Näkökentässä ei puutteita, mutten ymmärrä näkemääni?

Vierailija kirjoitti:

"Laseissa ongelma oli, että eivät pysyneet kunnolla, vaikka oli tietenkin optikon kanssa sovitettu, joten en tottunut niihin kun jouduin koko ajan korjailemaan."

Tästä ja kaikesta muusta, mitä ap on kirjoittanut tulee olo, että hän ei edes halua löytää ratkaisuja, vaan ongelmia. Ihan jokaisessa asiassa on jokin ongelma. Mitkään lääkkeet eivät sovi, mitkään piilolinssit tai lasit eivät sovi, väärin diagnosoitu, väärin hoidettu, vääriä lähetteitä saatu. Kaikki neuvotkin ovat vääriä, ellei niissä ehdoteta uusia mahdollisia sairauksia.

Siksihän hän on täällä, ettei vielä ole löydetty toimivaa hoitoa. Eivät lääkäritkään mitään yli-ihmisiä ole, eivät he tiedä eivätkä havaitse kaikkea. Aika usein diagnoosi on hyvän arvauksen tulos.

Liian alhainen verensokeri. Mahdollinen diabetes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Laseissa ongelma oli, että eivät pysyneet kunnolla, vaikka oli tietenkin optikon kanssa sovitettu, joten en tottunut niihin kun jouduin koko ajan korjailemaan."

Tästä ja kaikesta muusta, mitä ap on kirjoittanut tulee olo, että hän ei edes halua löytää ratkaisuja, vaan ongelmia. Ihan jokaisessa asiassa on jokin ongelma. Mitkään lääkkeet eivät sovi, mitkään piilolinssit tai lasit eivät sovi, väärin diagnosoitu, väärin hoidettu, vääriä lähetteitä saatu. Kaikki neuvotkin ovat vääriä, ellei niissä ehdoteta uusia mahdollisia sairauksia.

Siis en minä näitä oireita itse keksi, vaan optikko totesi piilarit sopimattomiksi. En enää muista mitä oireita niistä aiheutui, mutta ne vaihdettiin optikon suosituksesta. Lasien kanssa tosiaan olisin niihin ehkä voinutkin tottua, mutta tuolloin mahdollisuus oli myös hoitaa ongelma kokonaan pois leikkauksella, joten näi

ADHD ei aiheuta kipua hengästyessä eikä hengitysvaikeuksia, joten sitä sinun ei kannata nyt miettiä. Jokin muu(kin) vika sinun kehossasi on, ja tässä ketjussa on tosiaan tullut jo monta hyvää ajatusta, joista lähteä lääkärin kanssa liikkeelle. Esim. MS-tauti kuulosti aika todennäköiseltä omaan korvaani.

Toivottavasti vika löytyy ja saadaan hoidettua sinut kuntoon!

Vierailija kirjoitti:

"Mielestännekö lääkäri, joka on määrännyt aivojen kuvantamistutkimuksen, on siis arvioinut tilanteen väärin ja lääkärin olisi pitänyt huomata, että oireet ovat vain normaaleja terveen ihmisen aistimuksia?"

Tarkoitin, että AP.tä on tutkittu huomattavan paljon, eikä mitään ole löytynyt. Hän selvästi joko oireilee voimakkaasti tai kertoo oireistaan uskottavasti, jolloin lääkäri katsoo parhaaksi tehdä kuvantamisen. Mitään syytä ei siis löydy. Eikä löydy muissakaan tutkimuksissa. 

AP.lle tilanne ja oireet ovat varmasti todellisia. Mutta kuinka todennäköistä on, että mitään sairautta ei moninaisista oireista huolimatta löydy? Olisiko todennäköisempää, että (fyysistä) sairautta ei ole, ja oireet ovat psyykkisiä.

AP ei siis kuvittele oireitaan, vaan ne ovat. Syy vain ei ole fyysinen, vaan psyykkinen. 

On ihan ihmisestä kiinni, miten hän oireensa ja asiansa selittää, ja kuinka helposti saa tu

Toisaalta monet harvinaiset sairaudet ovat vaikeasti tunnistettavia ja on hyvin tavallista, että diagnoosi tehdään vasta vuosikausien oireilun jälkeen. Ei pelkästään sen perusteella, että ap:lla on ollut oireita 10 vuotta eikä mitään ole löydetty, voi päätellä, ettei mitään elimellistä syytä olisi. Ei vaikka kuinka olisi otettu pään magneettikuva.

