Näkökentässä ei puutteita, mutten ymmärrä näkemääni?

Käypä mittauttamassa ferritiini ja hb. Alhaisella rauta-arvoilla minulla oli myös samankaltaisia näköhäiriöitä ja poistuivat rauta infuusion jälkeen rautatason noustua. Nimen omaan tuota, että katseen siirtäminen kohteesta toiseen oli vaikeaa ja ruudulla työskentely oli ikävää. Nyt pystyn tekemään taas töitä näytön ääressä ilman ongelmia, kunhan muistan aloittaa raudan tankkaamisen aina viimeistään näköhäiriöiden palaillessa. Ja siis sen ferritiiniarvon pitää olla vähintään 50 mieluummin 100

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä miten selittyy ap:n pupillien kokoero vai onko sekin mielenterveyden ongelma?

Noin 10 % ihmisistä on lievästi erikokoiset pupillit eri mustuaiset. Lievänä ja pitkäaikaisena se ei yleensä ole merkki mistään hoitoa vaativasta tilasta vaan ihan vain ihmisen ominaisuus. 

On voinut aiheutua myös siitä, jos olet joskus saanut iskun päähäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos valtavan paljon vastauksista!!

Muita oireita on paljonkin ja tuntuu että niiden kertominen johtaa joka kerta väärille urille... Tällä hetkellä ihanteellinen verenpaine, mutta leposyke koholla (normaalisti 55-60 yöllä, nyt 70-80 yöllä), syke pomppaa 120-130 välille esim. suihkussa seisoskelusta. Vuosi sitten EKG:ssä raja-arvoinen QT-aika, joka kuitenkin myöhemmin kontrollissa normaali. 

Nivelkipuja, lihaskipuja, tavarat putoilee käsistä. Välillä ilmestyy outoja mustelmia, mutten keksi mihin olisin voinut niitä kohtia tölviä, kun olen liikkunut vain väliä sänky-sohva-vessa-keittiö (yksiössä). Välillä on ollut sellaisia harvinaisia päiviä, että käsiin palaa tunto. Tuntuu kuin hermosto ikäänkuin heräisi hetkellisesti. Liikkeet ovat vaivattomia. Lihaksissa myös tunnottomuutta, esim. salilla käydessä saan liikkeen tehtyä, mutta en tunne sitä kunnolla... vaikea selittää. 

Hengitysvaikeuksia, sellaisia,

Moni oireesi sopii dissosiaatiohäiriöön. Varaisin ajan traumaan ja dissosiaatiohäiriöön erikoistuneelle psykoterapeutille, jolla on taustalla mielellään psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa sanoa että onko ap:lla oikeasti jotain vai meneekö tuo normaalin vaihtelun piikkiin. Minulla on ADHD diagnoosi ja kuten useat muutkin täällä, välillä näen mutta en näe. Pelkään ajamista juuri tuon takia, aivoni eivät jotenkin aina rekisteröi näkemäänsä vaikka fyysisesti näen ne asiat. Tästä on tullut sanomista niin pitkään kun muistan, en saata huomata vaikka jotain naaman edessä olevaa post it lappua, eteisessä ollutta postia jne. Näen monet asiat vasta jos käyn niitä tietoisesti läpi ja käytänkin tuota tapaa välillä jos jokin asia on hukassa. Minulla on ollut myös näköhäiriöitä, silmiini tulee välillä sellaista mustaa aaltoilua jos olen päivänvalossa pitkään. Silmät on kuvattu mutta päätä ei.

 

Mielenkiintoista. Onko nuo näköoireet olleet ennen lääkitystä vai tulleet sen sivuoireena?

