Lue keskustelun säännöt.
Tiesittekö, että liian kiltiksi tekeytyminen on pohjimmiltaan manipuloivaa käytöstä?
24.02.2024 |
Aloituksen ei ole tarkoitus olla tuomitseva vaan tiedostava jos joku kärsii liiasta kiltteydestä.
Sitä ei itse ymmärrä vaan on vain oppinut toimimaan niin sosiaalisissa suhteissa ja ajatellut niin olevan rakkauden tai hyväksynnän arvoinen. Tällainen ihminen tuskin pohjimmiltaan pahaa kenellekään tahtoo mutta ei myöskään ole todellisuudessa niin kiltti kuin antaa ymmärtää, hän ei ole aito, eikä todellisuudessa yhteydessä kehenkään.
Manipuloivaksi kiltteys tekee siten, että ihmiset joutuvat hyväksymään tuon persoonan ja alistumaan hetkessä sen mukaiseen tilaan. He joutuvat kohtaamaan liian kiltin (jonka arvosteleminen/kyseleenalaistaminen on yleisesti epähyväksyttyä) ja niin ollen myös osoittamaan oman epäaitoudensa, ehkä myös tekeytymään itsekin liian kiltiksi kilttiä kohtaan. Se on aika ahdistavaa. Joutuu varomaan kiltin herkkyyttä, joka tavallaan on oikeastaan heikkoa itsetuntoa ja kyvyttömyyttä kritiikille. Se on suojautumista.
No, eihän tuo ole mikään paha asia sinällään (paljon ikävämpääkin suojautumiskeinoa maailmassa löytyy) mutta kiltille etenkin erittäin raskasta. Jos et voi olla aito kenenkään seurassa ja uskoa, että sinua rakastetaan juuri sellaisenaan kuin olet, ilman suojakuortasi sekä niinä vähemmän positiivisine piirteineen, niin et saa sitä mitä ajat takaa.
Luovu liiasta kiltteydestä. Ole oma rakas itsesi kaikkine puolinesi, niin saat sen mitä olet aina ajanut takaa.
Kaikkia ei tarvitse yrittää miellyttää ja luulla, että on väärin puolustaa itseään ja seistä rajojensa takana.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näillä ylikilteillä on ikäänkuin kaksi persoonallisuutta. Sellainen ihminen ei ole aito.
Se on totta. Näistä tulee helposti niitä persoonallisuushäiriöisiä. Heissä on kaksi eri maailmaa yhdessä tavallaan ja siinä on hemmetisti myös sitä hyvää ja potentiaalia. Heitä tulee käsitellä oikein.
Somessa näistä ilmentyy vain pahuus. Todella syvä sellainen.
Kaikkea näkyy kaikkialla. Some on hyvä juttu siltikin, täytyy opetella tulemaan toimeen kaikkialla missä haluaakin liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nk. kiltti ihminen. Minua on yritetty ja onnistuttukin manipuloimaan joitakin kertoja. Johtuu lapsuudesta ja taustasta, miksi olen joutunut usein uhriksi.
Nykyisin jos joku tulee mussuttamaan ja häärimään ympärilleni, seurailen rauhallisesti toisen touhuja, pitkäänkin, annan mahdollisuuden. Tämä tuo joistakin ihmisistä hyvinkin ikäviä piirteitä esiin, toistuvasti. Silloin kyllä annan takaisin. En kosta jälkikäteen, mutta sillä hetkellä kyllä annan takaisin. Enkä kyllä tunne katumusta yhtään. Mitäs läksi. Minua ei kiusata.
Samaan aikaan tunnen myötätuntoa näitä ihmisiä kohtaan, narsistit ja sosiopaatit ovat lapsuudessa väärin kohdeltuja. Voi ymmärtää, vaikkei hyväksyisi huonoa käytöstä.
Tässä ketjussa on hyvin mustavalkoista ajattelua ollut, ehkä jopa tarkoituksellista väärinymmärrystä.
