Lue keskustelun säännöt.
Tiesittekö, että liian kiltiksi tekeytyminen on pohjimmiltaan manipuloivaa käytöstä?
24.02.2024 |
Aloituksen ei ole tarkoitus olla tuomitseva vaan tiedostava jos joku kärsii liiasta kiltteydestä.
Sitä ei itse ymmärrä vaan on vain oppinut toimimaan niin sosiaalisissa suhteissa ja ajatellut niin olevan rakkauden tai hyväksynnän arvoinen. Tällainen ihminen tuskin pohjimmiltaan pahaa kenellekään tahtoo mutta ei myöskään ole todellisuudessa niin kiltti kuin antaa ymmärtää, hän ei ole aito, eikä todellisuudessa yhteydessä kehenkään.
Manipuloivaksi kiltteys tekee siten, että ihmiset joutuvat hyväksymään tuon persoonan ja alistumaan hetkessä sen mukaiseen tilaan. He joutuvat kohtaamaan liian kiltin (jonka arvosteleminen/kyseleenalaistaminen on yleisesti epähyväksyttyä) ja niin ollen myös osoittamaan oman epäaitoudensa, ehkä myös tekeytymään itsekin liian kiltiksi kilttiä kohtaan. Se on aika ahdistavaa. Joutuu varomaan kiltin herkkyyttä, joka tavallaan on oikeastaan heikkoa itsetuntoa ja kyvyttömyyttä kritiikille. Se on suojautumista.
No, eihän tuo ole mikään paha asia sinällään (paljon ikävämpääkin suojautumiskeinoa maailmassa löytyy) mutta kiltille etenkin erittäin raskasta. Jos et voi olla aito kenenkään seurassa ja uskoa, että sinua rakastetaan juuri sellaisenaan kuin olet, ilman suojakuortasi sekä niinä vähemmän positiivisine piirteineen, niin et saa sitä mitä ajat takaa.
Luovu liiasta kiltteydestä. Ole oma rakas itsesi kaikkine puolinesi, niin saat sen mitä olet aina ajanut takaa.
Kaikkia ei tarvitse yrittää miellyttää ja luulla, että on väärin puolustaa itseään ja seistä rajojensa takana.
Kommentit (188)
Parivuotias kiltti taapero ei manipuloi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys on aliarvostettua! Moni asia tässä maailmassa toimii vain kiltteyden ansiosta. Kiltteys voi olla myös supervoima!
Tottakai mutta sen pitää olla silti aina aitoa. Puhuisin mielummin hyvyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Parivuotias kiltti taapero ei manipuloi.
Kyllä hänkin voi manipuloida. Lapset ovat taitavia monissa asioissa. Toiset ovat manipuloivempia kuin toiset. Omakohtaista kokemusta on kahdesta erilaisesta ihmisestä. Jotkut pitävät lapsiakin aivan liian tyhminä joten sitäkään ei kannata tehdä.
Kaikki vuorovaikutus ihmisten kesken on lähtökohtaisesti silkkaa esittämistä. Vain sadistiset narsistit ovat reippaasti omia itsejään ainakin lähisuhteissa. Muualla hekin toki huijaava.
Vierailija kirjoitti:
Kiltteydessä ei ole mitään väärää, ei kerrassaan mitään epäedullista yksilön tai ympäristön kannalta. Kiltteys kertoo hyvin pitkälle jalostuneesta persoonallisuudesta. Aito kiltteys ei kuitenkaan ole synonyymi hölmöydelle tai henkiselle pelkuruudelle/laiskuudelle. Terveellä tavalla kiltti ihminen osaa kyllä sanoa tarvittaessa ei ja asettaa omat rajansa, silloin kun tilanne sitä todella edellyttää. Hän ei kuitenkaan sano "ei" vain siksi, ettei häntä satu huvittamaan tai koska avun kysyjä sattuu olemaan "väärä".