En ole millään lääkityksellä, sivuoireet oli niin rajut etten voi syödä niitä ja lisäksi tuli oireita mitä ei pitäisi edes tulla. En nykyään enää edes oikein usko että lääkitys tähän vaivaan on fiksua kuin todella pienelle osalle ihmisiä. Tuo näköhäiriö tuli pari vuotta lääkkeiden kokeilun jälkeen, eli ei liity siihenkään. -aikaisempi

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa näkee, että miten ns. luulosairas vedättää koko koneistoa. Lähinnä siinä mielessä, että oireet voivat olla hyvin haastavia ja asiaa tuntematon helposti lähtee mukaan tähän " ei ole tutkittu tarpeeksi"' -mantraansa. Yleinen asenneilmapiiri on, että Suomessa ei saa tutkimuksia ja kaikenmaailman tutkimuksia ap: lle koetetaan tarjota. Totuus on, että on tutkittu kaikki. Aivot kuvattu ja silmät tutkittu, koko muu kroppa tutkittu. Ap myös kokee oireita, joita jokainen alkaa kokea jos analysoi kroppansa tilaa joka sekunti. Oireisto kestänyt 10 vuotta ja ap on alle 30- vuotias. Tämmöstä tapauksia on terveydenhuollossa paljon. He kokevat, että "mitään ei saa"; vaikka todellisuudessa ei ole löytynyt mitään sairautta joita voitaisiin hoitaa. Oireiden kanssa täytyy oppia elämään. Aina jollakin miljoonasta on joku harvinainen sairaus, jota on maailmassa ehkä viidellä, ja " ei ole vain vielä löydetty"- ajatuksella menee koko elämä tuossa hukka

Totuus on, että emme tiedä, onko tutkittu riittävästi.

Toinen totuus on, että jos on tutkittu riittävästi, niin se pitää selittää potilaalle. Se vaatii usein aikaa useamman vastaanottokäynnin verran ja sitä, että lääkäri perehtyy asiaan syvemmällä tasolla kuin 20 min vastaanotolla on mahdollista. Lisäksi pitkäaikainen hoitosuhde samaan lääkäriin auttaisi asiassa paljon.

Lisäksi jos tulee uudenlaisia oireita tai oireet selvästi muuttuvat, sitä ei voi kuitata sillä, että oireita on ollut 10v.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa näkee, että miten ns. luulosairas vedättää koko koneistoa. Lähinnä siinä mielessä, että oireet voivat olla hyvin haastavia ja asiaa tuntematon helposti lähtee mukaan tähän " ei ole tutkittu tarpeeksi"' -mantraansa. Yleinen asenneilmapiiri on, että Suomessa ei saa tutkimuksia ja kaikenmaailman tutkimuksia ap: lle koetetaan tarjota. Totuus on, että on tutkittu kaikki. Aivot kuvattu ja silmät tutkittu, koko muu kroppa tutkittu. Ap myös kokee oireita, joita jokainen alkaa kokea jos analysoi kroppansa tilaa joka sekunti. Oireisto kestänyt 10 vuotta ja ap on alle 30- vuotias. Tämmöstä tapauksia on terveydenhuollossa paljon. He kokevat, että "mitään ei saa"; vaikka todellisuudessa ei ole löytynyt mitään sairautta joita voitaisiin hoitaa. Oireiden kanssa täytyy oppia elämään. Aina jollakin miljoonasta on joku harvinainen sairaus, jota on maailmassa ehkä viidellä, ja " ei ole vain vielä löydetty"- ajatuksella menee koko elämä tuossa hukka

Ei oo tutkittu esim.B12-vitamiinin puutosta.Tennispelaaja Venus Williamsilla meni 7 vuotta saada dg Sjögrenin syndroomasta, vaikka on rahaa mennä yksityisille lääkäreille, koska lääkärit ei tunnistaneet sairautta.Nuorten miesten selkärankareuma on myös yksi sairaus, mitä ei tunnisteta.Psykosomaattinen=lääkärin osaaminen  ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt hyvät ihmiset ruokkiko tuon ap: n harhoja. Maallikkona voi olla vaikea asiaa ymmärtää, mutta aiheutatte vain lisää kärsimystä ap: lle. Jos tarvetta olisi, niin häntä olisi kyllä tutkittu. Mitään tutkittavaa vaan ei enää ole. Ja ap vaikenee psyk.puolestaan. Googlettakaa " toiminnallisten häiriöiden piliklinikka" niin ymmärrätte ehkä jotain asiasta. Tämmöisiä ihmisiä on melko paljon, mutta maallikkoja kyllä onnistuvat manipuloimaan.

