***Vko 3 SUURPERHE odottajat!***

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9277759&p=1&tmode=1&smode…

Eilis ilta kului äippä poli päivystyksessä.Meinasin aiemmin pyörtyä,maa keinui jalkojen alla.Päässä kiristävä tunne.Verenpaine(matalahko) ja pissa oli kuitenkin ok.Sydän käyrä loistava.Ei supistuksiakaan.Vauva voi hyvin.

Ultrattiin hätäisesti,todettiin rt.Napa ja istukka virtukset ok.

Monta verikoetta otettiin ja epäilys anemiasta.Tänään odottelen tuloksia.kotiin pääsin kun olo helpotti.

Jännä vaan ettei tehnyt sisätutkimusta,monisynnyttäjä kun kuitenkin olen.Neljännestä huonovointisuus osoittautui aikanaan suppareiksi jotka avoivat kohdunsuuta.Ja kun siinä olin ultrattavana toivoin että olisi kokoa arvioinut mutta sanoi ettei näin päivystys aikaan tee kokoarvioita,plääh.



Tänään lisää tiedossa huonoa oloa ja jännitystä kun hampaan juurihoitoa ja puudutust tiedossa.IIK!



Tässä päälimmäiset jutut ja kuulumiset.

Rv nyt 30+

Olipa Leannalla ikävä juttu. Onneksi ei kumminkaan mitään vakavampaa löytynyt. Toivottavasti vauvakin pysyy vielä hetken mahassa kasvamassa, vaikka onhan sulle noita viikkoja jo aika paljon. Ja tsemppiä hammashoitoon. Vihoviimeistä puuhaa...



Talvelta näyttää ja kiva oli lasten kanssa ulkona puuhailla. Eilen hehkutin viikonlopun nukkumisiani ja viimeyönä sitten nukuinkin taas niin huonosti, että olo on tänään jälleen väsynyt... Alavatsaakin juilii ikävästi. Oisko kasvukipuja, toivon ainakin. Muuten ei erityistä.



Lapset haluaa leipoa. Pitää mennä pomoksi.

Kirjoitelkaahan taas ahkerasti kuulumisia.

Meiramiina 13+3

Täällä kanssa nautitaan talven tulosta!



Kantoliinailusta minulla on kokemusta vain kuopuksen osalta. Todella kätevä kapistus! Kävimme useamman tunnin retkiä ja vauva viihtyi liinassa. Kesällä vaan kuumuus välillä työlästi. Joku jo heitti että jätä paita pois alta.. Hih! Aion jatkaa liinailua seuraavaltakin vauvalta.



Huomenna eka neuvolalääkäri. Hieman jännittää kuuluuko jo sydänäänet. Neuvolassa oon käynyt vaan ultrareissulla. Ei kai voi toivoa kuin että kaikki olis ok, sekä masuasukilla että itsellä että raskaus vois edetä normaalisti loppuun asti. Näköjään sitä alkaa miettimään asioita entistä kriittisemmin kun ikää tulee. Kuulunee kai kuvioon...



Meidän pitäis alkaa leipomaan lasten kanssa. Sämpylät ja pullat loppunut pakastimesta kauan sitten. Kalliiksi käy ostaa kaikki valmiina, kun yhdellä iltapalalla menee jo kaksi Muhku-sämpyläpussia. Viikonlopuksi ostin valmispullaa kaupasta ja lapset ei siitä edes tykänneet, joten olkoon se motivaattorina leipomiseen. Välillä laiskottais niin ankarasti leipominen. ;)



Mites muilla, oletteko jaksaneet kuntoilla/lenkkeillä koko raskausajan? Minulla on vakaa päätös käydä säännöllisesti lenkkipolulla, mutta meinaa lipsua heti alkuun. Aina olis jotain tärkeämpääkin tekemistä. Tsemppikaveria kaipailen lenkkitouhuun, yksin on helppo jäädä poiskin.



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



t: Ulmeri rv 12+5

Minä kun olin jo varautunut kotona oloon...