Kiltti ihminen kunnioittaa kaikkia, ei juoruile, ei arvostele muita, hän on pohjimmiltaan epäitsekäs ja nöyrä, anteeksiantava, palvelu- ja auttamishaluinen, kärsivällinen, empatiakykyinen ja ymmärtäväinen. Hän ei pidä kynsin hampain kiinni omastaan ja on aina valmis luopumaan omista resursseistaan muidenkin hyväksi (aika ja oma mukavuus, tietotaito, raha).
Kiltti ihminen näkee muissa sitä hyvää mitä heissä jo o
Osaan allekirjoitan, osaa en. Kuvaat tosin pyhimystä. Tunnen monia hyviä ja kilttejä ihmisiä, jotka eivät yllä kaikkeen kuvaamaasi.
Suurin kokemani vastoinkäyminen on ollut rakkaan ihmisen kuolema. Se ei tuonut minusta mitään ikävää esille, tai kostonhimoa, katkeruutta, pahuutta. Eikä muutkaan vaikeudet, väärinkohtelut. Petokset, pettämiset, fyysiset pahoinpitelyt. Olen käynyt paljon läpi. Minua on kiusattu, olen kestänyt.
Mutta kun hyvänä ystävänä vuosia esittäytynyt ihminen alkoi alistaa minua, manipuloida, opettaa miten olla ja elää paremmin tietävänä, siinä vaiheessa tästä "kiltistä" heräsi jotakin sellaista, että vaatii monta tuntia joogaa ja meditointia päästäkseni taas kiinni itseni ytimeen, siihen melko puhtaaseen, inhimillisen virheelliseen hyvyyteen ja kiltteyteen. Naispuolisia narsisteja olen tavannut useita, mutta harvoin ketään niin syvästi ja monisäikeisesti manipuloivaa ihmisitä. Jos en saisi tämän käytöksestä todellisille ystäville avautua, räjähtäisin pirstaleiksi. En tule kaikessa "kiltteydessäni" jakamaan resursseistani enää yhtään hänelle. Tämä on vain ja ainoastaan tervettä. Ainaostaan yli-ihminen sietää pahaa ja manipulointia reagoimatta lopulta. Se ei tarkoita sitä, että on manipuloinut yhtikäs pätkän verran ketään "ylikiltteydellään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on hyvin mustavalkoista ajattelua ollut, ehkä jopa tarkoituksellista väärinymmärrystä.
Aloituksessa ja kommenteissani on useampaan kertaan mainittu, että nyt ei keskustella yleisellä tasolla kitistä, hyvästä ihmisestä vaan siitä, että ihminen _liialla kiltteydellään_ niin sanotusti kompensoi omaa riittämättömyyttään, joka näkyy sitten etenkin hänelle itselleen haitallisena tapana. Sekään ei ole niin, että "näyttelee" vaan se tulee häneltä osittain tiedostamatta sen vuoksi, että se on ollut tapa selviytyä ihmissuhteissa. Taustalla voi olla todella vakavaa laiminlyöntiä esimerkiksi lapsuudessa.
Tässä ei ole myöskään kyse, että ihminen on paha tai että hänet tuomitaan. Olen aina kilttien puolella, näkyi se sitten miten vain.
Halusin vain tuoda esiin myös sen miten liiallinen kiltteys voi elämässä vaikuttaa. Toin varmaan asian esiin huonosti ja moni on jopa tuominnut minut tekstin per
Hei ap. Tavastasi kirjoittaa jää hieman ylimielinen ja 'ylhäältä päin alamaisille' puhuva kuva. "Sallittakoon negaatio". ym. Ehkä voisit hioa kirjoitusasuasi ja virkkeitäsi, niin tulisit paremmin kuulluksi. Hedelmällinen vuprovaikutus on nimenomaan vuorovaikutusta ja kanssakeskustelijan arvostamista. Jo otsikkosi pyrkii väittämään ja saarnaamaan omaa käsitystäsi totena, ilman minkäänlaista tutkimuspohjaa. Tästä seuraa aivan luonnollinen reaktio muilta keskustelijoilta. Muut eivät ole tyhjiä kuoria vaan ihmisiä kuten sinäkin, omine näkemyksineen, kokemuksineen. Tällä palstalla käy paljon älykkäitä ja koulutettuja ihmisiä, joista saa hyvää keskusteluseuraa kun lähestyy aihetta vähän tasavertaisemmalla otteella.
