Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?

Vierailija kirjoitti:

Edelleen kaipaan tietoa, onko se puoliso tässä taakka vai korvaamaton työpari.

Ja hei kaikki te, jotka yritätte tehdä tästä aloittajan henkilökohtaista ongelmaa (tyyliin olisit miettinyt etukäteen tai vastaavaa), miksi jätätte yhä nykypäivänä äidin yksin vastuuseen perheestä ja lapsista ja työpäivien sujumisesta? Onhan tässä nyt lapsilla isä, ja työnantajalla oma osuutensa asiaan. Usein on ollut tapana, että isovanhemmatkin vähän auttavat. 

Puoliso on se joka hoitaa myös lapsia ja kotia, ja tokikin korvaamaton. Prisuhde voi olla välillä kyllä hiukan heikommalla, eikä yhteentörmäyksiltä voi välttyä. Hengittely ja perspektiiviin laittaminen auttaa. Ja toiselle pitää antaa siimaa tehdä omalla tavalla ja arvostaa sitä. t. edellinen

Jos yhtään helpottaa joillakin asiat voi olla moninverroin kuormittavampia. Hyväpalkkainen päivätyö, onneksi vapaasti työajan ja etätyön mahdollistavia. Lisäksi iso asuntolaina, kolme alakoululaista huollettavana, tukiverkko olematon (ei vanhempia lähimaillakaan), täysi vastuu perheestä ja kuluista joka ikinen hetki joka päivä. Ja "puoliso" joka päätti hylätä kaikki ja muuttaa toiselle puolelle maapalloa.



Aina parempi kuin se henkinen väkivalta (ja pettäminen jonka kuulin muilta jälkikäteen) ennen sitä, mutta voin vakuuttaa että henkisesti tuo voi olla tiukka paikka. Kannattaa ottaa perspektiiviä miten asiat myös voisivat olla. 

Elämä on valintoja. Meillä vaimo oli lasten kanssa kotona kymmenen vuotta, mutta emme ole katunut päätöstä. Vaimo uhrasi työuransa lapsiin ja itse tein paljon ylitöitä, myös viikonloppuisin. Ei tarvinnut repiä itkeviä lapsia ylös aikaisin aamulla, vaan he saivat nukkua niin pitkään kun halusivat. Koulusta kotiin kun tulivat oli äiti kotona. Usein oli taloudellisesti tiukkaa, mutta toimeen tultiin. Lapset koulutettiin ja he saivat hyvät ammatit, it-arkkitehti, insinööri ja lastentarhanopettaja. Olen ollut eläkkeellä 8v ja vaimo jäi syksyllä eläkkeelle. Vaimon eläke on pieni, mutta edelleen emme kadu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan helvettiä ja siitä selviää koska on pakko.

Ei ollu pakko tehdä montaa lasta peräkkäin.

No mutta jos sen meni jo tekemään, on pakko vaan selvitä. Yleensähän ne ruuhkavuositodellisuus muutenkin tulee vastaan sitten kun lapset on jo olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja. Meillä vaimo oli lasten kanssa kotona kymmenen vuotta, mutta emme ole katunut päätöstä. Vaimo uhrasi työuransa lapsiin ja itse tein paljon ylitöitä, myös viikonloppuisin. Ei tarvinnut repiä itkeviä lapsia ylös aikaisin aamulla, vaan he saivat nukkua niin pitkään kun halusivat. Koulusta kotiin kun tulivat oli äiti kotona. Usein oli taloudellisesti tiukkaa, mutta toimeen tultiin. Lapset koulutettiin ja he saivat hyvät ammatit, it-arkkitehti, insinööri ja lastentarhanopettaja. Olen ollut eläkkeellä 8v ja vaimo jäi syksyllä eläkkeelle. Vaimon eläke on pieni, mutta edelleen emme kadu.

