Lue keskustelun säännöt.
Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?
Toimin erityisasiantuntijatyössä, jossa tienaan mielestäni kohtuullisen hyvin: 5500e/kk+bonarit. Mieheni ansaitsee n. 6000e/kk+bonarit. Molemmilla työ on vaativaa, tosin etätyö onnistuu kummallakin melko rajoituksetta.
Ongelmani on perhe-elämän ja työn yhdistäminen. Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset ja oman työn vaativuuden vuoksi alan olla todella kuormittunut tässä elämäntilanteessa. Vanhempi lapsista on aina ollut hyvin vaativa tapaus, eikä meillä ole tukiverkkoja nimeksikään. En edes ole mitenkään erityisen uraorientoitunut, mutta varmaan suorittajaluonteeni takia päätynyt vaativiin töihin.
Miten teillä muilla riittää paukut työn ja perhe-elämän yhdistämiseen? Puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta? Olisiko vinkkejä? Palkat laitoin tuohon siksi, että olen pohtinut 80% työaikaa, tosin siinä pelko, ettei työt vähene ollenkaan samassa suhteessa palkan kanssa.
Kommentit (635)
Näistä muutamista "rahaa kuin roskaa" kommenteista paistaa läpi se ettei ole mitään käsitystä progressiivisesta verotuksesta ja siitä miten kaikesta maksetaan täydet maksut. Hyvä kun puolet jää käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen.
Asumisen (Huom. kokonaan omalla rahalla), täysillä päivähoitomaksuilla, auton kuluilla yms. niin ei siinä mitään aupaireja tai hoitajia palkkailla jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näistä muutamista "rahaa kuin roskaa" kommenteista paistaa läpi se ettei ole mitään käsitystä progressiivisesta verotuksesta ja siitä miten kaikesta maksetaan täydet maksut. Hyvä kun puolet jää käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen.
Asumisen (Huom. kokonaan omalla rahalla), täysillä päivähoitomaksuilla, auton kuluilla yms. niin ei siinä mitään aupaireja tai hoitajia palkkailla jatkuvasti.
Tämä!
Kannattaa hyvissä ajoin keventää taakkaa ennen kuin tulee loppuun palaminen.
Progressiivisen verotuksen takia voi hyvin tehdä lyhyempää päivää, melkein sama jää käteen silti ja ei tarvitse maksaa päikkymaksuja ja on enemmän AIKAA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä muutamista "rahaa kuin roskaa" kommenteista paistaa läpi se ettei ole mitään käsitystä progressiivisesta verotuksesta ja siitä miten kaikesta maksetaan täydet maksut. Hyvä kun puolet jää käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen.
Asumisen (Huom. kokonaan omalla rahalla), täysillä päivähoitomaksuilla, auton kuluilla yms. niin ei siinä mitään aupaireja tai hoitajia palkkailla jatkuvasti.
Tämä!
Aina voi valittaa. Ja sitten kun ehdotetaan ratkaisuja, niin mikään ei kelpaa. Tulot ei saa tippua, työaika ei saa vähetä, illat pitää ideoida töitä tai somettaa kuten enbenkin, harrastukset ei saa jäädä, parisuhdeaikaa on oltava kuten ennen, kämppä on oltava samassa kunnossa kuin ennen lapsia, nukkua pitää saada saman verran, kotitöihin ei saa mennä enempää aikaa. 🤷
Sitten on vaan kai kärvisteltävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä muutamista "rahaa kuin roskaa" kommenteista paistaa läpi se ettei ole mitään käsitystä progressiivisesta verotuksesta ja siitä miten kaikesta maksetaan täydet maksut. Hyvä kun puolet jää käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen.
Asumisen (Huom. kokonaan omalla rahalla), täysillä päivähoitomaksuilla, auton kuluilla yms. niin ei siinä mitään aupaireja tai hoitajia palkkailla jatkuvasti.
Tämä!
Ilmeisesti jotkut ei tajua, että täysi päivähoitomaksu (alle 300 e/kk) maksetaan paljon pienemmilläkin tuloilla kuin aloittajan perheen tuloilla. Auto puolestaan on ihan oma valinta etätyöläiselle. Monille muille, myös pienituloisille se auto on välttämättömyys.
