Toisen lapsen syntymä - minne esikoinen synnytyksen ajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Ei mitään tukiverkkoja. Ihan koko elämän kuljette pelkkänä perheenä. Toivottavasti lapset edes kavereita joskus saa. Menitte kenties maistraatissa naimisiin ja todistajina pari kadulla kävelijää? No onneks teillä on toisenne. Onneks on av, vähän kontaktia ulkomaailmaan. 

Meinaatko että ihmisen, jolla syystä tai toisesta ei ole esim lapsuudenperhettä kuvioissa mukana, pitäisi sitten pysyä koko elämänsä yksin, ei oikeutta rakastua ja perustaa perhettä?

Ehkä hän meinaa sitä, että normaalit ihmiset hankkivat ystäviä. Jos muuttavat uudelle paikkakunnalle, niin hankkivat sieltäkin ystäviä. Ja kas kummaa: mitä laajempi sosiaalinen verkosto, niin sitä todennäköisemmin löytyy joku katsomaan lasta siksi aikaa, kun äiti ja isä ovat hankkimassa uutta sairaalassa.

Vain suomessa kuvitellaan, ett tukiverkko = omat vanhemmat, sisarukset tai lapsen kummit.

Mies jää kotiin

MLL hoitaja

Jos on jo esim. eskari-ikäinen, esikoisen kaverit, kysy rohkeasti vanhemmilta.

Jos ei kukaan hoida, lastensuojelu sijoittaa siksi aikaa. Samoin jos yrität ottaa lapsen synnytykseen  mukaan sairaalaan. Soittavat lasun paikalle, jos et ketään muuta saa noutamaan lasta pois.

Eli Suosittelen että mies jää kotiin.

Eiköhän se ratkaisu ole sitten se, että isä on lapsen kanssa? Ei isä siinä synnytyksessä mitenkään niin välttämätön ole kuin pienelle lapselle saada olla tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Synnytys voi venyäkin, eikä kai voi ajatella, että lapsi on (lähes) vieraan ihmisen kanssa vaikka pari kolme vuorokautta? Siis tietysti ymmärrän, että olisi tosi kiva, jos isä voisi olla mukana synnytyksessä, mutta lapsen etu ensin.

Ihme vinoiluja tullut tähänkin ketjuun. Ihmisellä voi olla kivoja työkavereita, harrastuskavereita jne. eli hyvä sosiaalinen elämä, mutta ei kai nyt ketä vaan aleta kutsumaan lapsenvahdiksi ehkä useammaksikin päiväksi? Ja mistä sen tietää milloin synnytys alkaa, ei nyt joku työkaveri voi ilmoittaa jäävänsä töistä pois, kun meneekin lapsenvahdiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Ei mitään tukiverkkoja. Ihan koko elämän kuljette pelkkänä perheenä. Toivottavasti lapset edes kavereita joskus saa. Menitte kenties maistraatissa naimisiin ja todistajina pari kadulla kävelijää? No onneks teillä on toisenne. Onneks on av, vähän kontaktia ulkomaailmaan. 

Meinaatko että ihmisen, jolla syystä tai toisesta ei ole esim lapsuudenperhettä kuvioissa mukana, pitäisi sitten pysyä koko elämänsä yksin, ei oikeutta rakastua ja perustaa perhettä?

Ehkä hän meinaa sitä, että normaalit ihmiset hankkivat ystäviä. Jos muuttavat uudelle paikkakunnalle, niin hankkivat sieltäkin ystäviä. Ja kas kummaa: mitä laajempi sosiaalinen verkosto, niin sitä todennäköisemmin löytyy joku katsomaan lasta siksi aikaa, kun äiti ja isä ovat hankkimassa uutta sairaalassa.

 

Va

No aika harvalla lisääntymisikäisellä on tukku ystäviä, jotka pyörittelevät peukaloitaan päivästä toiseen. Se synnytys ei välttämättä osu ystävän lomalle tai vapaapäivälle :)

Meillä on isovanhemmat ja siskoni hälytysvalmiudessa. Isovanhemmat asuvat parin tunnin ajomatkan päässä. Siskoni asuu lähempänä mutta on vuorotyössä, joten käytännössä ei välttämättä pääse paikalle yhtään sen nopeampaa. 