Jotenkin todella tekopyhää selittää, että vaimon tulot jäivät olemattomiksi ja vaimon eläke on pieni, mutta ME emme kadu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jako 50/50. Aupair tai siivooja kerran viikossa. Ruokakaupasta ruoat kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Lakanat pesulaan. Lapsille minimi harrastukset. Jos mahdollista muutto kerrostaloon. Omat harrastukset tauolle. Pikkukoululainen yksityiselle perhepäivähoitajalle aamu- ja iltapäivähoitoon.,

Omat harratukset tauolle? Fyysinen aktiivisuus vapaa-ajalla vähentää stressihormoonia kehossa ja auttaa jaksamaan arjessa. Eikö olisi kiva jaksaa tehdäkin jotain niiden lasten kanssa työajan jälkeen?

Kuntoilu ei ole harrastus vaan samalla tavalla välttämätöntä kuin syöminen ja peseytyminen. Kuntoiluun löytyy kyllä aikaa kun valitsee sopivat lajit esim lenkkeily, kotijumppa, kuntosali. 

Juuri tämän itse ymmärsin. Että en mä t

Minä en kyllä koe minkäänlaiseksi kuntoliikunnaksi sitä, että kävelen, vaikka sitten metsässä, päiväkoti-ikäisten lasten kanssa. Toki jos pulkassa vetää heitä perässä tai kantaa lapsia, se voi olla jo kuntoilua, mutta jos haluaa että lapsetkin saa liikuntaa niin yleensä vanhempi ei sitten niin saa. Joten tarvitsen erikseen jumppaa ja lenkkeilyä. No, nyt mun lapset alkaa olla jo sen verran isoja että voivat lähteä vaikka polkupyörällä mukaan ja saa itse kävellä/hölkätä reippaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja. Meillä vaimo oli lasten kanssa kotona kymmenen vuotta, mutta emme ole katunut päätöstä. Vaimo uhrasi työuransa lapsiin ja itse tein paljon ylitöitä, myös viikonloppuisin. Ei tarvinnut repiä itkeviä lapsia ylös aikaisin aamulla, vaan he saivat nukkua niin pitkään kun halusivat. Koulusta kotiin kun tulivat oli äiti kotona. Usein oli taloudellisesti tiukkaa, mutta toimeen tultiin. Lapset koulutettiin ja he saivat hyvät ammatit, it-arkkitehti, insinööri ja lastentarhanopettaja. Olen ollut eläkkeellä 8v ja vaimo jäi syksyllä eläkkeelle. Vaimon eläke on pieni, mutta edelleen emme kadu.

Mikset itse jäänyt kotiin? Saisit nyt pienellä eläkkeellä siunailla, ettei yhtään kaduta. Ja mietipä kun kaikki naiset valitsisivat kuten vaimosi. Miltähän yhteiskuntamme näyttäisi? Kenen työstä maksettaisiin tulevat eläkkeet?

Vielä yksi asia joka minua näissä viisastelijoissa ärsyttää: aloittaja kuvaa tilannetta, joka on lähes kaikille työssäkäyville alle kouluikäisten lasten vanhemmille, ainakin äideille, tuttu. Silti jotkut kotiäidit ja 7 tunnin työpäivää tekevät tulevat viisastelemaan, että oma vika, mitäs lähdit, työnantajan vika, onpa teillä huonosti järjestetty, meillä sentään on paljon paremmin, lällällää. 

Nykyisille nuorille äideille elämä ei myöskään ole valintoja siinä mielessä, että olisi todellinen vaihtoehto elää loppuelämä miehen tulojen varassa. 

Tuossa on kyse naisvihamielisestä kulttuurista. Niille kotiin jääneille ja lyhyttä päivää tehneille taas lällätellään, kun niillä ei rahat riitä.

Ja jos onnistuu olemaan töissä ja kasvattamaan perheensä uupumatta, voidaan aina epäillä sitä äitiyden laatua 🙄

Lapset kasvaa koko ajan, ja nyt nuo ap:n on sen ikäisiä että pikkuhiljaa alkaa mennä helpompaan päin. 

