Lue keskustelun säännöt.
Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?
Toimin erityisasiantuntijatyössä, jossa tienaan mielestäni kohtuullisen hyvin: 5500e/kk+bonarit. Mieheni ansaitsee n. 6000e/kk+bonarit. Molemmilla työ on vaativaa, tosin etätyö onnistuu kummallakin melko rajoituksetta.
Ongelmani on perhe-elämän ja työn yhdistäminen. Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset ja oman työn vaativuuden vuoksi alan olla todella kuormittunut tässä elämäntilanteessa. Vanhempi lapsista on aina ollut hyvin vaativa tapaus, eikä meillä ole tukiverkkoja nimeksikään. En edes ole mitenkään erityisen uraorientoitunut, mutta varmaan suorittajaluonteeni takia päätynyt vaativiin töihin.
Miten teillä muilla riittää paukut työn ja perhe-elämän yhdistämiseen? Puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta? Olisiko vinkkejä? Palkat laitoin tuohon siksi, että olen pohtinut 80% työaikaa, tosin siinä pelko, ettei työt vähene ollenkaan samassa suhteessa palkan kanssa.
Kommentit (635)
Minä tein uraa, opiskelin työn ohessa, kaksi pientä lasta ja mies rakensi uraa ja matkusti paljon. Kaikki kotityöt hoidin minä. Ei ulkopuolista apua.
Tätä kesti kuusi vuotta.
1) Tee hyvä ja toimiva suunnitelma joka päiväksi.
2) Ajattele joka aamu, että tämä päivä hoidetaan suunnitelman mukaan. Jaksat kyllä.
3) Opiskelut hoidin klo 21-24.
4) Jokainen jaksaa yhden päivän kerrallaan.
Kannatti. Lapsetkin ottivat mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entiseen aikaan otettiin kotiapulainen. Miten olisi kodinhoitaja teilläkin siihen saakka, että lapset menevät kouluun?
Miehelle puolet hommista. Aloituksesta saa käsityksen, että lapset ja mies ovat ne ongelmakohdat. Se parisuhde ei ole pelkästään naisen kontolla.
Kaikki tuoko on SINUN harteillasi?
Sinulla on puoliso ja rahaa. Tilanne on sikäli hyvä. Palkkaa siivooja, lastenhoitoapua, tilaa ruoka kotiin kerran viikossa. Moni joutuu yksinhuoltajaksi tai jopa totaaliyksinhuoltajaksi tuossa vaiheessa, kannattaa tiedostaa tämä riski. Vaihda työpaikkaa jos olet palamassa loppuun. Lasten ei tarvitse harrastaa tavoitteellisesti tai päiväkotiaikana vielä yhtään mitään jos tämä kuormittaa sinua. Kannattaa hyödyntää kuntosalien lastenhoitopalvelua Isompana lapset esim partioon ja kesäleireille/talvileireille jos ei ole isovanhempia tai muuta apua tai lastenhoitaja alkaa tulla kalliiksi, saat hengähdystauon. Ei kannata verrata niihin, joilla ne tukiverkot on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten musta tuntuu, et mitä vaativampi ja parempipalkkainen työ, niin ei sitä paineta hikihatussa koko työpäivää. Sit taas pienipalkkaiset työt, niitä painetaan. Eli olette etätöissä, lapset toki päiväkodissa silloin, kuiten jää työpäivän aikana extra aikaa vaikka tehdä aikuisten juttuja keskenään tai laittaa pyykkikone päälle. Tai käydä yhdessä lounaalla ulkona työpäivän aikana. Rahaahan teillä on, ellette elä yli varojen. Tai päivällä alkaa esivalmistella päivällistä, käydä ruokakaupassa tai tilata ruokakassit kotiin.
Hyvin samanlainen elämäntilanne täälläkin ja onhan tämä ajoittain kuormittavaa. Suorittajaluonteen tunnistan itsestäni myös.
Yritän kuitenkin muistaa, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on kaiken pohja. Minulle se tarkoittaa liikuntaa (lihaskuntoa ja aerobista) useampi kerta viikossa. Lisäksi hermoston rauhoittamista joogalla päivittäin. Myös mies urheilee paljon. Arkipäivät on läpsystä vaihtoa, viikonloppuna on aikaa viettää koko perheenä. Noin kerran kuukaudessa saadaan lapset yökylään ja silloin tehdään kahdestaan jotain kivaa.