Huvittavaa jeesustella "täysillä maksuilla" kun ne hyvätuloisimmillekin on erittäin hyvin subventoituja palveluja.
Sellaista se on pienten lasten kanssa. Tee työt työajalla ja vapaa-ajalle keskityt lapsiin, perheeseen ja omaan palautumiseen sekä käy ajoissa nukkumaan. Viiden vuoden päästä on jo helpompaa, paitsi sitten pitää auttaa läksyissä ja kuskata harkkoihin jne. Omat lapseni nuoria aikuisia eivätkä tarvitse minua enää mihinkään! Mitä teen tällä kaikella luppoajalla - haikalen aikaa kun he olivat pieniä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusasiat kuntoon ja kaiken perushutun automatisoiminen kuten tuossa aiemmin olikin:
Pidä kiinni yöunista, liikunnasta ja järkevästä ruokailusta kynsin hampain
jaettu kalenteri puolison kanssa
kotisiivouspalvelu
selkeä vastuunjako puolison kanssa kotihommista ja lasten asioiden hoitamisesta
kaikki hankinnat tilataan kotiin asennuspalveluineen jos mahdollista
lastenhoito tarvittaessa
kauppatilaus kerran viikossa kotiin (meillä on 16 viikon simppeli ruokalista joten ei tarvi ajatustakaan uhrata mitä tilataan ellei sitten halua jotain spessua)
Kerran kuussa parisuhdeaikaa esim ravintola tai teatteri. Kumpikin puoliso järjestää sen kaikkinensa vuorotellen.
Viikoittain omaa aikaa molemmille jolloin pääsee irti kuvioista hetkeksi ja voi harrastaa mitä haluaa
Mukavien hetkien ja tekemisten järkkääminen lasten kanssa
Mulle ratkaisevin on ollut säännöllinen meditointi aamuisin sekä tietoisuustaitojen harjoittaminen arjessa. Se on tuonut valtavasti keskittymiskykyä, mielenrauhaa ja joustavuutta elämääni. Asiat hoituu paljon pienemmällä energialla ja vähemmällä sähläämisellä sen myötä.
Tuosta rahasta en kuormittaisi itseäni työllä. En myöskään usko, että työsi on kuormittavaa, et vain ole ollut äärimmäisen kuormitavissa tehtävissä. Tekisin lyhyempää päivää, olet korvaamaton vain lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän on kysymys arvoista. Kaikkea ei pysty tekemään 24h:ssa. Itselleni nykyään aika on tärkeämpää kuin raha. Aika koska minulle tärkeintä on terveys, lapset ja puoliso, oma-aika ja lepo. Joskus tärkeintä oli ura. Koen että ehdin hyvin edetä ja tehdä myöhemminkin töitä nyt olen lyhennetyllä työajalla. Kannattaa miettiä mitä haluaa ja käyttää päivän tunnit siihen. En sano että tämä on paras ratkaisu kaikille, mutta jos ei pääse elämään omien arvojen mukaan jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.
Minulle viimeisenä tärkeysjärjestyksessä tulee työ ja sen mukaan olen suunnitellut elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä muutamista "rahaa kuin roskaa" kommenteista paistaa läpi se ettei ole mitään käsitystä progressiivisesta verotuksesta ja siitä miten kaikesta maksetaan täydet maksut. Hyvä kun puolet jää käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen.
Asumisen (Huom. kokonaan omalla rahalla), täysillä päivähoitomaksuilla, auton kuluilla yms. niin ei siinä mitään aupaireja tai hoitajia palkkailla jatkuvasti.
Tämä!
Ilmeisesti jotkut ei tajua, että täysi päivähoitomaksu (alle 300 e/kk) maksetaan paljon pienemmilläkin tuloilla kuin aloittajan perheen tuloilla. Auto puolestaan on ihan oma valinta etätyöläiselle. Monille muille, myös pienituloisille se auto on välttämättömyys.
Huvittavaa jeesustella "täysillä maksuilla" kun ne hyvätuloisimmillekin on erittäin hyvin subventoituja palveluja.
