Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuosta pitäisi selvitä ihan normaalisti, ei mikään paha nakki edes. 

Missään nimessä älä jää 80%:lle asiantuntijatyötä; palkka pienenee mutta työt ei vähene. 

Ihme oletuksia ihmisillä täällä että noilla tuloilla olisi varaa vaikka mihin. Meillä suht sama tilanne paitsi hieman paremmat tulot. Mutta on ne menotkin suuret, ei kk-palkoista mitään jää yli mihinkään siivojiin tai lastenhoitajiin. Joo, ei tarvi kaupassa kaikessa pihistellä mutta tarkemmin joudutaan mekin miettimään kuluja. 

Talo ynnä muu materia on hankittu jo kauan sitten aikoinaan ja ei tästä niin vain muuteta hetkessä halvempaan tai kerrostaloon. 2 lapsesta maksimihoitomaksut. Kolme koiraa piikille (liian isoja kerrostaloon tai ylipäätään liian hankalaa oisi pitää semmoisissa oloissa), okt alueella jossa asuntokauppa tällä hetkellä ihan jäässä ja kestäisi muutenkin pitkään saada muutto tehtyä (mm pelkkää tavaraa palj

No on iha  oma syy teillä jos ei jää ylimääräistä...

Meillä oli useita eri aupaireja kotona kun itse olin 5-8v, yksi kerrallaan siis. Isoveli oli 4v vanhempi eli suurimmaksi osaksi minua varten olivat. 

Äiti teki pitkää päivää lääkärinä, isä asui eri kaupungissa eikä varmastikaan osallistunut taloudellisesti. 

Itselle jäi pelkkiä hyviä muistoja aupaireista. Olivat mukavia ja kiinnyin muutamiin kovasti, ollaan aikuisiälläkin joitain heistä muutamia kertoja tavattu. Kaupan päälle opin puhumaan englantia 6 vuotiaana, kun hollantilainen aupair ei puhunut suomea. Ei ollut mikään ongelma, pienenä lapsena kielen oppii kuin itsestään. Tästä jäi käteen todella hyvä kielipää muutenkin elämässä, koulussa englantia varten en tehnyt sekuntiakaan töitä ja kirjoitin aikoinaan todella hyvin, myös muiden kielien oppiminen erittäin helppoa. 

Jos vain saatte järjestymään ylimääräisen huoneen talosta, lapset voi nukkua samassa huoneessa, niin lämpimästi suosittelen tätä järjestelyä. Teidän tuloilla voitte maksaakin aupairille sillä lailla reilusti, että kys. hlö on tyytyväinen teillä ja homma rullaa. Tsemppiä! 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nyt takana 22 vuotta avioliittoa, kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla ja samantyyppiset työtilanteet puolison kanssa kuin aloittajallakin. Nyt lapset alkavat olla täysi-ikäisiä.

Muistan oikein hyvin, miten järjettömän uupunut olin juuri tuossa elämänvaiheessa. Kaikki ap:n kirjoittama olisi voinut olla minun näppäimistöltäni.

Ja kuitenkin me selvittiin. Tekin selviätte. Sun on hyväksyttävä, että kyseessä on nimenomaan jonkin aikaa ns. selviytymismoodi. Muutama itseäni auttanut keino tässä kuitenkin vinkkinä:

- Totuta arkakin lapsi ulkopuoliseen hoitajaan. Tottuu kyllä. Meillä esikoinen oli tosi ujo ja arka, mutta kun saatiin sama hoitaja monta kertaa, alkoi luottaa ja homma helpottui. Loppujen lopuksi hoitopalvelu esim. kerran viikossa ei tule kovin kalliiksi ja sillä saa kallisarvoista aikaa esim. omaan treeniin.

- Koeta olla itsekäs ja ottaa aikaa liikunnalle. Liikkua kannattaa lastenkin kanssa: hölkkä

Hitsi, kun tuo lainaus ei ota kaikkea, mutta tässä viestissä on malliesimerkki, miten homma toimii. Asiassa on vain sellainen puoli, että MOLEMPIEN vanhempien tulee sitoutua toimimaan tuon esimerkin mukaisesti. Mitä olen sivusta seuraillut, niin näissä perheissä, joissa isätkin säännöllisesti järjestävät vaimolleen omaa aikaa sekä kotona (eli siis vievät lapset pois kotona jonnekin, että vaimo saa olla rauhassa), että kodin ulkopuolella (että huolehtivat lapsista esim. vaimon harrastuksen tai ylitöiden ajan), tuota kuormittavuusongelmaa ei ole olunperinkään samalla tavalla.