Minulle toimistolla käynti on myös voimavara. Helpottaa se, että työt ja koti ovat fyysisesti erillään ja työmatkojen siirtymät ovat pään nollaamiseen hyviä. Etätöissä kuormitun enemmän.
Toki nuo siivous- ja kauppa-avut myös käytössä.
Lyhennetty työaika ei minulla ainakaan toimisi. Mä en työskentele tunteja täyteen vaan ihan luvan kanssa saan tehdä vaikka 6h päivää, jos saan työt sinä aikana hoidetuksi. Usein tuo 6h ei riitä, kun se täyttyy jo palavereista ja kaikki valmistelut, suunnittelut, dokumentoinnit jne täytyy tehdä päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.
Tuskin olet mikään oikea asiantuntija. Ei meillä soitella saikulla eikä lomilla oleville ja työpuhelimen saa laitettua kiinni. Noudatan työaikoja ja jos joskus tulee ylitöitä, pidän ne vapaina myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.
Tuskin olet mikään oikea asiantuntija. Ei meillä soitella saikulla eikä lomilla oleville ja työpuhelimen saa laitettua kiinni. Noudatan työaikoja ja jos joskus tulee ylitöitä, pidän ne vapaina myöhemmin.
No sinä olet sitten suojatyöpaikassa. Meidänkin talossa voi toki toimia noin, mutta se näkyy sitten palkankorotuskierroksilla ja YTeiden tullssa.
Ja joo, on ihan oma valintani kun haluan tehdä uraa, en valita, totesin vaan että homma on vaativaa.
Meillä ei parisuhde selvinnyt tuosta ja tuo työn ja lapsiarjen yhdistäminen helpottui eron myötä huomattavasti (kun lasten isäkin ottaa välillä lapset - yhdessä ollessa ei olisi tullut kuuloonkaan, että jonain päivänä mies hoitaisi kaikki lapsiin liittyvät asiat ja minä olisin voinut tehdä jotain muuta. Miehellä kyllä oli näitä päiviä, jolloin teki ylitöitä ja harrasti, eikä osallistunut arkeen mitenkään, mutta minä sain moisia päiviä vasta eron jälkeen).
Arki siis helpottui, kun heivasi miehen pihalle. Sen jälkeen en muutamaan vuoteen katsonutkaan miehiin päin, mutta nyt olen suhteessa myös eronneen isän kanssa, jonka kanssa nautiskellaan, kun lapset on toisella vanhemmallaan. Ja kun lapsetkin on jo isompia, niin elämä ei enää ollenkaan tunnu taistelulta, vaan on oikein mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on puoliso ja rahaa. Tilanne on sikäli hyvä. Palkkaa siivooja, lastenhoitoapua, tilaa ruoka kotiin kerran viikossa. Moni joutuu yksinhuoltajaksi tai jopa totaaliyksinhuoltajaksi tuossa vaiheessa, kannattaa tiedostaa tämä riski. Vaihda työpaikkaa jos olet palamassa loppuun. Lasten ei tarvitse harrastaa tavoitteellisesti tai päiväkotiaikana vielä yhtään mitään jos tämä kuormittaa sinua. Kannattaa hyödyntää kuntosalien lastenhoitopalvelua Isompana lapset esim partioon ja kesäleireille/talvileireille jos ei ole isovanhempia tai muuta apua tai lastenhoitaja alkaa tulla kalliiksi, saat hengähdystauon. Ei kannata verrata niihin, joilla ne tukiverkot on.
Useimmiten kyllä sovitaan yhteishuoltajuudesta ja jos mies oli vapaamatkustaja ennen eroa, yleensä eron myötä se mieskin alkaa ottaa vastuuta lapsista, koska muuten hän ei näkisi lapsia ollenkaan. Naisen kannalta kuormittavuus siis laskee, ja elämä helpottuu eron myötä. Näin on toki vain näissä tilanteissa, joissa naisellakin on hyvät tulot, ettei tule taloudellisia vaikeuksia, mutta ap:n tilanteessa ei ole taloudellista ongelmaa.
