöskään huomaa, että yksi puuttuu, vai...?
Tuossa tilanteessahan käydään tietenkin sille yhdelle sanomassa, että hei me muut mentiinkin tuonne istumaan, tule sinäkin.
Tai sanotaan sille toisen pöydän varanneelle, että hei Pirjo istuu jo tuossa, mennään samaan pöytään.
No sekin, mutta itse näin tämän tilanteen niin, että muut eivät täydessä lounasravintolassa huomanneet mihin se ensimmäiseksi istunut meni. Ehkä toiseksi istunut ei edes ajatellut, että joku porukasta ehti istua jo muualle ja luuli itse olevansa ensimmäiseksi pöydän varannut. Mutta ap:han sitten myöhemmässä kommentissaan kertoi, että ruokala oli ollut muuten tyhjä, joten silkkaa ilkeyttä muilta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelin yhden työkaverin käytöstä. Tuntui että otti silmätikuksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tätä jatkui noin kolme kuukautta kunnes tein keikan muualla ja avauduin asiasta toiselle työkaverille. Sanoi että tällä kiusaajalla on nuppi jossain vaiheessa heitellyt ja on vahvalla lääkityksellä.
Ymmärsin samantien. Itsekin kärsinyt mt ongelmista ja päätin suhtautua eri tavoin, koska ajattelin että ongelma on hänellä, ei minulla.
No käytös jatkui aina vaan pahempana ja totesin että antaa olla. On itselläkin jokin sietoraja. Kyseinen henkilö kun alkaa huutamaan käytävällä asiakkaiden nähden kuinka joku tollo ei ole vaihtanut roskapussia niin ajattelin että olkoot:D
Siirryin toiseen kohteeseen kun siihen oli mahdollisuus.
Mutta joskus mietin että kaikenlaisia sekopäitä sitä on työelämässä kun taas työttömänä on asiallisia ja fiksuja ihmisiä.
Työ tekee ihmisestä sekopään, tuskin tuokaan ihminen sellainen oli valmiiksi. Saisi tulla käyttöön lyhyemmät työpäivät kaikkialla. Ei kukaan jaksa olla töissä 8h päivässä eläkkeeseen asti
Vierailija kirjoitti:
Sotealalla on omat klikit. Kun tulet ulkopuolisena töihin, jäät ulkopuoliseksi. Jos oikeasti haluat auttaa vanhuksia, joudut kiusatuksi. " Ihme hikipinko, työhullu". Nämä röökiporukat hallitsevat kaikkea. Esimiehet eivät uskalla sanoa heille vastaan. Nämä laiskat, ylipainoiset vakituiset istuvat läskiperseillään ja työntävät kaikki raskaimmat hoidettavat sijaisille.
Rumasti sanottu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotealalla on omat klikit. Kun tulet ulkopuolisena töihin, jäät ulkopuoliseksi. Jos oikeasti haluat auttaa vanhuksia, joudut kiusatuksi. " Ihme hikipinko, työhullu". Nämä röökiporukat hallitsevat kaikkea. Esimiehet eivät uskalla sanoa heille vastaan. Nämä laiskat, ylipainoiset vakituiset istuvat läskiperseillään ja työntävät kaikki raskaimmat hoidettavat sijaisille.
Rumasti sanottu
Totuus sattuu
Paikkojen varailu itselle ja kamulle milloin milläkin esineellä.
Tapahtui lankapuhelimien aikaan. Olin uusi tiimissä ja pari vanhempaa työntekijää laittoivat minun päivystysvuorossa puhelimeni äänettömälle. Siinä sitten päivystin ja ajattelin, että onpa hiljainen ilta. Aamulla ihmeteltiin, että oliko puhelin ollut "rikki". Tämä toistui pari kertaa kunnes aloin tarkistaa puhelimen oman vuoron alussa. Onneksi ei ollut kyse mistään ihmishenkiä uhkaavasta päivystyksestä.
On myös kiusattu sillä tavalla, että työnkuvaani muutettiin ja mielenkiintoiset työt siirrettiin toiselle työntekijälle. Päivisin tuli paljon ylimääräistä aikaa eikä töitä ollut tarpeeksi, mikä vaikutti itsetuntooni ja aloin masentua, mikä vaikutti siihen, etten halunnut olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja ulkopuolisuus vain lisääntyi. Keskustelu esimiehen kanssa ei auttanut, sillä hän nimenomaan oli masinoinut koko jutun. Onnistuin vaihtamaan yksikköä, ja pääsin mukavien ihmisten joukkoon ja palauduin takaisin omaksi itsekseni.
Testien tekeminen esim. olenko suorittanut tietyt työtehtävät. Huomaa siitä jos joku tavara on laitettu johonkin paikkaan. Siirrän ne aina. Merkiksi siivoamisesta.
Ilmaistaan vihamielisiä tunteita epäsuorasti esimerkiksi ilkeillä huomautuksilla, eleillä tai ilmeillä.
