Lue keskustelun säännöt.
Tein kuolinsiivouksen - uskomaton olo!
24.02.2024 |
Aloitin ensin fyysisistä tavaroista: tärkeät paperit (suurin osa lähti leikkuriin, tärkeimmät järjestykseen), vaatekaappi, keittiö, liinavaatekaappi jne jne.
Mitään en kaipaa takaisin.
Siirryin sitten digitaaliseen: tietokone (turhat valokuvat, esim. selfiet ja kaverikuvat joita en halua muistella vanhana, turhat tuplat ja satoja ja taas satoja täysin turhia kuvia). Tein puhdistuksen monta kertaa, joka kerta poistin jotain lisää.
Sitten pilvipalveluille sama. Taas monta kertaa läpi uudestaan ja joka kerta oli jotain poistettavaa, jota en halunnut ekalla, tokalla tai kolmannella kerralla poistaa.
Sitten yutube-kanavatilaukset. Niitä oli parisen sataa. Jäi kolme.
Sitten vanhat sähköpostit. Niitä oli jopa vuodelta 2007.
Turhat ohjelmat myös pois. Kaikki ilmoitukset pois puhelimesta.
Keittiö siistiksi ja minimaaliseksi.
Tuntuu hyvältä.
Kuka muu tehnyt kuolinsiivouksen?
Kommentit (94)
Kuolinsiivousta kannattaa tehdä päivittäin ja pitää huolta siitä ettei kodissa ole yhtään ylimääräistä tavaraa eikä epämääräisiä varastoja. Siivoan tietokoneelta sivuhistorian, sähköpostista vanhat kansiot ja osoitekirjan sekä puhelimesta tarpeettomat viestit joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännöllisin väliajoin haluaisin luopua kaikesta omistamastani, mutta myöhemmin aina jokin kaduttaa... tarvitsisin varmaan jonkinlaisen varaston, mihin voisin heittää kamppeeni. Tavara ahdistaa.
Asuin hetken 20 neliön yksiössä ja kaikki mahtui sinne. Sen enempää en tavaraa halua omistaa. Nyt on vähän enempi tilaa, mutta tavaraa ei pitäisi olla kertynyt enempää.
Ehkä voisi taas kevääksi käydä läpi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa, kun luulen kuolevani niin tuikkasen kämpän tuleen, kaikki pääsee helpommalla.
Naapuritkinko? Olet naurettava.
Vierailija kirjoitti:
Hurjan työn olet ap tehnyt.
Kiitos! Olisinpa tajunnut tämän aiemmin, mutta tähänkin vaadittiin lähiomaisen kuolema. Toisin kuin moni luulisi, läheisen kuolinpesän raivaaminen ei ollut työlästä, vaan todella helppoa! Kaikki tärkeimmät paperit olivat yhdessä ohuessa mapissa, kaikki tavarat järjestyksessä ja niitä ei ollut paljon. Kuvia ei ollut kuin yksi kansiollinen fyysisena, pilvipalveluissa "kourallinen", somessa ei juuri mitään ja tilitkin oli helppo poistaa, perukirja oli helppo tehdä itse. Kaikki tarvittava tieto yhdessä mapissa. Asunnon tyhjentäminen kävi helposti.
Tämä ihminen oli onnellinen loppuun asti ja eli täyttä elämää. Ei ollut tarkoituksella "minimalisti", vaan ihan luonnostaan. Insproiduin tästä niin paljon, että ajattelin, että minäkin pystyn tällaiseen!
Vierailija kirjoitti:
Hienoa! Haluaisin pystyä samaan. Homma tuntuu aika isolta, ok-taloon kertynyt yli 30 vuoden ajalta tavaraa. En halua, että lapset joutuvat tämän siivouksen tekemään.
Ei riitä että haluaisit. Tee se. Eksäni kuoli yllättäen ja arvaa kuka joutui sen sotkun keskelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen tehnyt tuon jo monta kertaa, mutta aina vaan sitten jään Vauvaan kinastelemaan jonkun kanssa ja niin se vaan taas elämä voittaa kuolemisen sijasta ;D
Nytkin toin veljen jäämistöstä, kun hänen kämppänsä kuoleman jälkeen siivottiin, 5 uutta pahvilaatikollista tarpeetonta tavaraa. Jollakulla tulee olemaan kivaa mun kämpän siivouksessa ;D
Että siinä mielessä varmaan olisi hyvä tehdä. Valokuva-albumit olen digitoinut ja kuvat silpunnut ja vanhat vaatteet olen kyllä jo hukannut ja tavoitteena on yksi musta 100 l jätesäkki viikossa pois kämpästä.