Vierailija kirjoitti:
Olipa outoa kiltisti käyttäytyvän väittämistä syyksi toisen henkilön tuntemaan ahdistukseen.
Henkilön, joka ahdistuu, kun joutuu kohtaamaan oman itsensä ja omia tunteitaan, on ihan hyvä harjoitella sitä.
On aivan eri asia ahdistua siitä, jos joku tekee toista kohtaan jotain (loukkaa toisen tilaa tai rajoja), kuin siitä, että joku ei tee (liian kilttinä). Rajojen loukkaamisesta kuuluukin ahdistua, toisen kiltteydestä ei, koska se ei loukkaa muita.
Kyllä mun mielestä kiltistäkin käytöksestä voi ahdistua, jos se kiltteys on pinnallista ja siellä taustalla joitain muita motiiveja kuin vilpitön kiltteys. Rajojen loukkaaminen nostattaa vihaa, mutta sitten sellainen ihminen joka vaikuttaa äkkiseltään kiltiltä, voi nostattaa muita epämiellyttäviä tuntemuksia kuten kiusaantuneisuutta ja ahdistusta, mutta ehkä kiukkuakin. Mutta siis tarkoitan tässä sellaista näennäiskilttiä, joka esim. ei tunnista rajoja ja tarpeitaan itsessään tai muissa, joustaa aina kiltteyden nimissä epäterveesti. Että itse erotan toisistaan sellaisen tasapainoisen kiltteyden/muiden huomioon ottamisen ja sitten toksisen kiltteyden. En pidä kauheasti ilmaisusta toksinen, mutta jotenkin se kiteyttää itselle sellaisen epäterveen ilmiön. Oma isäni on toksisen kiltti, eli oikeasti passiivis-aggressiivinen pohjimmiltaan mitä useimmat eivät huomaa heti alkuun koska hän on niin kiltti ja mukava, mutta se on pintaa. Kaveri on kiltti, mutta hän on ihan hukassa oman aggressionsa kanssa ja antaa miesten ja työnantajan kohdella itseään miten vain eikä koskaan puolustaudu terveellä napakkuudella ja on masentunut ja lopulta läheiset kaverit kärsii siitä kun toinen on aina uupunut ja valittaa. Pohjimmiltaan ongelma on varmasti juuri se että hän haluaa olla kiltti, mutta se kääntyy häntä vastaan. Kiltteys ei ole sitä että ei pidä puoliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisesta keskustelusta pohdittavaa tännekin:
"Mutta ero on se, että persoonallisuushäiriössä tietysti tietty määrä näistä piirteistä on aina osa heidän tapaansa elää maailmassa, ja koko maailmankuva on muovautunut näiden ympärille todella nuoressa iässä. He eivät koe tarvetta muuttaa näitä asioita itsessään, koska taas kerran, he kokevat että ne suojelevat ja auttavat heitä.
Ja toisaalta usein projektoivat näitä muihin ajatellen, että muiden tapaa elää on vain esittämistä ja aidon luonteen piilottelua, jolloin he voivat siis oikeuttaa omaa häiriintynyttä olemustaan ja käytöstään."
MItä ajatuksia herää ap, viimeisestä lauseesta? Koska mielestäni siitä tässä aloituksessasi on kyse.
En tuomitse, tuon vain tämän näkökulman mietittäväksi. Voisiko olla kyse tästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys on aliarvostettua! Moni asia tässä maailmassa toimii vain kiltteyden ansiosta. Kiltteys voi olla myös supervoima!
