Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?

Ota loparit ja rupee kotiäidiks hyvin pärjäätte miehesi palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen lukemaan Anu Kuistialan Johtajanaiset. Siinä kokeneet ja vaativissa tehtävissä toimivat naiset kertovat, miten onnistuivat yhdistämään uran ja perheen (spoiler: turvaverkon avulla, joko maksettua apua ja/tai sukulaisia). Moni heistä oli myös eronnut, tästä oma tutkimuksensa johon kirjassakin viitataan.

 

Johtajanaiset eivät yleensä ole kummoisia äitejä. Lapsi on statuskysymys, muttei niiden lasten kanssa arkea ehditä viettää. Lapsuudenystäväni on ollut johtotehtävissä noin 15 vuotta. Kun pojat olivat esiteinejä, asuivat isänsä kanssa ja ystäväni reissasi ympäriinsä ja hänellä oli kakkosasunto ihan eri kaupungissa. Tai itse asiassa on edelleen. Hän kävi kotona viettämässä laatuaikaa poikiensa kanssa yhden tai kaksi viikonloppua kuussa. Minä kysyin, eikö hänellä ole ikävä. Hän sanoi, että

No eihän siinä ongelmaa olekaan, jos ei oikeasti halua olla lastensa kanssa enempää, mutta moni äiti haluaa. Siitä kumpuaa nämä aloitukset perheen ja työn yhdistämisen vaikeudesta, kun haluaa pitää ehkä vaativankin työn, mutta silti olla mahdollisimman paljon lastenkin kanssa.

 

Vierailija kirjoitti:

Itse en selviä edes pelkästään normaalista työstä, en tajua miten kukaan voi siihen päälle vielä hankkia kolmr kakaraa, viisi harrastusta, olla muistisairaan omaishoitaja, käydä vaapaaehtoistöissä yms. 

Ei kukaan oikeasti pystykään tollaseen.

Jos väittää niin valehtelee. Antaa vaan paremman kuvan elämästään mitä todellisuus on. Eli se on se kiiltokuva joka halutaan antaa.

Totta se ei ole millään muotoa. Kovin pinnallisesti tai näennäisesti nuo kaikki on hoidettuna jos muka kaikkea samaan aikaan hoitelee. Tuskin kovin menestyksekkäästi

Vierailija kirjoitti:

Siis nettona 5500 euroa? Vai puhutko nyt brutosta? Jos puhut brutosta, niin se ei todellakaan ole "kohtuullisen hyvin".

5500 euroa brutto on yli 3500 euroa netto. Kun lisäksi on puoliso, joka tienaa vähän enemmän, niin kyllä sillä pystyy Suomessa viettämään ihan mukavaa elämää. Ei mitään ylellistä, mutta kuitenkin rahaa riittää helposti mm. matkusteluun, siivoojaan pari kertaa kuukaudessa ja lastenhoitajaan 1-2 kertaa viikossa.

Terv. 6000 €/kk brutto ansaitseva

Ota vielä tuohon kaksi koiraa vähintään ja pari murmelia niin hyvin menee.

Meillä on kolme lasta ja puoliso jäi kotiin hoitamaan lapsia ja sen lisäksi meillä käy siivooja ja välillä lastenhoitaja. Lastenhoitaja on ollut mukana matkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotitöiden jako 50/50. Aupair tai siivooja kerran viikossa. Ruokakaupasta ruoat kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Lakanat pesulaan. Lapsille minimi harrastukset. Jos mahdollista muutto kerrostaloon. Omat harrastukset tauolle. Pikkukoululainen yksityiselle perhepäivähoitajalle aamu- ja iltapäivähoitoon.,

Omat harratukset tauolle? Fyysinen aktiivisuus vapaa-ajalla vähentää stressihormoonia kehossa ja auttaa jaksamaan arjessa. Eikö olisi kiva jaksaa tehdäkin jotain niiden lasten kanssa työajan jälkeen?

Kuntoilu ei ole harrastus vaan samalla tavalla välttämätöntä kuin syöminen ja peseytyminen. Kuntoiluun löytyy kyllä aikaa kun valitsee sopivat lajit esim lenkk

Eihän kuntoilun tai lasten kanssa peuhaamisen tarvitse sulkea toisiaan pois. Kerran viikossa joku oma kuntosalikeikka (vaikka viikonloppuna), parina päivänä leikkipuiston sijaan lapset pyöräilemään oman lenkin rinnalle tai pienemmät rattaisiin. Toki siis onhan se lasten kanssa ulkoilu parempi kuin ei mitään liikuntaa, ja kyllähän se tavallista on ettei kuntoilulle jää aikaa taikka energiaa lapsiperhearjessa ja kunto pääsee rupsahtamaan. 