Aloituksessa ja kommenteissani on useampaan kertaan mainittu, että nyt ei keskustella yleisellä tasolla kitistä, hyvästä ihmisestä vaan siitä, että ihminen _liialla kiltteydellään_ niin sanotusti kompensoi omaa riittämättömyyttään, joka näkyy sitten etenkin hänelle itselleen haitallisena tapana. Sekään ei ole niin, että "näyttelee" vaan se tulee häneltä osittain tiedostamatta sen vuoksi, että se on ollut tapa selviytyä ihmissuhteissa. Taustalla voi olla todella vakavaa laiminlyöntiä esimerkiksi lapsuudessa.
Tässä ei ole myöskään kyse, että ihminen on paha tai että hänet tuomitaan. Olen aina kilttien puolella, näkyi se sitten miten vain.
Halusin vain tuoda esiin myös sen miten liiallinen kiltteys voi elämässä vaikuttaa. Toin varmaan asian esiin huonosti ja moni on jopa tuominnut minut tekstin perusteella narsistiksi. Huh. Toivottavasti en ole sellainen.
No, ikävää, että tästä tuli tällainen negaatiio mutta sallitaan sekin. Yritän avartaa ja lukea viestinne ymmärryksellä. On kuitenkin vähän tunne, että sohaisin ampiaspesää ja kuten aloituksessa sanoin, harvemmin tällaisten asioiden tarkastelu on sosiaalisesti hyväksyttyä.
En silti tarkoittanut olla ilkeä enkä tarkoittanut, että tässä nyt syytellään ketään. Haluan myös lisätä, että tottakai kuka vaan saa olla millainen on, eihän kukaan voi sitä kieltää mutta tarkoitukseni oli hyvä, että tällaisia piirteitä kannattaa tarkastella itsessään, etenkin jos on kokenut, että nämä keskustellut asiat vaikuttaa omaan elämään.
Tiedän mitä kiltteyden taustalla on ja miten heitä hyväksikäytetään tässä elämässä ja se on todella väärin. Tiedän omasta kokemuksesta tuon kaiken mistä olette useampi puhunut. Kuitenkin liiallisuudessaan on silloin kyseessä itsensä hylkääminen ja suojautumiskeino. Pelkää niin kovin tulla hylätyksi ja uudelleen tallotuksi, että on jopa parempi olla vain kiltimpi ja tuoda esiin hyvää aikomustakaan toisiin. Mutta se sitten rikkoo itseään ja myös muita (eikä tämä nyt tarkoita, että se on pahuutta) ja se näkyy eri tavoilla.
Tämä ei myöskään ole mikään asia mitä pitäisi lokeroida tai diagnistisoida. Halusin vain tuoda oman oivallukseni esiin, ettei tarvitse olla liian miellyttäjä tai kiltti saadakseen rakkautta ja hyväksyntää. Oikeastaan se jopa estää sen koska silloin ei todellisena itsenään pysty olemaan rakastettuna. Saa tuoda itseään esiin sellaisenaan eikä silloin menetä arvoaan tai tule huonommaksi.
Niin itse ajattelen.
AP
Avaa Ap, miten tämä aihe koskettaa sinua oman elämäsi tasolla? Jos et itse ole tällainen ylikiltti, kuka lähelläsi on? Jokin syy sille on, että koet tarvetta keskustella tästä pitkiä viestejä kirjoittaen.
Negatiivinen vastine viesteihisi johtuu siitä, että tunnut jakavan omasta mielestäsi hyväntahtoisia neuvoja ja elämänmuutosohjeita näille "ylikilteille", ylhäältä käsin. Voisitko avata, miksi koet tarvetta tehdä näin, niin sinua ymmärrettäisiin paremmin. Jos olet esimerkiksi ammatiltasi psykologi, aihe avautuu aivan eri tavalla ja näkökulmasta.
Kyllä tällaisten asioiden käsittely on todellakin sosoaalisesti hyväksyttyä, Ap.
Kyse on tulokulmasta, miten tulet keskusteluun, lähestyt aihetta. Nyt lähestyt kuin lastentarhanopettaja riviä kaksivuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekeytyminen on kyllä osa kiusaajan juonta. Mutta sitten on aidosti kilttejä, jotka ei osaa pitää rajoja. Taustalla voi olla vaikka mitä, ette voisi ulospäin uskoa.
