Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnollisesti työnantajan tehtävä on huolehtia työntekijöiden riittävyydestä. Ei asiantuntijan tartte vapaapäiviään käyttää työhön. Tuo on kuin lääkärille buukattaisiin potilasaikoja vapaapäiville. Ei onnistu.

Mitä järkeä on kirjoitella tuommoisia vastauksia, kun monen reaalitodellisuus ei vastaa yhtään tuota. Totta kai periaatteessa työnantajan tehtävä on huolehtia vaikka mistä. Ei se tarkoita, että työntekijät kokisivat että asia todella menee niin.

Mitä järkeä on verrata asiantuntijan työtä yrityksessä X jonkun lääkärin työhön, jonka kotiin eivät potilaat tuppaudu ja jolle on ihan sama, miten jonkun potilaan homma etenee. Joku muu hoitaa jos ei itse ehdi. Mutta sen yrityksessä X projektista yksin vastuussa olijan hommia ei kukaan muu hoida. 

Varmaan kannattaa sitten vaihtaa työnantajaa. Jos olet osaava erityisasiantuntija, varmaankin

Ihme viisastelua. Kilpeäsikö kiillotat?

Ja jos esimerkiksi puhut puhelua tai käyt syömässä, kone turvatoimena katkaisee yhteydet ja ehkä sammuu itsestään, minkä jälkeen kaikki yhteydet pitää perusta uudelleen. Joskus sammuminen kesken kaiken ohjelmat päällä sotkee koneen toimintaa ja tarvitaan useampi uudelleenkäynnistys. Kesken päivää tulee myös päivityksiä, jotka vaativat koneen uudelleenkäynnistyksiä. Eli ei jää yhteen varttiin tuokaan ajan hukka. 

Jos 80% työaika onnistuu niin se.

Yrittäjäksi lähteminen.

Uusi työ.

Kaikki apu, mitä rahalla saa.

Mutta rehellisyyden nimissä: en tiedä miten vaativa ura ja perhe yhdistetään. Vaihdoin itse uraa kun lapsi oli 3 ja ollut päiväkodissa 6kk. Uusi ura mahdollistaa 6h työpäivät, vanhassa työssä ei olisi ollut mahdollista. Siltikään meillä ei ole useinkaan siistiä, harrastan vain pari kertaa viikossa ja parisuhteessa kireyttä aina aika ajoin. On rankkaa aikaa, nämä ruuhkavuodet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisit miettinyt asiaa ennenkuin sen kaiken mitä olet tehnyt. Niin tyhmä ei kukaan voi olla ettei ymmärrä lasten tuomaa vastuuta ja työmäärää. Syytä myös miettiä mikä on elämässä se tärkein pointti. 5 lapsen äitinä tiedän mistä puhun ja silti kaiken saanut hoidettua ja laitettua asiat kulloisenkin tilanteen vaatimaan järjestykseen. Ukkeli normi 8 h työpäivät ja  onneksi vain 5 min työmatka. Minä kotona lasten kanssa ja ukkelin työpäivän jälkeen lähdin itse töihin 4-5 h.ajaksi. Viikonloput molemmilla vapaat. Liitto kesti ja on voinut hyvin kaikin puolin ja kestää edelleen. Muksut tulee nyt jopa keskenään toimeen ovat jo siinä iässä, mutta omat työni olen saanut etähommiksi, joten läsnä olevana, mutta työrauha taattu kunnes koululaiset palaa kotiin.

 

Kyllä ihmisellä täytyy voida olla hyvä työura ja kaksi lasta. Ei se ole mikään yhtälö,

Toki pitää olla, mutta täällä vauvasivuilla moisen asian tuskailu ei auta yhtään mitään. Luulisi aikuisen ihmisen pystyvän hoitamaan työ-ja perhe-elämä sopiville raiteille. Sellaisen "raiteen" kyllä löytää kun vain haluaa ja ymmärtää sen, ettei kukaan ole työelämässä korvaamaton. Syy miksi jäin (työtätekeväksi) kotiäidiksi, kun päiväkoti olisi ollut järjetön vaihtoehto  se kun ei ole ilmaista kuitenkaan ja ensimmäinen raskaus toi kerralla 2 lasta  loput ykkösiä.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos esimerkiksi puhut puhelua tai käyt syömässä, kone turvatoimena katkaisee yhteydet ja ehkä sammuu itsestään, minkä jälkeen kaikki yhteydet pitää perusta uudelleen. Joskus sammuminen kesken kaiken ohjelmat päällä sotkee koneen toimintaa ja tarvitaan useampi uudelleenkäynnistys. Kesken päivää tulee myös päivityksiä, jotka vaativat koneen uudelleenkäynnistyksiä. Eli ei jää yhteen varttiin tuokaan ajan hukka. 