Ei tutkimuksiin käytetty aika ole se, mikä ratkaisee, vaan se, mitä tutkitaan ja millä asiantuntemuksella. Ap:n kertoman mukaan lääkäri on vaihtunut usein ja hänelle on lähinnä tehty samat pth-tasoiset perustutkimukset monta kertaa. Ja lisäksi toki tuo pään magneetti, mutta ei sekään kaikkia mahdollisia sairauksia näytä.

Ap:n nykyinen lääkäri, joka tuntee tilanteen paremmin kuin kukaan vauvapalstailija, epäilee oireiden taustalla olevan muutakin kuin psyykkiset syyt, ja se kertoo minusta paljon.

Ja vaikka kalliit tutkimukset ja erikoislääkärin arvio eivät ole mikään itseisarvo, niin ei niiden välttelykään ole vaan niitä pitää tehdä kun niitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Entä miten selittyy ap:n pupillien kokoero vai onko sekin mielenterveyden ongelma?

Sen ei tarvitse johtua mistään eikä merkitä mitään. Kun tarpeeksi tutkitaan, meistä kaikista löytyy synnynnäisiä poikkeamia ja omituisuuksia, joilla ei välttämättä ole mitään vaikutusta mihinkään. Eiköhän tuokin ollut vain tuollainen sattumanvarainen havainto. Selvästikään sitä ei ole nähty asiana, mitä tarvitsisi tutkia sen enempää. Eikä ap ollut sitä koskaan itse mitenkään havainnut. Vasta myöhemmin, alettuaan tuntea kaikenlaisia erilaisia oireita, hän on alkanut yhdistellä asioita toisiinsa.

Veikkaan, että ap:lla on oikeasti diagnosoitukin jo hypokondria ja tähän on liittynyt psykoottisiakin kausia, joiden johdosta on tullut niitä lähetteitä psykiatriselle. Mutta hypokondrikko kun on, ei se hänelle diagnoosiksi riitä. Terapiaa ei ilmeisesti ole aloittanut, vaikka se olisi lääkityksen ohella ainut mikä häntä voisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Entä miten selittyy ap:n pupillien kokoero vai onko sekin mielenterveyden ongelma?

Niinpä. En enää tämän ketjun perusteella ihmettele, että mielenterveysongelmista kärsivät eivät saa asianmukaista hoitoa fyysisiin sairauksiin.

Epäpätevä tämä lääkäri, joka noin ehdottomia diagnooseja tekee tapaamatta potilasta.

Mulla tuollaisia oireita aiheutti kyllä ihan masennus. Siitä kun lopulta pääsin, loppui ne neurologiset oireetkin. 

Ms-tauti. Mutta kyllä olisi 10 vuodessa tullut muitakin oireita.

Vierailija kirjoitti:

Hypokondria eli psyykeperäistä on. Täysin varma sen perusteella mitä olen lukenut ap: n jutut tästä ketjusta. Ja ammattini on lääkäri, joten uskallan nyt siinä mielessäkin vastata.

Täysin varma näkemättä edes potilasta tai potilastietoja? Ei pidä olla ylimielinen, ensimmäinen aavistus ei aina osu oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hypokondria eli psyykeperäistä on. Täysin varma sen perusteella mitä olen lukenut ap: n jutut tästä ketjusta. Ja ammattini on lääkäri, joten uskallan nyt siinä mielessäkin vastata.

Täysin varma näkemättä edes potilasta tai potilastietoja? Ei pidä olla ylimielinen, ensimmäinen aavistus ei aina osu oikeaan.

Tässähän ap on selvittänyt oirehistoriaansa seikkaperäisemmin kuin potilastiedoistakaan ehtii yhden ajanvarauksen aikana lukea. Kyllähän tuon nyt näki jo ensimmäisistä viesteistä mistä on kyse, ja johtopäätös on vain vahvistunut jokaisen ap:n viestin myötä kokonaiskuvan täydentyessä.

Ap kummasti jättää kertomatta psyykkisen puolen oireistaan ja hoidoistaan ja kuittaa ne vain ylimalkaisilla toteamuksilla, vaikka kaikki muut oireet, tutkimukset ja tutkimustulokset kuvailee hyvinkin tarkasti.

Ensimmäisenä tulee mieleen neurologinen häiriö. 

Itse olen muutaman kerran kohdannut sellaisia näköhäiriöitä, joissa näkökentässä keskimäärin näkyy kaikki hyvin, mutta pieniä palasia siirtyy vääriin paikkoihin. Sitä ei edes huomaa ellei yritä tehdä jotain tarkkuutta vaativaa. 

