Näkökentässä ei puutteita, mutten ymmärrä näkemääni?

Vierailija kirjoitti:

Hitto että mua ärsyttää tää ap:n kohtaama vähättely, kuulemma on normaalia että väsyneenä/masentuneena/adhd:n takia nämä asiat takkuaa. Siis luitteko te edes aloitusta? Ap ei voi edes katsoa sarjoja tai elokuvia, koska tekstien lukeminen on liian hidasta/vaikeaa ja vaikka kahden ihmisen näkyminen samaan aikaan ruudulla tuntuu liian sekavalta. Ei tuo ole enää normaalia keskittymisen ongelmaa.

Kaupassa ei pysty näkemään banaania kun menee hedelmätiskille, vaan pitää kiertää ja tarkasti keskittyä joka hyllyyn. Jos joka tuotteen kohdalla on noin, niin se varmaan lisää yli tunnin lyhyeenkin kauppareissuun, eikä vieraissa kaupoissa voi ehkä käydä ollenkaan. Liikuntana vain lyhyt kävely onnistuu hitaasti ja varovasti, vaikka ikää on 30. Aikaisemmin leffojen katsominen, juokseminen tai kaupassa käyminen ei ole ollut ongelma. Ei ihmisen pidä syytä tietämättä vain sopeutua siihen, ettei kaupassa voi käydä normaalisti ja ohjelmien katsominen

"Vähättely" johtuu siitä, että AP tuntuu kokoajan miettivät oireita ja tarkkailevan itseään. Jopa normaalit asiat muuttuvat oireiksi. Siitä tässä on puhuttu. Jos AP.n oireet olisivat sellaisia, kuin kuvasta, hän olisi täysin toimintakyvytön. Mutta hän ei ole, se tulee myös ilmi. Hän vain tarkkailee itseään kokoajan. 

Vierailija kirjoitti:

Uskotteko, että todennäköinen selitys on sepelvaltimotauti alle 30 vuotiaalla? Ap on vaikeasti masentunut (sanonut näin itse)ja ymmärsin, ettei hän ole vuosiin juuri poistunut kotoaan. Hänen fyysinen kuntonsa lienee sen vuoksi aika heikko.

 

 

Tämä! Hän sanoo, ettei poistu kotoaan, ja toisaalta hän puhuu kaupassa käymisestä, salilla käymisestä, elokuvista ja on aiemmin matkustellut. Samaan aikaan hänellä on vakava masennus ja kaikki nämä moninaiset, epämääräisetkin oireet. 

Vakavasti masentunut ihan oikeasti miettii kokoajan itseään, omaa surkeuttaa ja omaa vointiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Toiminnallisten häiriöiden poli on täynnä ap: n kaltaisia tapauksia. Oireet ovat todellisia, mutta niille ei löydy selitystä kuin ehkä ylireagoiva hermosto yms. Käykää lukemassa mitä polilla hoidetaan. Paranemista ei tapahdu tällä tavalla, mitä ap on nyt vuosia koettanut. Jos fyysistä vikaa ei ole, niin sitä ei voida enempää tutkia ja jossain vaiheessa ei ole enää tutkimuksia mitä tehdä. Eli tutkiminen ei ratkaisua tuo jos kaikki on tutkittu. Silloin asetetaan lähtökohdaksi että kyse on esim. psykosomaattisesta oireilusta tai oireiden herkistyneestä tarkkailusta. Aina on pieni mahdollisuus, että ap sairastaa jotain hyvin harvinaista sairautta. Jos sitä ei kuitenkaan ole löydetty tai sitä ei edes tunneta vielä, niin hoitolinja on juuri se, kuin toiminnallisten vaivojen polilla tehdään. Nuori ihminen kyllä tutkitaan jos lääkäri näkee aihetta tutkimuksille ja oletan, että ap: n tapauksessa epäilyä mistään ei ole löytynyt tai kaikki mahdolline

Tuo on täysi kehäpäätelmä, että "ei tarvitse tutkia enempää, koska jos tarvitsisi, olisi jo tutkittu". Tuolla logiikallahan ketään ei tarvisi tutkia.

