Lue keskustelun säännöt.
Kun elämän suurin saavutus on hoikkuus - sukulaistäti ja kommentit
24.02.2024 |
Mikä ihme ihmistä voi vaivata? Suvussani on nainen, noin 65, jonka elämän suurin saavutus on hoikkuus. Hyvä hönelle, hän onkin oikein hoikka ja varmasti mahtuu rippileninkiinsä. Teoriassa hän on ihan normaali ikäpolvensa edustaja, ei paljon kouluja käynyt, mutta ollut kuitenkin ihan mukavissa toimistohommissa. Ongelma on vain siinä, että hön kuvittelee, että muutkin arvioivat kaikkea samalla skaalalla. Ja se näkyy.
Hän kommentoi jatkuvasti muiden pyöristymistä tai hoikistumista. Häät, hautajaiset, ristiäiset. Hänelle on sanottu asiasta, mutta ei mene jakeluun. Onko se Aune lihonut? Olisiko Jaakko vähän laihtunut?
Lähiaikoina yhdessä tilaisuudessa mitta tuli täyteen. Siskontyttöni väitöstilaisuudessa hän ei onnitellut tohtoria, vaan kysyi muka leikillään, että onko karttunut muutakin kuin tietoa he heh. Siskoni mies heitti naisen ulos tilaisuudesta. Ja ennen kuin joku alkaa pitää täällä kehopositiiviset sitä tätä röh röh -pilkkaansa, sukumme lihavin olen minä ja minä olen kokoa 40-42. Siskontyttö on normaalija aivan upea sisäisesti ja ulkoisesti.
Mikä tuota ihmistä voi vaivata?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan autismia. Siihen voi joskus liittyä syömishäiriöt/pakkomielteinen suhtautuminen ruokaan, painonhallintaan. Eikä taida oikein ymmärtää sosiaalista kanssakäymistä kun töksäyttelee tuollaisia.
Tuskin autismia. Todella monet vanhemmat naiset kommentoivat muiden painoa ap:n kuvauksen tavoin. Itselläni sukulainen, joka itse on ylipainoinen, mutta muiden painoa vahditaan ja heti huomautellaan. Miehen puolella sukulaisissa löytyy näitä myös. Naisen elämän tarkoitus on hoikkana pysyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa lukea ihmisten kommentteja täällä, kun tätä palstaa lähes vuoden jokaisena päivänä lukeneena, on saanut aimo annoksen täysin samanlaista sontaa - niin vuoden jokaisena päivänä.
Mitä tuo tarkoitti? Epäselvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan autismia. Siihen voi joskus liittyä syömishäiriöt/pakkomielteinen suhtautuminen ruokaan, painonhallintaan. Eikä taida oikein ymmärtää sosiaalista kanssakäymistä kun töksäyttelee tuollaisia.
Tuskin autismia. Todella monet vanhemmat naiset kommentoivat muiden painoa ap:n kuvauksen tavoin. Itselläni sukulainen, joka itse on ylipainoinen, mutta muiden painoa vahditaan ja heti huomautellaan. Miehen puolella sukulaisissa löytyy näitä myös. Naisen elämän tarkoitus on hoikkana pysyminen.
Itse ylipainoinen? Miten kehtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan autismia. Siihen voi joskus liittyä syömishäiriöt/pakkomielteinen suhtautuminen ruokaan, painonhallintaan. Eikä taida oikein ymmärtää sosiaalista kanssakäymistä kun töksäyttelee tuollaisia.
Tuskin autismia. Todella monet vanhemmat naiset kommentoivat muiden painoa ap:n kuvauksen tavoin. Itselläni sukulainen, joka itse on ylipainoinen, mutta muiden painoa vahditaan ja heti huomautellaan. Miehen puolella sukulaisissa löytyy näitä myös. Naisen elämän tarkoitus on hoikkana pysyminen.
Näin juuri! Tuttua ihan työpaikaltakin näiden +55v. rouvien kanssa. Elämä pyörii dieettien ja ulkonäön ympärillä. Voivotellaan omia läskejä ja muiden läskejä. Arvostellaan raskaana olevien naisten vatsoja, pahimmassa tapauksessa kysytään päin naamaa joltain onko tämä raskaana, vaikka ei ole. Sama meno jatkuu kotona ja sukulaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa lukea ihmisten kommentteja täällä, kun tätä palstaa lähes vuoden jokaisena päivänä lukeneena, on saanut aimo annoksen täysin samanlaista sontaa - niin vuoden jokaisena päivänä.
