Toisen lapsen syntymä - minne esikoinen synnytyksen ajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Tosi tylyjä kommentteja ihmisiltä, joilla tukiverkot itsestään selvyys. Hävetkää. Työn perässä muutettu, että pystytään itsenäisesti ja kunnialla elämämme elämään niin olisiko pitänyt pakottaa sukulaiset mukaan? Juu ja lapsiakaan ei ole kastettu, koska kukaan ei halunnut auttaa, ei saatu kummeja kun kukaan ei kuulu kirkkoon.

Ap:lle paljon tsemppiä ja toivottavasti keksit ratkaisun. Meillä mummo pääsi onneksi viikkoa ennen sektiota paikalle, mutta vauva päättikin tulla seuraavana päivänä mummon saapumisesta. Isä pääsi yöksi esikoisen luokse kotiin ja jotenkin lapsi myös otti tilanteen ok, koska tiedosti nyt on tosi kyseessä. Asioilla on tapana järjestyä.

häpeäpä itse, kun alat toisia haukkumaan.

Tukiverkot eivät ole kellekään itsestäänselvyys, siksi niistä puhutaan aina, että pitäisi hankkia. Niitä täytyy hankkia koko ajan, etenkin, jos muuttaa toisella paikkakunnalle. Sen voi aloittaa vaikka tutustumalla naapureihin. Naapureilta saa tarvittaessa tukea hätätilanteisiin. Esimerkiksi tämän viimeisen lakon aikana eräs naapurini lähti viemään minua sairaalaan, kun sain äkillisiä vatsakipuja ja päivystysnumerosta kehotettiin tulla päivysytykseen. Taksin saamiseen olisi mennyt yli tunti, joten menin häiritsemään naapuriani, johon oli muuttoni jälkeen tutustunut.

Ei ollut meilläkään ketään. Esikoisella oli onneksi päivähoitopaikka, niin oli päivän siellä, kun oli suunniteltu sektio viikolla virka-aikaan. Muuten olisi mies ollut esikoisen kanssa.

Meillä on tukiverkkoja, mutta kaikki ovat vielä työelämässä, eivätkä pysty järjestelemään töitään siten, että voisivat meitä varten päivystää. Eli mies jää kotiin ja minä synnytän yksin, jos kukaan tukiverkkolainen ei pääse esikoista hoitamaan. Kyllä se ulos tulee näinkin.

On eri asia jos naapuri kuskaa lääkäriin kuin, että jää hoitamaan 2 vuotiasta, varsinkin jos ei ole ollut lasten kanssa. Kaikilla ei ole naapureina lapsiperheitä. Hyvä kun naapurit noin yleensä edes tervehtii, niin varmaan hoitaisi vierasta kaksi vuotiasta.

kummille? tai jostain lastenhoitaja, Mannerheimin lastensuojeluliitolta, 4 H:lta?

Jestas mikä ensimmäisen maailman ongelma taas. Jos olisit totaali-yh ilman mitään, siis yhtään ketään oikeasti, tukiverkkoja tilanne voisi vaatia etukäteispohdintaa. 

Meillä isä jäi esikoisen kanssa kotiin ja itse kävin ihan yksin synnyttämässä. Kaikki selvisivät ilman traumoja asiasta. 

Mites ois lapsen isä jos on tiedossa? Jos ei ole niin ketä kiinnostaa, laita vaikka komeroon siksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

On eri asia jos naapuri kuskaa lääkäriin kuin, että jää hoitamaan 2 vuotiasta, varsinkin jos ei ole ollut lasten kanssa. Kaikilla ei ole naapureina lapsiperheitä. Hyvä kun naapurit noin yleensä edes tervehtii, niin varmaan hoitaisi vierasta kaksi vuotiasta.

Onko jossain kerrostaloa tai aluetta, jossa ei olisi lapsiperheitä tai vaikka yh-äitiä, tässä yh-äitien luvatussa maassa?  Ihan turhaa nillitystä tuo sinun vastauksesi. Jos joku on jostain löytänyt lapsettoman alueen ja raskautuu siellä eikä tukiverkkoja ole, niin sitten se isä jää lapsen kanssa kotiin. Tapaus ratkaistu.

Olisin voinut naapuriani pyytää lastakin vahtimaan, eikä hällä edes omia lapsia, ei lapsen hoito mitään ydinfysiikka ole eikä sitä hommaa varten omia lapsia tarvi olla.....

ps. ja naapuritkin tervehtii, jos itse tervehtii heitä. Joskus pitää itse tervehtiä ensin. Sosiaalisten kontaktien luominen on raskasta ja vaatii työtä, mutta kyllähän se kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aikaan hävisi? Eikö tosiaan kummallakaan ole sukua eikä ystäviä?

Eipä taida olla. Ei kavereita, ei ystäviä, ei setiä, ei tätejä, ei enoja, ei serkkuja, ei vanhempia, ei kummeja, ei sisaria. Hyvä tosin että kaksi täysin yksinäistä löytäneet toisensa. 

