Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa nykymaailmaan, kyllä se vie useinkin vartin laskettuna ensimmäisestä käynnistysnapin painamisesta siihen, että on onnistuneesti sisällä tems-kokouksessa. Varma tieto. Joskus menee nopeammin, mutta jos on oltava aamukokouksessa tasalta, pitää aloittaa koneen käynnistys hyvissä ajoin, jotta ei myöhästy tekniikan hitauden takia. Että kiitti vaan kyberrikolliset, teidän takianne elämä on tosi hankalaa.

Ja meikäläisen asiantuntijatyötä ainakin  mitataan laskutettavilla tunneilla, joita odotetaan tavoitteiden mukaisia määriä. Niihin ei tietenkään sisälly mikään turha ajan hukka. Ja sitähän kyllä käytännössä riittää, sitä hukka-aikaa.

Luojan kiitos, meillä on toimivat koneet ja ohjelmistot sekä it-osasto. Ei tartte kenenkään käyttää varttia

Hei on se hyvä että vihdoin joku ammattilainen tuli tähän ketjuun niin ratkesi tämäkin homma. Nyt on aloittajan huolet ratkaistu ja työn ja perheen tasapaino balanssissa!

hyvin sä vedät :D olisko kannattanut VÄHÄN miettiä ennen kuin tollaselle ukolle avasit haarasi ja puskit haarahedelmiä ihan olan takaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jako 50/50. Aupair tai siivooja kerran viikossa. Ruokakaupasta ruoat kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Lakanat pesulaan. Lapsille minimi harrastukset. Jos mahdollista muutto kerrostaloon. Omat harrastukset tauolle. Pikkukoululainen yksityiselle perhepäivähoitajalle aamu- ja iltapäivähoitoon.,

Omat harratukset tauolle? Fyysinen aktiivisuus vapaa-ajalla vähentää stressihormoonia kehossa ja auttaa jaksamaan arjessa. Eikö olisi kiva jaksaa tehdäkin jotain niiden lasten kanssa työajan jälkeen?

Kuntoilu ei ole harrastus vaan samalla tavalla välttämätöntä kuin syöminen ja peseytyminen. Kuntoiluun löytyy kyllä aikaa kun valitsee sopivat lajit esim lenkkeily, kotijumppa, kuntosali. 

Jos nyt joudun valitsemaan lähdenkö esimerkiksi kuntosalille vaiko lasten kanssa peuhaamaan lumessa, tai vaikka vaan kävelylle, niin kyllä mä ne lapset valitsen. Olen varmaan huonokuntoinen kun pulkkamäessä tai lumisessa metsässä tarpominen kyllä tuntuu kuntouttavan mua ihan tarpeeksi. Tai souturetket kesällä tms. Lapset juoksentelee ees taas kyllä, mutta olipa kannettavaa mitä tahansa, kuten pulkka tai vaikka retkieväät, niin mullehan ne jää.

Mä vaan en voisi luopua jonkun oman kuntosalikeikan vuoksi näistä hetkistä ja sitä se tarkoittaisi, kun ei aika eikä etenkään energia molempiin riittäisi. Etenkään energia ei.

Jassoo  minkähän alan erityisasiantuntija ap mahtaa olla. Perheen pyörittämisen ei ainakaan jos ihan apuja vauvasivuilta haetaan ja siihen kyl aikaa riittää. Käsittämätön juttu.

Odotapa vaan, saat vielä samaan kasaan vanhempasi, jotka tarvitsevat apua päivittäisissä toimissa.  Ei sulla ole vaihtoehtoja kuin selvitä tavalla tai toisella 

Musta nää kirjoitukset on yhtä lukuunottamatta aika surullisia. Ehdotetaan palkattuja hoitajia jne. Pahin oli tää yksi maatuskamamma: miksi tehdä lapsia, jos käytännössä joku toinen hoitaa kaikki ne asiat, joista oikeastaan koko lapsuus koostuu. Arjesta ja sen asioista.