Teillä on siinä tapauksessa täysin osaamaton työpaikka. Tietokoneessa on sellainen näppärä toiminto kuin lukitus, jos vaikka käy syömässä tai puhuu puhelua.

Kannattaisi ottaa teidänkin työpaikalla käyttöön. Avausta varten ei tartte sammuttaa konetta.

Tuossa syy miksen koskaan hankkinut kahta lasta pienellä ikäerolla.

Näin noita tapauksia ympärillä liikaa joten tein omani suuremmalla ikäerolla, 7 v.

Päivääkään en ole katunut etten halunnut tietoisesti kahta pientä lasta samaan aikaan.

Oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa syy miksen koskaan hankkinut kahta lasta pienellä ikäerolla.

Näin noita tapauksia ympärillä liikaa joten tein omani suuremmalla ikäerolla, 7 v.

Päivääkään en ole katunut etten halunnut tietoisesti kahta pientä lasta samaan aikaan.

Oma valinta.

Tai kolmea tai neljää.

Ettekö ihmiset oikeasti ymmärtäneet mitä lasten tekeminen vaatii teiltä?

Surullista.

Aloittajalle tiedoksi ei elämästä selviäkään kaikki kuolee lopulta.

Aivan helvettiä ja siitä selviää koska on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Aivan helvettiä ja siitä selviää koska on pakko.

Ei ollu pakko tehdä montaa lasta peräkkäin.

Olet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos esimerkiksi puhut puhelua tai käyt syömässä, kone turvatoimena katkaisee yhteydet ja ehkä sammuu itsestään, minkä jälkeen kaikki yhteydet pitää perusta uudelleen. Joskus sammuminen kesken kaiken ohjelmat päällä sotkee koneen toimintaa ja tarvitaan useampi uudelleenkäynnistys. Kesken päivää tulee myös päivityksiä, jotka vaativat koneen uudelleenkäynnistyksiä. Eli ei jää yhteen varttiin tuokaan ajan hukka. 

Teillä on siinä tapauksessa täysin osaamaton työpaikka. Tietokoneessa on sellainen näppärä toiminto kuin lukitus, jos vaikka käy syömässä tai puhuu puhelua.

Kannattaisi ottaa teidänkin työpaikalla käyttöön. Avausta varten ei tartte sammuttaa konetta.

Se on ollut kuule käytössä jo kymmeniä vuosia, mutta ei nykymaailmassäa riitä. Saapuu tämä riemu vielä sinullekin.

Tuo oli kuitenkin vain yksi esimerkki asioista, jotka venyttävät työpäivää, jos työaikaa ei ole semmoisessa kellokorttimerkityksessä, tai sitä ei ole ollenkaan. Noita on paljon muitakin.

Tämä siteeraamani tyypin kommentti on myös tosi tyypillinen osa ongelmaa. Ongelmaa ei tunnusteta, vaan ajan hukka mitätöidään sanomalla että tuohan on ihan tyhmää, se on jotenkin sun oma vika tai jonkun vika joka tapauksessa.

Tyhmää tai ei, se on todellista ja siihen kuluu ihan oikeita minuutteja ja tunteja ihan oikeassa elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa syy miksen koskaan hankkinut kahta lasta pienellä ikäerolla.

Näin noita tapauksia ympärillä liikaa joten tein omani suuremmalla ikäerolla, 7 v.

Päivääkään en ole katunut etten halunnut tietoisesti kahta pientä lasta samaan aikaan.

Oma valinta.

Tai kolmea tai neljää.

Ettekö ihmiset oikeasti ymmärtäneet mitä lasten tekeminen vaatii teiltä?

Surullista.

Eihän tätä ymmärretä. Niitä on vaan niin kiva puuhata... ettei ajatella oikeasti eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa syy miksen koskaan hankkinut kahta lasta pienellä ikäerolla.

Näin noita tapauksia ympärillä liikaa joten tein omani suuremmalla ikäerolla, 7 v.

Päivääkään en ole katunut etten halunnut tietoisesti kahta pientä lasta samaan aikaan.

Oma valinta.

Tai kolmea tai neljää.

Ettekö ihmiset oikeasti ymmärtäneet mitä lasten tekeminen vaatii teiltä?

Surullista.

Eihän tätä ymmärretä. Niitä on vaan niin kiva puuhata... ettei ajatella oikeasti eteenpäin.