Mitä tuo tarkoitti? Epäselvää.
Ihmiset taivastelevat, kauhistelevat ja päivittelevät sitä miten joku voi puuttua toisen ihmisen painoon. Sitähän tällä palstalla tehdään joka päivä: kehopositii-vi-nen sitä ja tätä, lä ski sitä ja tätä. Lä skin taso on se ja tämä. Kyllä, minä painan 51kg, mutta ne muut - ne huonot ihmiset, ne, ne painavat jo monin verroin enemmän, kuin minä, minä hyvä ihminen. Joka päivä... tätä samaa. Näissä viesteissä monet pitävät tätä jonkun tietyn sukupolven ongelmana. Ei se sitä ole, se on ihmisen itsensä nostamista toisen yläpuolelle edes sillä miten hyvin on onnistunut painoaan hallitsemaan.
Oliko nyt viestini selkeämpi ja ajatukseni paremmin ymmärrettävissä? Pahoittelut siitä, että aikaisempi viestini ei ollut riittävän selkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on sukupolvikysymys ja yhteiskunnan rakenteissa. Kuten joku sanoi, me voidaan vaikuttaa siihen, että tää katkeaa tähän. Raisa Omaheimon kirja Rahkaisuja läskeille avaa tätä hienosti: meille on lapsesta asti mediassa ja kotona toitettu, että pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua on lihominen. Laihan ihmisen koetaan olevan fiksu, menestynyt, lahjakas ja terve vaikka nämä on vain mielikuvia ilman perusteita. Että herkut pitää ansaita ja syömisen selittely ja itsensä haukkuminen armahtaa ja sitten voi syödä. Tehdään kaikkemme, että nykyisten lasten ei tarvitse nähdä, kuinka aikuiset arvostelevat otseään peilin edessä ja ansaitsevat syömisensä.
Vierailija kirjoitti:
Outoa lukea ihmisten kommentteja täällä, kun tätä palstaa lähes vuoden jokaisena päivänä lukeneena, on saanut aimo annoksen täysin samanlaista sontaa - niin vuoden jokaisena päivänä.
Jatka silti, kun tuntuu kelpaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini on tuollainen. Kun aloitin pillerit, painoni singahti juuri yli 50kg. Sain puhuttelun siitä, miten mieheni katse mahdollisesti alkaa harhailla muualle, jos yhtään enää lihoan. Raskauksista palautuminen onnistui minulla luojan kiitos, mutta kyllä oli anoppi taustalla ahkerasti muistuttamassa siitä, että hän oli synnytyksestä täysin palautunut jo parissa viikossa. Muiden painot ovat myös aina häntä kiinnostaneet. Nykyään entinen anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Näitä on täällä vauvapalstalla. Kauhistelivat täällä aina nimenomaan nuorten naisten lihavuutta. Eivät ole huolissaan terveydestä vaan haukkuvat todella rumin sanoin esim. kaupassa näkemiään ylipainoisia naisia ja kuvailevat heidän ulkonäköä törkeästi. Sitten loppuun kirjoittavat aina omat mitat tyyliin 55v 165cm ja 50kg ja tiedon, että rippimekko menee edelleen päälle.
Se on se, kun itsetunto rakentuu vain ja ainoastaan sen kuivan kesän orava -kropan varaan. Ja toisten arvostelun. Hyvällä itsetunnolla ja tasapainoisella mielenlaadulla varustettu ihminen jättää pähkäilyt omaan päähänsä eikä suolla niitä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tämmöinen sukulaistäti. Kun hän tapaa kenet tahansa, hänen ensimmäinen kommenttinsa lähes poikkeuksetta on, että oletpas sinä lihonut. Ja päälle v#%tumainen hymy. Kyllä, tuosta vain, päin naamaa. Olen ajatellut, että hän ei taida olla ihan terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa lukea ihmisten kommentteja täällä, kun tätä palstaa lähes vuoden jokaisena päivänä lukeneena, on saanut aimo annoksen täysin samanlaista sontaa - niin vuoden jokaisena päivänä.
Jatka silti, kun tuntuu kelpaavan.
Eläkkeellä ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä alkoikin vtuttaa. Jos ikinä, missään törmään tuollaiseen kohdistui se kehen tahansa niin en ole kyllä hiljaa päätin juuri. Onko ollut niin että tytön isä on ensimmäinen jolla oli rohkeutta puuttua ala-arvoiseen käytökseen.