Ongelma on niissä perheissä, joissa vastuu lapsista ei jakaudu tasan. Valitettavan moni mies haluaa lapsia ja ennen lapsia lupailee kyllä tehdä vaikka mitä, mutta todellisuudessa eivät sitten kuitenkaan ota lähellekään 50 pros. vastuusta, vaikka molemmat toisivat tasan saman verran ns. leipää pöytään, eli vaikka molemmilla olisi yhtä vaativat työt, kotihommat jää kuitenkin naiselle.

Jonkun tutkimuksen mukaan isät raportoivat ajankäytöstään, että viettävät enemmän aikaa lasten kanssa kuin äidit. Tuohan on ihan tilastollinen mahdottomuus, koska suurin osa yksinhuoltajista on naisia, joten se tarkottaisi, että ydinperheissä äidit eivät ole sitten ilmeisesti ollenkaan lasten kanssa. Mielestäni tuo kertoo vain siitä, että isät saattavat ns. vahtia lapsia samalla kun katsovat telkkaria/pelaavat pädillä tms. - ja raportoivat tämän lapsiajaksi, samalla kun äiti pesee pyykit, pakkaa seuraavan päivän kerhorepun valmiiksi, tekee ruuat, siivoaa lasten leikit, hakee apteekista ihottumavoiteet lapselle sekä kaupasta kaverisynttärilahjan jne. Ja nuo isät eivät todellakaan halua vahtia niitä lapsia minkään vaimon harrastuksen vuoksi, mutta jos vaihtoehtona on tiskit tai lasten vahtiminen, niin saattavat valita jälkimmäisen.

Minä teen tosin vain vaativaa asiantuntijatyötä, mieheni on yrittäjä ja tekee pitkää päivää läpi viikon ja loppuajan harrastaa. Eli kaikki viisi lasta ja sairaat appivanhemmat ovat minun vastuulla. Jos yleinen tästä vielä erityisasiantuntijaksi niin koko korttitalo romahtaa. Nyt pystyn vielä hyvällä lääkityksellä pitämään homman hanskassa.

N41

Vierailija kirjoitti:

Korkeat tulot mahdollistavat monet arkea mahdollistavat palvelut, joista moni voi vain haaveilla. Moni vastaavassa tilanteessa oleva joutuu tekemään kaiken itse pienien tulojen takia. Ap. ei nyt taida ihan ymmärtääkään sitä, miten harva pääsee tuollaisille tuloille elämää helpottamaan. Moni on varmasti ap.:lle kateellinen, vaikka elämä olisikin kiireistä. Olen itse sinkku vela ja pitkäaikaistyötön, jonka tulona on pelkkä työmarkkinatuki 595 euroa ja olen käytännössä sukulaiseni kotiorjana. Vaihtaisin oman elämäni heti tuohon ap.:n elämään.

Sinä et nyt taida ymmärtääkään kuinka ison siivun progressiivinen verotus tuosta vie. Tuosta ei kuitenkaan jää käteen paljoakaan... Kivahan se on jos taskurahaa jää, mutta ei tuolla vielä herroiksi Suomessa elä. 

Mä vihaan mun kumppania. Tekee rahaa, mutta täysin kusip*** hullu. Kieroiluja ja väkivaltainen.ja mustasukkane narsisti.

Sinä jolla ei ole vielä mitään näistä, mieti tarkkaan jaksaisitko noita ennenkuin hyppäät oravanpyörään. Ihminen voi olla onnellinen myös helpossa työssä, sinkkuna jne.

Vierailija kirjoitti:

Tulot tuota luokkaa ja kysyt neuvoja. Teillä on varaa molemmilla vaikka puolittaa työaikanne. Kukaan ei ole vanhana katunut sitä, että uhrasi elämän työnteolle, mutta sille on, että ei ollut läsnä lasten ollessa pieniä.

