Mistä johtuu että vanhempi pyytää aina kylään kovasti, mutta ei sitten itse suostu matkustamaan tännepäin?

Vierailija kirjoitti:

Meillä matkustaminen lasten luo tarkoittaa työpäivän mittaista matkaa ja se alkaa olla jo liian rasittavaa eri syistä. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että entisenä hyvänä nukkujana en osaa enää nukkua kuin omassa sängyssä.

 

Eikö esim.pienten lasten perheellä tuo ole vielä rasittavampaa toiseen suuntaan? Ohiksena aloitukseen ja yleistäen muihinkin kuin sinkkulapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Pikkulasten kanssa täytyisi lähteä aina sinne... Kyllä se helpommin kävisi kahdelta hyväkuntoiselta aikuiselta. 

Ei täydy! Hanki hyvä ihminen selkäranka! 

Vierailija kirjoitti:

Meillä matkustaminen lasten luo tarkoittaa työpäivän mittaista matkaa ja se alkaa olla jo liian rasittavaa eri syistä. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että entisenä hyvänä nukkujana en osaa enää nukkua kuin omassa sängyssä.

Toisinpäin se on sitten niiiiiin helppoa vaikka pienten lasten kanssa!? Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä matkustaminen lasten luo tarkoittaa työpäivän mittaista matkaa ja se alkaa olla jo liian rasittavaa eri syistä. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että entisenä hyvänä nukkujana en osaa enää nukkua kuin omassa sängyssä.

 

No tänne ei edes niin pitkä matka, ehkä 3 tuntia ja 2 bussinvaihtoa. Tai sitten heillä on oma autokin. Mulla taas ei ole :D

Meillä tuo onnistuisi, mutta kahdeksan tuntia on jo liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Pikkulasten kanssa täytyisi lähteä aina sinne... Kyllä se helpommin kävisi kahdelta hyväkuntoiselta aikuiselta. 

Ei täydy! Hanki hyvä ihminen selkäranka! 

Ei, eikä olla todellakaan enää käyty kovin usein ja nupinaahan siitä tulee esim. jouluisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä matkustaminen lasten luo tarkoittaa työpäivän mittaista matkaa ja se alkaa olla jo liian rasittavaa eri syistä. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että entisenä hyvänä nukkujana en osaa enää nukkua kuin omassa sängyssä.

 

Eikö esim.pienten lasten perheellä tuo ole vielä rasittavampaa toiseen suuntaan? Ohiksena aloitukseen ja yleistäen muihinkin kuin sinkkulapsiin. 

Meidän lapsilla ei ole lapsia, joten en ole tuota miettinyt. Voi olla, että he ei parin vuoden päästä edes asu Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä matkustaminen lasten luo tarkoittaa työpäivän mittaista matkaa ja se alkaa olla jo liian rasittavaa eri syistä. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että entisenä hyvänä nukkujana en osaa enää nukkua kuin omassa sängyssä.

Toisinpäin se on sitten niiiiiin helppoa vaikka pienten lasten kanssa!? Not.

Heillä ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä matkustaminen lasten luo tarkoittaa työpäivän mittaista matkaa ja se alkaa olla jo liian rasittavaa eri syistä. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että entisenä hyvänä nukkujana en osaa enää nukkua kuin omassa sängyssä.

 

Niin, se matkahan on lyhyempi toisin päin... eiku? Mutta lapset voi tehdä työviikon, ajaa siihen päälle työpäivän verran, nukkua paskalla patjalla lattialla, hoitaa ne talon raskaat hommat joihin vanhemmat ei itse kykene, kuuntelevat märinää kun haluavat samalla reissulla tavata vanhoja kavereitaan, ajavat työpäivän verran takasin kotiinsa mennäkseen aamulla rättivösyneenä töihin. Kun eläkkeellä oleva vanhempi käy seuraavan viikon keskiviikkona kertomassa ompelukerhossa miten vegeminiä näytti nyrpeeltä vaikka koko viikonlopun istuskelin leivinuunin vieressä kiiikkustuolissa vahtimassa ettei toissavuotinen hirvipaisti pääse kuivumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Sama koskee ihan puhelinsoittoja: meillä vanhempi sukulainen vaatii soittamaan ja syyllistää, jos ei olla vähään aikaan soitettu. Itse ei soita koskaan, ja asiasta sanottaessa vain pyörittelee silmiään.

