Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen mielestä hänen ongelmat on minun syy. Mikä juttu?
25.02.2024 |
Edellisessä avioliitossani silloinen aviomies alkoi 7 avioliittovuoden jälkeen syyttämään minua omista ongelmistaan. Syytti minua, että olen aiheuttanut sen, että hän on lihonut, perusteluna oli että olen niin tylsä ihminen ja sillä tavalla olen aiheuttanut että hän on lihonut. Syytti minua siitä ettei hänellä ole riittävästi omia harrastuksia, perusteluna oli että minulla ei ole riittävästi omia harrastuksia (harrastin mm. käsitöitä, lukemista, leipomista, puutarhanhoitoa, pyöräilyä ym, mutta hän ei kuulemma laskenut niitä harrastuksiksi). Muitakin esimerkkejä olisi. Hän ei suostunut ymmärtämään, että on ihmisen omalla vastuulla huolehtia painostaan jos ei halua lihoa tai hankkia harrastuksia jos haluaa harrastaa. Lopulta hermostuin tähän syyttelyyn ja otin avioeron. Jonkin aikaa eron jälkeen ex kertoi tajunneensa eron jälkeen, että en minä ollut syyllinen niihin hänen ongelmiin.
No, tästä on jo vuosia. Olen uudessa avoliitossa, tällä kertaa ei olla ehditty naimisiin asti. Avoliittoa on takana neljä vuotta ja samanlainen syyttely on alkanut taas, vaikka mies on eri ja vaikka luulin ottaneeni erilaisen miehen. Nykyinen on alkanut syyttämään minua siitä ettei etene urallaan. Syyksi sanoo etten kannusta riittävästi enkä auta häntä hänen työssään riittävästi. Teen omaa uraa, jossa etenen, tsemppaan kyllä miestäni, mutta en kuulemma riittävästi. Enkä minä ehdi auttamaan häntä hänen työssä kun olen pitkät päivät omassani. Eikä minusta minun pidäkään, hänen työhän se on. Mutta nyt siis on hänen mielestä minun vika ettei hän menesty urallaan. Ja minä alan miettimään taas eroa, en kestä enää toistamiseen tätä samaa syyttelyä ja sitä että toisen omat ongelmat olisi minun vika.
Kysymys: mitä miehelle (tai joskus ehkä naiselle) tapahtuu jossain kohdin pidempää suhdetta, että hän alkaakin syyttämään puolisoaan omista ongelmistaan kuten omista harrastuksistaan tai urastaan?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nai-seksi on henkilö nimetty käyttötarkoituksen mukaan. Harvalla sinkkunaisella on miespuolisia kavereita, koska ei pelkkä naisen seura ole minkään arvoista.
Ja sit sä ihmettelet mikset saa pesää, vaikka oot noin hiano mies! :' D
Kyllä pesää saa, kun ei ääneen sano. Naisten seurassa joutuu puhumaan ihan erilailla kuin miesten, eikä pesää saamattomat sitä opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin joskus mielessäni syytän miestäni omista ongelmistani. En tietenkään ole koskaan sanonut ääneen mitään sellaista.
Nuorena hän oli aika takertuva ja jotenkin koin, että minun pitää olla iltaisin hänen kanssaan, eikä omissa harrastuksissa tai kavereiden kanssa. Hän ei myöskään kaipaa muiden seuraa niin paljoa, ja siksi olemme jääneet paitsi tuttavapariskuntien illanvietoista yms, kun ei olla lähemmin tutustuttu kehenkään. Nuorena alkanut suhde piti minut paikkakunnalla, enkä voinut muuttaa työn perässä, ja niinpä urakehitys on ollut hidasta.
Ei mies tietenkään oikeasti ole syyllinen mihinkään, vaan itse olen tehnyt nuorena näitä valintoja omassa epävarmuudessani.
Vierailija kirjoitti:
Nai-seksi on henkilö nimetty käyttötarkoituksen mukaan. Harvalla sinkkunaisella on miespuolisia kavereita, koska ei pelkkä naisen seura ole minkään arvoista.
Häh? Aina mulla ollut miehiä kavereina.
Vierailija kirjoitti:
Naisesta tulee äidin korvike, siltä vaikuttaa sinun suhteissasi käyneen. Olet ottanut äitihahmon paikan eivätkä miehet ole itsenäisiä.
Joo minäkin veikkaisin jotain tällaista. Tai että olet antanut tällaisen kehityksen tapahtua. Jokaisesta voi versota tyranni, jos olosuhteet sen sallivat. Sinun olisi pitänyt jo aikaa sitten asettaa rajoja sille, mitä sinun niskaasi kaadetaan. Tietysti se on vaikeaa, jos teillä kummallakaan ei ole hajua tai kiinnostusta selvittää oman käytöksen syitä. Jonkinlainen kommunikaatiovaje on myös taustalla, jos ei uskalleta kaksin tai varsinkaan edes yksin työstää omaa käytöstään.