Tietysti täytyy suojella itseään. Mutta jos joku on huonossa hapessa eikä pysty, ei häntä silti saa kiusata. Syy on yksin kiusaajassa.
Kiusaajat on lähtökohtaisesti huonompia ja tehdessään pahaa he loittonevat yhä kauemmaksi siitä mitä alunperinkin ovat vailla.
Kiltti on yhä hyvä, hyvyyttä ei voi varastaa koska ominaisuuksia ei voi varastaa. Vaikka tyhjänpantti narsistit niin luulee.
Vierailija kirjoitti:
Avaa Ap, miten tämä aihe koskettaa sinua oman elämäsi tasolla? Jos et itse ole tällainen ylikiltti, kuka lähelläsi on? Jokin syy sille on, että koet tarvetta keskustella tästä pitkiä viestejä kirjoittaen.
Negatiivinen vastine viesteihisi johtuu siitä, että tunnut jakavan omasta mielestäsi hyväntahtoisia neuvoja ja elämänmuutosohjeita näille "ylikilteille", ylhäältä käsin. Voisitko avata, miksi koet tarvetta tehdä näin, niin sinua ymmärrettäisiin paremmin. Jos olet esimerkiksi ammatiltasi psykologi, aihe avautuu aivan eri tavalla ja näkökulmasta.
Olen useampaan kertaan maininnut olleeni itse ylikiltti. Aivan liian. En välttämättä ymmärtänyt sitä, tiesin siis toki omaavani hyvät käytöstavat ja että olen avulias, teen mitä pyydetään ja aina valmiina jos ystävä tai työkaveri soittaa. Aina olin myös ynmärtäjän roolissa. Minua oli helppo hyväksikäyttää.
Ajattelin, että minun täytyy olla sellainen saadakseni hyväksyntää. Ei se ollut tietoisella tasolla samanlailla kuin nyt mutta tunsin jossain takaraivossa sen, että en saa olla muunlainen. Ei negatiivista tunteitaan voi näyttää tai etenkään omalla toiminnallaan tuoda muille mielipahaa. Oli pakko olla aina ryhdissä valmiina kohtaamaan muut ja unohtamaan itsensä.
Olen myös aidosti hyväntahtoinen mutta on minulla myös sekin puoli, etten todellakaan enää anna itseäni kohdella huonosti tai sen vaikuttaa minuun niin syvästi.
Se miksi halusin kirjoittaa tästä, niin on juurikin tämä miksi ihmiset ylipäätään haluavat kirjoittaa mistään omassa elämässään kohdanneesta kriisistä, vaikutuksista ja kasvusta. Eli ei sillä sen suurempaa syytä ollut.
Olisin voinut kirjoittaa aloituksessa hienovaraisemmin siinä mielessä, etten toitota tätä liian innoissani omana totuutena. Että sinällään tein kyllä virheen siinä mutta näin itse olen kokenut liiallisen kiltteyden omalla kohdallani mitä olen kirjoittanut.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nk. kiltti ihminen. Minua on yritetty ja onnistuttukin manipuloimaan joitakin kertoja. Johtuu lapsuudesta ja taustasta, miksi olen joutunut usein uhriksi.
Nykyisin jos joku tulee mussuttamaan ja häärimään ympärilleni, seurailen rauhallisesti toisen touhuja, pitkäänkin, annan mahdollisuuden. Tämä tuo joistakin ihmisistä hyvinkin ikäviä piirteitä esiin, toistuvasti. Silloin kyllä annan takaisin. En kosta jälkikäteen, mutta sillä hetkellä kyllä annan takaisin. Enkä kyllä tunne katumusta yhtään. Mitäs läksi. Minua ei kiusata.
Samaan aikaan tunnen myötätuntoa näitä ihmisiä kohtaan, narsistit ja sosiopaatit ovat lapsuudessa väärin kohdeltuja. Voi ymmärtää, vaikkei hyväksyisi huonoa käytöstä.