Eikä ap:lta todellakaan ole tutkittu "kaikkea mahdollista", jos hän ei ole esim. ikinä käynyt neurologilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiminnallisten häiriöiden poli on täynnä ap: n kaltaisia tapauksia. Oireet ovat todellisia, mutta niille ei löydy selitystä kuin ehkä ylireagoiva hermosto yms. Käykää lukemassa mitä polilla hoidetaan. Paranemista ei tapahdu tällä tavalla, mitä ap on nyt vuosia koettanut. Jos fyysistä vikaa ei ole, niin sitä ei voida enempää tutkia ja jossain vaiheessa ei ole enää tutkimuksia mitä tehdä. Eli tutkiminen ei ratkaisua tuo jos kaikki on tutkittu. Silloin asetetaan lähtökohdaksi että kyse on esim. psykosomaattisesta oireilusta tai oireiden herkistyneestä tarkkailusta. Aina on pieni mahdollisuus, että ap sairastaa jotain hyvin harvinaista sairautta. Jos sitä ei kuitenkaan ole löydetty tai sitä ei edes tunneta vielä, niin hoitolinja on juuri se, kuin toiminnallisten vaivojen polilla tehdään. Nuori ihminen kyllä tutkitaan jos lääkäri näkee aihetta tutkimuksille ja oletan, että ap: n tapauksessa epäil

Onhan häneltä pään magneetti otettu. Silloin ainakin konsultoidaan neurologia

Voi olla että joudut oikeasti vaatimaan tutkimuksia, koska paljon on jo tehty ja mitään ei ole löytynyt. On oikeasti aika vaikea päästä tutkimuksiin. Ja nohh täällä on kenenkään oikeasti vaikea arvioida tilannetta, koska ei kaikkea tiedetä, eikä sinua tunneta. Toki neuvoja voi kysyä täältäkin ja toivottavasti tilanne selviää

Vierailija kirjoitti:

Virkaintoinen lääketieteen opiskelija (nro 191) vielä tässä.

Ymmärrettävää, ettei ap ole enää halunnut osallistua keskusteluun, lääkärissähän tällaiset asiat muutenkin kuuluisi selvittää eikä keskustelupalstalla.

Mutta haluan muistuttaa ap:ta siitä, että lääkärin / terveydenhuollon tehtävä on tutkia ja hoitaa myös "vaikeat" potilaat. Enkä tarkoita "vaikealla" sitä, että olisit jotenkin ihmisenä vaikea, vaan sitä, että tilanteesi selvittely vaatii lääkäriltä paljon aikaa ja perehtymistä, kun oireet ovat niin monimutkaisia eikä niiden syy ole selvinnyt helposti. Eikä se ole millään tavalla sinun syytäsi eikä sinun myöskään tarvitse yrittää olla "helpompi" potilas esim. tyytymällä siihen, että selvittely lopetetaan perustutkimusten jälkeen, vaikka syy ei ole selvinnyt eikä vaiva korjaantunut.

Lääkärin täytyy tutkia sinua (tai lähettää muualle tutkittavaksi) kunnes syy selviää TAI selittää, m

Kiitos kommenteista. Sinusta tulee vielä aivan mahtava lääkäri :)

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että joudut oikeasti vaatimaan tutkimuksia, koska paljon on jo tehty ja mitään ei ole löytynyt. On oikeasti aika vaikea päästä tutkimuksiin. Ja nohh täällä on kenenkään oikeasti vaikea arvioida tilannetta, koska ei kaikkea tiedetä, eikä sinua tunneta. Toki neuvoja voi kysyä täältäkin ja toivottavasti tilanne selviää

Niin ja tavalliset tallaajat ei kuitenkaan osaa ottaa huomioon ja arvioida asioita mitä lääkärit osaavat ja lääkärin vastaanotolla tilannetta pitäisi ratkoa

Täällä sanotaan että ap:ltä on hirveästi tutkittu, mutta siis häneltähän on otettu joka paikasta vaan perustestit. 