Myös useat terveydenhuollon (ml. psykiatrian) ammattilaiset ovat olleet täällä sitä mieltä, että kyseessä voi olla elimellinenkin sairaus, samoin ap:n oma lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Laseissa ongelma oli, että eivät pysyneet kunnolla, vaikka oli tietenkin optikon kanssa sovitettu, joten en tottunut niihin kun jouduin koko ajan korjailemaan."

Tästä ja kaikesta muusta, mitä ap on kirjoittanut tulee olo, että hän ei edes halua löytää ratkaisuja, vaan ongelmia. Ihan jokaisessa asiassa on jokin ongelma. Mitkään lääkkeet eivät sovi, mitkään piilolinssit tai lasit eivät sovi, väärin diagnosoitu, väärin hoidettu, vääriä lähetteitä saatu. Kaikki neuvotkin ovat vääriä, ellei niissä ehdoteta uusia mahdollisia sairauksia.

Siis en minä näitä oireita itse keksi, vaan optikko totesi piilarit sopimattomiksi. En enää muista mitä oireita niistä aiheutui, mutta ne vaihdettiin optikon suosituksesta. Lasien kanssa tosiaan olisin niihin ehkä voinutkin tottua, mutta tuolloin mahdollisuus oli myös ho

10%:lla Ms-tautia sairastavista ei ole leesioita MRI-kuvassa. Jos sairastat MS-tautia, niin siitä tulee jossain vaiheessa joka tapauksessa täysin ilmeinen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eri kokoiset pupillit. Oikea on hieman suurempi kuin vasen. Näin on ollut aina, sillä ei ole ollut kohdallani vaikutusta mihinkään. Pupillien koko eroon ei siis kannata takertua. 

Valittevasti APn oireet vaikuttavat olevan psyykkisiä, se ei tietystikään tarkoita, ettei niitä ole. Ap kykenee kirjoittamaan erittäin hyvää ja ymmärrettävää tekstiä, joten aivojen toiminnassa ei kovinkaan todennäköisesti ole vikaa. MS-tauti olisi hyvin todennäköisesti edennyt 10 vuodessa huomattavasti ja se olisi näkynyt aivokuvissa.

Vasta pari viikkoa sitten tapasin nuoren naisen, jonka MS-tauti oli ensin diagnosoitu skitsofreniaksi. MS-tauti ei ole mikään helppo diagnosoitava.

Monella se on diagnosoitu ensin masennukseksi ja oireita on neuvottu hoitamaan lenkkeilemällä ja venyttelemällä. Siinä menee helpostikin 10

10%:lla Ms-tautia sairastavista ei näy leesioita pään Mri:ssä. Osalla ne on selässä.

Silmälääkäri kykenee kyllä nopeasti arvioimaan johtuuko ongelmasi silmistä. Epäilen että ei. Minulla on myös silmäleikkausten jäljiltä mm. Täysin eri näkö silmissä ja toinen pupilli eri kokoinen ja muitakin ongelmia on mutta ei niistä tule oireita sen suhteen etteikö ymmärtäisi näkemäänsä. Se taas on eroa asia jos vaikka teksti on liian pientä että pysty erottelemaan kirjaimia.

Neurologi on varmaan oikeampi suunta.

Niin ja kannattaa olla mainitsematta masennusta koska se on oiva keino lääkärille lopettaa tutkimus nopeasti ja kuitata koko homma psykosomaattisena oireina. Ehkä se voi näinkin olla mutta toisaalta on parempi jos sitä ennen on mahdollisimman monta muuta tautia suljettu pois ja testattu.

Tuli tuossa mieleen joskus oli juttu miten lääkäri oli poistanut 10cm pitkän elävän loismadon potilaan aivoista. Ennen tätä diagnoosia henkilö kärsi vuosia kaikenlaisista epämääräisistä oireista.

Jos tapahtumaketjun alussa on matka Aasiaan niin tämäkin voi olla jopa mahdollista. Eli siis esim loinen tai bakteer tjsp.

https://edition.cnn.com/2023/08/29/australia/australia-parasitic-worm-b…

Kognitiivisilta oireilta nuo minusta aloituksen perusteella kuulostavat, kun näkökyvyssä ei ole todettu ongelmia. Niitä esiintyy mm. masennuksessa. 