Ajatuksena on, että tarvittaessa isä vie äidin synnyttämään ja menee sitten kotiin esikoisen kanssa, kunnes saadaan hoitaja kotiin. Aattelin myös kysyä varmuuden vuoksi lapsen päiväkotikaverin äitiä varahakijaksi päiväkodista, jos pitää lähteä sairaalaan juuri siinä kohtaa. Heillä on itsellään vastasyntynyt kotona, joten heitä ei viitsi enempää häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Ei mitään tukiverkkoja. Ihan koko elämän kuljette pelkkänä perheenä. Toivottavasti lapset edes kavereita joskus saa. Menitte kenties maistraatissa naimisiin ja todistajina pari kadulla kävelijää? No onneks teillä on toisenne. Onneks on av, vähän kontaktia ulkomaailmaan. 

Meinaatko että ihmisen, jolla syystä tai toisesta ei ole esim lapsuudenperhettä kuvioissa mukana, pitäisi sitten pysyä koko elämänsä yksin, ei oikeutta rakastua ja perustaa perhettä?

Ehkä hän meinaa sitä, että normaalit ihmiset hankkivat ystäviä. Jos muuttavat uudelle paikkakunnalle, niin hankkivat sieltäkin ystäviä. Ja kas kummaa: mitä laajempi sosiaalinen verkosto, niin sitä todennäköisemmin löytyy joku katsomaan lasta siksi aikaa, kun äiti ja isä ovat hankkima

niin? Ajattelet sitten, että yksi ystävä on tukiverkko? Hankkii useampia ystäviä, niin jollekin voi vaikka sopia ja sitte jos ei sovi, niin mies jää sen ipanan kanssa kotiin. Jumaliste, ei tämä nyt noin vaikeaa voi olla....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Ei mitään tukiverkkoja. Ihan koko elämän kuljette pelkkänä perheenä. Toivottavasti lapset edes kavereita joskus saa. Menitte kenties maistraatissa naimisiin ja todistajina pari kadulla kävelijää? No onneks teillä on toisenne. Onneks on av, vähän kontaktia ulkomaailmaan. 

Meinaatko että ihmisen, jolla syystä tai toisesta ei ole esim lapsuudenperhettä kuvioissa mukana, pitäisi sitten pysyä koko elämänsä yksin, ei oikeutta rakastua ja perustaa perhettä?

Ei kukaan meinaa tuota. Kannattaa tutustua ihmisiin ja hankkia ystäviä. Ei ole koskaan myöhäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Mies jää kotiin

MLL hoitaja

Jos on jo esim. eskari-ikäinen, esikoisen kaverit, kysy rohkeasti vanhemmilta.

Jos ei kukaan hoida, lastensuojelu sijoittaa siksi aikaa. Samoin jos yrität ottaa lapsen synnytykseen  mukaan sairaalaan. Soittavat lasun paikalle, jos et ketään muuta saa noutamaan lasta pois.

Eli Suosittelen että mies jää kotiin.

Turha alapeukuttaa. Kyllä lasu on joutunut sijoittamaan synnytyksen ajaksi esim. Tukiverkostottomien (menikö oikein?) yksinhuoltajien lapsia, jos ketään hoitajaa ei löydy.  Tietysti sijoitus puretaan heti kun mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jää kotiin

MLL hoitaja

Jos on jo esim. eskari-ikäinen, esikoisen kaverit, kysy rohkeasti vanhemmilta.

Jos ei kukaan hoida, lastensuojelu sijoittaa siksi aikaa. Samoin jos yrität ottaa lapsen synnytykseen  mukaan sairaalaan. Soittavat lasun paikalle, jos et ketään muuta saa noutamaan lasta pois.

Eli Suosittelen että mies jää kotiin.

