Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?
Toimin erityisasiantuntijatyössä, jossa tienaan mielestäni kohtuullisen hyvin: 5500e/kk+bonarit. Mieheni ansaitsee n. 6000e/kk+bonarit. Molemmilla työ on vaativaa, tosin etätyö onnistuu kummallakin melko rajoituksetta.
Ongelmani on perhe-elämän ja työn yhdistäminen. Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset ja oman työn vaativuuden vuoksi alan olla todella kuormittunut tässä elämäntilanteessa. Vanhempi lapsista on aina ollut hyvin vaativa tapaus, eikä meillä ole tukiverkkoja nimeksikään. En edes ole mitenkään erityisen uraorientoitunut, mutta varmaan suorittajaluonteeni takia päätynyt vaativiin töihin.
Miten teillä muilla riittää paukut työn ja perhe-elämän yhdistämiseen? Puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta? Olisiko vinkkejä? Palkat laitoin tuohon siksi, että olen pohtinut 80% työaikaa, tosin siinä pelko, ettei työt vähene ollenkaan samassa suhteessa palkan kanssa.
Kommentit (635)
Hanki siivousapua ja välillä lastenhoitoapua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.
Mä olen varhaiskasvatuksen opettaja ja ihan samalla tavalla mullakin jää rästiin raportoinnit, kirjalliset työt ja tietyt palaverit saikun aikana ja ne täytyy tehdä myöhemmin. Puhelin laulaa vapaa-ajallakin milloin mistäkin syystä. Luojan kiitos lapsia ei ole saikun jälkeen tuplasti. Työ on fyysistä JA henkistä. Palkka alle 3000e, että ei ole varaa palkata kodinhoitoon apua.
Mitään hätää tuossa tilanteessa ei pitäisi olla jos menot on kohtuulliset tuloihin nähden. Olet haukannut liian ison palan jos et pysty noista asetelmista helpottamaan perheenne elämää sellaiselle tasolle ettei kuormitus tunnu liian suurelta.
Vierailija kirjoitti:
Näistä muutamista "rahaa kuin roskaa" kommenteista paistaa läpi se ettei ole mitään käsitystä progressiivisesta verotuksesta ja siitä miten kaikesta maksetaan täydet maksut. Hyvä kun puolet jää käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen.
Asumisen (Huom. kokonaan omalla rahalla), täysillä päivähoitomaksuilla, auton kuluilla yms. niin ei siinä mitään aupaireja tai hoitajia palkkailla jatkuvasti.
Meillä on perheen yhteenlasketut tulot monta tonnia pienemmät kuin Ap:n perheessä ja ihan itse mekin maksetaan kaikki autot ja asumiset omalla rahalla. Ai niin, päivähoitoon saadaan kai 4 € kuukaudessa alennusta, kun muuttivat tulorajoja viime vuonna.
Mutta vaikka kuinka progressiivisesti verotettaisiin, kyllä noista tonneista luulisi muutama satanen jäävän ylimääräistä siivoojaan tai lastenhoitajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.
Mä ymmärrän. Parempi palkka ja bonukset johtuukin tuosta, että saa vastailla vapaa-ajalla. Toki hoitsukin saa korvauksia jos tekee ylitöitä.
Minusta tuosta pitäisi selvitä ihan normaalisti, ei mikään paha nakki edes.
Missään nimessä älä jää 80%:lle asiantuntijatyötä; palkka pienenee mutta työt ei vähene.
Ihme oletuksia ihmisillä täällä että noilla tuloilla olisi varaa vaikka mihin. Meillä suht sama tilanne paitsi hieman paremmat tulot. Mutta on ne menotkin suuret, ei kk-palkoista mitään jää yli mihinkään siivojiin tai lastenhoitajiin. Joo, ei tarvi kaupassa kaikessa pihistellä mutta tarkemmin joudutaan mekin miettimään kuluja.
Talo ynnä muu materia on hankittu jo kauan sitten aikoinaan ja ei tästä niin vain muuteta hetkessä halvempaan tai kerrostaloon. 2 lapsesta maksimihoitomaksut. Kolme koiraa piikille (liian isoja kerrostaloon tai ylipäätään liian hankalaa oisi pitää semmoisissa oloissa), okt alueella jossa asuntokauppa tällä hetkellä ihan jäässä ja kestäisi muutenkin pitkään saada muutto tehtyä (mm pelkkää tavaraa paljon) ja kaikesta maksat maksimin, 2 autoa (ei mitään julkisen liikenteen tapaistakaan täällä), ei mitään vähennyksiä eikä tukia. Kesämökkikin pitäisi laittaa lihoiksi; kuka niitäkään ostaa just nyt. Progressiivinen vero vie minulta 40% palkasta, mieheltä 50%. Joo pärjätään ihan hyvin moneen verrattuna mutta ei tässä mitään miljonäärejä olla jotka surutta voisi kuluttaa.