Kyllä minun mummuni kuolinpedillään sanoi että olisi halunnut ja pystynyt enemmän tekemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeat tulot mahdollistavat monet arkea mahdollistavat palvelut, joista moni voi vain haaveilla. Moni vastaavassa tilanteessa oleva joutuu tekemään kaiken itse pienien tulojen takia. Ap. ei nyt taida ihan ymmärtääkään sitä, miten harva pääsee tuollaisille tuloille elämää helpottamaan. Moni on varmasti ap.:lle kateellinen, vaikka elämä olisikin kiireistä. Olen itse sinkku vela ja pitkäaikaistyötön, jonka tulona on pelkkä työmarkkinatuki 595 euroa ja olen käytännössä sukulaiseni kotiorjana. Vaihtaisin oman elämäni heti tuohon ap.:n elämään.

Sinä et nyt taida ymmärtääkään kuinka ison siivun progressiivinen verotus tuosta vie. Tuosta ei kuitenkaan jää käteen paljoakaan... Kivahan se on jos taskurahaa jää, mutta ei tuolla vielä herroiksi Suomessa elä. 

Tämä. Lisäksi maksavat täydet maksut päiväkodista jne. ja useimmiten se ns. ylimääräinen raha menee esim. lasten sairaskuluvakuutukseen (mitä pienituloisemmilla ei välttämättä ole), että voi käyttää yksityisiä terveyspalveluita, lasten harrastuksiin (joita pienituloisten lapsilla ei välttämättä samaan tapaan ole) jne., jolloin esim. siivoojan tai lastenhoitajan palkkaamiseen ei kyllä välttämättä jää yhtään sen enempää kuin sillä pienituloisellakaan.

Lastenhoitopalvelut ovat aika kalliita. Esim. MLL 11 eur/tunti, minimiveloitus 2h, eli aina menee väh. 22 eur ja ilmeisesti tuon lisäksi pitää maksaa työeläkemaksuja jne. Jos tuota aikoisi käyttää vaikka kaksi kertaa viikossa mennäkseen itse jumppaan, niin aika kalliita jumppatunteja tulee, kun itse jumppamaksun lisäksi joka kerta maksettava yli 22 eur lastenhoidosta. Ei kukaan keskiluokkainen viitsi tuollaisia maksaa esim. jumpan takia.

Vierailija kirjoitti:

Sinä jolla ei ole vielä mitään näistä, mieti tarkkaan jaksaisitko noita ennenkuin hyppäät oravanpyörään. Ihminen voi olla onnellinen myös helpossa työssä, sinkkuna jne.

Mikä sinusta on helppo työ? Esimerkkejä kiitos. Perheelliselle asiantuntijatyö, jota voi tehdä etänä, on ihan parasta. Työ joustaa paremmin kuin liukuhihnan ääressä ja työolot ovat selkeästi paremmat. Parempi palkka vähentää ahdistusta.

En ole ikinä ollut niin stressaantunut kuin suorittavassa työssä joskus opiskeluaikoina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeat tulot mahdollistavat monet arkea mahdollistavat palvelut, joista moni voi vain haaveilla. Moni vastaavassa tilanteessa oleva joutuu tekemään kaiken itse pienien tulojen takia. Ap. ei nyt taida ihan ymmärtääkään sitä, miten harva pääsee tuollaisille tuloille elämää helpottamaan. Moni on varmasti ap.:lle kateellinen, vaikka elämä olisikin kiireistä. Olen itse sinkku vela ja pitkäaikaistyötön, jonka tulona on pelkkä työmarkkinatuki 595 euroa ja olen käytännössä sukulaiseni kotiorjana. Vaihtaisin oman elämäni heti tuohon ap.:n elämään.

Sinä et nyt taida ymmärtääkään kuinka ison siivun progressiivinen verotus tuosta vie. Tuosta ei kuitenkaan jää käteen paljoakaan... Kivahan se on jos taskurahaa jää, mutta ei tuolla vielä herroiksi Suomessa elä. 