Myötätuntosi on näiden kohdalla turhaa. Moni tulee tosi vaikeista oloista ilman, että kostavat muille. Aikuisena he itse valitsevat tehdä pahaa. Se on niiden oma valinta. Asian huomaa jos toinen sanoo ei. Niin sekundaihmiset ei usko vaan jatkavat itsekästä jankkaamista. Moni on kai jo kotioloissa oppinut että jankkaamalla, puskemalla, tunkemalla saa tahtonsa läpi.
Terve ihminen ymmärtää että toisen ei on ei.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on hyvin mustavalkoista ajattelua ollut, ehkä jopa tarkoituksellista väärinymmärrystä.
Aloituksessa ja kommenteissani on useampaan kertaan mainittu, että nyt ei keskustella yleisellä tasolla kitistä, hyvästä ihmisestä vaan siitä, että ihminen _liialla kiltteydellään_ niin sanotusti kompensoi omaa riittämättömyyttään, joka näkyy sitten etenkin hänelle itselleen haitallisena tapana. Sekään ei ole niin, että "näyttelee" vaan se tulee häneltä osittain tiedostamatta sen vuoksi, että se on ollut tapa selviytyä ihmissuhteissa. Taustalla voi olla todella vakavaa laiminlyöntiä esimerkiksi lapsuudessa.
Tässä ei ole myöskään kyse, että ihminen on paha tai että hänet tuomitaan. Olen aina kilttien puolella, näkyi se sitten miten vain.
Halusin vain tuoda esiin myös sen miten liiallinen kiltteys voi elämässä vaikuttaa. Toin varmaan asian esiin huonosti ja moni on jopa tuominnut minut tekstin per
Opettele ilmaisemaan asia selkeästi. Tai älä kirjoita mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on hyvin mustavalkoista ajattelua ollut, ehkä jopa tarkoituksellista väärinymmärrystä.
Aloituksessa ja kommenteissani on useampaan kertaan mainittu, että nyt ei keskustella yleisellä tasolla kitistä, hyvästä ihmisestä vaan siitä, että ihminen _liialla kiltteydellään_ niin sanotusti kompensoi omaa riittämättömyyttään, joka näkyy sitten etenkin hänelle itselleen haitallisena tapana. Sekään ei ole niin, että "näyttelee" vaan se tulee häneltä osittain tiedostamatta sen vuoksi, että se on ollut tapa selviytyä ihmissuhteissa. Taustalla voi olla todella vakavaa laiminlyöntiä esimerkiksi lapsuudessa.
Tässä ei ole myöskään kyse, että ihminen on paha tai että hänet tuomitaan. Olen aina kilttien puolella, näkyi se sitten miten vain.
Halusin vain tuoda esiin myös sen miten liiallinen kiltteys voi elämässä vaikuttaa. Toin varmaan asian esiin huonosti ja moni on jopa tuominnut minut tekstin per
Minusta sinulla on hyvin mustavalkoinen näkemys asioista. Tarkoittamasi kiltteys ei todellakaan johdu aina ikävistä kokemuksista lapsuudessa tai ole joku tapa selviytyä tai suojautua. Enemmänkin kyse on synnynnäisistä persoonallisuuden piirteistä, millaisella menneisyydellä tahansa voi olla kiltti. Myös nepsyt voivat vaikuttaa tai olla kilttejä ja joskus helpommin manipuloitavissa.
Ap ei ole todellaan mikää psykologi, joten parasta olisi olla hiljaa tai kirjoittaa pelkästään omasta vinkkelistään, eikä kuvitella tietävänsä mistä muiden kiltteys johtuu tai mikä siihen auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltteydessä ei ole mitään väärää, ei kerrassaan mitään epäedullista yksilön tai ympäristön kannalta. Kiltteys kertoo hyvin pitkälle jalostuneesta persoonallisuudesta. Aito kiltteys ei kuitenkaan ole synonyymi hölmöydelle tai henkiselle pelkuruudelle/laiskuudelle. Terveellä tavalla kiltti ihminen osaa kyllä sanoa tarvittaessa ei ja asettaa omat rajansa, silloin kun tilanne sitä todella edellyttää. Hän ei kuitenkaan sano "ei" vain siksi, ettei häntä satu huvittamaan tai koska avun kysyjä sattuu olemaan "väärä".