En ole lukenut koko ketjua, mutta migreeni ei ole sairaus joka paranee. Jos ap on kärsinyt 10 vuotta migreeneistä näköhäiriöillä ja sen jälkeen äkillinen sokeutuminen, aivoista jonkinlainen löydös ja siihen migreenit loppuneet niin en keksi tähän mitään muuta selitystä, kuin että siellä on ollut aivoveritulppa, joka on puhjennut. 

Tämä taas selittää loput ap:n oireista, eli lievää aivovammaa jäänyt. Ap mainitsee että suomessa kuvat otettu vasta monta vuotta tapahtuman jälkeen. Silloin niitä jälkiä saa jo ihan hakemalla hakea, jos vaurio on lievää. Ei välttämättä ole havaittavissa enää vaikka kuinka kuvaisi. 

Näihin ei tosiaan mitkään masennuslääkkeet auta, mutta neurologinen kuntoutus saattaa tuoda apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hypokondria eli psyykeperäistä on. Täysin varma sen perusteella mitä olen lukenut ap: n jutut tästä ketjusta. Ja ammattini on lääkäri, joten uskallan nyt siinä mielessäkin vastata.

Täysin varma näkemättä edes potilasta tai potilastietoja? Ei pidä olla ylimielinen, ensimmäinen aavistus ei aina osu oikeaan.

Tässähän ap on selvittänyt oirehistoriaansa seikkaperäisemmin kuin potilastiedoistakaan ehtii yhden ajanvarauksen aikana lukea. Kyllähän tuon nyt näki jo ensimmäisistä viesteistä mistä on kyse, ja johtopäätös on vain vahvistunut jokaisen ap:n viestin myötä kokonaiskuvan täydentyessä.

Ap kummasti jättää kertomatta psyykkisen puolen oireistaan ja hoidoistaan ja kuittaa ne vain ylimalkaisilla toteamuksilla, vaikka kaikki muut oireet, tutkimukset ja tutkimustulokset kuvailee hyvinkin ta

Kyseessä on vahvistusharha, siis sinulla. Ensimmäisiä viestejä lukiessasi sait jonkin ajatuksen ja sen jälkeen kaikki lukemasi on vain vahvistanut tuota oletusta. Oletuksen kanssa ristiriidassa olevat asiat olet sivuuttanut.

Ap varmaan tarkoituksella ei avaa psyykkisen puolen hoidostaan kun itse ainakin ymmärsin että hän haluaa selvitellä somaattista puolta, kun psykiatria ei ole vuosien aikana tuonut mitään apua.

Lähipiiristäni löytyy Aasian matkaaja, joka sai sieltä jonkinlaisen suolistoloisen. Kärsi muutaman vuoden erikoisista ja vaihtelevista oireista. Ei kuulemma koskaan palannut normaaliksi, mutta ihmeempää haittaakaan ei tietääkseni jäänyt.

Itse veikkaan että aplla on useampi lievempi juttu nyt päällekäin. Eli astma ei ole tasapainossa, voi olla että sitä hiivaa on suussa, sekin vaikeuttaa hengitystä. Voi olla ettei sitä hiivaa ole saatu itsehoidolla kunnolla pois (vai onko ap käynyt gynellä? en muista mainitsiko), niin se myös aiheuttaa aivosumua sun muuta, ei todellakaan tarvitse mennä verenkiertoon jotta oireita tulee enemmänkin.

Jatkuvasti koholla olevat trombosyytit ja leukosyytit pitäisi kyllä tutkia. Voisivatko liittyä hiivaan? Se ei kaikilta lähde ensimmäisellä tai toisellakaan hoidolla.

Masennus + lievemmätkin päällekkäiset somaattiset sairaudet ovat hyvin vaikea yhdistelmä niin niistä kärsivälle kuin myös terveysalan ihmisille diagnosoida. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ap:llä on näkökentässä häiriöitä, voisi ajatella, että silmät pitää ensin tutkia kunnolla, eikä alkaa tehdä huuhaadiagnooseja milloin minkäkin elimen häiriöllä. Tai mielenterveyhäiriöillä.