Tämä. Lisäksi maksavat täydet ma

Huokaus. Ihan samat päivähoitomaksut luin ap maksaa selkeästi pienituloisempi perhekin. Miten joillakin on tarve hokea koko ajan jotain päivähoutomaksua? 

Jos perhe, jonka yhteenlasketut bruttotulot on 12 000 euroa kuussa + bonukset ei kykene maksamaan joskus reilua kymppiä tunnissa lastenhoitajalle tai paria kymppiä siivoojalle, on vika kyllä muualla kuin rahassa.

Tuossa iässä lapset on ihania mutta myös raskaita, ainakin jos on erityisyyttä, sairastelukierrettä ym mitä meillä oli. Itse tein todella vaativaa työtä pienehköllä palkalla ja työpäivien jälkeen olisin voinut vain nukkua seuraavaan työpäivään, mutta lapsen asiat piti vain hoitaa, vaikka oli hyvin osallistuva puolisokin. 

Muutaman vuoden päästä helpottaa! 80% työaika ei kannata, 50% ehkä. Kaikki mahdolliset palvelut nyt käyttöön ja oma rima esim kodinhoidon suhteen matalaksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeat tulot mahdollistavat monet arkea mahdollistavat palvelut, joista moni voi vain haaveilla. Moni vastaavassa tilanteessa oleva joutuu tekemään kaiken itse pienien tulojen takia. Ap. ei nyt taida ihan ymmärtääkään sitä, miten harva pääsee tuollaisille tuloille elämää helpottamaan. Moni on varmasti ap.:lle kateellinen, vaikka elämä olisikin kiireistä. Olen itse sinkku vela ja pitkäaikaistyötön, jonka tulona on pelkkä työmarkkinatuki 595 euroa ja olen käytännössä sukulaiseni kotiorjana. Vaihtaisin oman elämäni heti tuohon ap.:n elämään.

Sinä et nyt taida ymmärtääkään kuinka ison siivun progressiivinen verotus tuosta vie. Tuosta ei kuitenkaan jää käteen paljoakaan... Kivahan se on jos taskurahaa jää, mutta ei tuolla vielä herroiksi Suomessa elä. 

 

Paria kymppiä siivoojalle? Mistäs noin edullisia siivojia löytää? Kyllä ihan kolmionkin perussiivous maksaa vähintään 100eur/kerta ja jos vaikka viikottain haluaisi, niin ei ihan pari kymppiä riitä.

Vierailija kirjoitti:

Entiseen aikaan otettiin kotiapulainen. Miten olisi kodinhoitaja teilläkin siihen saakka, että lapset menevät kouluun?

Millä rahalla oikeasti tuossa perheessä? Ei nuilla tuloilla mitään kodinhoitaa palkata. Tuosta ei käteen kummoisia jää verottajan jälkeen... 

Vierailija kirjoitti:

Miehelle puolet hommista. Aloituksesta saa käsityksen, että lapset ja mies ovat ne ongelmakohdat. Se parisuhde ei ole pelkästään naisen kontolla.

Sinulle jää. Minulle ei jäänyt mitään kuvaa kotitöiden jaosta. 

Joku täällä antoi mielestäni tärkeän neuvon: älä tee nyt mitään peruuttamattomia ratkaisuja kuten työstä luopuminen, ero tms., koska tilanteenne muuttuu ihan itsestään helpommaksi koko ajan kun lapset kasvavat. Tuo aika on raskas mutta loppujen lopuksi tosi lyhyt. Kannattaa elää päivä kerrallaan, vaikka pää ihan nipin napin pinnalla, mutta silti tulevaisuuteen katsoen. Kaikki lapset kasvavat, heillä alkaa olla omia itsenäisiä menoja ja ajankäyttö helpottuu.