-winner-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa! Haluaisin pystyä samaan. Homma tuntuu aika isolta, ok-taloon kertynyt yli 30 vuoden ajalta tavaraa. En halua, että lapset joutuvat tämän siivouksen tekemään.
Ei riitä että haluaisit. Tee se. Eksäni kuoli yllättäen ja arvaa kuka joutui sen sotkun keskelle.
Kuolinsiivous tarkoittaa omien sotkujen ja turhien tavaroiden poistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolinsiivousta kannattaa tehdä päivittäin ja pitää huolta siitä ettei kodissa ole yhtään ylimääräistä tavaraa eikä epämääräisiä varastoja. Siivoan tietokoneelta sivuhistorian, sähköpostista vanhat kansiot ja osoitekirjan sekä puhelimesta tarpeettomat viestit joka päivä.
Juuri näin! Edesmennyt läheiseni myös poisti säännöllisesti puhelulogitiedostonsa, vanhemmat sähköpostinsa, whatsapp-viestittelynsä ja tekstiviestinsä puhelimesta. Nyt olen itsekin omaksunut tämän tavan, enkä jätän asioita "kuonaantumaan" ja mahdollisesti jonkun läheiseni ihmeteltäväksi, jos henki menee. Motiivina sekä yksityisyys, että siisteys ja elämänhallinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa! Haluaisin pystyä samaan. Homma tuntuu aika isolta, ok-taloon kertynyt yli 30 vuoden ajalta tavaraa. En halua, että lapset joutuvat tämän siivouksen tekemään.
Ei riitä että haluaisit. Tee se. Eksäni kuoli yllättäen ja arvaa kuka joutui sen sotkun keskelle.
Olet oikeassa, aion tehdä siivouksen. Se on välttämätöntä. Aloitan 15-30 min päivärupeamalla ja ensi viikolla maanantaina. Omat voimavarat riittävät nyt tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko katsoneet leffan Ghost - Näkymätön rakkaus, jossa pääosan nainen (Demi Moore) haluaa säilyttää vanhat kauppakuititkin edesmmeeltä poikaystävältä.
Suru tekee sen. Itsekin olen halunnut säilyttää sitä sun tätä edesmenneeltä. Nuuhkinut jäljelle jäänyttä partavesitippaa. Mutta ei se edesmennyt ole niissä tavaroissa. Niistä voi ja saa päästää irti. Suru on ja pysyy, muuttaa muotoaan ajan kanssa. Se kuollut ihminen ei ole niissä jätetyissä tavaroissa. Hän on meidän sydämissä ja muistoissa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Tunnen yli kasikymppisen leskirouvan, joka heitti pois kaikki edesmenneen miehensä tavarat ja elää minimalistisesta, modernin näköisessä ja supersiistissä asunnossa nyt kun saa asua yksin. Hänen jälkeensä ei tarvitse miettiä, että säilyttääkö sitä tai tätä "varmuuden varalta" tai muistoksi. Tämä leskirouva antoi mulle kahvipaketin, koska oli saanut äitienpäiväksi lahjaksi tyttäreltään ja itse joi vaan murukahvia. Hän jotenkin vaistonvaraisesti osasi arvostaa, että oli kiitollinen lahjasta tyttärelleen, mutta koska ei itse tarvinnut, niin antoi pois. Ei noi tavarat ole niin tärkeitä, vaikka ne olisi lahjoja tai niihin liittyisi muistoja. Ne ihmissuhteet sellaisenaan on paljon tärkeämpiä, hetket ja yhdessä koetut muistot.
mulla kaksi takana, mutsi ja mummo. Ihan hanurista, molemmat vielä kovia polttamaan. Kauhee homma saada kämpät luovutuskuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa! Haluaisin pystyä samaan. Homma tuntuu aika isolta, ok-taloon kertynyt yli 30 vuoden ajalta tavaraa. En halua, että lapset joutuvat tämän siivouksen tekemään.
Kannattaa tehdä varoen. Monesti menee roskiin sellaista millä on rahallista arvoa, kuten vanhat lelut.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko katsoneet leffan Ghost - Näkymätön rakkaus, jossa pääosan nainen (Demi Moore) haluaa säilyttää vanhat kauppakuititkin edesmmeeltä poikaystävältä.