Kiltti ihminen kunnioittaa kaikkia, ei juoruile, ei arvostele muita, hän on pohjimmiltaan epäitsekäs ja nöyrä, anteeksiantava, palvelu- ja auttamishaluinen, kärsivällinen, empatiakykyinen ja ymmärtäväinen. Hän ei pidä kynsin hampain kiinni omastaan ja on aina valmis luopumaan omista resursseistaan muidenkin hyväksi (aika ja oma mukavuus, tietotaito, raha).
Kiltti ihminen näkee muissa sitä hyvää mitä heissä jo on, eikä sitä pahaa mitä heissä mahdollisesti vielä on jäljellä, siksi hänen on niin helppo pitää ihan kaikista.
Hän on tyytyväinen vaatimattomaankin elämään, koska hänen onnensa on enemmänkin sisäistä kuin ulkonaista laatua. Se ei ole niin riippuvaista ulkokohtaisista tekijöistä tai olosuhteista ja tämä tuo henkistä varmuutta ja tasapainoa.
Hän ei pyri tekemään vaikutusta nostamalla itseään jalustalle muiden kustannuksella, hänen egonsa ei siis rakennu sen varaan että pitäisi olla jollain tavoin parempi kuin muut tai ylipäätään jotakin verrattuna muihin. Hän ei koe tarvetta kilpailla muita vastaan tai haalia enemmän kuin muillakaan on. Hän ei näe muita ihmisiä vastustajinaan tai kilpailijoinaan. Hän on oppinut rakastamaan elämää laajemmin, siksi hän ei enää lähesty elämää henkilökohtaisen eduntavoittelun näkökulmasta.
Kiltin roolin esittäminen taas on asia erikseen, se tuskin vie kehitystä juurikaan eteenpäin. Tässä täytyy tosin muistaa, että suurin osa meistä ihmisistä esittää vielä arjessaan jonkinasteista kiltin roolia. Useimmat meistä esittävät sivistyneempää kuin oikeasti ovatkaan olemalla kasvotusten kohteliaita vaikka saatammekin yksityisesti tai mielessämme arvostella samoja ihmisiä tai heidän elämäntapojaan. Saatamme olla näennäisen sopuisia kunnes tulee kyse omista eduistamme. Tai ehkä olemme mielestämme jo kovinkin ymmärtäväisiä ja anteeksiantavia kunnes koemme jotakin sellaista minne oma ymmärryksemme ei vielä yllä.
Kiltteyden, etenkin näennäisen, harjoittaminen on helpointa silloin, kun elämä ei koettele ymmärryksemme, egomme ja kärsivällisyytemme, siis kestokykymme rajoja. Tosin juuri suurimmat vastoinkäymiset ja ristiriidat nostavat esiin pohjimmaista luontoamme.
Mitä olet sydämessäsi, sitä olet pohjimmiltasi. Kiltteys on syvää tunnetta, vilpitöntä ja aitoa rakkautta, josta hyvät teot ja sanat kumpuavat kuin itsestään. Kun sisin rakastaa, ulospäin valuu ilman yritystä pelkkää hyvää.....
... Mikäli taas kannat sisälläsi itsekkyyttä, halveksuntaa, ylimielisyyttä, katkeruutta, ahneutta, kateutta tai vihaa, et vielä rakasta ehdoitta, et aseta kaikkia samaan asemaan. Et vaikka kuinka esittäisitkin päälle päin mukavaa ja kunnioittaisit lakia. Et vaikka antaisit köyhille almuja, jos antamisessasi ei ole mukana myös syvää tunnetta. Jostain meidän kuitenkin tulee aloittaa, joten tulee pyrkiä vahvistamaan sitä hyvää mitä me jo tunnistamme itsessämme. Hyvän vahvistaminen tuottaa aina lisää hyvää.
Suurin osa ihmisistä siis häilyy yhä hyvyyden ja pahuuden välimaastossa ollen yhdessä hetkessä tai suhteessa kilttejä, toisessa pahoja. On kuitenkin parempi olla aidosti sitä mitä on (tietyissä rajoissa), kuin esittää olevansa jotakin mitä ei todellisuudessa vielä ole. Näin ainakin ympäristö tiedostaa todelliset karvasi ja ehkä tarjoilee sinulle opetuksia, jotka auttavat sinua tunnistamaan ja kehittämään omia heikkouksiasi. En tällä tietenkään kehota lain rikkomiseen.