Kommentoidaan toisten eväitä ja sanotaan että huonoa rasvaa käytetty. kannattaisi syödä enemmän kasviksia.
Huhujen levittäminen tuntuu pahalta :(
Otetaan luvatta sekä kysymättä käyttöön ja sotketaan työvälineet:
Olin siivoamassa osaikaisena erästä firmaa. Toisen firman työntekijänä. Oli tiukka aika missä juostiin kirjaimellisesti kaikki tehtävät läpi joka aamu. Usea aamu venyi useamman minuutin mistä pomoni nalkutti minulle. Näinä kyseisinä aamumuina juoksin pitkin taloa etsimässä työvälineitäni mitkä Olin edellisen vuoron jälkeen siitinyt, pessyt ja asettanut komeroon paikoilleen.
Välineet olivat siellä täällä ja tietysti likaisina. Usein huoneista ja tiloista minne en päässyt joten juoksin etsimässä häntä jolla avain näihin tiloihin jne. Pomo firmasta valitti pomolleni kuinka muka jätin tavarat lojumaan ja pomoni taas minulle ja minä taas pomolleni ja pomoni taas toiselle pomolle. Jaksoin muutaman kuukauden sitä showta ja lähdin.
ei tervehditä, ei haittaa. Minulla on käytöstavat ja tervehdin piruuttaankin aina töihin tullessa ja moikkaan lähtiessä. Pihdataan tietoa, ei haittaa. Voin ilmaista etten ole saanut kyseistä tietoa ja toimin niiden tietojen varassa mitä minulla on. Alani on sellainen, että jos et osaa-et myöskään tee. Voin kysyä apua parilta ihmiseltä, jos en saa-ei haittaa. Jätän tehtävän tekemättä ja esimiehen ihmetellessä, ilmoitan ettei kukaan neuvonut vaikka pyysin. Pidän omista rajoistani kiinni ja työaika 8h menee ilman "ystäviäkin".
Vierailija kirjoitti:
Monet esimerkit tuttuja hoitoalalta. Ei enää ikinä takaisin.
Ihan hetkinen vielä ja sitten riitti ikuisesti. Hyvät fiilikset :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelin yhden työkaverin käytöstä. Tuntui että otti silmätikuksi heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Tätä jatkui noin kolme kuukautta kunnes tein keikan muualla ja avauduin asiasta toiselle työkaverille. Sanoi että tällä kiusaajalla on nuppi jossain vaiheessa heitellyt ja on vahvalla lääkityksellä.
Ymmärsin samantien. Itsekin kärsinyt mt ongelmista ja päätin suhtautua eri tavoin, koska ajattelin että ongelma on hänellä, ei minulla.
No käytös jatkui aina vaan pahempana ja totesin että antaa olla. On itselläkin jokin sietoraja. Kyseinen henkilö kun alkaa huutamaan käytävällä asiakkaiden nähden kuinka joku tollo ei ole vaihtanut roskapussia niin ajattelin että olkoot:D
Siirryin toiseen kohteeseen kun siihen oli mahdollisuus.
Mutta joskus mietin että kaikenlaisia sekopäitä sitä on työelämässä kun taas työttömänä on asiallisia ja f
Kyllä jotkut ihmiset ovat sen luonteisia että ovat valmiiksi skopäitä! Tälläisten ihmisten ei pitäisi olla työyhteisössä, tulee vain mieleen miksi pomot sallivat skopäisen käytöksen mutta kiltit,tunnolliset ja rehelliset joutuvat aina tulilinjalle?? Pitäisköhän itse ruveta skopääks niin pomo vois olla sitten sanomatta mitään ja valittamatta?
Nuori naiskollega keikistelee erittäin tiukassa ja paljastavassa asussa toimistolla. On sellaista kiusaa etten voi koskaan pysyä ajatuksissani.
Voi voi, kylläpäs naisvaltaisilla aloilla on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Itseeni tämmöinen hienovarainen kiusaaminen on kohdistunut niin ettei ole kutsuttu illanviettoihin mihin on vakiintunut se oma porukkansa eikä juurikaan näihin viestirinkeihin.Toki olen aika uusi työntekijä,mutta näin vuoden talossa olon jälkeen koen itseni aivan ulkopuoliseksi.
Täällä toinen. 1,5 v nyt ollut tässä työpaikassa ja mitään palautetta en ole saanut työstäni esimieheltä, sen sijaan hän on peruuttanut kaikki yhteiset palaverit (tai siis minua ei niihin kutsuta), eikä minua kutsuta myöskään mihinkään henkilöstön yhteisiin palavereihin tai illanviettoihin. En saanut firman joululahjaa, jonka kaikki muut saivat. Olen puoli vuotta etsinyt uutta työtä, toivottavasti pian tärppäisi. Tämä meno musertaa ammatillisen itsetunnon, kun en tiedä mitä olen mahdollisesti tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä.
Muistapa siis sanoa.