Rahaa kun roskaa. Progressiivinen verotus pitää kyllä siitä huolen, että ei noilla tuloilla rikastumaan pääse varsinkin kun lapsia. Ap ei maininnut, missä asuu mutta jos pk-seudulla, ei noilla paljon juhlita kun asumiseen ja elämiseen menee täällä enemmän kuin maakunnassa. 

 

Meillä aika samat tulot miehen kanssa ja asumiseen menee jo puolet nettotuloista. Tosin kyllä noilla tuloilla siivojan palkkaa ja satunnaista lastenhoitoapua. 

They Want Julian Assange to Die in Prison for Embarrassing the CIA

https://youtu.be/Y6-Nal8GmPk?si=oLOkgJRjVFsLmGLx 

Vierailija kirjoitti:

Rahaa kun roskaa. Progressiivinen verotus pitää kyllä siitä huolen, että ei noilla tuloilla rikastumaan pääse varsinkin kun lapsia. Ap ei maininnut, missä asuu mutta jos pk-seudulla, ei noilla paljon juhlita kun asumiseen ja elämiseen menee täällä enemmän kuin maakunnassa. 

 

Meillä aika samat tulot miehen kanssa ja asumiseen menee jo puolet nettotuloista. Tosin kyllä noilla tuloilla siivojan palkkaa ja satunnaista lastenhoitoapua. 

Aina sama ulina. Suurin osa lapsiperheistä elää pk-seudulla paljon vähemmällä. Tämä hyväosaisten uhriutuminen on kyllä koomista. Ei kelpaa, että rahat riittää hyvin ja voi ostaa palveluja arjen avuksi. Kun pitäisi olla miljonääri, yhyy yhyy.

Jos ei asu kovin väljästi (mikä on pääkaupunkiseudulla tavallista nuorelle perheelle), se siivooja enemmän stressaa kuin auttaa, koska sitä siivoojaa varten pitää laittaa tavarat paikalleen.

Ankeimpia lapsuusmuistojani oli, kun hiki hatussa iltamyöhään siivottiin siivoojaa varten äidin säksättäessä taustalla.

Meille ei ole siivoojaa tullut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä aika saman kuuloinen tilanne ja saman ikäiset lapset kuin ap:lla. Tukiverkkoa onneksi on vähän ympärillä mikä helpottaa.

Meillä käy siivooja kerran kuussa, mikä helpottaa tosi paljon kotitöitä. Tilataan ruoat kotiinkuljetuksella ovelle joka viikko, ei tarvi käydä kaupassa siis kuin poikkeustapauksissa. Kumpikin harrastaa omia harrastuksia useamman kerran viikossa, mitkä henkireikä. Arjessa siis yleensä aina vain toinen on lasten kanssa, ei juuri koskaan olla perheenä - vaan toinen saa siis aina omaa aikaa kun toinen on lasten kanssa. 

Ollaan myös laskettu rimaa. Ei oo maailmanloppu, jos lelut on levällään pitkin ja poikin ja tiskit pöydällä päivän verran. Kunhan kaikilla on puhtaita vaatteita ja arki rullaa. Ehtii sitä sit järjestellä parin vuoden päästä.

Parisuhdeaikaa olisi iltaisin, mutta ollaan niin väsyneitä, ettei jakseta edes yleensä jutella. 

Omituista että vanhemmat priorisoivat omat erilliset harrastuksensa parisuhteensa edelle -> "eivät jaksa edes jutella keskenään." Tää pariskunta on eron partaalla!