Mun lapset on nyt kohta 6 ja kohta 9, ja onhan tää arki viimeisen vuoden ajan ollut tosi paljon helpompaa kuin vaikka pari vuotta sitten. Koululainen osaa lähteä itse kouluun ja tulla kotiin, näkee kavereitaan, osaa jäädä hetkeksi yksin kotiin. Kohta 6v leikkii pitkäkin aikoja omia leikkejään. Lapset voi päästää keskenään ulkoilemaan takapihalle, ei tarvitse aina mennä mukaan. Harrastuksiin saa kyllä kuskailla mikä on oma rumbansa, mutta toisaalta harrastuksen aikana jää sitten aikaa vaikka lenkkeillä tai käydä kaupassa tai tehdä töitä. Tai vaan vaikka somettaa rauhassa. Ja toisaalta tän ikäisten kanssa on tosi kiva tehdä kaikenlaisia itsellekin mielekkäitä juttuja yhdessä, kun ne osaa ja pystyy jo moneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.

Sillä erolla että kun sairaanhoitaja on saikulla, hän on saikulla, kun hän lähtee töistä, hän lähtee töistä. Asiantuntijana joudun ihan itse tekemään poissa ollessani rästiin jääneet työt myöhemmin ja lomillakin soitellaan perään. Hoitsut ei tunnu ollenkaan ymmärtävän tätä.

Mä olen varhaiskasvatuksen opettaja ja ihan samalla tavalla mullakin jää rästiin raportoinnit, kirjalliset työt ja tietyt palaverit saikun aikana ja ne täytyy tehdä myöhemmin. Puhelin laulaa vapaa-ajallakin milloin mistäkin syystä. Luojan kiitos lapsia ei ole saikun jälkeen tuplasti. Työ on fyysistä JA henkistä. Palkka alle 3000e, että ei ole varaa palkata kodi

Kun sinullakin jää kirjalliset hommat rästiin, vaikka ne muodostavat vain pienen osan työstäsi, niin mietipä vain, kuinka paljon enemmän ne erityisasiantuntijan tehtävät jää rästiin. Puhutaan hieman eri määristä. Lisäksi on kyse yleensä aika monimutkaisista asioista.

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Työaikaa en lähtisi lyhentämään, ellei tehtävätkin sitten samassa suhteessa vähene. Sen sijaan noin hyvät palkat mahdollistavat palvelujen ostamisen.

Siivooja kotiin kerran viikossa ja kauppakassit kotiin toimitettuna. Lisäksi lastenhoitaja, joka hakee lapset tarhasta ja ulkoilee tai leikkii heidän kanssaan tunnin verran. Voisi olla kiva lisätienesti vaikka lukiolaiselle.

Lisäksi sopisin miehen kanssa työajoista niin, että toinen tekee 7-15 sekä valmistaa päivällisen kuudeksi ja toinen hoitaa lasten aamupuuhat ja vie tarhaan ja tekee oman työpäivänsä 9-17. 

Kuudelta, kun lastenhoitaja on lähtenyt, kokoonnutaan yhteiseen pöytään syömään ja sen jälkeen vietetään perheaikaa lasten ehdoilla.

Kahdeksalta toinen vanhemmista hoitaa lasten iltatoimet ja toinen siistii keittiön ja laittaa seuraavana päivänä tarvittavat tavarat valmiiksi.

Sitten tunti parisuhdeaikaa ja kymmeneltä nukkumaan.

Viikonloppuna sitten vietetään perheaikaa, harrastetaan ja nähdään ystäviä tai käydään treffeillä. 

Kyllä uran ja perheen yhdistäminen onnistuu, mutta aikataulutusta se vaatii, sekä tietenkin sitä, että perhe on molemmille vanhemmille se ykkösprioriteetti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Työaikaa en lähtisi lyhentämään, ellei tehtävätkin sitten samassa suhteessa vähene. Sen sijaan noin hyvät palkat mahdollistavat palvelujen ostamisen.