Turha alapeukuttaa. Kyllä lasu on joutunut sijoittamaan synnytyksen ajaksi esim. Tukiverkostottomien (menikö oikein?) yksinhuoltajien lapsia, jos ketään hoitajaa ei löydy.  Tietysti sijoitus puretaan heti kun mahdollista. 

 

Ja tietysti lasu komentaa isän kotiin lapsensa kanssa, jos isä ja äiti ovat niin tolloja etteivät sitä  muuten tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Ei mitään tukiverkkoja. Ihan koko elämän kuljette pelkkänä perheenä. Toivottavasti lapset edes kavereita joskus saa. Menitte kenties maistraatissa naimisiin ja todistajina pari kadulla kävelijää? No onneks teillä on toisenne. Onneks on av, vähän kontaktia ulkomaailmaan. 

Meinaatko että ihmisen, jolla syystä tai toisesta ei ole esim lapsuudenperhettä kuvioissa mukana, pitäisi sitten pysyä koko elämänsä yksin, ei oikeutta rakastua ja perustaa perhettä?

Ehkä hän meinaa sitä, että normaalit ihmiset hankkivat ystäviä. Jos muuttavat uudelle paikkakunnalle, niin hankkivat sieltäkin ystäviä. Ja kas kummaa: mitä laajempi sosiaalinen verkosto, niin sitä todennäköisemmin löytyy joku katsomaa

Jos ei ole mikään lomakausi tai viikonloppu, niin vaikka olisi miten monta ystävää, niin villi veikkaukseni on, että aika moni on töissä juuri samaan aikaan arkipäivänä. Jos sille lapselle tarvitsee lastenhoitoapua juuri silloin, niin ei onnistu. Toki eri asia, jos ystäväpiiriin kuuluu vuorotyötä tekeviä, eläkeläisiä jne. Sitten voi olla jo mahdollisuuksia saada sovittua. Toisaalta on se nyt lapselle aika jännää, että hoitaja voi olla Reetta tai Aino tai Irmeli tai... tai... tai... Ja ovatko nämä oikeasti lapselle läheisiä? Riippuu paljon lapsestakin kyllä millaista epävarmuutta sietää. Varminta on varmaan lähteä ihan siitä, että isä hoitaa ja jos jollekulle lapselle läheiselle aikuiselle sopii, niin se olkoon iloinen yllätys.

Synnytin yksin. Isä oli kotona esikoisen kanssa.

Muutin miehen luo minulle vieraaseen kaupunkiin. Rakennettiin talo ja rupesin heti aktiivisesti tutustumaan naapureihin. Vieläkin (20 vuotta asuttu talossa) on muutama naapuri joiden kanssa olen vain nostanut kättä jos tullaan tiellä vastaan. Minulle ok että he eivät halua tutustua. Mutta monien naapureiden lapsia olen hoitanut. Ja muutamilla on omatkin lapset olleet hoidossa tunnin tai kaksi. Naapurustosta saattaa helposti joku soittaa että voitko hoitaa heidän lemmikkejään tai hoitaa heidän lapsia päivällä pari tuntia kun on itsellä lääkäriaika jne. Ja parille naapurille olen itse tarjonnut että voin hoitaa lapsiaan jos tulee kiire lähtö synnyttämään. Ja olen minä käynyt välillä hoitamassa naapurin perhepäivähoitajan lapsiryhmääkin tunnin kun hoitaja joutui äkkiä lääkärissä käymään. Ja muutaman perheen lapset ovat olleet useamman päivänkin hoidossani.

 

Itse kannustaisin apta tutustumaan naapurustoon. Ihan vaan tulevaisuuttakin varten. Ehkä voit löytää sieltä ystäviä/tuttavia tuleviin juttuihin. Eli autetaan puolin ja toisin. Silloin voi hätätilanteessa löytyä hyvinkin apua.

Olen ollut pitkiä pätkiä työttömänä ja siksi on ollut aikaa hoitaa naapureiden lapsia ym. 