Syvällisesti ajatellen pahin mahdollinen yhteiskunta on sellainen jossa vallitsee näennäinen päälle liimattu sivistyneisyys ja kauneus, mutta ihmiset ovat sydämissään pohjattoman itsekkäitä, välinpitämättömiä ja julmia toisilleen. Sisäinen on aina tärkeämpi kuin ulkoinen.
Mikäli taas kannat sisälläsi itsekkyyttä, halveksuntaa, ylimielisyyttä, katkeruutta, ahneutta, kateutta tai vihaa, et vielä rakasta ehdoitta, et aseta kaikkia samaan asemaan. Et vaikka kuinka esittäisitkin päälle päin mukavaa ja kunnioittaisit lakia. Et vaikka antaisit köyhille almuja, jos antamisessasi ei ole mukana myös syvää tunnetta. Jostain meidän kuitenkin tulee aloittaa, joten tulee pyrkiä vahvistamaan sitä hyvää mitä me jo tunnistamme itsessämme. Hyvän vahvistaminen tuottaa aina lisää hyvää.
Suurin osa ihmisistä siis häilyy yhä hyvyyden ja pahuuden välimaastossa ollen yhdessä hetkessä tai suhteessa kilttejä, toisessa pahoja. On kuitenkin parempi olla aidosti sitä mitä on (tietyissä rajoissa), kuin esittää olevansa jotakin mitä ei todellisuudessa vielä ole. Näin ainakin ympäristö tiedostaa todelliset karvasi ja ehkä tarjoilee sinulle opetuksia, jotka auttavat sinua tunnistamaan ja kehittämään omia heikkouksiasi. En tällä tietenkään kehota lain rikkomiseen.
Syvällisesti ajatellen pahin mahdollinen yhteiskunta on sellainen jossa vallitsee näennäinen päälle liimattu sivistyneisyys ja kauneus, mutta ihmiset ovat sydämissään pohjattoman itsekkäitä, välinpitämättömiä ja julmia toisilleen. Sisäinen on aina tärkeämpi kuin ulkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on hyvin mustavalkoista ajattelua ollut, ehkä jopa tarkoituksellista väärinymmärrystä.
Aloituksessa ja kommenteissani on useampaan kertaan mainittu, että nyt ei keskustella yleisellä tasolla kitistä, hyvästä ihmisestä vaan siitä, että ihminen _liialla kiltteydellään_ niin sanotusti kompensoi omaa riittämättömyyttään, joka näkyy sitten etenkin hänelle itselleen haitallisena tapana. Sekään ei ole niin, että "näyttelee" vaan se tulee häneltä osittain tiedostamatta sen vuoksi, että se on ollut tapa selviytyä ihmissuhteissa. Taustalla voi olla todella vakavaa laiminlyöntiä esimerkiksi lapsuudessa.
Tässä ei ole myöskään kyse, että ihminen on paha tai että hänet tuomitaan. Olen aina kilttien puolella, näkyi se sitten miten vain.
Halusin vain tuoda esiin myös sen miten liiallinen kiltteys voi elämässä vaikuttaa. Toin varmaan asian esiin
Siinä tapauksessa mielestäni henkilö on sellainen kuin on, sellaiseksi kuin on syntynyt. Se tulee siis aidosti hänestä itsestään, juuri sellaisenaan kuin on, se on osa hänen persoonaa. Siitä keskustelusta ei kuitenkaan ollut kyse.
Se on totta, että valitettavasti kiltteyttä hyväksikäytetään tässä elämässä. Se on väärin.
Se pointti aloituksessani oli kuitenkin, että ihminen joka todella on kiltti sen vuoksi, että pelkää riittämättömyyttään tai olevansa viallinen, niin johtaa haasteisiin jos yrittää kiltteydellään paikata niitä tunteitaan. Silloin hän ei pysty vastaanottamaan todellista rakkautta vaan joutuu "ansaitsemaan" sen niin, että se vain voimistaa piirrettä. Silloin hän ei saa olla se joka on, vaan joutuu kieltämään itseltään myös sen, mitä ei pidetä niinsanotusti kiltin ihmisen käytöksenä.