Tottakai mutta sen pitää olla silti aina aitoa. Puhuisin mielummin hyvyydestä.
Hyvyys, reiluus, sydämellisyys jne. ovat tosiaan parempia sanoja.
Kiltteys koskee lapsia ja lemmikkieläimiä, ei aikuisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun osalla se on aitoa, kun luonne on kiltti tai ystävällisyyttä. Vaikka se on harvinaista Suomessa. Ja toiset luulevat että se ihminen on teennäinen. Mutta osa on teennäisiä takuulla. Se mitä joku tekee teennäisellä kiltteydellä on sitten toinen juttu. Normaali varovaisuus on hyvä koska on paljon aivopestäviä ihmisiä niille, jotka harrastavat psykopatiaa. Myös psykopaatti voi tekeytyä "ihan kivaksi" alkuun, vaikka joku viba tulee läpi. -Osa taas noudattaa ohjeita niin innolla, ettei näe mitä haittaa se tekee vaikkapa asiakkaalle. Myöhemmin asiakas ehkä tiedostaa konnankoukut ja se tulee esille kuitenkin.
Kiltti ja ystävällinen ja ylikiltti on ihan eri asioita. Ei niitä voi sekoittaa toisiinsa. Paitsi ihminen itse, ylikiltti marttyyri usein näkee itsensä vaan kilttinä, vaikka todellisuudessa on ympäristölleen vahingollinen.
Vierailija kirjoitti:
No kuule, yli nelkäkymmentä vuotta olen yrittänyt opetella tuosta pois ja hävennyt kiltteyttä. Nyt en enää jaksa, ja jos ei kelpaa ni ei kelpaa. Ihan sama. Mulla on oma lähipiirini, jolle kelpaan tällaisena vajaavaisena kilttinä kuin olen ja se riittää. Haista ap paska.
Selvästikään et ainakaan enää kärsi minkäänlaisesta kiltteydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys on aliarvostettua! Moni asia tässä maailmassa toimii vain kiltteyden ansiosta. Kiltteys voi olla myös supervoima!
Se taas ei ole kiltteyttä, että salaa negatiiviset tunteensa ja antaa toisen pompotella itseään, koska pelkää oman todellisen mielipteen esiin tuomisen seurauksia. Siitä nähdäkseni aloituksessa oli kyse.
Minusta aito kiltteys ja hyvyys on äärimmäisen harvinaista, ja suurin osa itsensä tällaiseksi koskevista ihmisistä on väärässä. Todellisuudessa kyse on 99% tapauksista selviytymismekanismista, kompensoinnista ja manipuloinnista. Tyypillisesti kiltti rajaa itse sen mitä on valmis muiden eteen tekemään. Mikä lähtökohtaisesti olisikin tervettä, mutta ylikiltin kanssa puuttuu sellainen ikäänkuin terve neuvottelu ihmissuhteissa. Uhraudutaan pyytämättä ja sitten vaaditaan ikäänkuin kompensaatiota. Koska minä teen a, minä olen oikeutettu odottamaan muilta vastavuoroisesti b. Paitsi, ettei muille ole annettu sanavaltaa siihen, ovatko he halukkaita tähän vaihtokauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuule, yli nelkäkymmentä vuotta olen yrittänyt opetella tuosta pois ja hävennyt kiltteyttä. Nyt en enää jaksa, ja jos ei kelpaa ni ei kelpaa. Ihan sama. Mulla on oma lähipiirini, jolle kelpaan tällaisena vajaavaisena kilttinä kuin olen ja se riittää. Haista ap paska.
Selvästikään et ainakaan enää kärsi minkäänlaisesta kiltteydestä.