Olleet nuoria 60-70-luvulla. Silloin oli muotia olla hoikka. Kapea kroppa oli tyylikästä ja hienoa, lihavuus taas aivan kauhea synti. 80-90-luvulla oli vielä tapana moittia lihavuutta ja ihailla hoikkuutta. Eivät ole päässeet mukaan tähän päivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun entinen anoppini oli varhaiskasvatuksen ammattilainen ja rehtori. Silti korosti hoikkuutta ja piti sitä erittäin tavoiteltavana. Hän syntyi 1940-luvulla.
Samalla vuosikymmenellä syntynyt äitini on myös hyvin tarkka painostaan ja joskus arvostelee ihmisiä ylipainon takia.
Onhan tuo tökeröä käytöstä eikä lasten ja nuorten tulisi kuulla lainkaan painoarvostelua mutta jos aikuinen ihminen niin ahdistuu jostain painokommentista kyllä on heikko itsetunto. Miten paino voi olla niin herkkä asia aikuiselle? Kysyn tätä ihan tosissani.
Vierailija kirjoitti:
Minun entinen anoppini oli varhaiskasvatuksen ammattilainen ja rehtori. Silti korosti hoikkuutta ja piti sitä erittäin tavoiteltavana. Hän syntyi 1940-luvulla.
Samalla vuosikymmenellä syntynyt äitini on myös hyvin tarkka painostaan ja joskus arvostelee ihmisiä ylipainon takia.
Onhan tuo tökeröä käytöstä eikä lasten ja nuorten tulisi kuulla lainkaan painoarvostelua mutta jos aikuinen ihminen niin ahdistuu jostain painokommentista kyllä on heikko itsetunto. Miten paino voi olla niin herkkä asia aikuiselle? Kysyn tätä ihan tosissani.
Miten paino voi olla niin herkkä asia aikuiselle, että jopa toisten paino ahdistaa niin paljon että siihen pitää puuttua? Miksi koet oikeudeksesi kommentoida toisten kehoa ja painoa? Kysyn tätä ihan tosissani.
Vierailija kirjoitti:
Minun entinen anoppini oli varhaiskasvatuksen ammattilainen ja rehtori. Silti korosti hoikkuutta ja piti sitä erittäin tavoiteltavana. Hän syntyi 1940-luvulla.
Samalla vuosikymmenellä syntynyt äitini on myös hyvin tarkka painostaan ja joskus arvostelee ihmisiä ylipainon takia.
Onhan tuo tökeröä käytöstä eikä lasten ja nuorten tulisi kuulla lainkaan painoarvostelua mutta jos aikuinen ihminen niin ahdistuu jostain painokommentista kyllä on heikko itsetunto. Miten paino voi olla niin herkkä asia aikuiselle? Kysyn tätä ihan tosissani.
Ylensyönti eli ahneus on yksi kuolemansynneistä. Lisäksi pula-ajan kokeneet eivät voi ymmärtää ylenmääräistä mässäilyä.
Sukulaiseni miehineen ovat taas niin nuukia, etteivät raaski ostaa mitään herkkuja tai esimerkiksi laadukkaita viinejä . Kehnot tarjoilut heillä, mutta kylässä maistuu tarjoilut. Tämä jos mikä on ahneutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun entinen anoppini oli varhaiskasvatuksen ammattilainen ja rehtori. Silti korosti hoikkuutta ja piti sitä erittäin tavoiteltavana. Hän syntyi 1940-luvulla.
Samalla vuosikymmenellä syntynyt äitini on myös hyvin tarkka painostaan ja joskus arvostelee ihmisiä ylipainon takia.
Onhan tuo tökeröä käytöstä eikä lasten ja nuorten tulisi kuulla lainkaan painoarvostelua mutta jos aikuinen ihminen niin ahdistuu jostain painokommentista kyllä on heikko itsetunto. Miten paino voi olla niin herkkä asia aikuiselle? Kysyn tätä ihan tosissani.
Ylensyönti eli ahneus on yksi kuolemansynneistä. Lisäksi pula-ajan kokeneet eivät voi ymmärtää ylenmääräistä mässäilyä.
Luulisi että kun on tottunut nälässä elämään, niin kun ei enää tarvitse niin ruokaa ja herkutteluakin osaisi arvostaa?
Outoa lukea ihmisten kommentteja täällä, kun tätä palstaa lähes vuoden jokaisena päivänä lukeneena, on saanut aimo annoksen täysin samanlaista sontaa - niin vuoden jokaisena päivänä.