Oisko kyseessä joku valtajuttu? Vai jonkinlainen vaatimus tulla rakastetuksi ja huomioiduksi ilman vastavuoroisuuden vaatimusta?

Sama. Soittelen vanhemmille kerran viikossa, joskus on pitempiä taukoja kun en vaan jaksa. Ne ei soita koskaan, paitsi jos tarvii apua,  ja ihan hyväkuntoisia ja aktiivisia ovat muuten. Joskus oon miettiny, että saisin olla aika monta viikkoa kuolleena, ennen kuin vanhemmat alkais ihmettelemään.

Lasten koti on vieraan ihmisen koti, miniän tai vävyn missä pitää olla varpaillaan.

Lapsen lapsuudenkoti on taas jopa lapsen omia tavaroita täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten koti on vieraan ihmisen koti, miniän tai vävyn missä pitää olla varpaillaan.

Lapsen lapsuudenkoti on taas jopa lapsen omia tavaroita täynnä.

Siis ei ole mun lapsuuden kotini.. Ovat muuttaneet jo 3 kertaa..

Kaveri teki tuota samaa. Hänen mielestään oli ihan luonnollista, että minä matkustan ulkomailta häntä Suomeen tapamaan, mutta hän ei halunnut tulla tänne ulkomaille minua tapaamaan. Eipä enää tavata. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten koti on vieraan ihmisen koti, miniän tai vävyn missä pitää olla varpaillaan.

Lapsen lapsuudenkoti on taas jopa lapsen omia tavaroita täynnä.

Ja miniälle/vövylle töysin vieras paikka jossa olla varpaillaan.

Hmmm... 60-luvulla syntyneet vanhemmat. Ovatko he nyt kuusikymppisiä? Jos ovat, ja vielä työelämässä, saattaa kuitenkin olla liian rasittavaa matkustaa etenkin jos matka on sen verran pitkä, että pitää yöpyä. Ja rasittavaa on myös matkustaa parikin tuntia yhteen suuntaan. Matka-aikaa 2+2 h ja perillä vaikka 3 h tekee jo kokonaisen päivän reissun.

Vaikka varsinaisia liikkumisen estäviä sairauksia ei olisikaan, voi moni pienempikin vaiva tehdä matkasta kovin epämukavan. Mainittakoon vaikkapa kovin yleinen tuon ikäisiä naisia vaivaava inkontinenssivaiva. Kanna nyt mukana varavaippoja ja niille tarpeeksi isoa roskakassia. Tämä vain esimerkiksi ja omasta kokemuksesta kerron.

Jos vanhemmat ovat vielä vanhempia, saattaa rasitus ylipäätään olla liikaa vaikka eivät vaivojansa valitakaan. Monet, esimerkiksi mun vanhemmat ei koskaan valita, ei vaikka aihetta olisi, ja vanhuuden rasitus aivan ymmärrettävää ja normaalia.

Meillä oli aikoinaan sama, pienten lasten kanssa olisi jatkuvasti pitänyt matkustaa 200 km istumaan olohuoneessa ja kuuntelemaan valitusta kun ei nähdä. Hyvin harvoin kävivät meillä ja silloinkin oli varsinkin appiukolla ruoan ja kahvin jälkeen kiire pois eli eivät yöksi jääneet vaikka oli oma huone missä nukkua.

En ymmärrä, samat urheilut ja tv-ohjelmat ne meilläkin näkyivät. 

Vierailija kirjoitti:

Hmmm... 60-luvulla syntyneet vanhemmat. Ovatko he nyt kuusikymppisiä? Jos ovat, ja vielä työelämässä, saattaa kuitenkin olla liian rasittavaa matkustaa etenkin jos matka on sen verran pitkä, että pitää yöpyä. Ja rasittavaa on myös matkustaa parikin tuntia yhteen suuntaan. Matka-aikaa 2+2 h ja perillä vaikka 3 h tekee jo kokonaisen päivän reissun.

