Mistä johtuu että vanhempi pyytää aina kylään kovasti, mutta ei sitten itse suostu matkustamaan tännepäin?

Upea suhde.

Kysy häneltä itseltään. Me ei voida kuin arvailla ja ne arvailut voi mennä pahastikin pieleen.

Tietyssä iässä juututaan helposti tiettyihin tapoihin, ja kotoa lähteminen pidemmäksi aikaa alkaa stressata. Oisko kyse siitä?

Vierailija kirjoitti:

Tietyssä iässä juututaan helposti tiettyihin tapoihin, ja kotoa lähteminen pidemmäksi aikaa alkaa stressata. Oisko kyse siitä?

Niin se kai sitten on. Ennen matkustelivat myös ulkomailla, nyt ei enää.

Sulla ei ole mitään velvollisuutta käydä siellä.

Kuulostaa tutulta. Sama koskee ihan puhelinsoittoja: meillä vanhempi sukulainen vaatii soittamaan ja syyllistää, jos ei olla vähään aikaan soitettu. Itse ei soita koskaan, ja asiasta sanottaessa vain pyörittelee silmiään.

Oisko kyseessä joku valtajuttu? Vai jonkinlainen vaatimus tulla rakastetuksi ja huomioiduksi ilman vastavuoroisuuden vaatimusta?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Sama koskee ihan puhelinsoittoja: meillä vanhempi sukulainen vaatii soittamaan ja syyllistää, jos ei olla vähään aikaan soitettu. Itse ei soita koskaan, ja asiasta sanottaessa vain pyörittelee silmiään.

Oisko kyseessä joku valtajuttu? Vai jonkinlainen vaatimus tulla rakastetuksi ja huomioiduksi ilman vastavuoroisuuden vaatimusta?

En tiedä, ovat jotain päälle 60v , mutta eikös tuon ikäiset vielä lennä lentokoneessakin ja matkustele?

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei ole mitään velvollisuutta käydä siellä.

Ei niin, mutta esim vuosi sitten olin vielä lähempänä heidän kaupunkia ja kysyin viikko ennen kävisikö tapaaminen kun ei olla vuosiin nähty. Vastaus oli kielteinen ja oli "jotain hommia". Sitten laittaa viestejä ja soittoja perään, kun ei koskaan nähdä ja ikäänkuin syyllistää miksei tytär koskaan kyläile.. :-/

Lapsen koti on hänen omaa tilaa ja tuskin vanhempaa kiinnostaa siellä hengailla jos ei ole mitään tekemistä ja vieras paikka. Mitä lie vahingossa kaapistakin löytyy. Tuskin esimerkiksi isä lähtee kylille vetämään pikkuautolla ympyrää ja pubiin, jos se on hänen tapana. Lapsen oletetaan kai osaavan tehdä jotain lapsuudenkodin alueella. Ei ole pakko matkustella koko ajan, voihan soitella tai videopuhelu tms. Joskus on vain sattumalta se välimatka. Vanhempi ei välttämättä halua matkustella julkisella.

Jos lapsi on muuttanut itse kauas, miksi vanhemman pitäisi matkustaa ja talvella, tai kuumalla. Toisaalta ei sitä voi lapseltakaan vaatia koko ajan tai yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen koti on hänen omaa tilaa ja tuskin vanhempaa kiinnostaa siellä hengailla jos ei ole mitään tekemistä ja vieras paikka. Mitä lie vahingossa kaapistakin löytyy. Tuskin esimerkiksi isä lähtee kylille vetämään pikkuautolla ympyrää ja pubiin, jos se on hänen tapana. Lapsen oletetaan kai osaavan tehdä jotain lapsuudenkodin alueella. Ei ole pakko matkustella koko ajan, voihan soitella tai videopuhelu tms. Joskus on vain sattumalta se välimatka. Vanhempi ei välttämättä halua matkustella julkisella.

 Siis hä? Miten niin vain lapsen . Onhan vanhemmakin koti hänen omaa tilaansa? En nyt ihan ymmärtänyt :D

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on muuttanut itse kauas, miksi vanhemman pitäisi matkustaa ja talvella, tai kuumalla. Toisaalta ei sitä voi lapseltakaan vaatia koko ajan tai yleensä.

No ei kun sen takia ihmettelen, kun aina itse pyytävät kylään mutta vain minun pitäisi matkustaa heidän luokse. 

Kun ei koskaan kukaan käy ei tee mieli itsekään lähteä minnekään.

Kotona on turvallisempaa.

Appi oli tuollainen, raivostuttava piirre. Ennen joka hiton vapaata soittelee että milloin tulette, laittaako jo saunan lämpeemään. Ihan kuin meillä ei olis muuta elämää kuin ajella 650 km hänen luokseen. Sitten se meni uusiin naimisiin, muutti 200km sivuun muusta suvusta ja ihmettelee kun lapset ei käy...

Mutta kai ny 60-lukulaiset vielä kulkee?

Meillä matkustaminen lasten luo tarkoittaa työpäivän mittaista matkaa ja se alkaa olla jo liian rasittavaa eri syistä. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että entisenä hyvänä nukkujana en osaa enää nukkua kuin omassa sängyssä.

Meillä on sama. Itse kovasti tykkäisin olla tekemisissä vanhempieni kanssa ja nähdä heitä, mutta väsyttää olla aina se joka on vastuussa tapaamisista. Meille kun on niin pitkä matka, toiseen suuntaan vissiin ei? Välimatkaa on 150 kilometriä ja vanhemmat toivovat että näkisivät minua ja lapsenlapsiaan vähintäänkin kerran kuussa, mieluusti paljon useamminkin. Meille he jaksavat tulla ehkä joka toinen tai joka kolmas vuosi. Ei matka kuitenkaan tuon pidempi ole, autoileville kuusvitosille ei pitäisi olla ylitsepääsemätöntä. 

Suurin osa noista on itsekkäitä paskoja, jotka hyppyyttävät muita ihan huvikseen. En taatusti lähtisi sinne, jos en jaksaisi ja haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä matkustaminen lasten luo tarkoittaa työpäivän mittaista matkaa ja se alkaa olla jo liian rasittavaa eri syistä. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että entisenä hyvänä nukkujana en osaa enää nukkua kuin omassa sängyssä.

 

No tänne ei edes niin pitkä matka, ehkä 3 tuntia ja 2 bussinvaihtoa. Tai sitten heillä on oma autokin. Mulla taas ei ole :D

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa noista on itsekkäitä paskoja, jotka hyppyyttävät muita ihan huvikseen. En taatusti lähtisi sinne, jos en jaksaisi ja haluaisi. 

 

Sitten perään kauhea syyllistäminen " Miksei lapsi käy koskaan kylässä"

Sama täällä. Pikkulasten kanssa täytyisi lähteä aina sinne... Kyllä se helpommin kävisi kahdelta hyväkuntoiselta aikuiselta.