Toinen tärkeä neuvo on pitää kiinni parisuhteesta. Olette samassa veneessä joten soutajaa samaan suuntaan toisianne tsempaten. Vitsailkaa tilanteestanne. Muistelkaa yhteisiä kivoja kokemuksia. Haaveilkaa yhdessä tulevaisuudesta. Iloitkaa myös perheestä ja lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeat tulot mahdollistavat monet arkea mahdollistavat palvelut, joista moni voi vain haaveilla. Moni vastaavassa tilanteessa oleva joutuu tekemään kaiken itse pienien tulojen takia. Ap. ei nyt taida ihan ymmärtääkään sitä, miten harva pääsee tuollaisille tuloille elämää helpottamaan. Moni on varmasti ap.:lle kateellinen, vaikka elämä olisikin kiireistä. Olen itse sinkku vela ja pitkäaikaistyötön, jonka tulona on pelkkä työmarkkinatuki 595 euroa ja olen käytännössä sukulaiseni kotiorjana. Vaihtaisin oman elämäni heti tuohon ap.:n elämään.

Sinä et nyt taida ymmärtääkään kuinka ison siivun progressiivinen verotus tuosta vie. Tuosta ei kuitenkaan jää käteen paljoakaan... Kivahan se on jos taskurahaa jää, mutta ei tu

Siivousfirman tuntilaskutus on joitakin kymppejä. Tietysti riippuu millaisen siivouksen ostaa. Kotitalousvähennyksen saa myös. Ei pitäisi olla mahdoton tikki silloin tällöin.

Surullista miten tässä ketjussa puhutaan siitä että on "lastenhoitoon hyvin osallistuva mies". Kuka mies ikinä sanoisi vaimostaan samaa? "Lastenhoitoon hyvin osallistuva vaimo" on lause jota en ole ikinä kuullut. Tämä kaikki kertoo vain sen että edelleen lastenhoito on korkeastikoulutetuissakin, tulollisesti tasa-arvoisissa perheissä naisen kontolla. Mies vaan osallistuu, joko hyvin tai huonommin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeat tulot mahdollistavat monet arkea mahdollistavat palvelut, joista moni voi vain haaveilla. Moni vastaavassa tilanteessa oleva joutuu tekemään kaiken itse pienien tulojen takia. Ap. ei nyt taida ihan ymmärtääkään sitä, miten harva pääsee tuollaisille tuloille elämää helpottamaan. Moni on varmasti ap.:lle kateellinen, vaikka elämä olisikin kiireistä. Olen itse sinkku vela ja pitkäaikaistyötön, jonka tulona on pelkkä työmarkkinatuki 595 euroa ja olen käytännössä sukulaiseni kotiorjana. Vaihtaisin oman elämäni heti tuohon ap.:n elämään.

Sinä et nyt taida ymmärtääkään kuinka ison siivun progressiivinen verotus tuosta vie. Tuosta ei kuitenkaan jää käteen paljoakaan... Kivahan se on jos taskurahaa jää, mutta ei tuolla vielä herroiksi Suomessa elä. 

 

Muistelisin, että kun tienasin 4000e kk, käteen jäi jotain 2900e. Kun tienasin 6000e/kk, käteen jäi 3600e. Vähennyksiä oli suurin piirtein saman verran. Ei tuossa nettopalkassa ole kuin 700e ero ja se menee helposti vaikkapa lapsen harrastukseen (vaikka jääkiekko). Ja jos lapsia kaksi, niin molempien osalta tuo erotus uppoaa lapsen harrastukseen, eikä siitä muuhun sitten riitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko teistä kumpikin tehdä 80-%:sta siten, että yksi päivä täysin vapaa? Joko niin, että vapaapäivä on yhtä aikaa vanhemmilla (=ehtii hoitaa kotihommat siivouksesta lumitöihin, mutta myös parisuhdetta ja harrastaa). Tai niin, että kummallakin on eri aikaan vapaa, ja tuolloin hoitaa puoliksi eri kotiasiat sekä omat harrastukset. Ja noina päivinä töissä oleva puoliso voi tarvittaessa olla pidempään töissä tai käydä töiden jälkeen harrastamassa.

Riman lasku eri asioissa. Ylimääräisen tavaran karsiminen. Ylimääräisen tekemisen ja menemisen karsiminen. 

Mistä päättelit että näillä on ylimääräistä tavaraa? Minulla on tuloja aivan ilman mitään tekemättä ja taloudessani ei ole mitään ylimääräistä. Minulla on ainoastaan se mitä tarvin, jos jotain tarvin lisää niin ostan sitten.

Näiden palkat ei mitään suunnattoman suuria ole eikä niillä mitään erityistä ostella.