Ilmoittauduin työttömäksi, koska ajattelin ettei kukaan ota isomahaista kolmen lapsen äitiä töihin, mutta toisin kävi! Ekan kerran työkkärireissu työllisti minut jo samana iltana. Nyt teen sitten kuusi tuntista iltavuoroa miehen tultua töistä kotiin. Ei paha! Oikeestaan ihan kiva juttu. En vain osannut varautua tähän, kun kaikki hoitajat ovat sanoneet ettei raskaana työlisty.

Samalla aloitin vauvoille vyöhyketerapia kerhon kotona. Ensimmäinen kerta takana ja tosi hyvä tunne jäi! Kaikki olivat innostuneita,myös vauvat tykkäsivät.

Teen nyt siis sekä hoitajan että reflexologin töitä vaikka minun piti " rentoutua" kotona ja kasvatella mahaa yhdessä lasten kanssa. Näin se elämä vie mennessään välillä vaikka itse suunnittelee jotain ihan muuta.



Alku on kuitenkin sujunut hienosti. Lapset viihtyvät isän kanssa tosi hyvin ja nyt saan apua tosi paljon myös kotitöihin. Tehtiin selvät työn jaot ja päiväohjelma. Sillain isi selviää lasten kanssa hienosti.



Ja ihan oikeasti toukokuuhan on ihan kohta silloin alkaa äitiysloma!



Torstaina neuvolaan. Vähän jännittääkin...en muista enää edes viikkoja!



Mukavaa lumista viikkoa kaikille!



p.s odotan innolla myös kaksosvaunuja jotka tilasin netin kautta. Niiden pitäisi tulla ihan näinä päivinä.

Nyt sain sitten minäkin " luvan" siirtyä tuolta kuumeilijoista kahden testiviivan johdattamana tänne odottajien puolelle. Tunne on aivan uskomatottoman epätodellinen. Neljäs lapsi ilmoitti tulostaan. Muut onkin jo koululaisia ja nyt sitten kävi niinkuin toivottiin.. Sorry, olen hieman sekaisin vielä, kun tänään plussasin.. =)

Aamulla painoivat koti- ja kouluhommat päälle, mutta nyt on paremmin aikaa. Alkaisikohan se nyt minullakin se energinen keskiraskaus, kun aikaisesta herätyksestä huolimatta jaksoin aamusta imuroida ja pestä lattioita ja tehdä lumitöitä ja ruokaa jne. ;) Isäntä ainakin ihmetteli, kun muutamaan otteeseen töistä soitteli, että " koko ajanko sä imuroit?" , kun aina kuului sammuvan imurin ääni vastatessa.



Leannalla tosiaan inhottavan tuntuinen juttu ollut. Minulla on ollut aina raskaana ollessa herkässä nuo heikotuksen tuntemukset, jos ruokailuväli on venähtänyt pitkäksi. Siis lopussa myös. Silloin alkaa koko eukko täristä ja vapista ja hiki pukkaa päälle ja silmissä meinaa pimetä. Pitkälleen heittäminen ja pieni syöminen auttaa silloin. Mutta eihän välttämättä samasta ole kyse. Sokereiden kanssa minulla ei onneksi ole ollut ongelmia *kop, kop*, vaikka kahdessa raskaudessa rasituksessa olen käynytkin ja paino tosiaan aina noussut reippaasti.



Ulmeriko se kyseli lenkkeilystä. Tunnustan, että vähiin on jäänyt. Missäs päin asuitkaan, minä kyllä lähtisin kaveriksi ;) Koirakaan ei ole saanut minua erityisesti kunnostautumaan, niin hyvin esikoinen hoitaa sen ulkoiluttamisen. Mutta totuuden nimissä on pakko sanoa, että hyötyliikuntaa tulee kyllä ihan mukavasti, kun täällä kotona saa ravata kolmen kerroksen välillä koko ajan ja pihassakin on aina hommaa. Varsinkin nyt, jos pääsisi taas lumitöitä tekemään. Ja syömisiin olen yrittänyt kiinnittää huomiota, että ainakaan ylettömällä herkuttelulla en niitä kiloja keräisi. Tiedän senkin, että kevään tullen ulos lähteminen on minulle huomattavasti helpompaa ja silloin tulee sitten lenkkeiltyäkin useammin. Kun eivät vaan ne liitoskivut taas pilaisi liikkumista lopussa :/



Tiikerille onnea työpaikasta, vaikka et sitä vielä suunnitellutkaan :) Mutta niin kuin sanoit, joskus tämä elämä vain kuljettaa.