Vaikka varsinaisia liikkumisen estäviä sairauksia ei olisikaan, voi moni pienempikin vaiva tehdä matkasta kovin epämukavan. Mainittakoon vaikkapa kovin yleinen tuon ikäisiä naisia vaivaava inkontinenssivaiva. Kanna nyt mukana varavaippoja ja niille tarpeeksi isoa roskakassia. Tämä vain esimerkiksi ja omasta kokemuksesta kerron.

Jos vanhemmat ovat vielä vanhempia, saattaa rasitus ylipäätään olla liikaa vaikka eivät vaivojansa valitakaan. Monet, esimerkiksi mun vanhemmat ei koskaan valita, ei vaikka aihetta olisi, ja vanhuuden rasitus aivan ymmärrettävää ja normaalia.

Niin, no kyllä varmaan tuo ikäkin vaikuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä matkustaminen lasten luo tarkoittaa työpäivän mittaista matkaa ja se alkaa olla jo liian rasittavaa eri syistä. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että entisenä hyvänä nukkujana en osaa enää nukkua kuin omassa sängyssä.

 

Niin, se matkahan on lyhyempi toisin päin... eiku? Mutta lapset voi tehdä työviikon, ajaa siihen päälle työpäivän verran, nukkua paskalla patjalla lattialla, hoitaa ne talon raskaat hommat joihin vanhemmat ei itse kykene, kuuntelevat märinää kun haluavat samalla reissulla tavata vanhoja kavereitaan, ajavat työpäivän verran takasin kotiinsa mennäkseen aamulla rättivösyneenä töihin. Kun eläkkeellä oleva vanhempi käy seuraavan viikon keskiviikkona kertomassa ompelukerhossa miten vegeminiä näytti nyrpeeltä vaikka koko viikonlopun istuskelin leivinuunin vieressä kiiikkustuolissa vahtimassa ettei toissavuotinen hirvipaisti pääse kuivu

60-luvulla syntyneet eivät ole vielä eläkkeellä.

Ap:han nimenomaan kysyi onko tämä joku 60-luvulla syntyneiden juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on muuttanut itse kauas, miksi vanhemman pitäisi matkustaa ja talvella, tai kuumalla. Toisaalta ei sitä voi lapseltakaan vaatia koko ajan tai yleensä.

No ei kun sen takia ihmettelen, kun aina itse pyytävät kylään mutta vain minun pitäisi matkustaa heidän luokse. 

on sinulla rankka elämä. miten jaksat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä matkustaminen lasten luo tarkoittaa työpäivän mittaista matkaa ja se alkaa olla jo liian rasittavaa eri syistä. Sekin tuli minulle yllätyksenä, että entisenä hyvänä nukkujana en osaa enää nukkua kuin omassa sängyssä.

 

Niin, se matkahan on lyhyempi toisin päin... eiku? Mutta lapset voi tehdä työviikon, ajaa siihen päälle työpäivän verran, nukkua paskalla patjalla lattialla, hoitaa ne talon raskaat hommat joihin vanhemmat ei itse kykene, kuuntelevat märinää kun haluavat samalla reissulla tavata vanhoja kavereitaan, ajavat työpäivän verran takasin kotiinsa mennäkseen aamulla rättivösyneenä töihin. Kun eläkkeellä oleva vanhempi käy seuraavan viikon keskiviikkona kertomassa ompelukerhossa miten vegeminiä näytti nyrpeeltä vaikka koko viikonlopun istuskelin leivinuunin vieressä kiiikkustuolissa vahtimassa ettei toissavuotinen hirvipaisti pääse kuivu

Kiva tarina, mutta miksi otit siihen minun kommentin mukaan? Lapset tulevat silloin, kun heille sopii ja huvittaa. Lattialla ei tarvitse nukkua ja tehdä saa mitä huvittaa ja tavata ketä tahtoo. Vegepojalle teen lihatonta ruokaa, miniä syö lihaa.

Kaupungissa asuvilla lapsilla on niin pienet asunnot, että vieraille ei ole tilaa. Mieluummin nautiskelen omassa talossani ihan rauhassa, täällä saa kyllä käydä, jos siltä tuntuu.