Mistä johtuu että vanhempi pyytää aina kylään kovasti, mutta ei sitten itse suostu matkustamaan tännepäin?

Kun aikuiset lapset käyvät vanhempien luona, he voivat samalla tehdä pientä remontti- ja kodinhoitohommaa vanhemmilleen. Olisi parasta, jos lapset voisivat jättää omat lapsensa kotiin puolisoille siksi aikaa, niin saisi viettää aikaa oman lapsen kanssa. Mutta harvoin miniä tähän suostuu, tuppaavat mukaan koko porukalla kuin kiusallaan, ja ei siinä auta kuin väkisin hymyillä. Mieheni on välillä ärähtänytkin pojan ja miniän lapsille, että aikuiset puhuu nyt eikä keskeytetä. Heidän käyntinsä on vähentyneet, miniä varmaan saanut tahtonsa läpi että appivanhemmat ovat tarinan pahiksia. Vaikka olisin ainoastaan halunnut rakastaa omaa lastani.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on muuttanut itse kauas, miksi vanhemman pitäisi matkustaa ja talvella, tai kuumalla. Toisaalta ei sitä voi lapseltakaan vaatia koko ajan tai yleensä.

Mitä ihmettä siinä on matkustaa talvella tai kesällä bussilla. Ei täällä suomessa aina ole helteitä. Se on eri asia ,jos kyläpaikassa ei ole niin tilavaa ja siistiä, kuin vanhemmilla

Minä olen aina ajatellut tämän niin sekä omien että appivanhempien suhteen, että meille nuoremmille se joustaminen ja pienen epämukavuuden sietäminen on helpompaa kuin varttuneemmille. Niinpä olen ajellut heille päin ihan mukisematta, vienyt lapset mummolaan ja ollut tyytyväinen, jos ovat meille päin edes lasten synttäreille jaksaneet tulla. 

Sitten kun omat lapseni muuttavat omilleen, saavat minun puolestani toimia samoin. Käyn kyllä tupaantuliaisissa ja juhlissa, jos kutsutaan ja jos olen vielä ajokuntoinen, mutta arvostan kyllä sitä jos viitsivät tänne ajella useammin kuin me heidän luokseen. 

Aika aikaa kutakin. Kun vanhemmista aika jättää, tuskin enää harmittaa että tuli vierailtua. 

En tiedä. Itsellä (kummi)setä joka ei koskaan soita tai laita viestiä minulle ja sitten päivittelee kahvipöydässä muista sukulaisista "ei joo ei siitäkään oo yhtään mitään kuulunu" "joo vois käydä kyl siel kahvilla mut ei kuulu mitään" kerran sanoin että miksi ihmeessä sä et itse ota koskaan yhteyttä? Ei se toimi noin että vaan odotat, ihmisillä on muitakin suhteita ja tekemistä. Äiti muutti ihan korpeen kun halusi olla rauhassa, hänellä auto eikä "kerkiä" hakemaan mistään asemalta jos vierailemaan haluaisi. Sitten valittaa kun kukaan lapsista ikinä halua nähdä vaikka itse joka viikonloppu ajaa 200km miesystävälle tuosta parin kilsan päästä motaria pitkin. Ei, meille ei voi millään reitiltä poiketa. Vaikka koko muu perhe olisi meillä grillaamassa ja kerralla näkisi kaikkia. Sitten saattaa tulla pari päivää ennen viesti että "toivoisin todella että kaikki pääsisi minun kakkukahveille" vaikka tietää että kaikki ollaan vuorotyössä eikä vuoroja noin vain muuteta. En ymmärrä enkä ole jaksanut enää edes puoleen vuoteen välittää, tosi raskasta koittaa pitää yhteyttä. Ps. Ei ole muuten kuulunut mitään 😀 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Itsellä (kummi)setä joka ei koskaan soita tai laita viestiä minulle ja sitten päivittelee kahvipöydässä muista sukulaisista "ei joo ei siitäkään oo yhtään mitään kuulunu" "joo vois käydä kyl siel kahvilla mut ei kuulu mitään" kerran sanoin että miksi ihmeessä sä et itse ota koskaan yhteyttä? Ei se toimi noin että vaan odotat, ihmisillä on muitakin suhteita ja tekemistä. Äiti muutti ihan korpeen kun halusi olla rauhassa, hänellä auto eikä "kerkiä" hakemaan mistään asemalta jos vierailemaan haluaisi. Sitten valittaa kun kukaan lapsista ikinä halua nähdä vaikka itse joka viikonloppu ajaa 200km miesystävälle tuosta parin kilsan päästä motaria pitkin. Ei, meille ei voi millään reitiltä poiketa. Vaikka koko muu perhe olisi meillä grillaamassa ja kerralla näkisi kaikkia. Sitten saattaa tulla pari päivää ennen viesti että "toivoisin todella että kaikki pääsisi minun kakkukahveille" vaikka tietää että kaikki ollaan vuorotyöss