Ja @piiua@: onnea plussasta ja tervetuloa tälle puolelle!



Minä häivyn nyt pyykkihommiin. Mukavaa viikon alkua kaikille!



Misti rv 15+3

Hetki aikaa istahtaa ennen iltatoimia ja tännehän tietysti piti tulla kurkkimaan. Onnittelut piiulle plussasta ja tervetuloa joukkoon mukaan. Ja tiikerille onnea työpaikasta. Nuo työjutut tuntuvat kummasti järjestyvän silloin kun vähiten odottaisi. Mitenkäs Leanna jakselee?



Mulla on maha nyt juuri sellainen ärsyttävän kokoinen, josta ei osaa sanoa, olenko raskaana vai vaan lihonut. Ei kukaan uskalla onnitella, ellei kehtaa kysyä ja katsovat sitten vaan pitkään. Tänään muskarissa vaan panin merkille, että jotakuta mietitytti. =) Mutta jos tätä vauhtia pullistun, niin kohta varmaan ei ole epäselvää kellään.



Lapset tulivat sisälle lumileikeistä nälkäisinä. Pitää mennä ruokkimaan...

Illan jatkoja!

Meiramiina 13+3

Kävin sitten ekassa lääkärineuvolassa. Ulkosuu sormelle auki jo nyt. Mutta kuulemma normaalia uudelleen synnyttäjälle. Ei onnekseni laskeumia eikä muutakaan häiritsevää. Lakritsin ja salmiakin käski jättämään pois kokonaan. Ei ole ennen noin jämy ollut tuo lääkäri käskyissään, kai pitänee totella. ;) Sydänäänet kuului ja tuumas lääkäri että poikaa odotat. Saas nähdä pitääkö paikkansa!!!



Ulkona ripsii vettä, lumet saa kyytiä. Johan ne pari päivää on jo ollutkin.



Nyt ruuan laittoon... Se on moro!!!



Ulmeri rv 12+5

Eilisen talven jälkeen paluu loskaan ja vesisateeseen on ollut vähintäänkin masentava :( Miksi, oi miksi, se talvi ei voinut jo tulla??



Mitään uutta ei täänne kuulu, mutta tuo ulmerin teksti sai minut kommenttia kirjoittamaan. Minulla ei nimittäin ole ollut täällä tuota lääkärineuvolaa lainkaan. Siis sisätutkimusta ei ole tehty vielä kertaakaan. Onneksi se yksityisen gyne ultratessaan aina katsoo myös kohdun kaulakanavan pituutta ja tilannetta. Että sinänsä se ei haittaa, mutta kun se aina ennen on alussa ollut, niin nyt vain olen ihmetellyt, kun tässä kunnassa sitä ei olekaan. Mutta ne on taas niitä eroja kuntien välillä.



Aika hauska, että lääkäri veikkasi sinulle poikaa. Minulle nimittäin terveydenhoitaja sanoi viimeksi sydänääniä kuunnellessaan, että reipas tyttö sieltä tulee :) Saapa nähdä sitten, itselläni on jostain syystä kyllä enemmän poika olo.



Oletteko muuten halunneet tietää aikaisempien lasten kohdalla sukupuolen jo ennakkoon? Me vasta kuopuksen odotuksen viimeisessä ultrassa miehen kanssa yhteistuumin päätimme kysyä ja silloin kyllä lääkäri näki oikein, kun sanoi, että kyllä tämä ihan tytöltä näyttää. Kolmosenkin minä tiesin pojaksi jo kauan ennen synnytystä, kun rakenneultran tehnyt täti vähän mokasi. Hän katseli pöytänsä päältä seinältä sikiön painotaulukkoa (oli vierekkäin omat tytölle ja pojalle) ja kynä kulki koko ajan siinä pojan taulukon päällä :) Huomasi sitten kyllä itsekin mokansa, kun nolona otti äkkiä kynän taskuunsa ja puhui ihan muista asioista.



Mutta eipä tässä tosiaan nyt muuta. Palailen myöhemmin.