Lukiessa sen huomaa siitä, että osa tekstistä siirtyy väärään paikkaan, saattaa mennä vaikka väärälle riville. Pahimmillaan kirjaimet ovat vaihdelleet paikkoja ja siirtyneet riviltä toiselle mikä on tehnyt lukemisesta hyvin vaikeaa.

Kerran huomasin näköhäiriön siitä, että sanomalehdessä jokaisesta lukemastani sanasta puuttui lopusta pari kirjainta. Mielessäni ehdin syyttää toimittajaa kirjoitustaidon puutteesta ennenkuin huomasin että vika oli minussa. Sitten mentiin lääkäriin ja vietettiin koko päivä erilaisissa tutkimuksissa.

En tiedä mistä nuo näköhäiriöt johtuvat. Minulla on MS-diagnoosi ja tuo oireilu on tutkittu moneen kertaan tarkkaan sekä silmälääkärin että neurologin toimesta. Heidän mukaansa ne eivät johdu MS-taudista eivätkä silmistä. Vain sen pystyvät sanomaan, että oireilu tulee aivoista.

Minulla on eri kokoiset pupillit. Oikea on hieman suurempi kuin vasen. Näin on ollut aina, sillä ei ole ollut kohdallani vaikutusta mihinkään. Pupillien koko eroon ei siis kannata takertua. 

Valittevasti APn oireet vaikuttavat olevan psyykkisiä, se ei tietystikään tarkoita, ettei niitä ole. Ap kykenee kirjoittamaan erittäin hyvää ja ymmärrettävää tekstiä, joten aivojen toiminnassa ei kovinkaan todennäköisesti ole vikaa. MS-tauti olisi hyvin todennäköisesti edennyt 10 vuodessa huomattavasti ja se olisi näkynyt aivokuvissa.

Vierailija kirjoitti:

"Mielestännekö lääkäri, joka on määrännyt aivojen kuvantamistutkimuksen, on siis arvioinut tilanteen väärin ja lääkärin olisi pitänyt huomata, että oireet ovat vain normaaleja terveen ihmisen aistimuksia?"

Tarkoitin, että AP.tä on tutkittu huomattavan paljon, eikä mitään ole löytynyt. Hän selvästi joko oireilee voimakkaasti tai kertoo oireistaan uskottavasti, jolloin lääkäri katsoo parhaaksi tehdä kuvantamisen. Mitään syytä ei siis löydy. Eikä löydy muissakaan tutkimuksissa. 

AP.lle tilanne ja oireet ovat varmasti todellisia. Mutta kuinka todennäköistä on, että mitään sairautta ei moninaisista oireista huolimatta löydy? Olisiko todennäköisempää, että (fyysistä) sairautta ei ole, ja oireet ovat psyykkisiä.

AP ei siis kuvittele oireitaan, vaan ne ovat. Syy vain ei ole fyysinen, vaan psyykkinen. 

On ihan ihmisestä kiinni, miten hän oireensa ja asiansa selittää, ja kuinka helposti saa tu

Kyllä äkillinen sokeutuminen on todella hyvä syy kuvata aivot. 

"Kyllä äkillinen sokeutuminen on todella hyvä syy kuvata aivot." 

Niin, 10 vuotta sitten.  Kuvissa näkyi "jotain" mutta toisaalta, jatkotutkimuksia ei tehty. Eikö niitä olisi tehty, jos jotain olisi ollut? 

Sen jälkeen on aivot kuvattu AP.n kertoman mukaan uudelleen. Sitä tarkoitin. Tuo 10 vuoden takainen äkillinen sokeutuminen on myös todella kummallinen juttu. AP ei kerro siitä oikeastaan mitään. Syy voi olla esim. Tyrmäytipat, tai se voi olla psyykkistä. Ehkä siksi jatkotutkimuksia ei tehty. 

Menkää rokotevastaiset roskiin. Ei edes liity tähän ketjuun mitenkään.

Rokotejankkaaja tehköön oman ketjun.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eri kokoiset pupillit. Oikea on hieman suurempi kuin vasen. Näin on ollut aina, sillä ei ole ollut kohdallani vaikutusta mihinkään. Pupillien koko eroon ei siis kannata takertua. 