Suomi ajettu siihen tilaan ettei tämä meidän luokka enää kuluta ylimääräiseen eli palveluihin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata jäädä 80% asiantuntijatöissä, palkka pienenee mutta ei työt.
etsikää joku luotettava lapsenvahti, jota säännöllisesti käytätte.
Ostakaa siivouspalvelu. Tilatkaa lauppatilaus suoraan kotiin. Pihaan aurauspalvelu.
näin meillä toimii arki hyvin samanlaisessa tilanteessa.
Mulla sama kokemus. Asiantuntijatyössä 80% oli pelkkää tuhlausta. Tosin toisaalta, rahallinen tappio oli yllättävän pieni ottaen huomioon progressiivisen verotuksen. Mutta kuitenkin parempi sijoitus olisi ollut ostaa palveluita. Ostin juurikin siivousta, kauppatilauksia, jne. Mutta tärkein olisi ollut henkilökohtainen sihteeri, jos sellaista palvelua olisi voinut näppärästi jostain tilata. Mun elämässä riittää loputtomasti sälää tyyliin miksi Drivesnote ei toimi, osta henkilö X:lle läksiäislahja, tutki mitä tarkoittaa vakuutusyhtiön lähettämä ilmoitus uusista ehdoista, peru tilaus X...
Tämä ei auta aloittajaa, mutta hänen tekstinsä toi mulle mieleen muiston juuri noista vuosista omassa elämässäni.
Koko ajan oli töissä tunne, että olisi jo pitänyt ehtiä lukea tuo ja kommentoida tuo ja tuo, vastata sille ja sille, neuvotella siitä ja tuosta ja jatkuvasti joku kyseli, onko asia X jo paketissa ja pitääkö asian Y deadline
Yhtenä tällaisena aamuna, kun olin itse ollut kipeä ja lapsilla vesirokko juuri puhjennut, raahustin toimistolle ja huomasin katsovani rakennustelineillä keikkuvia rakentajia ajatellen: Vitsi miten kateellinen olen noille tyypeille! Kun he lähtevät töistä kotiin, ei kukaan oleta, että he siinä lasten- ja kodinhoidon lomassa tekevät vielä jonkun laastisauman tai naputtavat jonkun levyn iltauutisten jälkeen paikoilleen, koska sen nyt vain on pakko olla valmis huomisaamun klo 9 kokoukseen mennessä.
Tämä anekdootti siis kertoo sekä työnantajastani että minusta että nykyajan työelämästä: työnantaja saattaa vaatia kohtuuttomia, työntekijä saattaa vastuullisuuttaan yrittää vastata kaikkiin järjettömiin odotuksiin ja monien mielestä nykyään se on ihan normaalia.
Tuo edellinen viesti, jota en saa lainattua, on hyvin ylimielinen. Ihminen, jolla ei ole mitään kokemusta raskaista rakennusalan töistä teeskentelee "kadehtivansa" alan työntekijöitä. Just joo ja lehmät lentää.
Vesirokkoa ei ole enää vuosiin lapset sairastaneet, kiitos rokotusten, joten etpä edes kerro mistään tästä päivästä muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on puoliso ja rahaa. Tilanne on sikäli hyvä. Palkkaa siivooja, lastenhoitoapua, tilaa ruoka kotiin kerran viikossa. Moni joutuu yksinhuoltajaksi tai jopa totaaliyksinhuoltajaksi tuossa vaiheessa, kannattaa tiedostaa tämä riski. Vaihda työpaikkaa jos olet palamassa loppuun. Lasten ei tarvitse harrastaa tavoitteellisesti tai päiväkotiaikana vielä yhtään mitään jos tämä kuormittaa sinua. Kannattaa hyödyntää kuntosalien lastenhoitopalvelua Isompana lapset esim partioon ja kesäleireille/talvileireille jos ei ole isovanhempia tai muuta apua tai lastenhoitaja alkaa tulla kalliiksi, saat hengähdystauon. Ei kannata verrata niihin, joilla ne tukiverkot on.