Tämä. Tuo on syy miksi vältän kuin ruttoa ihmisiä jotka pitävät itseään liian kiltteinä. En ole koskaan tavannut itseään liian kilttinä pitävää ihmistä joka olisi oikeasti liian kiltti. Oikeasti ne ovat lähinnä itsekeskeisiä m*lukuja, joka ovat sitä mieltä, että heidän pitäisi olla vieläkin itsekeskeisempiä. Mikään muiden huono kohtelu ei näille riitä, kun omaan päähän on luotu sitkeä harhakuva "minä olen liian kiltti".
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli ärsyttävä. Liiasta kiltteydestä on haittaa lähinnä liian kiltille itselleen. Tässäkin aloituksessa sinä mietit vaan muita että miten se voi olla heistä rasittavaa suhtautua liian kilttiin. Huoh.
Niin, tässä onkin se liian kiltteyden ydin. Oikeasti se on raskasta ja vahingollista ympäristölle, mutta ylikiltti marttyyrihan ei tätä kykene kohtaamaan, vaan kiistää muiden kokemukset liikakiltteyden rasittavuudesta ja jankuttaa että eihän tästä kukaan muu voi kärsiä. Mikä ihmeen motiivi sillä lähipiirillä olisi tästä asiasta valehdella? Miksei muiden ihmisten kokemusta voi kuunnella ja kunnioittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ihmisten arvosteleminen/kyseleenalaistaminen on yleisesti epähyväksyttyä.
Ei mulla muuta. Ihan kiva yritys.
Kyllä kritiikki on ihan paikallaan välillä. Ei sen tarvitse olla tuomitseva vaan tiedostavaa.
Minä olin joskus aivan liian kiltti. Olen työstänyt sitä ja näen kyllä miten vaikeaa joskus kanssani on ollut sen vuoksi. Ymmärrän myös mistä se juonsi ja mitä sillä hain vaikka en sitä tiedostaen tehnytkään, luulin olevani pohjimmiltani todella kiltti. Ei, en ollut. Se oli silkkaa suojautumista kritiikiltä ja hyväksynnän hakemista.
Sama täällä.
"Kiltteyttä, tai sanoisinko ennemminkin huonosta itsetunnosta/traumoista johtuvaa henkistä epätasapainotilaa/heikkoutta ja tästä mahdollisesti kumpuavaa läheisriippuvuutta, ylimitoitettua kuuliaisuutta ja vastaansanomattomuutta saatetaan käyttää hyväksi.
Tällaista "kiltteyttä" ei pidä kuitenkaan sekoittaa tuohon yllä pitkästi kuvailtuun sisäisesti tasapainoiseen kiltteyteen.
Ns kynnysmatto on oppinut miellyttämään ylimitoitetusti läheisriippuvuudesta ja/tai hylätyksi tulemisen pelosta johtuen, henkisestä heikkoudesta tai muusta pelosta johtuen. Hän ei osaa sanoa ei tai hän ei uskalla sanoa ei, koska pelkää että sitten toiset hylkäävät tai suuttuvat.
Hän ei siis välttämättä auta/palvele muita kaiken kattavasta rakkaudesta johtuen. Se on aivan olennainen ero. "kynnysmatto" palvelee yleensä vain yhtä tai muutamia läheisiä, hän ei ole välttämättä halukas palvelemaan ketä hyvänsä.
Ylimitoitettu muiden palveleminen voi myös olla merkki sisäänpäin käännetystä vihasta, eli kohdistetaan ulkomaailman (esim läheisen) aiheuttama ärtymys/ahdistus itseen kärsimällä mahdollisimman paljon juuri häntä palvelemalla. Silloinkaan motiivi auttamiselle ei ole terve.
Läheiset usein järkyttyvät, mikäli henkilökohtaisena ja vastaansanomattomana palvelijana hyväksikäytetty ihminen löytää omat terveet rajansa ja oppii sanomaan myös ei. Tämä on kuitenkin yksinomaan läheisten ongelma, ei entisen kynnysmaton ongelma, eikä siitä missään nimessä tule kantaa huonoa omaatuntoa.