Siivooja kotiin kerran viikossa ja kauppakassit kotiin toimitettuna. Lisäksi lastenhoitaja, joka hakee lapset tarhasta ja ulkoilee tai leikkii heidän kanssaan tunnin verran. Voisi olla kiva lisätienesti vaikka lukiolaiselle.

Lisäksi sopisin miehen kanssa työajoista niin, että toinen tekee 7-15 sekä valmistaa päivällisen kuudeksi ja toinen hoitaa lasten aamupuuhat ja vie tarhaan ja tekee oman työpäivänsä 9-17. 

Kuudelta, kun lastenhoitaja on lähtenyt, kokoonnutaan yhteiseen pöytään syömään ja sen jälkeen vietetään perheaikaa lasten ehdoilla.

Kahdeksalta toinen vanhemmista hoitaa lasten iltatoimet ja toinen siistii keittiön ja laittaa seuraavana päivänä tarvittavat tavarat valmiiksi.

Sitten tunti parisuhdeaikaa ja k

Tämän esimerkin vanhempien palkoilla ei vielä paljon lastenhoitajia palkata. Jos luet taustan, niin hehän eivät itse tienaa paljon lastenhoitajaa enempää.

Asiantuntijoilla ongelma on yleensä deadlinet ja jatkuvat keskeytykset, mistä syystä työaika ei riitä työtehtäviin alkuunkaan. Myös esitelmät koulutusmateriaalit kokousvalmistelut ym. on oltava valmiina kun kokoukset esitelmät ja vastineet eivät siirry omien aikataulujen mukaan. Kaiken kaikkiaan tuntuu että sekoan itse tähän pyöritykseen, olen siis käytännössä yh ja lapset on 3 ja 5 -vuotiaat. 

Mulla on kotona 5 sairasta lasta ja itse olen työtön yksinhuoltaja mutta hyvin tässä on jakseltu.

Ei oo tullu pöörnauttia. Rentoudun lauantaisin ja juon pullon viiinaa.

T:Sonja

Itse en olisi jaksanut vaativassa työssä erityislapsen ollessa pienempi, mutta onneksi ollaan aina tultu vähemmällä toimeen ihan hyvin, joten olen tehnyt vähemmän töitä/opiskellut/ollut yrittäjänä ja nyt vanhempana huomaan, että mielellään tekisin edelleen vain osa-aikatöitä. Jonkin verran pystyn kompensoimaan yrityksen tuloilla, mutta edelleen tullaan vähällä toimeen, koska ollaan aina pysytty minimalistisina kodin ja kulujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos yhtään helpottaa joillakin asiat voi olla moninverroin kuormittavampia. Hyväpalkkainen päivätyö, onneksi vapaasti työajan ja etätyön mahdollistavia. Lisäksi iso asuntolaina, kolme alakoululaista huollettavana, tukiverkko olematon (ei vanhempia lähimaillakaan), täysi vastuu perheestä ja kuluista joka ikinen hetki joka päivä. Ja "puoliso" joka päätti hylätä kaikki ja muuttaa toiselle puolelle maapalloa.



Aina parempi kuin se henkinen väkivalta (ja pettäminen jonka kuulin muilta jälkikäteen) ennen sitä, mutta voin vakuuttaa että henkisesti tuo voi olla tiukka paikka. Kannattaa ottaa perspektiiviä miten asiat myös voisivat olla. 

Tuskin tuo ap:n tilannetta helpotti yhtään mitään. Vertailu muihin on toksista, oli se sitten hyvässä tai pahassa. Jokainen katsoo sitä omaa tilannettaan ja elää ja toimii sen mukaan, ei muiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa nykymaailmaan, kyllä se vie useinkin vartin laskettuna ensimmäisestä käynnistysnapin painamisesta siihen, että on onnistuneesti sisällä tems-kokouksessa. Varma tieto. Joskus menee nopeammin, mutta jos on oltava aamukokouksessa tasalta, pitää aloittaa koneen käynnistys hyvissä ajoin, jotta ei myöhästy tekniikan hitauden takia. Että kiitti vaan kyberrikolliset, teidän takianne elämä on tosi hankalaa.