Yksi kirjoitti, että mieluummin kun lähtee harrastamaan, menee lasten kanssa ulos. Näin sen näen itsekin. Kyllä mä aikanaan halusin olla lasten kanssa ulkona, tehdä ruokaa, tiskata, siivota, pestä pyykkiä ihan tavallisesti. Kun eka lapsi tuli, sovittiin miehen kanssa, että omat harrastukset on nyt tauolla ja uusia ei oteta. Varataan toki molemmille aikaa myös pois kotoa kavereiden kanssa, mutta niin, että siitä sovitaan etukäteen eikä se ole mitään semmoista, joka on joka päiväistä tai viikkoista edes. Hyvin tällä päästiin mukaan mökkireissuille ja matkoille kaverien kanssa ja kahville tai illalla syömään. Paljon tosin ystävät kävi myös meillä ja me lasten kanssa heillä kylässä.

En nähnyt, miksi mulla tai miehellä töiden lisäksikin olisi pitänyt olla joku erillinen elämä perheestä poissa. Työt vei jo paljon aikaa ja lapset olivat pieniä niin vähän aikaa. Heille tuli sitten omat kaverit ja omat harrastukset, jotka vähitellen lisäsivät meidän "omaa aikaa". Nyt sitä vasta onkin, kun molemmat ovat jo omillaan.

Ei ongelmia mutta ihan sumussa mentiin 10v siinä jäi parisuhde täysin heitteille itte yrittäjä ja vaimo töissä kokoajan .ei muuta ku itseensä perseestä kii ja tultapäin 

Vierailija kirjoitti:

Musta nää kirjoitukset on yhtä lukuunottamatta aika surullisia. Ehdotetaan palkattuja hoitajia jne. Pahin oli tää yksi maatuskamamma: miksi tehdä lapsia, jos käytännössä joku toinen hoitaa kaikki ne asiat, joista oikeastaan koko lapsuus koostuu. Arjesta ja sen asioista.

Yksi kirjoitti, että mieluummin kun lähtee harrastamaan, menee lasten kanssa ulos. Näin sen näen itsekin. Kyllä mä aikanaan halusin olla lasten kanssa ulkona, tehdä ruokaa, tiskata, siivota, pestä pyykkiä ihan tavallisesti. Kun eka lapsi tuli, sovittiin miehen kanssa, että omat harrastukset on nyt tauolla ja uusia ei oteta. Varataan toki molemmille aikaa myös pois kotoa kavereiden kanssa, mutta niin, että siitä sovitaan etukäteen eikä se ole mitään semmoista, joka on joka päiväistä tai viikkoista edes. Hyvin tällä päästiin mukaan mökkireissuille ja matkoille kaverien kanssa ja kahville tai illalla syömään. Paljon tosin ystävät kävi myös meillä ja me lasten kanssa h

Minusta tämä jos joku on surullinen kirjoitus: "Kun eka lapsi tuli, sovittiin miehen kanssa, että omat harrastukset on nyt tauolla ja uusia ei oteta." On kyllä surullista laittaa oma elämä tauolle ja luopua omista tavoitteista ja haaveistaan lasten takia. Itse en ainakaan luovu tavoitteellisesta urheilusta lasten takia. Juuri sitä varten on lastenhoitajat, joiden työ on hoitaa lapsia. Erityisesti lasten ollessa pieniä, niillä on todella harvoin mitään mielenkiintoista sanottavaa. Kyllä niiden kanssa ehtii aikaa viettää, kun kasvavat.

Puolison poistaminen yhtälöstä helpottaa kummasti varsinkin, jos 50-50 lasten asuminen ja yhteishuoltajuus... Puolison saa aina takaisin 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta nää kirjoitukset on yhtä lukuunottamatta aika surullisia. Ehdotetaan palkattuja hoitajia jne. Pahin oli tää yksi maatuskamamma: miksi tehdä lapsia, jos käytännössä joku toinen hoitaa kaikki ne asiat, joista oikeastaan koko lapsuus koostuu. Arjesta ja sen asioista.

