Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri kylässä ja syömässä usein
23.02.2024 |
Tästä aiheestahan löytyi keskusteluja vaikka kuinka, mutta kaikki muutaman vuoden vanhoja.
Ekaluokkalaisen samanikäinen kaveri on käynyt välillä enemmän ja välillä vähemmän, monesti suoraan koulun jälkeen ja joskus ollaan ihan iltaan asti. Pitää jo sanoa, että nyt meillä alkaa iltapalat ja -pesut ja kohta mennään nukkumaan, joten olisi hyvä aika lähteä kotiin. Lapsi on syönyt meillä välipalaa ja iltaruuankin, jotka on ihan ok meille. Ihmettelen vain, että jos oma ekaluokkalainen olisi kaverilla koko illan, niin kyllä soittaisin perään että mitä tekee, onko tehnyt läksyt ja yleensä soitan kyllä kotiin syömään. Meillä on myös kaksi nuorempaa lasta, joten aloitetaan iltapala ehkä aiemmin, kuin joissain kodeissa mutta kyllä minusta puoli kahdeksan aikaan illalla on hyvä ekaluokkalaisen jo olla kotona arkena. Ja haluan itsekin viettää lapseni kanssa aikaa, joten vähän harmi kun tällä viikolla joka päivä on ollut kaveri kylässä.
Joskus kaveri on kertonut että äiti on työreissussa ja eno on hänestä vastuussa, joten on soittanut tälle että voiko tulla meidän kanssa vaikka käymään lasten serkuilla tjms., kun olen aluksi ehdottanut että hän lähtisi kotiin kun mennään kylästelemään. Eikai lasta voi oikein poiskaan pakottaa, mutta vähän ahdisti ajaa autolla kun yhdellä ei ollut turva- istuinta, kun samankokoisella omalla lapsellani oli. Tämäkin oli enolle kuulema ok.
Missä vaiheessa pitäisi huolestua, että onko lapsen kotona kaikki ok, pärjääkö yksin kotona kun äiti on töissä ja sen takia on meillä päivät, ja joskus illatkin.
Kommentit (145)
Meillä aina leivottiin pullaa ja oli tarjota sitä edes kavereille mutta kun menin kaverin kotiin niin siellä ei tarjottu mitään muuta kuin sai katsella kun kaverini söi.
Olipas töykeetä kun ei edes tarjottu kahvia tai teetä eikä yhtään mitään. Ei minkäänlaisia tapoja ollut vieraita kohtaan.
Meille jos tulee vieraita niin aina kaivetaan tarjottavaa vaikka mistä eikä päästetä pois ilman. Eikä se ole meitä koskaan vienyt konkurssiin jos voileipiä ja grillimakkaraa tarjotaan ja niitä ainakin on jos emme ole mitään makeita varanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei todellakaan vetelisi tämmöinen meno. Lapselle sanoisin, että max kerran viikossa voi kyseisen kaverin kutsua. Jos alkaisi olla rasittavaa sekin, toteisin ettei kyseinen kaveri tule nyt vähään aikaan lainkaan meille. Ei kuulosta normaalilta perheeltä ja fiksuilta vanhemmilta jos ei pätkääkään perään kysele tai edes koskaan ole yhteydessä. Me sitten taas emme ole kylän sosiaalitoimisto ja sen verran olemme itsekkäitä, että haluamme lasten liikkuvan ns. hyvässä seurassa ja fiksujen perheiden lasten kanssa. Nämä heitteillä olevat ovat teini-iässä korostunut riski kaikenlaiselle rajattomalla yötä myöten riekkumiselle ja päihdemeiningeille, joten oman lapseni etu on, että kaveripiiri koostuu ennemmin muista. Ikävää toki, mutta omissa lapsissa on ihan riittävästi työtä ja vastuuta, en ryhdy ottamaan huolekseni yhtään ylimääräistä ventovierasta lasta vain siksi, että toiset vanhemmat saavat ottaa rennommin.
Minä olen vaatinut omia lapsiani tulemaan koulusta suoraan kotiin. Ja niin he ovatkin tehneet. Koskaan ei tarvinnut ihmetellä, että minne mun lapseni on hävinnyt.