Oletteko miten paljon aikuisiällä ja perheellisinä joutuneet rakentamaan ystävyyssuhteita? Ei ole kuulkaa kovin helppoa! Ihmisillä on usein jo ne vanhat ystävät ja kaverit, eikä hirveän paljon aikaa tutustua enää uusiin. Jos ei käy sellainen tuuri, että tutustuu toiseen yksinäiseen niin voi oikeasti käydä niin, että sitä asuu paikkakunnalla useamman vuoden ilman että ystävystyy kenenkään kanssa. Tuttuja voi olla, mutta ei ole ihan itsestään selvää että löytyy sellainen ihminen, jolle oman lapsensa voisi hoitoon antaa. Kyllä mäkin mun naapureiden kanssa juttelen, mutta mä en niistä yhtäkään tunne sellaisella tasolla että voisin lapsen antaa heille hoitoon. Me nähdään postilaatikolla ja joskus jos tehdään lumitöitä yhtä aikaa, mutta siihenpä tuo on jäänyt.

Mietin myös tuota, että eikö tämmöiset asiat mietitä jo siinä vaiheessa, kun aletaan toista lasta suunnittelemaan. Toisekseen outoa, että ap olisi valmis jättämään pienen lapsen jonkun ventovieraan seuraan, kunhan itse saa oman miehen tukemaan synnytykseen. Eikö se nyt olen päivänselvää, jos tukiverkkoja ei ole, isä kotona lapsen kanssa ja sinä synnytät yksin. Luulen, että täällä ilkeät vastaukset ovat näihin tyhmiin kysymyksiin. Huolestuttavaa, jos tämmöisiä pitää vauva-palstalla kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aikaan hävisi? Eikö tosiaan kummallakaan ole sukua eikä ystäviä?

Eipä taida olla. Ei kavereita, ei ystäviä, ei setiä, ei tätejä, ei enoja, ei serkkuja, ei vanhempia, ei kummeja, ei sisaria. Hyvä tosin että kaksi täysin yksinäistä löytäneet toisensa. 

Oikeastiko kaukaisemmat sukulaiset ottais jonkun lapsen hoitoon yhtäkkiä? Ollen itse töistä pois.

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös tuota, että eikö tämmöiset asiat mietitä jo siinä vaiheessa, kun aletaan toista lasta suunnittelemaan. Toisekseen outoa, että ap olisi valmis jättämään pienen lapsen jonkun ventovieraan seuraan, kunhan itse saa oman miehen tukemaan synnytykseen. Eikö se nyt olen päivänselvää, jos tukiverkkoja ei ole, isä kotona lapsen kanssa ja sinä synnytät yksin. Luulen, että täällä ilkeät vastaukset ovat näihin tyhmiin kysymyksiin. Huolestuttavaa, jos tämmöisiä pitää vauva-palstalla kysyä.

Ilkeitä vastauksia saa mihin vaan. Kuka uskaltaisi synnyttää yksin kun kätilöt voi olla kaukana ja yhtäkkiä tulis lapsi ulos...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tästä tilanteesta on jo yli 15 v. Olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja suku vähän kauempana (tosin muutettiin juuri lähemmäs sukua). Kuopus alkoi syntymään vauhdilla. Mummin piti lähteä apuun (töistä), mutta matkaan meni pari tuntia. 

Aluksi esikoinen otettiin mukaan sairaalaan. Minut vietiin saliin ja mies kaahasi kotiin, jonne mummo oli jo matkalla. Jätti esikoisen naapuriin hetkeksi (naapuri oli moikkaustuttu, en edes nimeä tiedetty) ja mummo haki sitten tuolta.

Tuolloin Taysissa hoitajat olisivat voineet hoitaa tarvittaessa esikoista, mikä tuli meille yllätyksenä. 

Mutta niille, jotka sanovat, että pitää olla turvaverkko, niiin ei normaalista turvaverkostakaan ole apua, kun lapsi syntyy NYT eikä tunnin päästä.