Yksi kirjoitti, että mieluummin kun lähtee harrastamaan, menee lasten kanssa ulos. Näin sen näen itsekin. Kyllä mä aikanaan halusin olla lasten kanssa ulkona, tehdä ruokaa, tiskata, siivota, pestä pyykkiä ihan tavallisesti. Kun eka lapsi tuli, sovittiin miehen kanssa, että omat harrastukset on nyt tauolla ja uusia ei oteta. Varataan toki molemmille aikaa myös pois kotoa kavereiden kanssa, mutta niin, että siitä sovitaan etukäteen eikä se ole mitään semmoista, joka on joka päiväistä tai viikkoista edes. Hyvin tällä päästiin mukaan mökkireissuille ja matkoille kaverien kanssa ja kahville tai illalla syömään. Paljon tosin

Niinpä. Toivottavasti sitten kun ikäsi ei enää tue tavoitteellista harjoitteluasi = et mitenkään enää kykene pääsemään edes itsellesi asettamiin tavoitteisiin saatika kilpailla muiden kanssa, olet onnellinen valinnastasi. Lapset ovat kiintyneempiä hoitajiinsa kuin sinuun, joten kärttelyilet urheiluvammojasi itseksesi. Mutta jokainen tekee omat valintansa.

Mutta kyllähän sä provoat, koska noin tyhmä ei kai kukaan liene. Tai jos on, niin mikä kumma oli sun syy lapsia tehdä? Ja älä sano, että nainen pakotti, koska silloin annat kyllä itsesestä tuplatyhmän kuvan.

Tietenkin jäät kotiin/miehesi jää hoitamaan lapsia. Et muistele uraasi kuolinvuoteella, mutta sitä kyllä ettet ollut läsnä ja ura vei liikaa sinua lapsiltasi.

Minusta on surullista heivata lapset eri osastoon kuin "oma elämä". Että oma elämä on jotain muuta, kuin ne lapset sun elämässä. Eikä ne ole sen arvoisia, niin tärkeitä? Nehän on koko elämä. Jättää tekemättä lapset, jos ne vain häiritsee ja tungettelee "sun elämään" ja sillä selvä.

miksi tehdä lapsia, jos käytännössä joku toinen hoitaa kaikki ne asiat, joista oikeastaan koko lapsuus koostuu. Arjesta ja sen asioista.

Mulla helpotti oikeasti iso osa stressistä, kun tajusin tämän. Että ei lapset odota multa mitään ihmeellisempää kuin tavallinen arki. Että meidän perhe koostuu niistä aamupaloista, koulumatkoista, pienistä tapahtumista ja niistä jutteluista, ruuan laitosta, siivoilusta, pyykkien viikkaamisesta. Kun tajusin tään niin eka kertaa elämässä myös mukaan lukien sinkkuajat mä pystyin nauttimaan esim. pyykinpesusta. Sillä alkoi olla merkitystä.

Kun pystyn kaikkine epätäydellisyyksineen, pikku riitoineen, kiireineen ja mokineen antamaan lapsille tunteen, että perhe on yhdessä ja tapahtuu ihan tavan juttuja niin se riittää.

Ei olis kannattanut tehdä lapsia, elämä on paljon parempaa ilman. Parisuhde-aikaa ja omaa aikaa saatte kun lapset ovat muuttaneet pois.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin jäät kotiin/miehesi jää hoitamaan lapsia. Et muistele uraasi kuolinvuoteella, mutta sitä kyllä ettet ollut läsnä ja ura vei liikaa sinua lapsiltasi.

