Lue keskustelun säännöt.
Kun elämän suurin saavutus on hoikkuus - sukulaistäti ja kommentit
24.02.2024 |
Mikä ihme ihmistä voi vaivata? Suvussani on nainen, noin 65, jonka elämän suurin saavutus on hoikkuus. Hyvä hönelle, hän onkin oikein hoikka ja varmasti mahtuu rippileninkiinsä. Teoriassa hän on ihan normaali ikäpolvensa edustaja, ei paljon kouluja käynyt, mutta ollut kuitenkin ihan mukavissa toimistohommissa. Ongelma on vain siinä, että hön kuvittelee, että muutkin arvioivat kaikkea samalla skaalalla. Ja se näkyy.
Hän kommentoi jatkuvasti muiden pyöristymistä tai hoikistumista. Häät, hautajaiset, ristiäiset. Hänelle on sanottu asiasta, mutta ei mene jakeluun. Onko se Aune lihonut? Olisiko Jaakko vähän laihtunut?
Lähiaikoina yhdessä tilaisuudessa mitta tuli täyteen. Siskontyttöni väitöstilaisuudessa hän ei onnitellut tohtoria, vaan kysyi muka leikillään, että onko karttunut muutakin kuin tietoa he heh. Siskoni mies heitti naisen ulos tilaisuudesta. Ja ennen kuin joku alkaa pitää täällä kehopositiiviset sitä tätä röh röh -pilkkaansa, sukumme lihavin olen minä ja minä olen kokoa 40-42. Siskontyttö on normaalija aivan upea sisäisesti ja ulkoisesti.
Mikä tuota ihmistä voi vaivata?
Kommentit (102)
Minulla tuollainen on oma kummitätini. Ei ole itse hoikka, mutta ensi sanoikseen joka tapaamisella arvioi onko joku lihonut vai laihtunut.
Sitä ei meinaa todeksi uskoa, vitsillä mietin että lähdenpä taas tämän kuulemaan kun lasten talvilomalla kävin hänen luonaan kääntymässä, ja todentotta, ENSIMMÄISET sanat: Onks Paula lihont?
Nimi muutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät tuollaiset ole kovin teräviä. Ei mitään koulutusta jne.
Ihan tavallista vanhemmille ihmisille.
Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos tuollaiset kommentit. Kertoo joko huonoista käytöstavoista tai sekä niistä, huonosta tilannetajusta ja omituisesta maailmankuvasta jos noita juttuja laukoo.
Joillekin tulee myös iän myötä jotain aivojuttuja että aiemmin ihan normaali ihminen päästelee suustaan juttuja joita ei aikaisemmin ole puhunut. Meillä on suvussa "seurannassa" täti joka on vanhoilla päivillään aloittanut kehojen kommentoinnin ja on käynyt niin että se isotäti on jäänyt lapsille etäiseksi kun ei nykynuoriso vapaaehtoisesti seurustele ihmisen kanssa joka möläyttelee tuollaisia. Mulle se on vielä rakas täti jonka muistan sellaisena kuin oli, lapset vierastaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon mies on sankari. Tuo sukulais-skeletor sen sijaan parempi jättää mätänemään luiseen kroppaansa. Ei ole vastedes tarvetta kutsua yhtään mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surkea itsetunto, vertaa itseään muihin vain tuolla mittarilla. On siinäkin elämä. Hyvä että heittivät ulos juhlista.
Kyllä minunkin vanhemmilleni lihavuus ja lihominen ovat aina olleet pahoja asioita, mutta eivät he koskaan ole kellekään aiheesta sanoneet. Ovat vain perheen kesken ilmaisseet mielipiteensä.
Niin, siis minusta tuo on sukupolvijuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö todella lopu jos sanotte, "Älä enää ikinä sano mitään kenenkään painosta. Pidä turpasi kiinni. Ymmärrätkö? Pidä turpas kiinni älä enää ikinä kommentoi." Hymistelettekö kenties ja odotatte, että se tajuaa (ei tajua)?
Minulla oli hieman samantyylinen ongelma vanhan sukulaisen kanssa. Toinen virsi, mutta yhtä loukkaava. Minä sanoin 15-vuotiaana tälle 80-vuotiaalle, että joko sinä lopetat tuon nyt etkä enää ikinä yhtään kertaa sano noin tai meidän välit katkeaa nyt eikä koskaan palaa.
Muutaman viikon mietti hiljaa ja sitten palasi, käytös muuttuneena. Oltiin tekemisissä hänen kuolemaansa saakka eli 93-vuotiaaksi. Ilmeisesti kukaan ei ollut koskaan laittanut kovaa kovaa vastaan.