Otan vaikka esimerkin omasta elämästäni. Kuten olen kertonut olleeni liian kiltti ja pelännyt etten muuten kelpaisi, en olisi tarpeeksi omana itsenäni ja useita vuosia olin sen kilteimmän tittelin saanut eräässä kaveriporukassa. Sain siitä osakseni itselleni paljon hyvää ja olin mitä ihanin heidän mielestään koska en koskaan sanonut mitään vastaan kunnolla tai ylipäätään en tunnistanut omia rajojani.
Siinä vaiheessa kun itsenäistyin ja lopetin liiallisen mieliksi olemisen ja kiltteyden. Edelleen olin hyväntahtoinen mutta rajani olivat selvemmät niin moni kauhistui ja sanoi, ettei enää tunne minua. Jopa eräs haukkui kusipääksi mutta vain sen takia, etten enää tehnyt aina mitä hän pyysi, hän hyväksikäytti minua ihan huolella ennen sitä. Eikä ole yhtään liioiteltua.
Voisin kirjoittaa tästä enemmänkin eri näkökulmista mitä tarkoitan. Mielelläni asiasta avaudun. Nämä ovat tietenkin omia kokemuksiani ja näkökulmiani.
AP
Aina nousee karvat pystyyn, kun joku aikuinen kuvailee itseänsä sanalla kiltti. Kuulostaa lapselta, jota on kehuttu kiltiksi.
Vielä voisin tarkentaa tuota miten se sitten on osaltaan myös manipulaatiota. Käytän edelleen itseäni esimerkkinä.
Se, että on ollut liian kiltti ja halunnut sitä kautta vahvistaa omaa paikkaansa ihmissuhteissa koska muita keinoja hyväksyntään ei tällaisen ihmisen elämässä ole. Tehdään mitä pyydetään, ollaan todella varovaisia ja hienotunteisia, ymmärtäväisiä ja kaikin voimin haluaa juuri nuo hyvät ominaisuudet tuoda esiin ihmisenä mutta osittain tiedostamattaan korostetusti.
Sitä kautta kuitenkin voi asettaa myös toisen ihmisen ristiriitaiseen asemaan. Rentous katoaa ihmissuhteista ja pelätään satuttavamme kilttiä, siitä voi tulla ahdas tila. Ihminen voi joutua myös itsekin olemaan epäaito ja hyväksymään kaiken mitä kiltti ihminen ilmentää. Joutuu vastaanottamaan ehkä sellaista mitä ei haluaisi mutta on pakko ottaa se vastaan, ettei satuta tai aseta toista juuri siihen dilemmaan mitä liian kiltti pakenee. Eli kokemusta huonommuudesta ja riittämättömyydestä.
Tilanne voi olla kuitenkin se, että oikeasti liian kiltti ihminen voisi olla juuri itsenään nimenomaan se rakastettu ihminen, jota hän toivookin olevansa. Ei niin, että se väkisin ansaitaan niin, että toisen on tavallaan pakko ottaa se vastaan ja omia mielipiteitään/tapojaan muuttaa kiltin ehdoille.
Tämä ei tarkoita sitä, että puhutaan nyt siitä, että on ok olla ihminen, joka ei omaa käytöstapoja ja saa olla ilkeä vaan sitä, että joutuu myös itsekin asettumaan todella hienovaraiseksi ja varovaiseksi, jotta ei aiheuta sitä tunnetta liian kiltissä ihmisessä, jota hän käytöksellään kaihtaa. Kun kaikille olisi kuitenkin pohjimmiltaan helpompaa olla sellainen kuin on eri tunteineen eikä niin, että kaikki hyväksyminen ansaitaan. Tietenkin tähänkin pätee ihan ne itsestäänselvät käytöstavat.
Tästä oli kyse enkä tiedä osasinko vieläkään tuoda tätä ymmärrettävästi esiin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on hyvin mustavalkoista ajattelua ollut, ehkä jopa tarkoituksellista väärinymmärrystä.