Misti rv 15+4

Täällä vointi kohtalainen.Huimauksen syy taisi olla hempassa joka tosi alhainen,vain 107!Juttelin apteekkari ystäväni kanssa mikä olisi hyvä rautalääke.Huomenna täytyy hakea ja aloittaa kuuri!

Ultrassa sunnuntai iltana lääkäri totesi rt:n.Vaikka olen epäillyt vähintäänkin perätilaa ellei viistotilaa.Hetki sitten kyllä kaveri pompahti viistosti,aivan varmasti.(mieskin oli sitä mieltä kun tunnustelimme vatsaa).Hikka tuntuu kyljessä.Ja kummassakin kyljessä isompi kova kohta,eli ymmärtääkseni pää ja peppu.Taitaa olla aika kiusanhenki tulossa kun ultrassa on oikeen päin mutta äitiä kiusaa muina aikoina kääntyilemällä nurin perin=)

Ihme kyllä sain ultra ajan kokoarviota varten ihan neuvolan kautta r-viikolle 34!8 helmikuuta pääsen sitten sinne!



Sukupuolesta.Olemme aina kysyneet ja saaneet tietää.Kertaakaan ei ole kätilön/lääkärin sukupuoliveikkaus mennyt pieleen.Tämä toki jää vielä nähtäväksi mutta uskon arvioon 99,9%

Olisin ehkäpä halunnut tälläkertaa jättää kysymättä,kun aivan sama tuleeko tyttö vai poika.Molempia kun on.Mutta mies oli sitä mieltä että ehdottomasti kysytään ja kysyttiin.

Onhan se helppo hieman jotain laittaa valmiiksi sen mukaan kumpi tulossa=)



Pienin pelleilee eikä suostu nukkumaan,täytyy rientää miehen avuksi=)

Lääkärineuvolassa kaikki ok. Sydänäänetkin kuuluivat ihanasti. Lääkäri oli ihanan kannustava. Eipä ole kukaan aikoihin puhunut niin mukavasti isosta perheestä rikkautena. Hyvillä mielin siis täällä, suorastaan suu korvissa. =)



Sukupuolesta oli ollut keskustelua. Itse en ole koskaan tiennyt vauvan sukupuolta etukäteen. Esikoisesta ainoastaan kävin rakenneultrassa ja silloin kyllä olin itsekin katsovinani, että tytöltä näyttää. (Emme kysyneet ultraajalta) Muissa raskauksissa on ollut vain tuo alkuraskauden ultra, joten sukupuolta ei olisi saanutkaan selville. Kakkosesta lääkäri totesi kanssa sydänäänien perusteella, että poika tulossa ja oli oikeassa. Liekö sitten sattumaa tai ei niin meillä on kyllä pitänyt paikkansa tuo, että tytöillä on korkeampi syke. Muuten mitkään ennustukset mahan mallin, pahoinvointien tai muitten oireiden suhteen eivät ole pitäneet paikkansa. Saa nähdä meneekö tuo syketeoriakin metsään sitten tämän vauvan myötä... Eipä sillä sukupuolella tässä ole väliä, mutta onhan se ihan kiinnostava sitä arvailla.



Kotityöt kutsuvat. Mukavaa päivän jatkoa kaikille!

Meiramiina 13+5

kunhan tässä ajattelin kirjoittaa, kun en taas hetkeen ole käynyt kuin kurkkaamassa muiden kuulumisia.



Joku muukin talvea kaipaa... Onneksi sentään pakkasen puolella ja ei eilinen vesisadekaan ihan lumia sulattanut vaan valkoisella ollaan. Tänään oli pitkästä aikaa sellainen TOSI keväinen ilma, joka ihmeekseni suorastaan veti minua ulos kävelylle. Tunnin verran tuolla käpsyttelinkin, mutta oli vaan niin pirskatin liukasta, että köpöttelin kuin vanha mummo :)

Mutta nyt tuntuu kivalta kun sai aikaiseksi lähteä. Viikonloppuna intaannuin myös kävelylle, nousin aika tiukan mäen ylös ja ai että meni vatsa kovaksi heti kun joutui vähän enemmän ponnistamaan. Näinköhän minusta enää jumppaajaksi on, vaikka niin olin ajatellut ensi viikolla sen käydä testaamassa, sillä kahteen kuukauteen en ole huonon olon vuoksi jumpalla voinut käydä. No katsotaan kuinka käy. Kuntopyörän ostoa olemme harkinneet ja kuulostaisi kieltämättä hyvältä vaikka greyn anatomian katsominen ja polkeminen :D