Voisiko teistä kumpikin tehdä 80-%:sta siten, että yksi päivä täysin vapaa? Joko niin, että vapaapäivä on yhtä aikaa vanhemmilla (=ehtii hoitaa kotihommat siivouksesta lumitöihin, mutta myös parisuhdetta ja harrastaa). Tai niin, että kummallakin on eri aikaan vapaa, ja tuolloin hoitaa puoliksi eri kotiasiat sekä omat harrastukset. Ja noina päivinä töissä oleva puoliso voi tarvittaessa olla pidempään töissä tai käydä töiden jälkeen harrastamassa.
Riman lasku eri asioissa. Ylimääräisen tavaran karsiminen. Ylimääräisen tekemisen ja menemisen karsiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.
Tuskin olet mikään oikea asiantuntija. Ei meillä soitella saikulla eikä lomilla oleville ja työpuhelimen saa laitettua kiinni. Noudatan työaikoja ja jos joskus tulee ylitöitä, pidän ne vapaina myöhemmin.
No sinä olet sitten suojatyöpaikassa. Meidänkin talossa voi toki toimia noin,
Uraa on mahdollista tehdä pitämällä kiinni vapaa-ajastaan ja tasapainoisella työn ja vapaa-ajan suhteesta. Toiset työpaikat vaan on huonompia, eikä henkilöstön jaksamiseen kiinnitetä huomiota.
Minulla on nyt takana 22 vuotta avioliittoa, kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla ja samantyyppiset työtilanteet puolison kanssa kuin aloittajallakin. Nyt lapset alkavat olla täysi-ikäisiä.
Muistan oikein hyvin, miten järjettömän uupunut olin juuri tuossa elämänvaiheessa. Kaikki ap:n kirjoittama olisi voinut olla minun näppäimistöltäni.
Ja kuitenkin me selvittiin. Tekin selviätte. Sun on hyväksyttävä, että kyseessä on nimenomaan jonkin aikaa ns. selviytymismoodi. Muutama itseäni auttanut keino tässä kuitenkin vinkkinä:
- Totuta arkakin lapsi ulkopuoliseen hoitajaan. Tottuu kyllä. Meillä esikoinen oli tosi ujo ja arka, mutta kun saatiin sama hoitaja monta kertaa, alkoi luottaa ja homma helpottui. Loppujen lopuksi hoitopalvelu esim. kerran viikossa ei tule kovin kalliiksi ja sillä saa kallisarvoista aikaa esim. omaan treeniin.
- Koeta olla itsekäs ja ottaa aikaa liikunnalle. Liikkua kannattaa lastenkin kanssa: hölkkäämään pääsee niin että lapset pyöräilevät, uinti, retkeily, pihapelit ja palloilut... Mutta myös joku ihan oma juttu on hyvä pitää. Älä silti syyllistä itseäsi jos joskus et jaksa.
- Pidä yhteyttä edes yhteen ystävään. Ystävä on henkireikä, ja jossain vaiheessa kadut, jos annoit ystävyyden hiipua ruuhkavuosissa.
- Meillä pistettiin kalenteriin Mamma och Pappa-dag, kerran kuussa, eli silloin tuli hoitaja koko illaksi ja vuorotellen suunniteltiin ja varattiin kahdenkeskistä ohjelmaa puolison kanssa. Joskus varattiin tennisvuoro ja sauna, joskus mentiin elokuviin ja joskus kylpylään. Mitä tahansa ilman lapsia ja poissa kotoa.
- Sovittiin puolison kanssa myös vapaapäivistä kotona, eli kumpikin suunnitteli vuorollaan päivän, jolloin lähtee lasten kanssa jonnekin useammaksi tunniksi ja toinen saa vain olla kotona yksin. Ei siivota, ei tehdä kotitöitä sillä aikaa. Toinen lapsistamme kertoi nyt lähes aikuisena, miten kiva oli käydä isän kanssa elokuvissa ja sen jälkeen kahvilassa, vaikka isä nukkui aina koko elokuvan ajan.