Meillä myös aikaa yli 15v. Mut piti lisätä, että siihen aikaan tämä oli ihan yleinen keskustelun aihe im

On tämä ihan yleinen keskustelun aihe edelleen lapsiperheryhmissä/odottajien keskuudessa. Tämä vauvapalsta vaan ei enää ole sellainen lapsiperhepaikka josta saisi vertaistukea ja hyviä neuvoja, tai ehkä joskus niitäkin, mutta enimmäkseen ilkeilyä. Tuntuu että joillakin kirjoittajilla on oikein tavoitteena saada aiheutettua pahaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Ei mitään tukiverkkoja. Ihan koko elämän kuljette pelkkänä perheenä. Toivottavasti lapset edes kavereita joskus saa. Menitte kenties maistraatissa naimisiin ja todistajina pari kadulla kävelijää? No onneks teillä on toisenne. Onneks on av, vähän kontaktia ulkomaailmaan. 

Meinaatko että ihmisen, jolla syystä tai toisesta ei ole esim lapsuudenperhettä kuvioissa mukana, pitäisi sitten pysyä koko elämänsä yksin, ei oikeutta rakastua ja perustaa perhettä?

Ehkä hän meinaa sitä, että normaalit ihmiset hankkivat ystäviä. Jos muuttavat uudelle paikkakunnalle, niin hankkivat sieltäkin ystäviä. Ja kas kummaa: mitä laajempi sosiaalinen verkosto, niin sitä todennäköisemmin löytyy joku katsomaan lasta siksi aikaa, kun äiti ja isä ovat hankkimassa uutta sairaalassa.

 

Va

Normaalien työssäkäyvien ihmisten ystävät useimmiten myös käy päivisin töissä ja heillä on omakin elämä, eivät pysty olemaan 24/7 hälytysvalmiudessa hoitamaan lasta. Kyllähän lapsenvahdin sovittuna aikana voisi saada ystävältä, mutta synnytyksen aikaa pystyy harvemmin ennakoimaan kovin tarkkaan. 

Itsellä oli tämä sama pohdinta aikanaan, koska kaikki isovanhemmatkin on työelämässä enkä mitenkään voisi kuvitella vaativani ketään olemaan töistä pois tästä syystä. No, onneksi äitini tarjoutui itse ottamaan tarvittaessa vapaata, ja loppujen lopuksi ei tarvinnut kun pikkuveli syntyi näppärästi lauantaina. 

Lähes kaikilla minun tutuilla on ollut sama pohdinta. Useimmiten se on jotenkin järjestynyt, mutta jos ei muu auta niin isä hoitaa sitten. Syntyy se lapsi vaikkei isä paikalla olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mietin myös tuota, että eikö tämmöiset asiat mietitä jo siinä vaiheessa, kun aletaan toista lasta suunnittelemaan. Toisekseen outoa, että ap olisi valmis jättämään pienen lapsen jonkun ventovieraan seuraan, kunhan itse saa oman miehen tukemaan synnytykseen. Eikö se nyt olen päivänselvää, jos tukiverkkoja ei ole, isä kotona lapsen kanssa ja sinä synnytät yksin. Luulen, että täällä ilkeät vastaukset ovat näihin tyhmiin kysymyksiin. Huolestuttavaa, jos tämmöisiä pitää vauva-palstalla kysyä.

Niin, on se kumma jos joku erehtyy kuvittelemaan, että VAUVA-palsta olisi paikka jossa voisi keskustella tällaisista vauvoihin liittyvistä asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aikaan hävisi? Eikö tosiaan kummallakaan ole sukua eikä ystäviä?

Eipä taida olla. Ei kavereita, ei ystäviä, ei setiä, ei tätejä, ei enoja, ei serkkuja, ei vanhempia, ei kummeja, ei sisaria. Hyvä tosin että kaksi täysin yksinäistä löytäneet toisensa. 

Oikeastiko kaukaisemmat sukulaiset ottais jonkun lapsen hoitoon yhtäkkiä? Ollen itse töistä pois.

Onko ap sanonut ettei esikoinen ole päiväkodissa? Useimmat ihmiset on normaalissa  päivätyössä, onnistuu päiväkotiin vienti ja nouto.