Aloituksessa ja kommenteissani on useampaan kertaan mainittu, että nyt ei keskustella yleisellä tasolla kitistä, hyvästä ihmisestä vaan siitä, että ihminen _liialla kiltteydellään_ niin sanotusti kompensoi omaa riittämättömyyttään, joka näkyy sitten etenkin hänelle itselleen haitallisena tapana. Sekään ei ole niin, että "näyttelee" vaan se tulee häneltä osittain tiedostamatta sen vuoksi, että se on ollut tapa selviytyä ihmissuhteissa. Taustalla voi olla todella vakavaa laiminlyöntiä esimerkiksi lapsuudessa.
Tässä ei ole myöskään kyse, että ihminen on paha tai että hänet tuomitaan. Olen aina kilttien puolella, näkyi se sitten miten vain.
Halusin vain tuoda esiin myös sen miten liiallinen kiltteys
Kiltteyttä, tai sanoisinko ennemminkin huonosta itsetunnosta/traumoista johtuvaa henkistä epätasapainotilaa/heikkoutta ja tästä mahdollisesti kumpuavaa läheisriippuvuutta, ylimitoitettua kuuliaisuutta ja vastaansanomattomuutta saatetaan käyttää hyväksi.
Tällaista "kiltteyttä" ei pidä kuitenkaan sekoittaa tuohon yllä pitkästi kuvailtuun sisäisesti tasapainoiseen kiltteyteen.
Ns kynnysmatto on oppinut miellyttämään ylimitoitetusti läheisriippuvuudesta ja/tai hylätyksi tulemisen pelosta johtuen, henkisestä heikkoudesta tai muusta pelosta johtuen. Hän ei osaa sanoa ei tai hän ei uskalla sanoa ei, koska pelkää että sitten toiset hylkäävät tai suuttuvat.
Hän ei siis välttämättä auta/palvele muita kaiken kattavasta rakkaudesta johtuen. Se on aivan olennainen ero. "kynnysmatto" palvelee yleensä vain yhtä tai muutamia läheisiä, hän ei ole välttämättä halukas palvelemaan ketä hyvänsä.
Ylimitoitettu muiden palveleminen voi myös olla merkki sisäänpäin käännetystä vihasta, eli kohdistetaan ulkomaailman (esim läheisen) aiheuttama ärtymys/ahdistus itseen kärsimällä mahdollisimman paljon juuri häntä palvelemalla. Silloinkaan motiivi auttamiselle ei ole terve.
Läheiset usein järkyttyvät, mikäli henkilökohtaisena ja vastaansanomattomana palvelijana hyväksikäytetty ihminen löytää omat terveet rajansa ja oppii sanomaan myös ei. Tämä on kuitenkin yksinomaan läheisten ongelma, ei entisen kynnysmaton ongelma, eikä siitä missään nimessä tule kantaa huonoa omaatuntoa.
Terveellä tavalla kiltti ei alennu kenenkään kynnysmatoksi, hän kieltäytyy seurasta tai apunsa antamisesta mikäli havaitsee että kyse ei ole oikeasta ja vilpittömästä avun tarpeesta vaan hyväksikäytöstä tai vallankäytöstä. Hän ei jätä sanomatta ei vain siksi, että se ei miellytä jotakuta ja siitä voi koitua jotakin ikävää.
Aloitus oli ärsyttävä. Liiasta kiltteydestä on haittaa lähinnä liian kiltille itselleen. Tässäkin aloituksessa sinä mietit vaan muita että miten se voi olla heistä rasittavaa suhtautua liian kilttiin. Huoh.
Pointtini on: anna muiden olla rauhassa mitä ovat.
Älä luovuta, älä eristäydy. Usko ja luota hyvyyden. Narsisteja on lopulta pieni osa ihmisiä, he löytävät vain me sopivat uhrit. Jatkossa aseta rajat heti jos jää ikävä olo toisesta ihmisestä. Mutta älä eristäydy ihmisistä. Ansaitset hyviä ihmissuhteita, iloa, hyvän ja onnellisen elämän. Älä anna yhdenkään narsistin viedä tätä sinulta.