Miksi farkkuihin pukeutuminen hautajaisissa olisi niin väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farmarihousut on alunalkaen tehty työvaatetukseksi. Hautajaisissa se on sama kuin kirurgi menisi hautajaisiin leikkaussalivaatteissa.

Niin on suorat, kokopitkät housutkin, eli puku olisi logiikallasi sama kuin että timpuri menisi raksahaalareissa.

Eli mitä ehdotat? Mikä olisi mielestäsi juhlaetikettiin paremmin sopiva vaihtoehto? 

No varmaankin polvihousut, puuteroitu perukki ja röyhelöpaita. Ehkä kärppäviitta myös?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole muita housuja kuin farkkuja. Jos ei kelpaa niin jätän monttubileet väliin.

Minun hautajaisiin saat tulla farkuissa koska sinä kunnioitat jo silloin kun tulet. Mutta silloin voit jäädä pois kokonaan kun kutsut monttupileiksi minun hautaamistani.

Joo, rumat ne vaatteilla koreilee!

Mitä arkisempi asu, sitä enemmän on sydämen sivistystä.

Ei sinne juhliin mitään kauneuskilpailuja mennä pitämään.

Tulen sellaisena kuin olen. Jos ei kelpaa niin mitäs pyysitte. 

Tavallisen ihmisen hautajaisiin riittää ihan arkivaatteet. Ne on ne herrojen keekoilut sitten erikseen, ne.

Tiesittekö, että myös se tumma puku, mikä palstan mukaan on oikeaoppinen asu hautajaisiin, on alunperin ollut vapaa-ajan asu ja arkiasu. Ei siis mikään juhlapuku.

Miksi ihmeessä siis niin moni haluaa pukea arkisen ja vapaa-ajan asun hautajaisiin?

Lisään vielä, että myös frakki on ollut ihan arkipukuna käytössä, sekä muusikoilla työasuna.

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö, että myös se tumma puku, mikä palstan mukaan on oikeaoppinen asu hautajaisiin, on alunperin ollut vapaa-ajan asu ja arkiasu. Ei siis mikään juhlapuku.

Miksi ihmeessä siis niin moni haluaa pukea arkisen ja vapaa-ajan asun hautajaisiin?

Jos sulla on elämää myös palstan ulkopuolella, saatat nopeasti havaita, että kyse ei ole varsinaisesti tämän palstan joidenkin kirjoittajien mielipiteestä, vaan hiukan laajemmasta kulttuurisesta ilmiöstä maassamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Farmarihousut on alunalkaen tehty työvaatetukseksi. Hautajaisissa se on sama kuin kirurgi menisi hautajaisiin leikkaussalivaatteissa.

Niin on suorat, kokopitkät housutkin, eli puku olisi logiikallasi sama kuin että timpuri menisi raksahaalareissa.

Luetun ymmärtämisesi ei ole näköjään juhlatuulella kun toistat jo esittämääni kantaa vaihtamalla vaan kirurgin timpuriin.

Puhtaat ja ehjät vaatteet. Se riittää varmasti vainajalle. Jokainen huolehtikoon omista vaatteistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Puhtaat ja ehjät vaatteet. Se riittää varmasti vainajalle. Jokainen huolehtikoon omista vaatteistaan. 

Miksi pitää olla puhtaat? Mitä vikaa on reikäisessä tai vähän tahraisessa paidassa? Miksei ne kelpaa vainajalle?

Onko saketti alunperinkin ollut juhlapuku, vai onko sekin ollut arkikäytössä?

En varmaan voi nyt osallistua mihinkään hautajaisiin, kun ei mulla ole farkkuja enkä osaa niitä oikein käyttää; tuntuvat niin kankeilta ja näyttävät päälläni omituisilta. Ei sillä että mua olis kutsuttukaan. Hirveän harvoin kai noita on. Ehkä muilla on isommat suvut tai jotain. 

Mitä telkkarista olen nähnyt, kyllä niissä porukka näyttää aika mustissa olevan. 

Farkuista en osaa ottaa kantaa mutta avulla oli hautajaisissa mustien housujen kanssa jalaksen mustat tyokengat arkkua kantaessa...se pisti vähän silmään ..

Oli pakko ihan kysyä että arkun putoamiseenko varauduit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun nuori oli hautajaisissa mustassa juhlavassa kauluspaidassa, mustissa nahkanilkkureissa ja siisteissä tummansinisissä farkuissa. Kokonaisuus oli siisti ja mielestäni tilaisuutta kunnioittava.

Talous on muutenkin hieman tiukilla, joten en nähnyt järkeä hankkia kahden tunnin takia mitään pukuhousuja. Sentään ei tultu reisitasuhousuissa, hupparissa ja turvakengissä, kuten yksi vieras.

Ehkä hänellä oli sama tilanne. Monet pukeutuvat hankalaan tilanteeseen asuun, mikä antaa tuttuudellaan turvaa. Monet pönötyksen vastustajat käyttävät pönötystä suojaverhona sosiaalisten tilanteiden pelolle tai ajatukselle siitä, että ei osaa käyttäytyä tilanteessa.  