Oma äitini on samanlainen. Hän on 78 vuotias. Kaikki pyörii vain hoikkuuden ihannoinnin ympärillä. Arvostellut meitä lapsiaan koko ikänsä. Nytkin taas jouluna osoitti inhottavuutensa ja oli ostanut minulle XXL kokoiset legginsit. Olen kokoa M-L. Vuosia sitten nuori sukulaispoika oli sairastunut syöpään, niin äitini kehui hänelle kuinka oli laihtunut. Hän piti hyvänä asiana, että tämä oli päässyt eroon 30kg ylipainostaan. Poika kuoli vuoden sisällä. Millään muulla ei ole hänelle väliä kuin painolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on suvussa tuollaisia naisia.
Olen vakavan anoreksian sairastanut ja edelleen toivun. Jouduin tekemään hankalan päätöksen ja jättämään viime vuoden jouluvierailun isoäidilleni välistä koska tiesin jo etukäteen mitä on tulossa. Hän kutsuu syömään mutta sitten on aina kommentoimassa omia annoskokojaan ja puuttuu muidenkin syömisiin. Aina jotain sanomista omasta tai toisten painosta. On itse ihan hoikka, mutta silti tekee draamaa yhdestä "ylimääräisestä" pikkuleivästä kahvin kanssa
"Oi kehtaankohan tätäkään syödä kun tässähän vallan paisuu". Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos tuollaiset kommentit. Kertoo joko huonoista käytöstavoista tai sekä niistä, huonosta tilannetajusta ja omituisesta maailmankuvasta jos noita juttuja laukoo.
Joillekin tulee myös iän myötä jotain aivojuttuja että aiemmin ihan normaali ihminen päästelee suustaan juttuja joita ei aikaisemmin ole puhunut. Meillä on suvussa "seurannassa" täti joka on vanhoilla päivillään aloittanut kehojen kommentoinnin ja on käynyt niin että se isotäti on jäänyt lapsille etäiseksi kun ei nykynuoriso vapaaehtoisesti seurustele ihmisen kanssa joka möläyttelee tuollaisia. Mulle se on vielä rakas täti jonka muistan sellaisena kuin oli, lapset vierastaa...
Aina ei ole niin helppoa vaan laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itselläni on historiaa vakavan anoreksian kanssa ja minua hirvittää tuollaiset ihmiset ja heidän aivopierunsa. Juuri tuollaiset puheet altistavat (varsinkin herkässä iässä olevia nuoria) syömishäiriöille ja jo valmiiksi epävarmat ja syömishäiriöiset kärsivät. Ihan tervekin ihminen voi ja saa syystäkin pahoittaa mielensä tuommoisista mauttomista möläytyksistä. Vastuu heille jotka törkeyksiä laukovat eikä viattomille vastaanottajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samojen ihmisten suusta pääsee myös tällaista; "Näytätpä nätiltä kun olet hoikistunut". Tämän kun vielä tölväyttää niin, että ympärillä on vieraita ihmisiä, niin ei tunnu mukavalta. En ollut laihtunut kyllä yhtään, eikä siis olisi ollut tarvettakaan. Kommentilla halutaan vain nolata toinen ja saada miettimään, että kelpaa vain hoikkana, älä.vaan liho.
Mä haluan tietää miten tämä ulosheittäminen tapahtui ja mitä täti siihen sanoi, miten reagoi. Ootteko olleet yhteydessä sen jälkeen?
Psyykessäshän tädillä häiriöitä, eihän normi ihminen elä elämäänsä jonkun painon ja hoikkuuden mukaan.
Tätini pilasi oman tyttärensä murrosiän jatkuvalla huomauttelulla kiloista. Mä olin normaalipainoinen nelikymppinen, mutta sanoi mua pullukaksi. Ikää nyt hänellä 80 v.
Minusta ei tarvitse päästää toisesta korvasta ulos noita juttuja. Välit poikki. Mitä tuollainen ihminen antaa elämään ihan oikeasti?
Itse olen laittanut välit poikki vanhempiin, koska epäilen heillä molemmilla persoonallisuushäiriötä. Siksi minun on vaikeaa ymmärtää, miksi kukaan olisi tekemisissä johonkin vanhempia kaukaisempaan sukulaiseen, joka on ihan urvelo.
Välien katkaisun vanhempiin näen radikaalina (joskin joskus tarpeellisena) ratkaisuna, mutta johonkin muuhun esim. ilkeään Ritva-tätiin, en. Et sinä tarvitse häntä elämääsi.
Täti taivastelee et eno on TAAS lihonu aivan hirveesti. - mietin, et miten on mahdollista muka aina olla lihonu aivan hirveesti?
Katsoo mun mahaa inhoten.
Tärkeetä olis olla tosi laiha. Itse ei syö juuri mitään, juo vaan lonkeroa, on kuiva käppänä 79v. Kehuu et miten mahtuu teinivaatteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista vanhemmille ihmisille.
Voi liittyä vanhenemiseen niin, että vanhan ihmisen mielen kuva tutusta ihmisestä on jostain nuoruudesta, ja huono muisti saa aina näkemään kuin uusin silmin.
Siinä sitten verrataan normaalia elämän muuttamaa aikuista johonkin mielikuvien langanlaihaan tyttöön tai honteloon poikaan.
Hän ei ole sinut oman kehonsa kanssa.