Päin vastoin, tätä ajatellaan liikaa. Suomessa syntyy aivan liian vähän lapsia. Lapsiperheen elämää pitää siis helpottaa ja pitää vähentää tarvetta miettiä, kuinka kummassa selviää jotain niin normaalista kuin kaksi lasta ja hyvä työ. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jako 50/50. Aupair tai siivooja kerran viikossa. Ruokakaupasta ruoat kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Lakanat pesulaan. Lapsille minimi harrastukset. Jos mahdollista muutto kerrostaloon. Omat harrastukset tauolle. Pikkukoululainen yksityiselle perhepäivähoitajalle aamu- ja iltapäivähoitoon.,

Omat harratukset tauolle? Fyysinen aktiivisuus vapaa-ajalla vähentää stressihormoonia kehossa ja auttaa jaksamaan arjessa. Eikö olisi kiva jaksaa tehdäkin jotain niiden lasten kanssa työajan jälkeen?

Kuntoilu ei ole harrastus vaan samalla tavalla välttämätöntä kuin syöminen ja peseytyminen. Kuntoiluun löytyy kyllä aikaa kun valitsee sopivat lajit esim lenkkeily, kotijumppa, kuntosali. 

Juuri tämän itse ymmärsin. Että en mä tarvitse kuntoiluun mitään lenkkeilyä, jumppaa tai kuntosalia. Kun kello lyö 16, me lähdetään lasten kanssa ulos, ovat 4 ja 6, heidät on jompi kumpi siihen mennessä hakenut kotiin. Usein mennään koko perhe, toisiaan vain toinen, miten työt antaa periksi. Teen erikoisasiantuntijan töitä minäkin, mutta olen tehnyt selväksi, että klo 16 mä ulkoilen lasteni kanssa aina kuin mahdollista. Jos jotain on pakko vielä tehdä, teen sen lasten nukkumaan mentyä. Erikoistilanteissa voidaan etäpäivänä ulkoilla ruokiksella.

Takaan, että kun lähtee ihan vain kävelemään, metsään, pienelle retkelle, mitä nyt milloinkin lasten kanssa keksitään, parin vilkkaan muksun kanssa, siinä on kuntoliikunnat, mitä aikuinen tarvitsee. Jos on väsynyt ja ränkkäpäivä, käydään vain pienempi lenkki, joku puoli tuntia. Toisinaan hyvän päivän sattuessa kaikkien osalta ollaan pidempään ja kesäkuukausina tietysti ollaan vielä enemmän ulkosalla, koska meillä on pihakin. Ei tietenkään orjallisesti noudateta, kipeänä tai jos kerta kaikkiaan ketään ei huvita.

Mulle tuo on se henkireikä, joka pitää porukkaa kasassa, myös miehen kanssa tämä on tärkeää. Kyllä siinä aina muutama arkinen aikuistenkin asia vaihdetaan, joku laskun maksusta sopiminen tai seur päivän kalenteria koskeva. Lisäksi parasta tässä on, että ei ole kallista. Sitten panostetaan lasten harrastuksiin tietysti enemmän, kun alkavat olla sen ikäisiä, mutta näyttäisi siltä, että tämän ikäiset nauttivat enemmän vaan ihan oman perheen kanssa olemisesta.

Meillä oli vastaava tilanne jokunen vuosi sitten mutta palkka vain noin puolet ap palkasta.

Ala tehdä 80% työaikaa ja neuvottele etukäteen työnantajan kanssa, että työmäärä myös vähenee samassa suhteessa. Sopikaa etukäteen esim pe vapaaksi tai 6h työaika arkisin. Ottakaa siivooja vaikka 2 krt/kk ja tilatkaa ruoat puolivalmiina feelialta tai vastaavalta settinä. Ruokakaupasta ostokset kotiin toimitettuna.

Rutiinit auttaa pidemmän päälle. Kun toinen lapsi aloittaa koulun, tilanne helpottaa vähän. Kun molemmat on koulussa ja koulurutiinit tuttuja niin tilanne muuttuu totaalisesti.

Lisäksi kannattaa huomioida, että on mahdollisuus saada myös lyhennetty työaika ja siihen jopa pientä tukea niin kauan kuin jompikumpi lapsista on 1 tai 2- luokalla

Meillä ollut samankaltainen tilanne, asiantuntijatyöt ja palkat n. 7000 ja 4300. Sairastuin syöpään tehdessäni väitöskirjaa kahden pikkulapsen/vauvan kanssa, kesken jäi. Mieheni sai omansa valmiiksi ennen kuin esikoinen syntyi. Nyt lapset jo 9 ja 11, ja elämä on helpottunut _paljon_ siitä kun lapset olivat alle kouluikäisiä, saati kun olin sairas ja hoidoissa vauvan ja taaperon kanssa. Nyt on siis todella helppoa vrt. siihen aiempaan. Tämä ei tunnu raskaalta, vaan lahjalta. Tuntui pikkulapsivuosinakin. On rahaa, on töitä, on mukavaa tehdä tavallisia asioita yhdessä. Nukkuminen on tärkeää. Se kai elämän raskaaksi tekee, jos odotukset on fine diningissä, ihanissa juhlissa ja kiiltelevissä pinnoissa.