Useimmiten kyllä sovitaan yhteishuoltajuudesta ja jos mies oli vapaamatkustaja ennen eroa, yleensä eron myötä se mieskin alkaa ottaa vastuuta lapsista, koska muuten hän ei näkisi l
Lainaus ei toimi, mutta tuosta, että eron jälkeen 1/3 isistä ei olisi lapsiin yhteydessä (oisko muuten linkkiä, kuulostaa aika hurjalta luvulta?), niin ap:n mies on 6000e/kk tienaava, todennäköisesti korkeakoulutettu ja kunnollinen mies, joten tuskin olisi sellainen, joka ei pitäisi lapsiinsa yhteyttä. Ei ole korkeakoulutettujen piireissä kovin yleistä, että isät hylkäisi lapset kokonaan. Mutta juuri niissä piireissä on valitettavasti paljon niitä, jotka parisuhteen aikana antaa vaimon hoitaa kaikki kotiin ja lapsiin liittyvät asiat (vaikka vaimo tienaisi saman verran), vain koska voivat jättää ne vaimolle. Eron jälkeen eivät enää voi, mutta olisi noloa hylätä lapsensa, joten sitten ottavat vastuuta lapsistakin.
Mie aina aatellut,kun ihmisellä kahdet kädet niin valitsee elämässään 2 tärkeintä asiaa kerrallaan ja keskittyy suurimmalta osin niihin. Enemmän kun niitä on niin menee säheltämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo edellinen viesti, jota en saa lainattua, on hyvin ylimielinen. Ihminen, jolla ei ole mitään kokemusta raskaista rakennusalan töistä teeskentelee "kadehtivansa" alan työntekijöitä. Just joo ja lehmät lentää.
Vesirokkoa ei ole enää vuosiin lapset sairastaneet, kiitos rokotusten, joten etpä edes kerro mistään tästä päivästä muutenkaan.
Harmi että luit viestini niin negatiivisena. En pidä itseäni ylimielisenä, mutta kirjoittajana en ole niin taitava, että sävy välittyisi oikein.
Anekdootin tarkoitus oli kuvata sitä loputonta uupumusta, mitä kokee kun ei pysty vastaamaan työympäristön odotuksiin. Minulle nuo hyväntuuliset rakentajat näyttäytyivät työstään ylpeinä ammattilaisina, kun itse koin olevani sen täysi vastakohta: aina riittämätön.
Ja uskomatonta, että kuvittelet ettei vesirokkoa olisi enää ollut 2000-luvulla! Meidän lapset (s. 2002 ja 2004) saivat sen molemmat viikkoa ennen kuin oli aika varattu vesirokkorokotukseen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuosta pitäisi selvitä ihan normaalisti, ei mikään paha nakki edes.
Missään nimessä älä jää 80%:lle asiantuntijatyötä; palkka pienenee mutta työt ei vähene.
Ihme oletuksia ihmisillä täällä että noilla tuloilla olisi varaa vaikka mihin. Meillä suht sama tilanne paitsi hieman paremmat tulot. Mutta on ne menotkin suuret, ei kk-palkoista mitään jää yli mihinkään siivojiin tai lastenhoitajiin. Joo, ei tarvi kaupassa kaikessa pihistellä mutta tarkemmin joudutaan mekin miettimään kuluja.
Talo ynnä muu materia on hankittu jo kauan sitten aikoinaan ja ei tästä niin vain muuteta hetkessä halvempaan tai kerrostaloon. 2 lapsesta maksimihoitomaksut. Kolme koiraa piikille (liian isoja kerrostaloon tai ylipäätään liian hankalaa oisi pitää semmoisissa oloissa), okt alueella jossa asuntokauppa tällä hetkellä ihan jäässä ja kestäisi muutenkin pitkään saada muutto tehtyä (mm pelkkää tavaraa palj
Taas tätä hurinaa. Melkein kaikki kokopäiväisesti työssäkäyvät kahden vanhemmam perheet maksaa maksimimaksua. Sekin on alhainen maksu eikä aiheuta syytä teeskennellä marttyyria.
Koirien piikittäminen kertoo täydellisestä välinpitämättömyydestä. No mutta kun nykyihmisen pitää saada ottaa monta koiraa miettimättä, sopiiko ne omaan elämään ja hupsis vaan, kun ei sovi, viedään koko joukko piikille. Siinä kertakäyttökulttuuria lapsille malliksi.
Olin vastaavassa tilanteessa noin 20 vuotta sitten, tosin lapsia oli kolme.