Astma: pef-mittaus, röntgen ja spirometria. Nämä on ne perustestit, jotka tehdään kaikilta kun epäillään astmaa. Niissä todettu vain allerginen astma, mutta oireilu jatkuu muulloin kuin allergiakaudella: EHDOTTOMASTI LISÄSELVITYKSEEN! Ei todellakaan ole tutkittu "kaikkea", vaan nimenomaan jätetty tutkimatta.

Sydän: täällä on moneen kertaan jo tullut esiin monen ammattilaisenkin(?) sanomana, että EKG ei riitä, siinä ei näy kaikkea. Ap:lta ei ole otettu muuta. Ja siinäkin näkynyt jotain raja-arvoisena, eli jotain on sielläkin ollut mahdollisesti jo aiemmin kehittymässä. Nyt sykkeen kanssa ongelmia ja tuo rasitusrintakipu: TÄYTYY EHDOTTAMASTI TUTKIA. Rasitustestistä aloittaen. Ei todellakaan ole tutkittu tarpeeksi.

Jos ap:llä on epäilty kroonista migreeniä ja sitä on yritetty lääkitä useammalla lääkkeellä ja sitä ennen ollut aurallista migreeniä, niin on täysin selvää, että ap:llä on neurologista oireilua. Nyt oireet ovat syystä tai toisesta muuttuneet. Uskon myös, että siellä Aasiassa on ollut aivovrenvuoto. Sopii kuvaan. Jos näön menetyksen ja aivokuvista jonkinlaisen havainnon jälkeen ei ole kuvattu heti uudestaan Suomessa, niin tässä taitaa olla jo kyse ihan selvästä hoitovirheestä. Minäkin ehdotan, että ensin nuo ylemmät hoitoon ja sitten neurologille kun oireisto selkeytynyt.

Noista muista en niin tiedä, mutta nämä nyt päällimmäisenä jäi mieleen tästä keskutelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskotteko, että todennäköinen selitys on sepelvaltimotauti alle 30 vuotiaalla? Ap on vaikeasti masentunut (sanonut näin itse)ja ymmärsin, ettei hän ole vuosiin juuri poistunut kotoaan. Hänen fyysinen kuntonsa lienee sen vuoksi aika heikko.

 

 

Tämä! Hän sanoo, ettei poistu kotoaan, ja toisaalta hän puhuu kaupassa käymisestä, salilla käymisestä, elokuvista ja on aiemmin matkustellut. Samaan aikaan hänellä on vakava masennus ja kaikki nämä moninaiset, epämääräisetkin oireet. 

Vakavasti masentunut ihan oikeasti miettii kokoajan itseään, omaa surkeuttaa ja omaa vointiaan. 

Taitaa liittyä lähinnä luetunymmärtämiseen. Tuskin sentään luitte ap:n tekstiä niin että hän on 10 vuotta ollut yksin kotonaan käymättä kaupassa? Ja matkalta hän kirjoitti palanneensa tuon näönmenetyksen takia jos oikein muistan. Kirjoitti myös pystyneensä aiemmin liikkumaan enemmän ja oliko nyt tämän vuoden alusta vai vuosi sitten vai miten olikaan tuo rintakipu pahentunut? Kun kyse on noin pitkästä aikavälistä niin siihen mahtuu kyllä paljon erilaista kautta.