Mitenköhän nämä menee eri kunnissa, meillä taitaa olla ilmainen hoito alle n.7000-8000 asti.
Mitenkähän minun vanhempani selvisi 60-luvulla kun molemmilla oli vaativa työ ja meitä lapsia 4. Ihan ihmisiä meistä tuli ,kaikilla hyvät ammatit ja perheet. Tottakai avainlapsia oltiin ,vanhemmat lapset hoiti nuorempia, naapurit ja tädit joskus, päihteitä ei kukaan käyttänyt ja toki jonkinlaista tukiverkkojakin oli. Työpäivät olivat kuusiviikkoisia (kyllä lauantait oltiin silloin töissä ja koulussa), silti ei ollut tämmöistä määrää nuorten ahdistusta mitä nyt on. Ei matkailtu, leivän päällä oli joko makkaraa tai juusota, ei koskaan molempia. Perunoita sai korkeintaan 2/nuppi, eikä oltu kylläkään lihavia , ei juuri kukaan ollut. Ei ollut tällaista määrää nuorten ahdistusta, oltiin laihoja ja oma lapsuuteni on jäänyt mieleeni onnellisena aikana. Nykyään ihmisillä on liikaa aikaa miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä muutamista "rahaa kuin roskaa" kommenteista paistaa läpi se ettei ole mitään käsitystä progressiivisesta verotuksesta ja siitä miten kaikesta maksetaan täydet maksut. Hyvä kun puolet jää käteen verojen ja muiden maksujen jälkeen.
Asumisen (Huom. kokonaan omalla rahalla), täysillä päivähoitomaksuilla, auton kuluilla yms. niin ei siinä mitään aupaireja tai hoitajia palkkailla jatkuvasti.
Tämä!
Ilmeisesti jotkut ei tajua, että täysi päivähoitomaksu (alle 300 e/kk) maksetaan paljon pienemmilläkin tuloilla kuin aloittajan perheen tuloilla. Auto puolestaan on ihan oma valinta etätyöläiselle. Monille muille, myös pienituloisille se auto on välttämättömyys.
Huvittavaa jeesustella "täysillä maksuilla" kun ne hyvätuloisimmill
Tuskin on. Käytännössä lähes kaikki kunnat perivät lain sallimat enimmäismaksut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulot tuota luokkaa ja kysyt neuvoja. Teillä on varaa molemmilla vaikka puolittaa työaikanne. Kukaan ei ole vanhana katunut sitä, että uhrasi elämän työnteolle, mutta sille on, että ei ollut läsnä lasten ollessa pieniä.
Siinä vaan on se, ettei työnantajalla välttämättä ole mitään kiinnostusta suostua työajan puolittamiseen.
Mä kysyin vastaavassa tilanteessa osa-aikaistusta, sain vastaukseksi kakkaiset naurut. Nyt työtön, mutta suurin osa haettavista töistä kokoaikaisia. Haen toki noita maininnalla että haluisin osa-aikaisen sekä muuten osa-aikaisia, mutta vielä ei ole tärpännyt.
Lain mukaan on suostuttava lyhennettyyn työaikaan. Taitaa olla 8v.asti ja alle 3v.stä saa joustavaa hoitorahaa.
Tossa oli joku et piti olla ollut 6 kk tossa työsuhteessa. Eli ei ole kaikkia varten tuokaan hienous.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän minun vanhempani selvisi 60-luvulla kun molemmilla oli vaativa työ ja meitä lapsia 4. Ihan ihmisiä meistä tuli ,kaikilla hyvät ammatit ja perheet. Tottakai avainlapsia oltiin ,vanhemmat lapset hoiti nuorempia, naapurit ja tädit joskus, päihteitä ei kukaan käyttänyt ja toki jonkinlaista tukiverkkojakin oli. Työpäivät olivat kuusiviikkoisia (kyllä lauantait oltiin silloin töissä ja koulussa), silti ei ollut tämmöistä määrää nuorten ahdistusta mitä nyt on. Ei matkailtu, leivän päällä oli joko makkaraa tai juusota, ei koskaan molempia. Perunoita sai korkeintaan 2/nuppi, eikä oltu kylläkään lihavia , ei juuri kukaan ollut. Ei ollut tällaista määrää nuorten ahdistusta, oltiin laihoja ja oma lapsuuteni on jäänyt mieleeni onnellisena aikana. Nykyään ihmisillä on liikaa aikaa miettiä.