Kauppalaskusta ei tarvi huolehtia onneksi, voi vaan hiihdellä ja napsia mitä haluaa. Lasten kanssa on kiva kokata ja siivota 3v alkaen, ja nuorna kun oppii ja tottuu niin vanhempana ei tarvitse siitä vääntää! Me luetaan ja katsotaan telkkua yhdessä läjässä sohvalla, se on ihanaa ja rentouttavaa. Vanhemmat pitää myös omia päiviään/viikonloppuja omien kaveriensa kanssa. Lapsille on harrastuksia, joihin vanhemmat aluksi osallistui liikkuen, nyt voi harrastaa sen tunnin omaa liikuntaa myös/olla kahvilla/etätöi. Vanhempien somen käyttö lopetettiin! Työn puolesta sanoin että ei kuulu työnkuvaan, en siis someta.

En ole koskaan ymmärtänyt miten siivooja auttaa jos ei ole tyyliin joka toinen päivä. Suurin osa sotkusta tulee nopeasti ja tavaraa on jatkuvasti kolattavana. Eikä tarvi aina kuin just kolata.

Edelleen kaipaan tietoa, onko se puoliso tässä taakka vai korvaamaton työpari.

Ja hei kaikki te, jotka yritätte tehdä tästä aloittajan henkilökohtaista ongelmaa (tyyliin olisit miettinyt etukäteen tai vastaavaa), miksi jätätte yhä nykypäivänä äidin yksin vastuuseen perheestä ja lapsista ja työpäivien sujumisesta? Onhan tässä nyt lapsilla isä, ja työnantajalla oma osuutensa asiaan. Usein on ollut tapana, että isovanhemmatkin vähän auttavat. 

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijatyössä en suosittele 80% työtä, koska ei se työn määrä mihinkään vähene, vaikka luopuisi 20% palkasta. Suosittelen ulkoistamaan kaiken mahdollisen. Minulla ei ole lapsia, mutta itse en käy koskaan kaupassa enkä siivoa itse. Pyykit pesen osin itse, mutta esim. kaikki silitystä vaativat vaatteet vien pesulaan. Pienet ulkoistukset antavat lisää tunteja viikkoon. Ymmärrän, että teidän tulotasolla kaikki palvelut eivät ole realistisia, mutta olisiko teidän mahdollista hakeutua ylempiin tehtäviin, joissa parempi palkka mahdollistaisi esimerkiksi lastenhoitajan palkkaamisen? Ehkä siirto julkiselta sektorilta yksityiselle?

Itsekin vannon arkiaskareiden ulkoistamisen nimeen. Toki teidän tulotasolla kaikki ei ole mahdollista, mutta varmasti teidänkin tulotaso nousee, kun työvuosia kertyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on puoliso ja rahaa. Tilanne on sikäli hyvä. Palkkaa siivooja, lastenhoitoapua, tilaa ruoka kotiin kerran viikossa. Moni joutuu yksinhuoltajaksi tai jopa totaaliyksinhuoltajaksi tuossa vaiheessa, kannattaa tiedostaa tämä riski. Vaihda työpaikkaa jos olet palamassa loppuun. Lasten ei tarvitse harrastaa tavoitteellisesti tai päiväkotiaikana vielä yhtään mitään jos tämä kuormittaa sinua. Kannattaa hyödyntää kuntosalien lastenhoitopalvelua Isompana lapset esim partioon ja kesäleireille/talvileireille jos ei ole isovanhempia tai muuta apua tai lastenhoitaja alkaa tulla kalliiksi, saat hengähdystauon. Ei kannata verrata niihin, joilla ne tukiverkot on.

Useimmiten kyllä sovitaan yhteishuoltajuudesta ja jos mies oli vapaamatkustaja ennen eroa, yleensä eron myötä se mieskin alkaa ottaa vastuuta lapsista, koska muuten hän ei näkisi lapsia ollenkaan. Naisen kannalta kuormittavuus siis

Kokemukseni: joskus tienaava mies voi olla vapaamatkustaja taloudellisestikin. Eron myötä alkaa vasta ottaa hoitovastuuta ja taloudellista vastuuta. Toki kovasti sittenkin on väännettävä kaikesta, mutta onneksi laki velvoittaa pitämään huolen omista lapsistaan. Kunnon vapaamatkustaja ei koskaan näe itsessään virheitä eikä ymmärrä lainkaan asettua toisen asemaan.