Valittevasti APn oireet vaikuttavat olevan psyykkisiä, se ei tietystikään tarkoita, ettei niitä ole. Ap kykenee kirjoittamaan erittäin hyvää ja ymmärrettävää tekstiä, joten aivojen toiminnassa ei kovinkaan todennäköisesti ole vikaa. MS-tauti olisi hyvin todennäköisesti edennyt 10 vuodessa huomattavasti ja se olisi näkynyt aivokuvissa.

Vasta pari viikkoa sitten tapasin nuoren naisen, jonka MS-tauti oli ensin diagnosoitu skitsofreniaksi. MS-tauti ei ole mikään helppo diagnosoitava.

Monella se on diagnosoitu ensin masennukseksi ja oireita on neuvottu hoitamaan lenkkeilemällä ja venyttelemällä. Siinä menee helpostikin 10 vuotta tai kauemminkin jos oireita aletaan laittamaan psykosomaattisiksi.

Omalla kohdalla ensimmäisen MS-epäilyn ja MS-diagnoosin välillä meni 6 vuotta, vaikka lääkäri epäili MS-tautia jo ensimmäisestä oireesta eikä tarvinnut mennä psykiatrisen osaston kautta.

Sen 6 vuoden ajan kävin säännöllisesti neurologin kontrollissa. Ohimeneviä pahenemisia tuli sinä aikana lisää, mutta niin harvakseltaan, että diagnoosikriteerit eivät täyttyneet aikaisemmin.

En lukenut aivan koko ketjua, mutta millaisella terapialla lapsuusiän vaikeita traumoja hoidettiin ja hoidetaan? Jos 10-vuotias on vaikeasti masentunut, niin taustalla on todennäköisesti sen verran vaikeita traumoja, että ne ovat vaikuttaneet mm. pysyvästi aivojen hermotuksiin. Sen vuoksi vaikeasti traumatisoituneen (ja erityisesti lapsena vaikeasti traumatisoituneen) ihmisen hermosto ja aivot voivat toimia hyvinkin eri tavalla kuin ns. terveen lapsuuden viettäneen ihmisen aivot ja hermosto. 

Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö taustalla voisi olla myös fyysistä sairautta. Siksi neurologi olisi oikea osoite, jotta sellaiset voidaan sulkea pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on eri kokoiset pupillit. Oikea on hieman suurempi kuin vasen. Näin on ollut aina, sillä ei ole ollut kohdallani vaikutusta mihinkään. Pupillien koko eroon ei siis kannata takertua. 

Valittevasti APn oireet vaikuttavat olevan psyykkisiä, se ei tietystikään tarkoita, ettei niitä ole. Ap kykenee kirjoittamaan erittäin hyvää ja ymmärrettävää tekstiä, joten aivojen toiminnassa ei kovinkaan todennäköisesti ole vikaa. MS-tauti olisi hyvin todennäköisesti edennyt 10 vuodessa huomattavasti ja se olisi näkynyt aivokuvissa.

Vasta pari viikkoa sitten tapasin nuoren naisen, jonka MS-tauti oli ensin diagnosoitu skitsofreniaksi. MS-tauti ei ole mikään helppo diagnosoitava.

Monella se on diagnosoitu ensin masennukseksi ja oireita on neuvottu hoitamaan lenkkeilemällä ja venyttelemällä. Siinä menee helpostikin 10 vuotta tai kauemminkin jos oireita aletaan laittama

Ap:n pää on magneettikuvattu. Kuvissa olisi pitänyt näkyä MS-taudille tyypillisiä muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut aivan koko ketjua, mutta millaisella terapialla lapsuusiän vaikeita traumoja hoidettiin ja hoidetaan? Jos 10-vuotias on vaikeasti masentunut, niin taustalla on todennäköisesti sen verran vaikeita traumoja, että ne ovat vaikuttaneet mm. pysyvästi aivojen hermotuksiin. Sen vuoksi vaikeasti traumatisoituneen (ja erityisesti lapsena vaikeasti traumatisoituneen) ihmisen hermosto ja aivot voivat toimia hyvinkin eri tavalla kuin ns. terveen lapsuuden viettäneen ihmisen aivot ja hermosto. 

Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö taustalla voisi olla myös fyysistä sairautta. Siksi neurologi olisi oikea osoite, jotta sellaiset voidaan sulkea pois. 

Kyllä. Ja jos hermostoon on muutoksia aiheutunut, oireiden syy on orgaaninen (vaikka taustalla olisi trauma). Myös krooninen masennus on riskitekijä esimerkiksi dementoitumiselle.