Mun isä lähettää vuosittain joulukortin, jossa syyllistää kun minä en kolme pikkulapsen kanssa matkusta häntä tapaamaan. Myös sisarukseni (kaikki aikuisia, lapsettomia, täysin pärjääviä työssäkäyviä) ovat isäni kortin mukaan pahoilla mielin, kun en käy heillä. Asuvat siellä kaikki neljä lähekkäin, mutta kukaan ei voi ottaa autoa alleen ja ajaa vaikka yhdessä meille. Eivät tulleet edes lasten ristiäisiin kun on liian vaikeaa. Mun mielestä se oli niin törkeää, etten oo käynyt sitten heilläkään.

Up

Mun faija on just tuollainen. Hän on siis eläkkeellä ja minä kokopäivätyössä, mutta silti minun pitäisi vapaana viikonloppuna matkustaa 120km hänen luokseen 

Vallankäyttöähän tämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä matkustaminen lasten luo tarkoittaa työpäivän mittaista matkaa ja se alkaa olla jo liian rasittavaa eri syistä. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että entisenä hyvänä nukkujana en osaa enää nukkua kuin omassa sängyssä.

 

Niin, se matkahan on lyhyempi toisin päin... eiku? Mutta lapset voi tehdä työviikon, ajaa siihen päälle työpäivän verran, nukkua paskalla patjalla lattialla, hoitaa ne talon raskaat hommat joihin vanhemmat ei itse kykene, kuuntelevat märinää kun haluavat samalla reissulla tavata vanhoja kavereitaan, ajavat työpäivän verran takasin kotiinsa mennäkseen aamulla rättivösyneenä töihin. Kun eläkkeellä oleva vanhempi käy seuraavan viikon keskiviikkona kertomassa ompelukerhossa miten vegeminiä näytti nyrpeeltä vaikka koko viikonlopun istuskelin leivinuunin vieressä kiiikkustuolissa vahtimassa ettei toissavuotinen hirvipaisti pääse kuivu

Sinua ei taida kukaan pyytää kylään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten koti on vieraan ihmisen koti, miniän tai vävyn missä pitää olla varpaillaan.

Lapsen lapsuudenkoti on taas jopa lapsen omia tavaroita täynnä.

Ja miniälle/vövylle töysin vieras paikka jossa olla varpaillaan.

Eihän pakko ole lähteä mukaan jos ei appisten luona viihdy.  Kaikille mukavampaa kun vain oma lapsi käy.   Ja se, kun appikset ei tunkeudu lastensa kotiin,  max 2 h lapsen synttäreillä kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina ajatellut tämän niin sekä omien että appivanhempien suhteen, että meille nuoremmille se joustaminen ja pienen epämukavuuden sietäminen on helpompaa kuin varttuneemmille. Niinpä olen ajellut heille päin ihan mukisematta, vienyt lapset mummolaan ja ollut tyytyväinen, jos ovat meille päin edes lasten synttäreille jaksaneet tulla. 

Sitten kun omat lapseni muuttavat omilleen, saavat minun puolestani toimia samoin. Käyn kyllä tupaantuliaisissa ja juhlissa, jos kutsutaan ja jos olen vielä ajokuntoinen, mutta arvostan kyllä sitä jos viitsivät tänne ajella useammin kuin me heidän luokseen. 

Aika aikaa kutakin. Kun vanhemmista aika jättää, tuskin enää harmittaa että tuli vierailtua. 

Jos omat ja appivanhemmat pystyy reissaamaan kahden viikon bussireissun Euroopassa ja kestävät lentokoneessa Austraaliaan asti niin miksi 120 km Suomessa on mahdotonta?

Minä köröttelen junalla mielelläni tyttären perheen luokse n. 600 km.

Enkä pitäisi siitä ku, he tulevat meille kylään, että vävy tai lapset jäisivät kotiin. Mulla ikää 66 kohta 67...ikä ei vielä estä reissaamista.