Olet keski-ikäisen miehen kanssa? Onko kaikki vähän hankalaa ja kummallista napinaa vähän kaikesta? Osoitetaan mieltä ja pahoitetaan mieli milloin mistäkin? Ja tietenkin sinä olet syypää enimmäkseen? Keski-ikäiset miehet on vaikeita. Heillä on omanlaisensa vaihdevuodet meneillään ja väittäisin, että keski-ikäiset miehet on jopa hankalampia kuin naiset tuossa vaiheessa tietenkin yksilöllisesti hekin. Mutta mitä "hankalampi" ja "voimakkaampi" perusluonne on ollut jo lähtöjään niin sitä hankalampi miehestä tulee tuon ikäisenä.
Peiliin katsominen on hankalaa, aina on helpompi syyttää jotakin toista, kun itsestä tuntuu vähän hankalalta. Mutta nyt järki käteen! Tuskin ihan todellisesti kukaan ulkopuolelta pystyy vaikuttamaan toisen urakiitoon ja siellä etenemiseen! Ellei nyt oikeasti estä ja rajoita toisen elämää siinä määrin, että on mahdotonta hoitaa töitään hyvin. Mikään määrä kannustusta ei tee ihmeitä, jos ei itse jaksa panostaa ja tehdä töitä uransa eteen. Laskevat hormonitasot aiheuttavat väsymystä, mielialan mataluutta yms. Olisiko kyse kuitenkin rehellisesti sanottuna siitä miehesi kohdalla? Luultavasti kun kannustat, niin teet senkin väärin-eikö niin?
Nyt realiteettiterapiaa miehelle ja peili eteen. Ja jos ei auta, niin eihän turhanpäiväistä syyttelyä ja loputonta pahaa mieltä tarvi kenenkään jäädä loputtomasti katselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mun miehelle kävi niin, että hän löysi toisen naisen. Siitä lähtien kaikki hänen epäonnistumisensa elämässä olivat kuulemma minun vikani.
Samaa settiä itselläni. Ex potkittiin liittomme aikana ulos harrastusporukastaan, koska ei ollut pitkään aikaan jaksanut treenata riittävästi, jotta pysyisi muiden mukana. Tämä oli automaattisesti jotenkin minun syytäni, vaikka ihan vapaasti sai mennä treenaamaan. Ei päässyt opiskelemaan haluamaansa tutkintoa, minä olin muutamaa vuotta aiemmin päässyt opiskelemaan itselleni mieluisinta. Joten jollain logiikalla tämäkin oli minun syytäni, että minulla asia onnistui ja hänellä ei. Tässä nyt vain pari esimerkkiä.
Lopulta oli sitten löytynyt uusi rakkaus pitkäaikaisesta ystävästään, joka ymmärtää häntä paremmin kuin minä. Ok, ei siinä sitten. Tuo suhde ei tosin päässyt alkua pidemmälle, kun heilläkin oli jo välit poikki.
Nykyään olen tyytyväinen sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nai-seksi on henkilö nimetty käyttötarkoituksen mukaan. Harvalla sinkkunaisella on miespuolisia kavereita, koska ei pelkkä naisen seura ole minkään arvoista.
Häh? Aina mulla ollut miehiä kavereina.
Mulla ei koskaan sellaisia, jotka eivät olisi yrittäneet päästä polkemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisesta tulee äidin korvike, siltä vaikuttaa sinun suhteissasi käyneen. Olet ottanut äitihahmon paikan eivätkä miehet ole itsenäisiä.
Miten näin on voinut käydä? En nimittäin ole luonteeltani mikään erityisen hoivaava, pehmeä tai muumimammainen muutenkaan. Päinvastoin olen aika urakeskeinen ihminen, introvertti ja sellainen, joka sanoo aika suoraan asiat. Ap
Voiko johtua vain siitä että olet pärjännyt paremmin, miehet kokevat alemmuutta sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä ihan tosissaan kiinnostaisi, mistä ihmeestä olet löytänyt peräti kaksi tuollaista hullua?
ei ne olleet hulluja ennen kuin olivat asuneet useita vuosia ap:n kanssa. nalkutus on tehonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun miehelle kävi niin, että hän löysi toisen naisen. Siitä lähtien kaikki hänen epäonnistumisensa elämässä olivat kuulemma minun vikani.