- Kodin siivous sekä pyykki- ja ruokahuolto mahdollisimman helpoksi. Siivooja, ruokakassipalvelut, viikonloppuisin arkiruokien tekemistä pakkaseen valmiiksi jne.
Sitten on niitä päiviä, että kaikki kaatuu päälle. Joku on naarmuttanut sun autoa, töissä deadlinet painaa päälle ja joku kollega keljuilee, ruoka paloi pohjaan, naapurissa on vesivahinko ja mietit putkiremontin kustannuksia, huomaat unohtaneesi huomisen tärkeään kokoukseen valmistautumisen ja lapset alkaa oksentaa klo 21 tiistai-iltana, koko yö menee lakanoita pyykäten. Silloin hoet vain itsellesi, että tästäkin selvitään.
Koska kyllä siitä voi selvitä. Kumppanin kanssa pitää olla samassa tiimissä, ei toista vastaan, vaikka kuinka kiukkuisena kaikki harmittaisi. Töissä pitää esittää pärjäävää, mutta oikeasti tehdä vain pakollisimmat. Mulla on huonot kokemukset työajan lyhentämisestä, samoin ystävillä. Ne toimii lähinnä joissain virastoissa tai sitten tyyliin opettajilla.
Kannattaa pyrkiä suorittavasta asiantuntijatehtävästä johtotehtäviin. Palkka nousee ja työ muuttuu rennoksi palaverien pitämiseksi.
Tee niinkuin Sanna, luovu puolisosta ja lapsista.
Ohiksena mainitsen niille, jotka vertaili hoitoalan työtä ja asiantuntijatyötä toisiinsa, että kyllä se hoitajan puhelinkin melko usein soi vapaapäivän aamuna klo 6, ja kysytään että tulisitkos sittenkin töihin kun aamuvuorosta puuttuu tekijöitä. Toki voi kieltäytyä, mutta sitten jää takaraivoon koko päiväksi kummittelemaan, että saikohan ne jonkun siihen vuoroon vai tekeekö työkaverit taas alimiehityksellä työt, juosten ja ilman taukoja.
Ap:n tilanteeseen sanoisin, että teillä on rahaa - käyttäkää sitä. Itseenne, lapsiin, arjen helpottamiseen. Ja huomaa, mitkä asiat arjessanne on hyvin, arvosta niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on puoliso ja rahaa. Tilanne on sikäli hyvä. Palkkaa siivooja, lastenhoitoapua, tilaa ruoka kotiin kerran viikossa. Moni joutuu yksinhuoltajaksi tai jopa totaaliyksinhuoltajaksi tuossa vaiheessa, kannattaa tiedostaa tämä riski. Vaihda työpaikkaa jos olet palamassa loppuun. Lasten ei tarvitse harrastaa tavoitteellisesti tai päiväkotiaikana vielä yhtään mitään jos tämä kuormittaa sinua. Kannattaa hyödyntää kuntosalien lastenhoitopalvelua Isompana lapset esim partioon ja kesäleireille/talvileireille jos ei ole isovanhempia tai muuta apua tai lastenhoitaja alkaa tulla kalliiksi, saat hengähdystauon. Ei kannata verrata niihin, joilla ne tukiverkot on.
Useimmiten kyllä sovitaan yhteishuoltajuudesta ja jos mies oli vapaamatkustaja ennen eroa, yleensä eron myötä se mieskin alkaa ottaa vastuuta lapsista, koska muuten hän ei näkisi lapsia ollenkaan.
Tutkimuksen mukaan 1/3 etäisistä ei tapaa lapsia ollenkaan ja osa vain satunnaisesti jossain kahvilassa. Tähän vaikuttaa mm isän uuden puolison asenne lapsiin ja tottakai välimatka. Alkuun esitetään muuta mutta kun vuosia kuluu niin tapaamiset vähenee. Moni mies haluaa aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä tai se on heille helpompaa. Näitä tapauksia pystyn heti luettelemaan muutaman.
En lukenut ketjua, mutta olen ollut reilun kymmenen vuotta mukana vastaavan perheen elämässä, lapsilla paljon harrastuksia ja vanhemmilla työmatkoja. Palkkaa apua. Mieti, mistä hyödyt eniten.