Kyse on ainoastaan asenteesta. Meillä oli aika lailla sama tilanne, mutta homma hoitui siinä sivussa huomaamatta. Toki kaikkiin työpaikan kissanristiäisiin (pikkujoulut, kesäjuhlat jne) ei olla osallistuttu. Itse tienaan n. 8000 €/kk, mutta työ on vain työtä, eikä sen enempää. Työkavereiden kanssa ei myöskään tarvitse olla kavereita, ammatillinen suhde riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on  etätöissä  sitä  pasu  aikaa  voi  viettää  keskellä  päivää.  Montakin  kertaa..  8 tuntia  et  istu  koneella. Moni  käy  lenkillä, kaupassa, syömässä  ja  muissa  menossa!    Jos  atu  ei  osaa priorisoida  hommiaan  niin  on  pallo  hukassa. Yölläkin  voi  lempiä   :)    

Hauska käsitys asiantuntijan työstä. Ei siinä 8 tuntia tietokoneessa kiinni istutakaan, kun puhelut vie myös työaikaa. Asiantuntijat tekevät kirjallisen työn lisäksi ohjausta ja konsultointia joka päivä. Muistan kun kerran viikkasin pyykkiä ja puhuin puhelua. Äitini oli meillä käymässä ja tuli viereen sanomaan, että jos ei sinulla ole mitään tärkeämpää, niin voitko käyttää häntä kaupassa autolla.

Miksi otit äitisi teille työaikana? Otatko sukulaisiasi toimistollekin?

Katsos kun hänellä ei varmaan ole työaikaa, niin äiti ei voisi tulla heille milloinkaan, jos kaikki semmoiset ajat, jolloin voi tulla työpuhelu, suljettaisiin pois. 

Osa tuntuu ajattelevan, että jos ei ole työaikaa, sitä kumminkin pitäisi nököttää suljetussa huoneessa tuolilla tietokoneen äärellä vähintään 9-17 ollakseen kunnon ihminen. Entisessä työpaikassani esimieheni ajatteli näin myös. 

Semmoinen ajattelu juuri tekee työn ja muun elämän yhdistämisestä mahdotonta. Jos työaikoja ei ole, täytyy hyväksyä, että töitä pitää välillä tai jopa useinkin tehdä iltaisin, viikonloppuisin, jopa öisin jos tarve vaatii. Siitä vastapainoksi on pakko ottaa itselleen oikeudet hoitaa tarvittavat asiat ns kesken työpäivän, jos tarve vaatii. Ja nukkua pitkään silloin, kun voi. Muuten uupuu eikä jaksa tehdä kymmenien vuosien työuraa.

Jos ei ole työaikaa pitää itse järjestellä aikaraaminsa.Kyllä oli tosi ikävää lasten ollessa pieniä,oltiimpa lomalla tai melkein missä hyvänsä,niin miehen luuri aina äänessä.Erosin,inhoon edelleenkin kuunnella toisten puheluja juökisilla paikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Katsos kun hänellä ei varmaan ole työaikaa, niin äiti ei voisi tulla heille milloinkaan, jos kaikki semmoiset ajat, jolloin voi tulla työpuhelu, suljettaisiin pois. 

Ihan varmana on työaika. Ei missään työssä tartte olla aina töissä.

Enpä tiennytkään että Hyacinth Buckétin sisko Violet viettää aikaa Vauva-palstalla! mitäs ponille kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena mainitsen niille, jotka vertaili hoitoalan työtä ja asiantuntijatyötä toisiinsa, että kyllä se hoitajan puhelinkin melko usein soi vapaapäivän aamuna klo 6, ja kysytään että tulisitkos sittenkin töihin kun aamuvuorosta puuttuu tekijöitä. Toki voi kieltäytyä, mutta sitten jää takaraivoon koko päiväksi kummittelemaan, että saikohan ne jonkun siihen vuoroon vai tekeekö työkaverit taas alimiehityksellä työt, juosten ja ilman taukoja.

Ap:n tilanteeseen sanoisin, että teillä on rahaa - käyttäkää sitä. Itseenne, lapsiin, arjen helpottamiseen. Ja huomaa, mitkä asiat arjessanne on hyvin, arvosta niitä. 

No siis tämä. Itse olen myös asiantuntijatöissä olevana tyytyväinen, että töiden ulkopuolella mieleen tulevat työjutut on just jotain itseä kiinnostavia kehitys- ja tutkimusprojekti-ideoita eikä muistoja jostain edellisessä työvuorossa käsiin kuolleesta potilaasta, päällekarkauksesta tai väkivaltaa kohdanneista alkoholistiperheen lapsista. Mutta kukin toki arvottaa asioita omalla tavallaan.

Toisaalta hoitoalan raskautta valittaville usein sanotaan, että oma valinta, vaihda alaa, jos et jaksa. Eikös tuo sama päde erikoisasiantuntijoihin? Jos et osaa vetää rajoja työajan suhteen etkä saa ajatuksiasi irti töistä, niin ehkä et vain sovi alalle.