Ja meikäläisen asiantuntijatyötä ainakin  mitataan laskutettavilla tunneilla, joita odotetaan tavoitteiden mukaisia määriä. Niihin ei tietenkään sisälly mikään turha ajan hukka. Ja sitähän kyllä käytännössä riittää, sitä hukka-aikaa.

Luojan kiitos, meillä on toimivat koneet ja ohjelmistot sekä it-osasto. Ei tartte kenenkään käyttää varttia koneen käynnistämiseen päästäkseen kokoukseen.

No on jo noi kaikki eikä kyllä kone varttia ota käynnistyäkseen. Jos ottaa niin sulla on siellä joku vakava bugi, kerro nyt IT-osastolle. On hälyttävää nimenomaan jos koneen käynnistyminen käy junnaamaan, ties mitä siellä mainataan taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konsteja:

Lyhennetty työaika (kannattaa todella, suosittelen, varsinkin kun palkka noin hyvä)

Ostettua lastenhoitoapua (au pair, ml, ihan mitä vaan. Mutta säännöllisesti ja sama tai pari vuorottelevaa hoitajaa jotta tulee rutiiniksi ja kaikille helpompaa)

Ruokahuolto helpoksi (tilataan kotiin, ruokaboksi, wolttausta, palkkaa kokki, jotain, että ruokaa ei tarvii useimpina päivinä juuri ajatella. Teidän palkoilla varmaan onnistuu?)

Siiitä miettimään, onko muita, millä arkea saa kevennettyä. 

Huh kun on helpottavaa, jos voi oikein tilata ostokset kotiin. Kuule meillä tuota kokeiltiin puoli vuotta. Meni 2 tuntia tehdessä tilausta nettikaupassa ja miten vaikeaa on olla kotona silloin kun ne ostokset tulee. Isot marketit antaa aikahaarukan, esim. klo 16-18 toimitus. Se kuski voi olla ovella klo 16.05 tai sitten 17.55. Meidän alueella on toisen

mitä ihmettä, miten saitte kaksi tuntia menemään tilauksen tekoon? Mulla menee 10 minuuttia. Olen tallentanut perustuotteita listalle ja lisään siihen sitten haluamani. Ei mene kauaa. 

 

ja se tilataan tietenkin sellaiseen ajankohtaan kun varmasti muutenkin ollaan kotona - ei nyt luulisi 3- ja 5-vuotiaiden vanhemmille olevan mahdotonta? Useimmat arki-illat? Ne etäpäivät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa nykymaailmaan, kyllä se vie useinkin vartin laskettuna ensimmäisestä käynnistysnapin painamisesta siihen, että on onnistuneesti sisällä tems-kokouksessa. Varma tieto. Joskus menee nopeammin, mutta jos on oltava aamukokouksessa tasalta, pitää aloittaa koneen käynnistys hyvissä ajoin, jotta ei myöhästy tekniikan hitauden takia. Että kiitti vaan kyberrikolliset, teidän takianne elämä on tosi hankalaa.

Ja meikäläisen asiantuntijatyötä ainakin  mitataan laskutettavilla tunneilla, joita odotetaan tavoitteiden mukaisia määriä. Niihin ei tietenkään sisälly mikään turha ajan hukka. Ja sitähän kyllä käytännössä riittää, sitä hukka-aikaa.

Luojan kiitos, meillä on toimivat koneet ja ohjelmistot sekä it-osasto. Ei tartte kenenkään käyttää varttia

Kyllä mulla himassa wifi pätkii säännöllisesti, huono yhteys, teamsiin ei aina pääse, linkit ei toimi, joudutkin availla niitä teamsin kalenterista, huomaat ett äänet pätkii, liitytkin puhelimella äänien osalta ja toivot että kuulet. Ja se vpn-koodien odottelu, joskus tulee heti, joskus 5min kuluttua jne.