Vierailija kirjoitti:

Toiminnallisten häiriöiden poli on täynnä ap: n kaltaisia tapauksia. Oireet ovat todellisia, mutta niille ei löydy selitystä kuin ehkä ylireagoiva hermosto yms. Käykää lukemassa mitä polilla hoidetaan. Paranemista ei tapahdu tällä tavalla, mitä ap on nyt vuosia koettanut. Jos fyysistä vikaa ei ole, niin sitä ei voida enempää tutkia ja jossain vaiheessa ei ole enää tutkimuksia mitä tehdä. Eli tutkiminen ei ratkaisua tuo jos kaikki on tutkittu. Silloin asetetaan lähtökohdaksi että kyse on esim. psykosomaattisesta oireilusta tai oireiden herkistyneestä tarkkailusta. Aina on pieni mahdollisuus, että ap sairastaa jotain hyvin harvinaista sairautta. Jos sitä ei kuitenkaan ole löydetty tai sitä ei edes tunneta vielä, niin hoitolinja on juuri se, kuin toiminnallisten vaivojen polilla tehdään. Nuori ihminen kyllä tutkitaan jos lääkäri näkee aihetta tutkimuksille ja oletan, että ap: n tapauksessa epäilyä mistään ei ole löytynyt tai kaikki mahdolline

Eihän ap ole vielä edes ollut neurologin tutkittavana vaikka se on juuri oikea osoite. Kaikki mahdollinen tutkittu? 🤦 no ei todellakaan olla edes alkua pidemmällä.

""Vähättely" johtuu siitä, että AP tuntuu kokoajan miettivät oireita ja tarkkailevan itseään. Jopa normaalit asiat muuttuvat oireiksi. Siitä tässä on puhuttu. Jos AP.n oireet olisivat sellaisia, kuin kuvasta, hän olisi täysin toimintakyvytön. Mutta hän ei ole, se tulee myös ilmi. Hän vain tarkkailee itseään kokoajan. "

Ei tälläistä päätelmää voi tehdä jos toisella on ollut oireita 10-20 vuotta. Siinä on aikaa huomata ja havainnoida ilman että koko ajan miettii oireitaan. Toki myös masennukseen liittyy omien tuntemusten jatkuva tarkkailu, millä uskon kyllä olevan osuutta asiaan. Ei se kuitenkaan ole ollenkaan riittävä selitys kun noin vähän on tutkittu. Ap:lla on paljon erilaisia oireita, mutta mikään ei vaikuta olevan erityisen vakava. 

Kyseessä voi olla esim jokin harvinaisempi vitamiinipuutos ja siihen lisänä sitten esim huonossa tasapainossa oleva astma. Hyvin moninaista oiretta ja vaikea diagnosoida.

Silmätulehdus tuhonnut näköhermoa?

Toivottavasti ap tulisi tänne päivittämään tilannetta lääkärikäynnin jälkeen

Itselläni on ollut silmien yhteistoiminnan häiriötä, tilapäisesti aivokasvaimen leikkauksen jälkeen. En muista tieteellisiä nimiä oireille, mutta osa oireistasi on  samantyyppistä. Esim. Tv:tä  katsomaan ei pystynyt, valkokangas ei  todellakaan onnistunut, olisi ollut tuskaa. Liikenteessä  kävellessä piti pysähtyä ja katso molempiin suuntiin  tarkkaan ja monta kertaa, ettei jäänyt auton alle. Autolla en voinut ajaa (enkä saanut). Silmät myös sumenivaat usein ja iltaa kohti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto että mua ärsyttää tää ap:n kohtaama vähättely, kuulemma on normaalia että väsyneenä/masentuneena/adhd:n takia nämä asiat takkuaa. Siis luitteko te edes aloitusta? Ap ei voi edes katsoa sarjoja tai elokuvia, koska tekstien lukeminen on liian hidasta/vaikeaa ja vaikka kahden ihmisen näkyminen samaan aikaan ruudulla tuntuu liian sekavalta. Ei tuo ole enää normaalia keskittymisen ongelmaa.