Olen käynyt jaakobin painia itseni kansa että soitanko neuvolaan, että voisinko päästä sydänäänia kuulemaan. Nt-ultrassa kaikki oli hyvin ja syke tasainen, mutta kun seuraava nla on vasta 2. helmikuuta, niin tuntuu niin pitkältä aika odottaa sinne asti, kun ei noita liikkeitäkään vielä tunnu vaikka kuinka koitan maata ja ' kuunnella' . Nyt on viikkoja 13+4 (piti muuten kalenterista tarkastaa, sillä en ollut varma onko 12 vai 13 viikkoa täynnä :), mutta pikkuisen vaivaa, kun 3.2 olen lähdössä matkalle, niin tuli mieleen, jos silloin ei nlassa ääniä kuulukaan, niin mitä sitten teen ja matka odottaa. No nämä on taas sellaisia kauhukuvia, mutta kun tuo mieli vaeltelee ja kaikkia keksii...

Liikkeistä vielä, että kun en sitten millään muista koska muille olen niitä tuntenut! Nyt viime ultrassa lekuri sanoi, että istukka näyttäisi oleven edessä, joten se ei ainakaan liikkeiden varhaista tuntemista edesauta...

No katsotaan nyt, jos oikein alkaa ahistaa niin sitten soitan, mutta kun jotenkin hävettää että olen ' näin kokeneena konkarinakin' heikkohermoinen :)



Mutta muuten oma olo on fyysisesti hyvä, paha olo melkein kokonaan taakse jäänyttä elämää! Väsymyskään ei enää kaada niin usien kuin ennen. Tosin sen huomaa, että yöunet ne miehen tiellä pitää! Pakkaa vaan tulla iltaisin valvottua, että jäisi miehenkin kanssa edes vähän yhteistäaikaa ja se kostautuu aamulla kun olisi ylös 7lta päästävä. No niin makaa kuin petaa... Maha on jo ihan älyttömän iso! Turvotusta on varmaan osa, mutta kaikki omat housut jää vetskarista saakka auki ja salaisuutena ei tätä pysty pitää muutakun iso toppatakki päällä. No en laita vastaan, mieleen hiipii vaan ajatus, että kun nyt jo maha on tämän kokoinen, mahdunko kesällä ovesta sisälle??? :D



G: Hei sellaista olen ajatellut kysäistä, että kuinka kärsivällisiä luonteita olette??? Onko suurperheelliset venyväpinnaisempia :)



Itse en kyllä voi hyvällä tahdollakaan sanoa, että olisin kamalan kärsivällinen äiti... joskus itseäkin harmittaa kun ei ehdi ajatella ennenkuin suunsa avaa. Toisaalta olen ajatellut, että meillä lapset ainakin oppii näyttämään tunteensa, jos äidistään mallia ottavat, on kiukku, itku, riemu ja halipusuttelu herkässä... :) Välistä käy kateeksi sellaisia äitejä jotka ehtivät ajatella asiaa moneltakin kantilta/miettiä seurauksia ennenkuin asian päättävät... onneksi nuo omat lapset kuitenkin suht normaalilta tuntuvat sekä ' ulkoisesti että sisäisesti' :D



Mukavaa saada uusia odottajia messiin!



Tyttö vai poika -keskustelusta... Nyt on kyllä 100% poikaolo. En oikein edes tiedä mistä se johtuu, mutta niin vaan on. Tosin pahoinvointi oli sellaisat että en joutunut pönttöä halata ja se on minulla tarkoittanut poikaa aiemmin, mutta samapa tuo on kumpi on tullakseen. Ratkeaa joka tapauksessa jääkö meille akka vai ukko valta :) Nyt on nimittäin sellainen olo, että jos tämän vauvan kunnialla meille saamme, on aika jäädä vauvojen teosta eläkkeelle :)



Nyt on sanottava hei ja lähdettävä hakemaan pieniä päiväkodilta!

Mukavaa viikkoa kaikille!!!