Ap:ta on tutkittu 10 vuoden aikana runsaasti, mutta mitään fyysistä syytä oireille ei ole löytynyt. Hän on käynyt silmälääkärillä sekä silmäleikkauksessa. Silmiä on siis tutkittu, niissä ei ole muuta vikaa kuin lievä likinäköisyys ja hajataittoisuus. Aivot on mri-kuvattu kahdesti, aivokuvista ei ole löytynyt selittävää tekijää. Verikokeita on otettu useasti ja laajasti. Fyysisiä syitä on siis poissuljettu runsaasti, jolloin jäljelle ei oikein jää muuta vaihtoehtoa kuin se, että AP:een oireiden alkuperä on psyykkinen.

Yksi noista aivokuvauksista tehtiin ulkomailla eikä ap:lla ja häntä Suomessa hoitaneilla lääkäreillä ole niiden tuloksia käytössään. Toisin sanoen ei voida sanoa, ettei niissä olisi näkynyt mitään, etenkin, kun sikäläiset lääkärit näkivät niissä jotakin poikkeavaa.

Nuo "laajat" verikokeet ovat olleet sama perusverenkuva moneen kertaan. Eli ei minusta ole tutkittu laajasti, vaan tankattu samaa peruskauraa uudelleen ja uudelleen, kun ei kellään ole ollut aikaa tutkia tarkemmin.

Jos kerran psykiatrian puolellakin todettiin hänelle, että jotakin elimellistä vikaa on, ja että se olisi hyvä tutkia, niin miksi ehdotat mielenterveysongelmia kaiken syyksi?

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa näkee, että miten ns. luulosairas vedättää koko koneistoa. Lähinnä siinä mielessä, että oireet voivat olla hyvin haastavia ja asiaa tuntematon helposti lähtee mukaan tähän " ei ole tutkittu tarpeeksi"' -mantraansa. Yleinen asenneilmapiiri on, että Suomessa ei saa tutkimuksia ja kaikenmaailman tutkimuksia ap: lle koetetaan tarjota. Totuus on, että on tutkittu kaikki. Aivot kuvattu ja silmät tutkittu, koko muu kroppa tutkittu. Ap myös kokee oireita, joita jokainen alkaa kokea jos analysoi kroppansa tilaa joka sekunti. Oireisto kestänyt 10 vuotta ja ap on alle 30- vuotias. Tämmöstä tapauksia on terveydenhuollossa paljon. He kokevat, että "mitään ei saa"; vaikka todellisuudessa ei ole löytynyt mitään sairautta joita voitaisiin hoitaa. Oireiden kanssa täytyy oppia elämään. Aina jollakin miljoonasta on joku harvinainen sairaus, jota on maailmassa ehkä viidellä, ja " ei ole vain vielä löydetty"- ajatuksella menee koko elämä tuossa hukka

Meneehän se elämä hukkaan noidenkin oireiden kanssa.

Aika moni luulosairaaksi leimattu on lopulta saanut diagnoosin ja hoidon, joka toimii. Jos kyse olisi luulosairaudesta, niin hoitohan ei toimisi.

Toivon, että lakkaat jankuttamasta, että ap olisi muka tutkittu kattavasti. Hänen täällä kertomansa mukaan ei ole tutkittu kuin satunnaisia asioita sieltä täältä ilman kokonaiskuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti kuulee ja saa lukea ihmisistä joita on alettu pitää luulosairaina kun ei ole keksitty oikeaa vikaa. Kunnes syy sitten löytyykin. Ja olenhan itsekin kokenut sen ajan kun keliakiaa ja muita gluteenivaivoja ei ollut olemassakaan. Oli psyykkisiä vatsaoireita. Näitä esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla.

Eräällä lähipiirini henkilöllä oli todettu yksi krooninen sairaus, ja siihen oli lääkitys. Hänelle tuli sitten muunlaisia, vakavia ja yltyviä oireita, mutta lääkäri oli päättänyt, ettei samalla ihmisellä voi olla kahta eri sairautta. Lääkäri nosti tuon ensimmäisen sairauden lääkitystä aina vain lisää ja lisää, lopulta potilas oli kuoleman kielissä, mutta vieläkään oireisto ei helpottanut. Sitten perheenjäsen vei hänet toiselle lääkärille, löydettiin keliakia ja hän toipui. Tuon ensimmäisen sairauden lääkitys pienennettiin kymmenesosaan aiemmasta.