Samaa settiä itselläni. Ex potkittiin liittomme aikana ulos harrastusporukastaan, koska ei ollut pitkään aikaan jaksanut treenata riittävästi, jotta pysyisi muiden mukana. Tämä oli automaattisesti jotenkin minun syytäni, vaikka ihan vapaasti sai mennä treenaamaan. Ei päässyt opiskelemaan haluamaansa tutkintoa, minä olin muutamaa vuotta aiemmin päässyt opiskelemaan itselleni mieluisinta. Joten jollain logiikalla tämäkin oli minun syytäni, että minulla asia onnistui ja hänellä ei. Tässä nyt vain pari esimerkkiä.
Lopulta oli sitten löytynyt uusi rakkaus pitkäaikaisesta ystävästään, joka ymmärtää häntä paremmin kuin minä. Ok, ei siinä sitten. Tuo suhde ei tosin päässyt alkua pidemmälle, kun heilläkin oli j
vähänkö olit vahingoniloinen, kun exän uusi suhde kariutui
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisesta tulee äidin korvike, siltä vaikuttaa sinun suhteissasi käyneen. Olet ottanut äitihahmon paikan eivätkä miehet ole itsenäisiä.
Miten näin on voinut käydä? En nimittäin ole luonteeltani mikään erityisen hoivaava, pehmeä tai muumimammainen muutenkaan. Päinvastoin olen aika urakeskeinen ihminen, introvertti ja sellainen, joka sanoo aika suoraan asiat. Ap
Voiko johtua vain siitä että olet pärjännyt paremmin, miehet kokevat alemmuutta sen takia.
Tässä voi olla sekin että koska olet pärjännyt paremmin, he toivovat että auttaisit heitä ja neuvoisit miten pärjätä paremmin. Läheiseltä sitä toivoisi jos itsellä ei jokin asia suju yhtä hyvin, olisi kiva jos hyvin pärjännyt jakaisi sitä osaamistaan. Syyttely tosin on huono lähtö avun saamiselle ja pyytämiselle, mutta jos eivät osaa pyytää apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nai-seksi on henkilö nimetty käyttötarkoituksen mukaan. Harvalla sinkkunaisella on miespuolisia kavereita, koska ei pelkkä naisen seura ole minkään arvoista.
Ja sit sä ihmettelet mikset saa pesää, vaikka oot noin hiano mies! :' D
Kyllä pesää saa, kun ei ääneen sano. Naisten seurassa joutuu puhumaan ihan erilailla kuin miesten, eikä pesää saamattomat sitä opi.
Vai niin, mä väitän että jos sulla on eri versiot/roolit itestäs eri sukupuolille niin sä tarvit terapiaa etkä parisuhdetta, kuulostais siltä että sun autismin ja huonon itsetunnon vakavuus ja taso ei ole ihan täysin perillä sulla itsellä.
Niin kauan kun sä vedät maskin päälle muiden ihmisten kanssa sä olet perimmäisellä tasolla epärehellinen, kukaan ei pysty oppiin tunteen sua, joten ihmissuhteet ja sitä kautta sosiaaliset taidot jää väistämättä puutteellisiks, pinnallisiks ja äärimmäisen haastaviks, varsinkin jos sen yhdistää hoitohaluttomuuden ja sairauden tunnottomuuden kanssa niin siinä alkaa oleen sen sortin mt tapaus kasassa että et sinä sitä enää yksin pura.
Hassuja ne keittiöpsykologomiat tiihiihii
Vierailija kirjoitti:
Olet keski-ikäisen miehen kanssa? Onko kaikki vähän hankalaa ja kummallista napinaa vähän kaikesta? Osoitetaan mieltä ja pahoitetaan mieli milloin mistäkin? Ja tietenkin sinä olet syypää enimmäkseen? Keski-ikäiset miehet on vaikeita. Heillä on omanlaisensa vaihdevuodet meneillään ja väittäisin, että keski-ikäiset miehet on jopa hankalampia kuin naiset tuossa vaiheessa tietenkin yksilöllisesti hekin. Mutta mitä "hankalampi" ja "voimakkaampi" perusluonne on ollut jo lähtöjään niin sitä hankalampi miehestä tulee tuon ikäisenä.
Peiliin katsominen on hankalaa, aina on helpompi syyttää jotakin toista, kun itsestä tuntuu vähän hankalalta. Mutta nyt järki käteen! Tuskin ihan todellisesti kukaan ulkopuolelta pystyy vaikuttamaan toisen urakiitoon ja siellä etenemiseen! Ellei nyt oikeasti estä ja rajoita toisen elämää siinä määrin, että on mahdotonta hoitaa töitään hyvin. Mikään määrä kannustusta ei tee ihmeitä, jos ei itse jaksa
Keski-ikäisenä miehenä mä allekirjotan tän, anteeksi nyt ainakin omasta puolestani, jos se nyt yhtään lohduttaa ni mä symppaan menkkoja tosi paljon enemmän nyt kun on jotain samaistumispintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nai-seksi on henkilö nimetty käyttötarkoituksen mukaan. Harvalla sinkkunaisella on miespuolisia kavereita, koska ei pelkkä naisen seura ole minkään arvoista.