-mammaxneljä ja HITSI vauva 13+4 edelleen nimetön... Koskahan sen saisi keksittyä...

Liukasta sellaista :) Pihamaa on kuin peiliä ja ulkona saa kaakertaa kuin ankka, että pystyssä pysyisi. Muuten kyllä minustakin ihana ilma. Aamulla, kun lähdettiin eskarilaista viemään, sanoin lapsillekin, että täällä tuntuu ihan keväälle :) Mutta eihän siihen kevääseen nyt enää niin pitkä aika olekaan.



Leannalla oli syy selvinnyt pyörrytykseen. Tai siis oletettavasti. Rautakuurille siis :)



Pitkäpinnaisuudesta kyseli mammaXneljä. Enpä voi minäkään läheskään aina sillä ominaisuudella kehuskella. Välillä pyydänkin miestä tuomaan töistä tullessaan parin lehmänhermoja :) Eipä ole vielä näkynyt... Minä olen rapu horoskoopiltani ja räiskähtelen välillä ihan tuosta vain. Onneksi se menee nopeasti ohi. Mutta myös meillä lapset varmasti näkevät tunteita osoitettavan ihan laidasta laitaan. Myös sitten niitä helliä. Hassua kuitenkin on se, että vaikka näin raskaana ollessa ja imettäessä tunteet tavallaan heiluvat laidasta laitaan, niin minulla nämä ajat ovat aina olleet myös jotenkin seesteisempiä kuin " normaalitila" . Luulen sen johtuvan siitä, että hormonit ovat erilaisia, eikä jokakuukautista notkahdusta ole havaittavissa. Viime vuosina pms-oireet ovat olleet suht selkeitä minulla nimittäin :) Ja tuntuu, että aina on lapsistakin joku jossain " vaiheessa" menossa, Nyt on kuopuksella vielä uhma ja esikoinen alkaa olla jo esimurkku. Nämä vaiheet saavat kyllä välillä myös tästä äidistä höryn nousemaan :)



Jaaha, nyt täytyy mennä, kakkonen on pian lähdössä jääkiekko treeneihinsä.



Misti rv 15+5

Misti : minäkin olen rapu ja tunteet " välillä" räiskyy. Mies sanoi että tekee oman odotuspäiväkirjan nettiin et muut miehet saavat " nauraa" minun edesottamuksille :o/



Ulmeri : minulla oli neljännessä raskaudessa kohdunsuu auki 22+ viikolta 3-4 cm ja siinä pysyi yli lasketun ajan :o) Ja alusta asti tietty olin sormelle auki ja tosiaan uudelleensynnyttäjillä tuo on yleistä että se ulkosuu on vähän " raollaan" .



Tänään olin NP-ultrassa ja kaik hyvin : vauva oli n. 5 cm pitkä ja heilui erittäin vilkkaasti :oD Turvotusta 0.7 mm. Huono olo ja väsy vaivaavat edelleen, mutta epäilen väsyn olevan kilpirauhasvaivasta johtuvaa. Eiköhän tuo kohta helpottane...



Rapuäiti 11+1

Tuohon pitkäpinnaisuus kyselyyn vastailen minäkin. Itse olen luonteeltani aika tasainen, enkä hermostu helposti, mutta kyllähän se pinna lasten kanssa menee välillä. Kuukautisten alla pinna on lyhyempi kuin muulloin, joten raskaus- ja imetysajat ovat olleet seesteisempää aikaa kuin yleensä. Jotkut teistä mainitsivat, että lapset oppivat näyttämään tunteitaan, kun äiti on räiskähtelevä luonne. Niin varmaan onkin ja joskus toivoisin itsekin olevani räiskyvämpi persoona. Olen kokenut välillä vaikeaksi lasten rajut tunteidenpurkaukset. On vaikea ymmärtää sellaista, mistä ei ole kokemusta. Meillä keskimmäinen on tullut eniten minuun ja minä ymmärrään hänen tunneilmaisujaan hyvin, vaikka moni tuttu ihmettelee juuri tuon lapsen kiukuttelutapaa (siis melko vähäeleistä sellaista). Ehkä sitä ymmärtäisi suureen ääneen huutavaa lasta paremmin, jos itsekin ilmaisee tunteitaan siihen tapaan. =)



Eipä tässä muuten kummempia!