Yhden kerran lapsi ei tullut kotiin, mutta sisarus kertoi, että ope pakottaa sitä syömään ruokaansa loppuun. Menin koululle hakemaan lapsen. Soitin myöhemmin opelle, että mun lasta et pakota nielemään mitään siellä.
Siten minäkin neuvon lastani tekemään. Minulla kun ei useinkaan ole rahaa ruokaan. Ja persu-ulisijat, olen kyllä töissä. Mutta liksa pieni ja tulot koko ajan pienemmät, menot suuremmat. Kiitos perskokkarehallituksen.
Minua taas ärsyttää, että kavereille ei koskaan pääse. Meille saa tulla oikeastaan aina, jossen ole yövuorossa sillä viikolla (harvoin). Kotimme on hyvin pieni, kaksio, mutta täällä on joskus jopa neljä lasta kerrallaan. No, onneksi viihtyvät!
Mutta...vähän ihmetyttää kun kaverit itse asuvat tilavissa omakotitaloissa ym., eikä heille pääse edes joskus kylään. Monesti olen kuullut kavereiden soittavan ja pyytävän lupaa, ei heltiä. Lapseni on pidetty ja ns kiltti tapaus, joten siitä ei ole kyse. Eikö näitä vanhempia itseään häiritse, että oma muksu käy viikottain kylässä muualla, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta ei synny? Mitä tuo opettaa lapsille aiheesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei todellakaan vetelisi tämmöinen meno. Lapselle sanoisin, että max kerran viikossa voi kyseisen kaverin kutsua. Jos alkaisi olla rasittavaa sekin, toteisin ettei kyseinen kaveri tule nyt vähään aikaan lainkaan meille. Ei kuulosta normaalilta perheeltä ja fiksuilta vanhemmilta jos ei pätkääkään perään kysele tai edes koskaan ole yhteydessä. Me sitten taas emme ole kylän sosiaalitoimisto ja sen verran olemme itsekkäitä, että haluamme lasten liikkuvan ns. hyvässä seurassa ja fiksujen perheiden lasten kanssa. Nämä heitteillä olevat ovat teini-iässä korostunut riski kaikenlaiselle rajattomalla yötä myöten riekkumiselle ja päihdemeiningeille, joten oman lapseni etu on, että kaveripiiri koostuu ennemmin muista. Ikävää toki, mutta omissa lapsissa on ihan riittävästi työtä ja vastuuta, en ryhdy ottamaan huolekseni yhtään ylimääräistä ventovierasta lasta vain siksi, että toiset vanhemmat saavat ottaa rennommin.
Just näin. Minäkin raakkasin hieman sitä kaveripiiriä. Tietysti lasten omat harrastukset toi samanhenkisiä kavereita. Joskus naapurin kakara kysyi, saako meidän lapsi lähteä kauppakeskukseen notkumaan kanssaan. Kielsin. Kerran yksi naapurin isä kysyi, voisko lapseni lähteä lapsensa seuraan mökille. Kielsin, koska lapseni kertoi kysyjän lapsen polttavan tupakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää, että kavereille ei koskaan pääse. Meille saa tulla oikeastaan aina, jossen ole yövuorossa sillä viikolla (harvoin). Kotimme on hyvin pieni, kaksio, mutta täällä on joskus jopa neljä lasta kerrallaan. No, onneksi viihtyvät!
Mutta...vähän ihmetyttää kun kaverit itse asuvat tilavissa omakotitaloissa ym., eikä heille pääse edes joskus kylään. Monesti olen kuullut kavereiden soittavan ja pyytävän lupaa, ei heltiä. Lapseni on pidetty ja ns kiltti tapaus, joten siitä ei ole kyse. Eikö näitä vanhempia itseään häiritse, että oma muksu käy viikottain kylässä muualla, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta ei synny? Mitä tuo opettaa lapsille aiheesta?
Hei vedä rajat ihan itse sille, missä porukoissa ja milloin teille sopii tulla. Ei oo vaikeeta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puurot ja pannukakut ovat halpaa tarjottavaa jos nälkäisiä lapsia tulee kylään. Ei luulisi kenekään menevän konkurssiin tarjota edes jotain syötävää.