Olen tehnyt saman tulkinnan tuosta joidenkin ihmisten vaikeudesta pukeutua muodollisemmin eri tilanteissa. Tottumattomuus, arkuus ja epäva

Pretty womanissa Julia Robertsin esittämä hahmo sanoo, että hän olisi osannut/pystynyt puolustautumaan, jos olisi ollut omissa vaatteissaan. Korjatkaa, jos olen väärässä hahmossa tai elokuvassa, piti miettiä hetkinen, mistä muistini poimi tämän katkelman.

Mummoni hautajaisissa pastorilla oli päässä vihreä pipo ..

Vierailija kirjoitti:

Mummoni hautajaisissa pastorilla oli päässä vihreä pipo ..

Ja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun nuori oli hautajaisissa mustassa juhlavassa kauluspaidassa, mustissa nahkanilkkureissa ja siisteissä tummansinisissä farkuissa. Kokonaisuus oli siisti ja mielestäni tilaisuutta kunnioittava.

Talous on muutenkin hieman tiukilla, joten en nähnyt järkeä hankkia kahden tunnin takia mitään pukuhousuja. Sentään ei tultu reisitasuhousuissa, hupparissa ja turvakengissä, kuten yksi vieras.

Ehkä hänellä oli sama tilanne. Monet pukeutuvat hankalaan tilanteeseen asuun, mikä antaa tuttuudellaan turvaa. Monet pönötyksen vastustajat käyttävät pönötystä suojaverhona sosiaalisten tilanteiden pelolle tai ajatukselle siitä, että ei osaa käyttäytyä tilanteessa.  

Olen tehnyt saman tulkinnan tuosta joidenkin ihmisten vaikeudesta pukeutua muodollisemm

Joo, se se oli. Se yhtiökumppani (juristi?) sai selville, että Vivian on prost ja kävi ehdottelemaan. Hienossa mekossaan Vivian ei edes osannut käyttää entisen elämänsä räävitöntä kieltä vaan jäätyi täysin. Omissa vaatteissa olisi osannut toimia itsevarmemmin.

Tuo Pretty Woman jäi mieleen, tunnistan piirteen itsessänikin. Uuteen tilanteeseen tulee valittua ne vanhat luottovaatteet, joskus olen ostanut tilaisuutta varten uutta ja tuulikaapin ovelta palannut vaihtamaan jalkaani luottofarkut. Minulla on aina pari perusyhdistelmää ripustimessa valmiina, ei liian hienoja, mutta ei lähikaupassa pistäytymistasoakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vainaja tykkää kyttyrää

Olin sukulaisen hautajaisissa jonka vainaja ei ollut nähnyt ikinä kravattia kaulassa, kun en käytä.  Suku yritti pakottaa puvun ja kravatin mutta sehän olisi ollut häväistys vainajaa kohtaan.  Oli sitten tummat housut ja valkea paita.

Vierailija kirjoitti:

Tuo Pretty Woman jäi mieleen, tunnistan piirteen itsessänikin. Uuteen tilanteeseen tulee valittua ne vanhat luottovaatteet, joskus olen ostanut tilaisuutta varten uutta ja tuulikaapin ovelta palannut vaihtamaan jalkaani luottofarkut. Minulla on aina pari perusyhdistelmää ripustimessa valmiina, ei liian hienoja, mutta ei lähikaupassa pistäytymistasoakaan. 

Sama! Mullakin on muutama luottoasukokonaisuus, joissa tunnen itseni erityisen itsevarmaksi. Hautajaisiin laitan niistä yleensä aina saman. Viimeiset viisi vuotta on olleet kauheat: jouduttiin saattelemaan hautaan sekä minun äitini että puolison molemmat vanhemmat ja yksi isovanhempi. Neljät hautajaiset eikä yksiäkään häitä.

Itse pukeudun mieluummin vähän yli kuin ali, enkä ole ikinä ollut mikään ns. farkkutyttö edes nuorena. Tuntisin itseni alipukeutuneeksi jopa töihin joissakin tavallisissa farkuissa. Mutta kuten sanottua, mihin on tottunut, tuntuu yleensä turvalliselta ja hyvältä.

Lähes viisikymppisenä olen jo nähnyt niin paljon kaikenlaista, ettei minulla menisi kahvit väärään kurkkuun, vaikka joku tulisi läheiseni hautajaisiin kuinka erikoisessa asussa. Ajat ovat nykyään niin toiset kuin ennen. Kun moni on jäänyt kotinsa vangiksi, ajattelen että jo lähteminen voi olla suuri saavutus ja kunnioituksen osoitus edesmenneelle.

Kuulun myös niihin, jotka mieluummin ylipukeutuu. Puen lapsetkin hautajaisiin tummiin vaatteisiin, mutta en välttämättä kokonaan mustaan. Missään collegepuvussa tai farkuissa en päästä lähtemään.