Ja sit sä ihmettelet mikset saa pesää, vaikka oot noin hiano mies! :' D
Kyllä pesää saa, kun ei ääneen sano. Naisten seurassa joutuu puhumaan ihan erilailla kuin miesten, eikä pesää saamattomat sitä opi.
Vai niin, mä väitän että jos sulla on eri versiot/roolit itestäs eri sukupuolille niin sä tarvit terapiaa etkä parisuhdetta, kuulostais siltä että sun autismin ja huonon itsetunnon vakavuus ja taso ei ole ihan täysin perillä sulla itsellä.
Niin kauan kun sä vedät maskin päälle muiden ihmisten kanssa sä olet perimmäisellä tasolla epärehellinen, kukaan ei
Et ole vissiin miesten juttuja päässyt kuulemaan niin ettei naisia ole paikalla.
Vierailija kirjoitti:
No mun miehelle kävi niin, että hän löysi toisen naisen. Siitä lähtien kaikki hänen epäonnistumisensa elämässä olivat kuulemma minun vikani.
Jatkan tähän vielä. Nyt eron jälkeen varmasti hänen nykyiset ongelmansakin ovat minun vikani.
Se, ettei hänellä ole kavereita, johtuu siitä että minä tein niin ison numeron siitä, kun hän petti minua kaveripiirissä olevan naisen kanssa.
Se, ettei hänellä ole rahaa, johtuu siitä että hän joutui ottamaan eroprosessissa lainaa, koska minä olin niin rahanahne.
Se, ettei hänellä ole työpaikkaa johtuu siitä, että hän lähti aikuisopiskelemaan korkeakoulututkintoa samalta suhdanneherkältä alalta kuin minä.
Se, ettei hänellä ole lapsia johtuu siitä, että minä en niitä hänelle synnyttänyt eikä uusikaan nainen halua niitä hänelle synnyttää, koska minusta johtuen mies on yksinäinen, köyhä ja työtön.
Se, ettei hänen elämänlaatunsa olekaan kohentunut ja hän kokee edelleen ahdistusta hukkaan heitetyssä elämässään, johtuu puolestaan kaikista näistä yllä olevista, minusta johtuvista seikoista.
Minun isäni teki ja tekee tuota syyllistämistä. Muistan miten ollessani joku 4-6 vuotias se alkoi; hän syytti meitä lapsia siitä miten asioiden pieleen meneminen oli meidän lasten vika.
Siis hän käyttäytyy näin, koska te olette tuollaisia. Tämä sama mantra on jatkunut näihin päiviin saakka ja minä olen jo 54 vuotias.
Alun huuman tuoma energia lässähtää ja toiveet kaiken korjaavasta suhteesta menee metsään. Aika moni tuntuu etsivän suhdetta jossa muuttuu jotenkin täydelliseksi itsekseen. Inspiraatio on helpompi löytää muista kuin itsestään. Vaikea sanoa millaisia miehiä valitset mutta mullekin eksä alkoi tiukkaa maan etten ole tarpeeksi inspaava omassa elämässäni, hän koki myös että mun olisi pitänyt innostua enemmän kaikesta mitä hänen elämässään oli. Uskon että moni kaipaa muusaa sen sijaan että rakastuu ihmiseen itseensä. Sitten kun on tämmöinen tylsä Tallukka niin enhän minä sellaisen kanssa voi elää joka kaipaa minusta jotain motivaattoria varsinkin kun on omakin elämä solmussa. Toivottavasti saat selvitettyä asiasi ja kaikki selviää. Koittakaa puhua nyt ainakin ennen kaikkea.Tsemppiä!
"Et ole vissiin miesten juttuja päässyt kuulemaan niin ettei naisia ole paikalla."
Olen, pitempään ja enemmän kun sinä, minä olen vaan sen oman terapiani käynyt läpi jo, aikuisten miesten ja naiaten kesken tuommoinen käytös särkee sielua ja sydäntä kun se on niin lapsellista.
Ole oma itses, opettele tykkään siitä kuka sä olet ja jos sinussa ei ole mitään siistiä mistä tykätä ja olla ylpeä niin tee jotain joka antaa sen.
Jokainen on kyllä itse vastuussa elämästään. Miehesi uralla etenemisen este vaikuttaa olevan kyvyttömyys ottaa itse vastuu asioista eikä vierittää sitä muiden niskoille.
Alue: Aihe vapaa
Miten näin on voinut käydä? En nimittäin ole luonteeltani mikään erityisen hoivaava, pehmeä tai muumimammainen muutenkaan. Päinvastoin olen aika urakeskeinen ihminen, introvertti ja sellainen, joka sanoo aika suoraan asiat. Ap