Terveellä tavalla kiltti ei alennu kenenkään kynnysmatoksi, hän kieltäytyy seurasta tai apunsa antamisesta mikäli havaitsee että kyse ei ole oikeasta ja vilpittömästä avun tarpeesta vaan hyväksikäytöstä tai vallankäytöstä. Hän ei jätä sanomatta ei vain siksi, että se ei miellytä jotakuta ja siitä voi koitua jotakin ikävää."
Itse olen toistuvasti törmännyt ilmiöön, jossa tällainen liian kiltiksi itsensä kokenut ihminen "oppii sanomaan ei ja kieltäytyy kynnysmaton roolista" vetäen sen ymmärtämättään ihan överiksi sinne toiseen päätyyn. Ihmisestä tulee joustamaton, itsekeskeinen ja epäluotettava, mutta hän itse uskoo edelleen sitkeästi olevansa liian kiltti ja että se ikäänkuin terve tasapaino on jossain vieläkin syvemmällä itsekkyyden puolella. Tavallaan ymmärrettävää, että kun rajojen vetämistä vasta opetellaan se saattaa mennä toiseenkin suuntaan yli. Mutta joskus tällainen opetteluvaihe ei tunnu vuosienkaan saatossa tasaantuvan terveeksi itsekunnioituksen ja muiden huomioimisen tasapainoksi, vaan jäädään jumiin siihen liian kiltin ihmisen identiteettiin jota yritetään jatkuvasti korjata ja kompensoida luopumalla hyväksikäytön pelossa kaikesta terveestä ihmissuhteiden vastavuoroisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta aito kiltteys ja hyvyys on äärimmäisen harvinaista, ja suurin osa itsensä tällaiseksi koskevista ihmisistä on väärässä. Todellisuudessa kyse on 99% tapauksista selviytymismekanismista, kompensoinnista ja manipuloinnista. Tyypillisesti kiltti rajaa itse sen mitä on valmis muiden eteen tekemään. Mikä lähtökohtaisesti olisikin tervettä, mutta ylikiltin kanssa puuttuu sellainen ikäänkuin terve neuvottelu ihmissuhteissa. Uhraudutaan pyytämättä ja sitten vaaditaan ikäänkuin kompensaatiota. Koska minä teen a, minä olen oikeutettu odottamaan muilta vastavuoroisesti b. Paitsi, ettei muille ole annettu sanavaltaa siihen, ovatko he halukkaita tähän vaihtokauppaan.
Tuo ei ole mitään ylikiltteyttä vaan narsismia ja manipulointia.
Kiltteys on itselle ehkä leimautunut negatiivisesti koska ihmiset on käyttäneet sitä kuvaamaan itseään ja omaa sellaista toimintaansa, joka pohjimmiltaan on ollut ehkä läheisriippuvuutta. Eli juuri mitä tuossa aiemmin kommentoitiin, että se on lopulta hyvin sen kiltin ehdoilla toimivaa ja hänen sisäisiä tarpeitaan palvelevaa, mistä muut ei oo tietoisia. Kiltti haluaa tuntea olevansa tärkeä ja pidetty, ja on ehkä lapsena oppinut että palvelemalla muita ja tekemällä kivoja asioita, lunastaa oman olemassaolonsa oikeutuksen. Ja sitten se identiteetti saattaa olla hyvin vahvasti sen piirteen ympärille muodostunut ja ihmisen täytyy saada koko ajan toteuttaa sitä kiltteyttään erinäisillä palveluksilla ja teoilla eikä hän ota kieltävää vastausta vaikka muut toteaisi että ei kiitos. Se on yksi muoto vääristynyttä kiltteyttä.
Kiltteys on aliarvostettua! Moni asia tässä maailmassa toimii vain kiltteyden ansiosta. Kiltteys voi olla myös supervoima!