Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?

Voisitteko lopettaa tuon "bonarit"-sanan käytön? Ei ole toista yhtä ärsyttävää sanaa olemassa 🤬

Mä oon sitä mieltä, että kaikkea ei voi saada. Lapsella on oikeus läsnäoleviin ja hyvinvoiviin vanhempiin. Urasta on siis joustettava, jos lasten etu kiinnostaa.

T. Yhden lapsen äiti ja osa-aikaisena asiantuntijatöissä

Otatko ahteriin?

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen Au par tai joku suomalainen työtön tuohon hommaan tekemään kotityöt ja hoitamaan lapset. Ehkä tuttavapiirin kautta voisi löytyä sopiva henkilö. Noin suurilla tuloilla tällaiselle on varaa maksaakin enemmän kuin 595 euroa kuukaudessa. Tämä pari tienaa kuukaudessa enemmän kuin mitä itse tienaan vuodessa. Olen siis työtön, jonka ainoa tulo on työmarkkinatuki. 

Ei yllätä, että olet työtön. Aina unohdatte, että näillä summilla miltei puolet jo menee veroa.

Lepää lomilla äläkä hötkyile joka paikkaan. Voi matkustaa sitte ku lapset yli 10 v. Kaikki kotiapu käyttöön ja ruokaa valmistiskeistä. Ei kovaa treeniä vaan ulkoilua ja vaikka shindo. Lapset osaa myös kun ei palvele pilalle, hellittele sitten kun ovat tehneet hienosti juttuja. Kyllähän pää helpisti paukkuu työasioita mutta ihan ekana ottaisin kotiin kaikkea apua. Maksaa mutta kannattaa.

Jätä palstalla roikkuminen ja sometus  aikaa jää muuhun

Suomeksi: työ ja perhe. Ihan normaali tilanne. Mutta Anna lapsellesi aikaa, älä harrasta tässä elämäntilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Jätät tietty miehen ja lapsen ja panostat täysillä uraan.

Ainakin lapsista voi luopua.

Olen ollut kodin- ja lastenhoitajana vastaavassa perheessä. Työhöni kuului ruuanvalmistus, lasten haku päiväkodista ja iltapäiväkerhossa, lasten kuljetus harrastuksiin, siivous, pyykkihuolto. 

Kun vanhemmat tulivat töistä lapset olivat kotona, siellä oli siistiä, pyykit pesty ja ruoka pöydässä. 

Suosittelen myös teille kodinhoitajan palkkaamista

kannattaa luovuttaa

Kotiapu tosiaan. 

Mulla käy siivooja, äitini tekee arkisin ruuat ja tuo meille kotiin, kaikki kodin huolto on ulkoistettu. 

En siivoa, en käy kaupassa, en kokkaa juurikaan. 

Ja mielelläni tekisin noita tavallisia asioita, mutta vaativa työ vie kaiken jaksamisen. :( En edes harrasta mitään. 

Itse tein lapset opiskeluaikana ja aloin panostaa uraan vasta 30v. En ole katunut, nyt olen 43v ja tätä työrumbaa edessä pahimmillaan 25v. 

Olen joka päivä kiitollinen etten uskonut sitä pakotusskeidaa, että lapset äkkiä päikkyyn ja mars töihin. Olin kotona, opiskelin ja tein osa-aikatöitä 8v. :) Oli ihaninta aikaa! 

Nyt vuositulot 100k+ ja ei kyllä ole mitenkään ihanaa elämää tämä urakura.

Ihmiset itse keittävät soppansa, eivät kestä sitä ja tulevat itkemään tänne😂🤷🏿. 

Mitäs läksit? Mulle kaikki heti nyt - ja enemmän kuin naapureilla?

Lastenhoitaja, kotiapulainen tai ainakin siivooja auttavat eteenpäin. Tulee halvemmaksi kuin osa-aikatyö.

Mies ei osallistu mihinkään lapsiin liittyvään, koska "kuittaa" ja kompensoi kaiken hyvällä palkallaan ja mukulat muutenkin vaimoäitinaisen 1000% yksinprojekti?

Ota apulainen. Pimeästi, jos nuuka olet. 

Onnea elämään. Pakko pröystäillä. 

Erotkaa, kuten muutkin.

Kaikki muutkin tekee tuon saman ja siihen vielä 2 omaa harrastusta päälle ja lasten harrastuksien ja luokkaretkirahastojen kerääminen ja muu vapaaehtoistyö. 

Sä olet vain patalaiska.