Kyllä te olette hölmöjä. Esimerkiksi meillä oli hyvin samanlainen tilanne, kun oltiin juuri muutettu ja suku ja ystävät asuivat muilla paikkakunnilla.  Nykyään niin harva kuuluu kirkkoon, että hyvä jos saa ylipäänsä ketään lapselle kummiksi, saati että asuisi lähistöllä.  Me saimme asian onneksi järjestymään sillä, että synnytys käynnistettiin ja päivä oli tiedossa etukäteen.  Spontaanissa tilanteessa olisi isän pitänyt jäädä esikon kanssa ja itse taksilla 100 km päähän synnärille.

Esikoinen oli isovanhemmilla sen aikaa. 

Meillä tästä tilanteesta on jo yli 15 v. Olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja suku vähän kauempana (tosin muutettiin juuri lähemmäs sukua). Kuopus alkoi syntymään vauhdilla. Mummin piti lähteä apuun (töistä), mutta matkaan meni pari tuntia. 

Aluksi esikoinen otettiin mukaan sairaalaan. Minut vietiin saliin ja mies kaahasi kotiin, jonne mummo oli jo matkalla. Jätti esikoisen naapuriin hetkeksi (naapuri oli moikkaustuttu, en edes nimeä tiedetty) ja mummo haki sitten tuolta.

Tuolloin Taysissa hoitajat olisivat voineet hoitaa tarvittaessa esikoista, mikä tuli meille yllätyksenä. 

Mutta niille, jotka sanovat, että pitää olla turvaverkko, niiin ei normaalista turvaverkostakaan ole apua, kun lapsi syntyy NYT eikä tunnin päästä.

Me oltiin aika hiljattain muutettu uudelle paikkakunnalle ja sukua ja ystäviä ei ollut lähellä. Saatiin MLL hoitajan kanssa sovittua, että hän olisi voinut tulla nopeastikin. Toki hänelläkin oma elämä, eli vähän kuin jos olisi sukulainen tai ystävä ollut, ei siltikään 100% varmuutta. Tuli kuitenkin suunniteltu sektio ja saatiin sukulainen meille siksi aikaa.

Nykyään on hyvin paikallisia keskusteluryhmiä yms. netissä niin kannattaa kysellä ja muutenkin luomaan suhteita samalla. Voi hyvinkin olla, että lähellä on joku iäkkäämpi tai muuten eläkkeellä oleva joka on yksinäinen ja/tai lisäraha kelpaa. Tai toinen lapsiperhe jota itse voitte joskus auttaa, tai saada lapsille seuraa? 

Miksi teet lapsia, jos olet niin avututon, ettet osaa niistä huolehtia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole mitään tukiverkkoja niin äkkiä hankkimaan niitä. Vaikea kuvitella ettei olisi ketään joka voisi auttaa tuossa tilanteessa. Ehkä kannattaa katsoa peiliin. 

 

En ole ap, mutta oikeasti ottaisit esim jonkun työkaverin lapsen kotiisi hoitoon muutamaksi päiväksi synnytyksen ajaksi? 

 

Jos esim molemmat vanhemmat ovat ainoita lapsia ja isovanhemmat sen verran iällä etteivät voi hoitaa tai asuvat toisella puolella Suomea tms. Jos myös asutaan eri paikkakunnalla kuin missä on vietetty lapsuus ja opiskeltu, niin voi olla, ettei ketään lapsen läheistä ole saatavilla hoitamaan parin sadan kilometrin säteellä, niin ei kait siinä mikään peiliin katsomisen paikka ole?

No jos ei ketään ole, eletään sen mukaan mitä on. Järkikin sanoo, että isä jää esiko

Toki! Sille, jolle vastasin totesi, että on vaikea kuvitella, ettei olisi ketään joka vastaavassa tilanteessa ei auttaisi. Selostin, miksi on mielestäni oikein helppo kuvitella vastaava tilanne, johon ei tuttavilta apua liikene.

Isä oli kotona esikoisen kanssa. En kaivannut tukea, synnyttäminenhän  oli jo tuttua. Lähdin aamuviideltä taksilla sairaalaan ja kuudelta oli lapsi jo syntynyt. Isä ja esikoinen kävivät sitten päivällä katsomassa sairaalassa. Kolmannen lapsen kanssa oli hieman hankalaa, kun anoppi oli sairaana ja menossa sydänleikkaukseen ja mies meni maaseudulle 150 km päähän häntä hoitamaan. Lasketun ajan lähellä hän sitten otti isommat lapset mukaan, kun kävi anoppilassa, mutta oli sitten kotona lasten kanssa, kun lähdin synnyttämään. Mies lähti anoppilaan taas auttamaan, kun pääsin vauvan kanssa sairaalasta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tästä tilanteesta on jo yli 15 v. Olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja suku vähän kauempana (tosin muutettiin juuri lähemmäs sukua). Kuopus alkoi syntymään vauhdilla. Mummin piti lähteä apuun (töistä), mutta matkaan meni pari tuntia. 

Aluksi esikoinen otettiin mukaan sairaalaan. Minut vietiin saliin ja mies kaahasi kotiin, jonne mummo oli jo matkalla. Jätti esikoisen naapuriin hetkeksi (naapuri oli moikkaustuttu, en edes nimeä tiedetty) ja mummo haki sitten tuolta.