Kannattaa ajatella, että se arki ja arjen työt on elämä, jota eletään lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän minun vanhempani selvisi 60-luvulla kun molemmilla oli vaativa työ ja meitä lapsia 4. Ihan ihmisiä meistä tuli ,kaikilla hyvät ammatit ja perheet. Tottakai avainlapsia oltiin ,vanhemmat lapset hoiti nuorempia, naapurit ja tädit joskus, päihteitä ei kukaan käyttänyt ja toki jonkinlaista tukiverkkojakin oli. Työpäivät olivat kuusiviikkoisia (kyllä lauantait oltiin silloin töissä ja koulussa), silti ei ollut tämmöistä määrää nuorten ahdistusta mitä nyt on. Ei matkailtu, leivän päällä oli joko makkaraa tai juusota, ei koskaan molempia. Perunoita sai korkeintaan 2/nuppi, eikä oltu kylläkään lihavia , ei juuri kukaan ollut. Ei ollut tällaista määrää nuorten ahdistusta, oltiin laihoja ja oma lapsuuteni on jäänyt mieleeni onnellisena aikana. Nykyään ihmisillä on liikaa aikaa miettiä.
Itse olen myös miettinyt tätä,sanoisin että työt ovat paljon vaativampia ja kiireisempiä nykyään. Yhteisöllisyys puuttuu yhteiskunnastamme. Yksilökeskeisyys, ei tukiverkkoja. Vaaditaan täydellisyyttä itseltä, vanhemmuus, koti, ulkonäkö ym. Ei jää aikaa oikeasti miettiä mitä elämältä haluaa koska jokainen lepohetki menee puhelimella. Somen luomat paineet eivät varmastikaan myös auta, jos vertaa koko ajan omaa elämäänsä siellä esitettyyn täydelliseen elämään. Tässä ehkä muutama syy.
Sisarukseni perhetilanne on samanlainen. Heillä se toimii niin että kaksi isovanhempaa asuu naapurissa ja hoitaa lapsia ja kuskaa niitä harrastuksiin lähes päivittäin. Lisäksi ruoat kotiinkuljetuksella ja kotisiivous.
Itselläni ei valitettavasti olisi tuollaisia tukiverkkoja joten olen lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitöiden jako 50/50. Aupair tai siivooja kerran viikossa. Ruokakaupasta ruoat kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Lakanat pesulaan. Lapsille minimi harrastukset. Jos mahdollista muutto kerrostaloon. Omat harrastukset tauolle. Pikkukoululainen yksityiselle perhepäivähoitajalle aamu- ja iltapäivähoitoon.,
Omat harratukset tauolle? Fyysinen aktiivisuus vapaa-ajalla vähentää stressihormoonia kehossa ja auttaa jaksamaan arjessa. Eikö olisi kiva jaksaa tehdäkin jotain niiden lasten kanssa työajan jälkeen?
Kuntoilu ei ole harrastus vaan samalla tavalla välttämätöntä kuin syöminen ja peseytyminen. Kuntoiluun löytyy kyllä aikaa kun valitsee sopivat lajit esim lenkkeily, kotijumppa, kuntosali.
Tsemppiä APlle. Apua en osaa antaa.
Täällä vähän sama tilanne, lapsia kolme 3-8v, uusi esihenkilötason työ, mutta paljon pienemmät tulot kuin sulla. Päälle teen vielä vapaa-ajalla maisteriopintoja ja puoliso reissutyössä ja arjen pyöritys puolison poissa ollessa 100% mun vastuulla. En osaa irrottautua työstä vaan mietin työasioita työajan lisäksi myös iltaisin ja öisin. Lähimmät tukiverkot satojen kilometrien päässä. Alan tunnistaa että tuli hakattua liian suuri pala enkä tiedä mitä teen.
Terveisiä burnoutin partaalta.