Meiramiina

...MUTTA välillä se pinna on lyhyt. Oikeastaan venyy tooooodella pitkään. Välillä tieten väsyneenä paukkuu hermot rajoittimelle aikas tahdilla. ;) Mutta voin sanoa että pinna on vahvistunut lasten myötä. 3 lapsistani varsinaisia tulisieluja, joten lie ne on venyttänyt pinnaa joustavaksi. ;) Ja huomaan että kun lapsi sairastui vakavasti, sen jälkeen tuntui todella että omistan lehmän hermot. Ei jaksanut hermostua. Eli taidan olla aika tasainen pakkaus. Joku meinaskin ettei ole koskaan nähnyt minua hermostuneena.... :O)



Luin vanhoja neuvolakortteja. Mietin tuota " sormelle auki juttua" . Aikaisemmissa raskauksissa 2:ssa on ollut noin 30 viikolla samainen tilanne. Mutta nyt on pohjat siis aikaisuudessaan. No toivottavasti ei vaikuta mihinkään.



Nyt lapsia kelkkoon sänkyyn kun alkoivat villiintymään. Hyvää yötä! Ulmeri rv 12+6

yydissä" niin täytyy sanoa että ei kannata :oD Kun katsoo neuvolakortteja niin kyllä niissä on sekä vauvan koossa, ultrissa, kohdunsuun tilanteessa jne. valtavasti eroavaisuuksia. Ja muuten, se sisäsuu on hyvä olla kiinni. Uskon että sinulla näin on ja siten ei syytä huoleen. Joskus saattaa käydä niin että se sisäsuu alkaa avautumaan ja ulkosuu on kiinnempänä, aivan kuin torvi. Päinvastoin kuin sinulla. Silloin kyse on kohdunkaulan pitämättömyydestä.



Ja joo, tulipa selostusta. Mutta ihan näin kätilönäkin rauhoittelisin sinua :o)



Ja liikunnasta : eipä ole tullut harrastettua. Mitä nyt omien + hoitolasten kanssa kävellään kerhoihin jne. Mutta kyllä se aktiiviliikkuminen on jäänyt :o/ Jos tässä keväänkorvilla sitten torhentautuisi.

Joskos tuota jättäis tuon asian unholaan ja alkais nauttimaan turvonneesta olotilasta! ;)Itehän niihin ei juurikaan pysty vaikuttamaan.

Minullakin 7. lapsi tulossa ja 8. raskaus, sitä silti miettii mitä kummallisempia asioita. Lääkäriltäkin jotain kysyin ja naurettiin että pitäishän tietää, mutta.... :) Jos omalla kohdalla jotain erilaista niin kummasti kaikki " viisaus" häviää ja huoli valtaa mielen.



Oikein mukavaa loppuviikkoa suurille sakeille!



Ulmeri

etta nostelen samalla!



ei uutta meiltapain, vinhasti odottelen ajan kulumista, siina kaikki.



Tuosta pinnasta. Ma olen aina ollut nopea rajahtamaan, noh huudan rayhaan (ei haukkuva rakki pure, hih). Mutta vanhemmiten on pinna lisaantynyt, ei jaksa enaa suuttua ihan joka jutusta, vaikka aihettakin olisi! Nykyaan mennaan linjalla kolmannesta kaskysta aani nousee; ja vah. kerran kuussa tulee se iso pamahdus ja silloin onkin oksat pois ja muksut hiljaa! Ikavaa vaan ettei kauan kesta ja muksut jatkaa melkein siita missa oltiinkin... Mutta siihenkin oon jo tottunu. Raskaana ollessa olen paljon seesteisempi ja kylla muksutkin rauhallisempia ja muutenkin huomaavaisempia mua kohtaan! Ei ole sellaista piika-tunnetta ollenkaan. Mika on taman muorin arki-mina.

Mutta mukavaa kuitenkin olla kotona, ja kai nuo vanhemmiten huomaavat arvon etta aiti oli kotona koko lapsuusajan?! Toivotaan ainakin!

Viettakaa mukava viikonloppu ja olkaamme onnellisia perheistamme!

- levinia ja Hope 5+4 -