Tuolloin Taysissa hoitajat olisivat voineet hoitaa tarvittaessa esikoista, mikä tuli meille yllätyksenä. 

Mutta niille, jotka sanovat, että pitää olla turvaverkko, niiin ei normaalista turvaverkostakaan ole apua, kun lapsi syntyy NYT eikä tunnin päästä.

Meillä myös aikaa yli 15v. Mut piti lisätä, että siihen aikaan tämä oli ihan yleinen keskustelun aihe imetyksen lisäksi. :D Huomasin, kun niin monia ihmetteleviä vastauksia oli tähän tullut. Ei kai nykyään sen enempiä asuta vanhempien, sisarusten tai kummien lähellä? Ja kai nykyäänkin ihmisillä on omatkin elämät, esim. työ, yms? No, kuitenkin, ei ole mikään uusi ongelma. Tuo on yks vaihtoehto, että lapsi aluksi mukaan ja kannattaa rohkeasti kysellä uudella paikkakunnalla ihmisiltä.

Meillä vanhempani ja siskoni asuivat 600 km päässä, miehen vanhemmat 850km päässä ja miehen veli 700km päässä. Tosin kaikki isovanhemmat olivat niin huonokuntoisia, ettei heistä olisi ollut apua vaikka olisivat asuneet seinän takana. Kummeja ei ollut, koska emme kuulu kirkkoon.

Toki oli työssä käyviä ystäviä, tosin hekin asuivat kauempana. Tuskin kukaan saa töistä vapaata ex tempore sen vuoksi, että pitää mennä vahtimaan kaverin tenavaa.

Mutta eipä hätää, lapsi syntyy vaikka isä ei olisikaan sairaalassa mukana. Isä siis vahti isompaa/isompia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme. Ei mitään tukiverkkoja. Ihan koko elämän kuljette pelkkänä perheenä. Toivottavasti lapset edes kavereita joskus saa. Menitte kenties maistraatissa naimisiin ja todistajina pari kadulla kävelijää? No onneks teillä on toisenne. Onneks on av, vähän kontaktia ulkomaailmaan. 

Meinaatko että ihmisen, jolla syystä tai toisesta ei ole esim lapsuudenperhettä kuvioissa mukana, pitäisi sitten pysyä koko elämänsä yksin, ei oikeutta rakastua ja perustaa perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin aikaan hävisi? Eikö tosiaan kummallakaan ole sukua eikä ystäviä?

Eipä taida olla. Ei kavereita, ei ystäviä, ei setiä, ei tätejä, ei enoja, ei serkkuja, ei vanhempia, ei kummeja, ei sisaria. Hyvä tosin että kaksi täysin yksinäistä löytäneet toisensa. 

Kyllä te olette hölmöjä. Esimerkiksi meillä oli hyvin samanlainen tilanne, kun oltiin juuri muutettu ja suku ja ystävät asuivat muilla paikkakunnilla.  Nykyään niin harva kuuluu kirkkoon, että hyvä jos saa ylipäänsä ketään lapselle kummiksi, saati että asuisi lähistöllä.  Me saimme asian onneksi järjestymään sillä, että synnytys käynnistettiin ja päivä oli tiedossa etukäteen.  Spontaanissa tilanteessa olisi isän pitänyt jäädä esikon kanssa ja itse taksilla 100 km päähän synnärille.

Esikot on kukkia, kyllä ne olis pärjänny ilman isääkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tästä tilanteesta on jo yli 15 v. Olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja suku vähän kauempana (tosin muutettiin juuri lähemmäs sukua). Kuopus alkoi syntymään vauhdilla. Mummin piti lähteä apuun (töistä), mutta matkaan meni pari tuntia. 

Aluksi esikoinen otettiin mukaan sairaalaan. Minut vietiin saliin ja mies kaahasi kotiin, jonne mummo oli jo matkalla. Jätti esikoisen naapuriin hetkeksi (naapuri oli moikkaustuttu, en edes nimeä tiedetty) ja mummo haki sitten tuolta.

Tuolloin Taysissa hoitajat olisivat voineet hoitaa tarvittaessa esikoista, mikä tuli meille yllätyksenä. 

Mutta niille, jotka sanovat, että pitää olla turvaverkko, niiin ei normaalista turvaverkostakaan ole apua, kun lapsi syntyy NYT eikä tunnin päästä.

Tajuatko, että ap:n tilanteessa lapsi ei ole syntymässä NYT, vaan monien tuntien päästä, luultavasti satojen tuntien päästä. AP on ollut fiksu siinä, että pohtii asiaa jo etukäteen, että lapsi syntyy ja esikoiselle olisi kiva saada hoitaja. He ehtivät vielä miettiä, että jääkö isä kotiin, voisiko joku läheinen kuitenkin tulla, vaikka paria päivää ennen laskettua aikaa, jos käy vaikka niin hyvin, että lapsi syntyy laskettuna aikana, tai miten sitten hoitavatkin lapsenvahdin, niin hän ehtii vielä.