Ensimmäinen neuvoni on sama kuin monella muullakin: käyttäkää reilusti rahaa siihen, että ostatte palveluja, jotka helpottavat elämäänne. Yrittäkää myös löytää vakiolastenhoitaja tai kaksi, jotka tulevat hoitamaan välillä lapsia niin, että voitte tehdä jotain kaksistaan. Me teimme niin noin kerran kuukaudessa. Näin jälkikäteen ajatellen sooiva tahti olisi ollut 3-4 kertaa kuukaudessa, kun muuta lastenhoitoapua ei ollut käytettävissä.
Työajan lyhentäminen harvoin toimii ap:n kaltaisissa asiantuntijatehtävissä. Usein se tarkoittaa sitä, että työmäärä ja stressi ei vähene vastaavassa suhteessa. Meillä toimi kuitenkin se, että vuorottelimme aina niin, että toinen vei lapset hoitoon ja toinen haki. Se joka vei, sai hyvällä omallatunnolla tehdä pidemmän työpäivän kuuteen tai seitsemään asti. Tämä toki lyhensi koko perheen yhteistä aikaa arki-iltaisin, mutta pienensi työhön liittyvää stressiä ja kiirettä.
Omat harrastukset laitoimme lähes tauolle lasten ollessa alle kouluikäisiä ja jatkoimme niitä sitten, kun kaikki lapset olivat jo koulussa. Teimme kuitenkin lasten kanssa yhdessä meitäkin kiinnostavia juttuja, esim. retkeilimme ja hiihdimme. Siinä saattoi aina välillä toinen aikuisista tehdä vähän pidemmän hiihtolenkin, kun toinen hiihti lasten kanssa. Liikuntaa kannattaa yrittää yhdistää myös lasten viemisiin ja hakemisiin sekä työmatkoihin silloin, kun ei ole etätöissä.
Joka tapauksessa kannattaa muistaa, että tämä on vain väliaikainen vaihe. Ei kannata tehdä koko loppuelämään vaikuttavia ratkaisuja (esim. ero tai työurasta luopuminen) niiden asioiden takia, jotka joka tapauksessa helpottavat muutaman vuoden sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.
Tuskin olet mikään oikea asiantuntija. Ei meillä soitella saikulla eikä lomilla oleville ja työpuhelimen saa laitettua kiinni. Noudatan työaikoja ja jos joskus tulee ylitöitä, pidän ne vapaina myöhemmin.
No sinä olet sitten suojatyöpaikassa. Meidänkin talossa voi toki toimia noin,
No niin. Eli palkka ja bonukset on ihan siitä venymisestä, sehän on ihan selvä asia kaikille. Eikä pitäs valittaa. Mut jos palkka on noin suuri ja bonukset, tietää sen ettei töitä paiskita hullun lailla 8 tuntia. Vaan parit sähköpostit ja parit puhelut.
Usea viikonloppu menee kun puoliso on kännissä. Heräsin aamulla myöhemmin. Hä siivoaaa (harvoin) , imuroi protestiksi. Heittää kahdesti imurin makkariin. Laitan sen oven ulkopuolella. Huutaa että'älä heitteli tavaroita' -????
Mielenkiintoisa suhde .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.
Mä ymmärrän. Parempi palkka ja bonukset johtuukin tuosta, että saa vastailla vapaa-ajalla. Toki hoitsukin saa korvauksia jos tekee ylitöitä.
Tämähän on täyttä pötyä. En vastaile puheluihin vapaa-ajalla. Työni on joustavampaa kuin hoitajilla tai päiväkodin työntekijöillä. Palkka on paljon parempi kuin heillä. Eikä tartte vastailla työpaikalta tuleviin tuletko töihin -kyselyihin vapaapäivinä kuten hoitajien.
Noilla palkoilla tietenkin hankitte ulkopuolisena palveluna niitä juttuja, joista on apua. Siivousta, lastenhoitoa jne.
Jos ne tuntuu kalliilta, mietitte kulukuria jollain muulla elämänalueella.
Teidän palkat eivät vielä ole sillä tasolla että voisitte palkata kodinhoitajan. Keskittyisin itse tulojen nostamiseen. Nuille tuloille kun pääsee on helpompaa nostaa tuloja kuin vähentää menoja.
Ja ei, tämä ei mitenkään ole vitsi vaan ihminen joka itse pitää kodinhoitjaa.
Naisella kuin naisella on tuo sama ongelma, "kaikki minulle heti nyt mutta itse en halua panostaa mihinkään ja haluan tehdä mahdollisimman vähän itse"