Kaupassa ei pysty näkemään banaania kun menee hedelmätiskille, vaan pitää kiertää ja tarkasti keskittyä joka hyllyyn. Jos joka tuotteen kohdalla on noin, niin se varmaan lisää yli tunnin lyhyeenkin kauppareissuun, eikä vieraissa kaupoissa voi ehkä käydä ollenkaan. Liikuntana vain lyhyt kävely onnistuu hitaasti ja varovasti, vaikka ikää on 30. Aikaisemmin leffojen katsominen, juokseminen tai kaupassa käyminen ei ole ollut ongelma. Ei ihmisen pidä syytä tietämättä vain sopeutua siihen, ettei kaupa

Oletko ikinä ollut tilanteessa jossa joku oireesi jatkuu vuosia, mutta kukaan ei ota todesta ja sinulle lätkäistään jatkuvasti hullun leima? Minulla oli lapsesta parikymppiseksi asti ajoittaisia rajuja ruuansulatuselimistön oireita ja se leimattiin aina vain stressiksi tai kuvitteluksi. En tiedä miten paljon pitää stressata että pskoo verta ja limaa jatkuvasti, mutta ilmeisesti minä siinä onnistuin. Pikkuhiljaa oireet alkoivat mennä ohi ja ainoa paranemisen syy jonka keksin on se, että jouduin syömään noihin aikoihin monta antibioottikuuria melkein putkeen. En tiedä vieläkään mikä ihme minua vaivasi.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut silmien yhteistoiminnan häiriötä, tilapäisesti aivokasvaimen leikkauksen jälkeen. En muista tieteellisiä nimiä oireille, mutta osa oireistasi on  samantyyppistä. Esim. Tv:tä  katsomaan ei pystynyt, valkokangas ei  todellakaan onnistunut, olisi ollut tuskaa. Liikenteessä  kävellessä piti pysähtyä ja katso molempiin suuntiin  tarkkaan ja monta kertaa, ettei jäänyt auton alle. Autolla en voinut ajaa (enkä saanut). Silmät myös sumenivaat usein ja iltaa kohti. 

Ja kävin neuro-oftalmologilla tutkimuksissa silloin. Minulla oli aika selvää, mistä tilanne johtui, niin oli selvä juttu.

Suomen terveydenhuolto on kyllä per*estä. Minkä takia niitä veroja maksetaan, kun hoitoa ei kuitenkaan saa? Koulutetaan lääkäreitä kalliilla rahalla ja vastaanotolla saa lähinnä buranareseptin. Kaikesta säästetään, mutta se se vasta kalliiksi tulee, kun ei hoideta. 

En ehdi lukea kaikkea mutta käytätkö masennuslääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

En ehdi lukea kaikkea mutta käytätkö masennuslääkkeitä?

Ei AP käytä masennuslääkkeitä, koska niistä tuli sivuvaikutuksia tai eivät muutoin sopineet. 

Vierailija kirjoitti:

Suomen terveydenhuolto on kyllä per*estä. Minkä takia niitä veroja maksetaan, kun hoitoa ei kuitenkaan saa? Koulutetaan lääkäreitä kalliilla rahalla ja vastaanotolla saa lähinnä buranareseptin. Kaikesta säästetään, mutta se se vasta kalliiksi tulee, kun ei hoideta. 

AP saisi hoitoa (psykiatrinen) muttei hän halua ottaa sitä vastaan, koska hän kokee olevansa fyysisesti hyvin sairas. Mieheni on erikoislääkäri ja lähes kaikki hänen kaverinsa luonnollisesti ovat eri alojen erikoislääkäreitä. Keskustelimme tästä AP:een tapauksesta ja heistä kaikki olivat sitä mieltä, että ongelma vaikuttaa olevan psyykkinen (myös neurologi). APeen oireet ovat täysin todellisia ja hankalia, mutta ne eivät todennäköisesti johdu mistään somaattisesta sairaudesta. AP antaa itsestään hyvin ahdistuneen kuvan ja hän jatkuvasti tarkkailee kaikkia kehonsa tuntemuksia/oireita ja ahdistuu niistä. Vaikka täällä moni tuntuu olevan sitä mieltä, ettei AP:ta ole tutkittu niin kyllä häntä on.