Toisin sanoen hän oli syönyt kymmenkertaista annosta yhden sairauden lääkkeeseen! Ja kaikki vain siksi, että lääkäri kieltäytyi jyrkästi edes ajattelemasta sellaista vaihtoehtoa, että potilaalla olisi toinenkin krooninen sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt hyvät ihmiset ruokkiko tuon ap: n harhoja. Maallikkona voi olla vaikea asiaa ymmärtää, mutta aiheutatte vain lisää kärsimystä ap: lle. Jos tarvetta olisi, niin häntä olisi kyllä tutkittu. 

Tuohan ei pidä paikkaansa. Minutkin on potkaistu ulos mm. neurologian poliklinikalta siksi, että useampi peräkkäinen lääkekokeilu aiheutti sydänvaivoja. Lääkäri totesi, että ei enää uusia lääkekokeiluja ennenkuin sydän on tutkittu. Kun sitten yksi sydäntutkimus oli tehty ja otin yhteyttä neurologian poliin, sain kuulla, etten enää ole heidän asiakkaansa. Kehottivat etenemään oman terveysaseman kautta. Oma terveysasema puolestaan sanoi, etteivät he voi tehdä lähetettä neurologian polille, koska heidän järjestelmässään näkyy, että olisin edelleen neurologian polin asiakas.

Nyt, puolitoista vuotta tuon ulos potkaisun jälkeen, olen pääsemässä takaisin neurologin juttusille julkisella puolella. Eli minut on jo jätetty oman onneni nojaan ja on vaatinut suurta työtä minulta päästä takaisin hoidon syrjään. Saa nähdä, kuinka pian ne tällä kertaa heittävät minut ulos ja millä tekosyyllä.

Minulla on siis krooninen migreeni, joka tekee minusta käytännössä työkyvyttömän. Olen sen verran nuori, että todellakin kannattaisi hoitaa minut nyt kerralla kuntoon sen sijaan, että pompotellaan eri tahojen välillä tekemättä juuri mitään toipumiseni eteen.

Minullekin jää tästä ketjusta sellainen kuva, ettei kukaan oikein ole ottanut apn hoidosta vastuuta. Samat testit moneen kertaan, ei ihme ettei niistä löydy mitään. 

Ensinnäkin astma pitäisi saada erikoissairaanhoidon puolelle. Siellä voi olla paljon muutakin vikaa, jotka eivät tule esiin peffeistä tai spirometriasta. Mielestäni tuo kipu hegästyessä kuulostaa hiivatulehdukselta, mutta ei keuhkoissa kuten ap epäilee, vaan kurkussa. Tämä on juuri se muoto, mille inhaloitavat astmalääkkeet altistavat. Voi kuitenkin olla sydänperäistä sillä monella nuo rinnan alueen kivut menevät sekaisin. Sydänoireiden kannalta pitäisi ehdottomasti selvittää muutakin kuin EKG, eli ainakin ultrata.

Täällä moni on sitä mieltä ettei apta pitäisi tutkia enää. Itse olen täysin eri mieltä, enkä usko että tässä ketjussa tämän suuntaisi kommentteja esittänyt "lääkäri" esim. on oikeasti lääkäri. Nimittäin vaikka olisi mikä mt-diagnoosi, niin ap:n kuvaamat oireet on tutkittava. Se, ettei perustestissä löytynyt mitään, ei tarkoita, ettei ole ongelmaa, vaan että mitään ei ole vielä löydetty. Silloin ei toisteta samoja testejä, vaan tutkitaan seuraavaa vaihtoehtoa. 

Ylempänä joku kirjoitti ettei migreeni parane. Se saattaa kuitenkin kroonistua, kuten on epäilty. Jos lääkitys ei ole auttanut, niin tämä yksinään pitäisi olla jo tarpeeksi lähetteeseen erikoissairaanhoitoon. 

-sh