Kannattaisiko lukea aloitus? Ei kolme vuotta täyttäneitä "jäädä hoitamaan" kotiin. Ap kysyi vinkkejä, kuten pohti lyhennettyä työaikaa. Lapset ei estä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on surullista heivata lapset eri osastoon kuin "oma elämä". Että oma elämä on jotain muuta, kuin ne lapset sun elämässä. Eikä ne ole sen arvoisia, niin tärkeitä? Nehän on koko elämä. Jättää tekemättä lapset, jos ne vain häiritsee ja tungettelee "sun elämään" ja sillä selvä.

Ajattelen näin myös. Toki mäkin haluan joskus mennä jonnekin ihan vain kaverien kanssa, mutta en mä koe, että se olisi enemmän omaa elämää kuin koti-illat perheessä. Ja ilman muuta selvää on, että näiden kahden suhde on 5/95, eli siis suurin osa ajasta elän elämääni perheen kanssa.

Et selviäkään, parempi luovuttaa suosiolla.

Hei ap,

olen elänyt samanlaista elämää ja kyllä sen läpi pääsee ihan täysissä järjissä, tsemppiä! Minä en lähtenyt äitinä lyhentämään omaa työaikaani, eikä myöskään isä tehnyt niin. Kumpikin halusi säilyttää mahdollisuudet uralla etenemiseen ja tässä 100 % työaika on yksi tekijä.

Meillä toinen teki töitä 7 - 16 (lähti siis kotoa 6:30 kohti töitä) ja puolen tunnin työmatkan jälkeen haki lapset päikästä puoli viisi. Toinen teki töitä 9 - 18 ja oli kotona puoli seitsemän jälkeen. Tätä vedettiin vuoroviikoittain, niin kumpikin hoiti tasapuolisesti lasten aamuja ja iltoja. Ja lasten hoitoaika saatiin pidettyä n. 8 tunnissa.

Illalla lapset nukkumaan klo 21 mennessä ja tämän jälkeen tehtiin tarpeen mukaan töitä klo 21-22. Klo 22 kaikki läppärit, tv, some kiinni, jotta yöuni ei häiriintynyt. Eli tässä elämäntilanteessa ei paljon somessa roikuttu.

Viikonloppuna ulkoilua, siivoamista, kaupassa käyntiä ja n. kolmen arki-iltaruoan teko valmiiksi. Tässä elämänrytmissä on tärkeää huolehtia unen määrästä, ravintorikkaasta ruoasta ja kropan pitämisestä kunnossa. Kuntosalilla ei ehditty käydä, mutta n. 20 min kehonpainojumppaa ehtii tehdä vaikka aamulla.

Toinen supertärkeä asia on omien työtapojensa tarkastelu. Teetkö töitä siten, että huolehdit aivoergonomiasta? Järjestätkö päiväsi siten, että joka päivä on rauhallista työaikaa ja mahdollista tavoittaa flow-tila? Miten seuraat Teamsia yms.? Onko sinulla tehokas tapa kirjoittaa työhuolet ylös? Tunnistatko omat perfektionismin taipumuksesi, etkä anna niille valtaa? Arvioitko säännöllisesti sen, mitä teet ja et tee liikaa niitä kiireisiä ja ei-tärkeitä tehtäviä? Omien työtapojen tunteminen ja oman työpäivän organisointi on yksi nykyajan asiantuntijatyön tekijän tärkeimpiä ominaisuuksia. Ja se, että muistaa, että paras on hyvän pahin vihollinen. 

Kyllä se siitä :)

Siis nettona 5500 euroa? Vai puhutko nyt brutosta? Jos puhut brutosta, niin se ei todellakaan ole "kohtuullisen hyvin".

Itse en selviä edes pelkästään normaalista työstä, en tajua miten kukaan voi siihen päälle vielä hankkia kolmr kakaraa, viisi harrastusta, olla muistisairaan omaishoitaja, käydä vaapaaehtoistöissä yms.