Suru tekee sen. Itsekin olen halunnut säilyttää sitä sun tätä edesmenneeltä. Nuuhkinut jäljelle jäänyttä partavesitippaa. Mutta ei se edesmennyt ole niissä tavaroissa. Niistä voi ja saa päästää irti. Suru on ja pysyy, muuttaa muotoaan ajan kanssa. Se kuollut ihminen ei ole niissä jätetyissä tavaroissa. Hän on meidän sydämissä ja muistoissa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Tunnen yli kasikymppisen leskirouvan, joka heitti pois kaikki edesmenneen miehensä tavarat ja elää minimalistisesta, modernin näköisessä ja supersiistissä asunnossa nyt kun saa asua yksin. Hänen jälkeensä ei tarvitse miettiä, että säilyttääkö sitä tai tätä "varmuuden varalta" tai muistoksi. Tämä leskirouva antoi mulle kahvipaketin, koska oli saanut äitienpäiväksi lahjaksi tytt
Varmuuden vuoksi tavarat on yleensä jätettä. Kannattaa miettiä sitä säilyttämisenkin vaivaa niihin voi tarvita isomman kämpän jne. Mutta joku kuitti ei paljon tilaa vie muistona. Mitään sellaista ei kannata hävittää mitä oikeasti voi tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa, kun luulen kuolevani niin tuikkasen kämpän tuleen, kaikki pääsee helpommalla.
Naapuritkinko? Olet naurettava.
Omakotitalossa ei ole naapureita. Olet näköjään köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Varmuuden vuoksi tavarat on yleensä jätettä. Kannattaa miettiä sitä säilyttämisenkin vaivaa niihin voi tarvita isomman kämpän jne. Mutta joku kuitti ei paljon tilaa vie muistona. Mitään sellaista ei kannata hävittää mitä oikeasti voi tarvita.
"joku kuitti" voi silti olla mentaalista jätettä. Pienistä puroista kasvaa usein meri. Kun säästää jotain "pientä" haluaa säästää pian montakin pientä juttuja. Pian on vuori näitä pieniä juttuja ja sekalaista laatikko, jota ei koskaan tarvitse ja jonka sisälle ei edes katso.
On myös luonnollista, että menettää usein montakin tarpeellista asiaa, joita olisikin myöhemmin tarvinnut ja sitten ne tarvitsee ostaa uudelleen. Se on ihan normaalia, eikä sitä tarvitse pelätä eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä yhtään. Varmasti jokainen raivausssiivouksen tehnyt on heittänyt tai myynyt pois tärkeitäkin ja tarpeellisiä tavaroita. Se kuuluu prosessiin, koska me olemme vain ihmisiä. Ikävä kyllä se mentaliteetti "tätä voi vielä tarvita" kuitenkin estää liian paljon tavaroista luopumista. Varsinkin jos on kyse tunteellisista tavaroista, lahjoista ja vaianajilta jääneistä tavaroista. Sen vuoksi se raivaaminen on niin tärkeää, koska siinä voittaa itsensä ja omat kiintymyksensä tavaraan. Ihan kaikkein tärkeimmät muistot ja kaikkein tarpeellisimmat jutut tietysti pitää säästää, mutta jos pitää sitä perusnuorana, niin sitten ei voi päästää oikein mistään eroon, koska muistoja ja tarpeellisia joskus ehkä tarvittavia juttuja on joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa, kun luulen kuolevani niin tuikkasen kämpän tuleen, kaikki pääsee helpommalla.
Naapuritkinko? Olet naurettava.
Omakotitalossa ei ole naapureita. Olet näköjään köyhä.
Olet näköjään hullu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt. Siihen meni viikko koska äidillä oli paljon tavaraa ja iso talo.
Kuolinsiivous on se mikä tehdään itselle ja omaan kotiin, ettei jälkeenjääneille saa liikaa stressiä tai siivottavaa. Kuolinsiivous myös helpottaa oaa elämää, koska on asiat järjestyksessä ja vähemmän stressiä ja tavaraa.
Olen jo jonkin aikaa harrastanut sitä että aina kun vien roskat, niin sinne lähtee jotain rojuja jostain kaapista. Yksi eteisen kaappi on jo melkein tyhjentynyt. Jokainen poisheitetty tavara keventää sieluani. Aion tätä jatkaa niin kauan kuin elinpäiviä riittää. Olen nimittäin riittävän monta kuolinpesää joutunut raivaamaan.
Aika moni unohtaa nykyaikana, että tuon fyysisen siivouksen lisäksi on nykyään tärkeää myös tuo digitaalinen siivous. Siellä on itseasiassa ihan samanlainen röykkiö roinaa kuin on fyysisestikin.
En jaksa, kun luulen kuolevani niin tuikkasen kämpän tuleen, kaikki pääsee helpommalla.