Riisipussikin on ihan kaikkein halvinta tehdä riisipuuroa. Toinen halvinta on tehdä kesäkeittoa. Kunnon emäntä osaa leipoa rieskoja ja siihen vähän voita päälle tai paistella vaikkapa pinaatti lättyjä. 😋
Kuka nuo mainitsemasi ruuat siis tekee ja millä ajalla?
Tietysti perheen emännöitsijä, lapsirakas äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen nössö ap oikein on? Ei osaa sanoa ekaluokkalaiselle, että hei hei, nyt mars omaan kotiin! Ja lisäksi ahdistuu kun kuskaa autollaan ilmaiseksi toista lasta ilman turvaistuinta, vaikka tämä ei enoaan haittaa, ja lapsikin on jo ekaluokkalainen.
Yritä nyt tiedostaa, että olet aikuinen ja vastuussa omasta huushollistasi.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää, että kavereille ei koskaan pääse. Meille saa tulla oikeastaan aina, jossen ole yövuorossa sillä viikolla (harvoin). Kotimme on hyvin pieni, kaksio, mutta täällä on joskus jopa neljä lasta kerrallaan. No, onneksi viihtyvät!
Mutta...vähän ihmetyttää kun kaverit itse asuvat tilavissa omakotitaloissa ym., eikä heille pääse edes joskus kylään. Monesti olen kuullut kavereiden soittavan ja pyytävän lupaa, ei heltiä. Lapseni on pidetty ja ns kiltti tapaus, joten siitä ei ole kyse. Eikö näitä vanhempia itseään häiritse, että oma muksu käy viikottain kylässä muualla, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta ei synny? Mitä tuo opettaa lapsille aiheesta?
Täällä kuulostaa olevan aika nipoja tapauksia. Me oltiin pienituloisia ja pieni kämppä mutta aina oli kaverit tervetulleita ja tietenkin saivat ruokaa. Sama päti puolin ja toisin. Ja läksyt tehtiin koulun jälkeen yhdessä ja autettiin toinen toisiamme. Kuulostaa uskomattoman ankealta lapsuudelta että kavereita ei saa nähdä kuin kerran, pari viikossa. Ei ihme että nuoret voivat pahoin ja ovat yksinäisiä, tuohan on aivan luonnotonta elämää. Tai että perheet kokevat ylikuormitusta, kai nyt kun ei auteta muita eikä itse saada ikinä apua. Mutta ehkä se on niin että köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostaankaan. Meillä taas edelleen tiivis, läheinen ystäväporukka ja kaikki hyvissä töissä, eikä mitään yöriekuntaa kuten tuolla joku helminauhaansa puristellen jo pelkäsi. Olen suoraan sanottuna aika järkyttynyt tästä langasta. Sitä paitsi sille yhdelle alkoholistiperheen lapselle voi olla kultaakin kalliimpi kokemus siitä, millaista terve perhe-elämä ja välittäminen on. Omassa tuttavapiirissä yksi tällainen tapaus jolla menee nykyään hyvin mutta jos ei olisi kaverin perheeltä saanut turvaa, olisi varmaan nyt katuojassa jos lainkaan elossa.
Ja joo tottakai pitää jutella kaverien vanhemmille, tutustua heihin, jakaa vastuuta ja tarvittaessa ottaa yhteys viranomaisiin. Mutta tuo lähtökohtaisen nihkeä asenne on kyllä järkyttävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää, että kavereille ei koskaan pääse. Meille saa tulla oikeastaan aina, jossen ole yövuorossa sillä viikolla (harvoin). Kotimme on hyvin pieni, kaksio, mutta täällä on joskus jopa neljä lasta kerrallaan. No, onneksi viihtyvät!
Mutta...vähän ihmetyttää kun kaverit itse asuvat tilavissa omakotitaloissa ym., eikä heille pääse edes joskus kylään. Monesti olen kuullut kavereiden soittavan ja pyytävän lupaa, ei heltiä. Lapseni on pidetty ja ns kiltti tapaus, joten siitä ei ole kyse. Eikö näitä vanhempia itseään häiritse, että oma muksu käy viikottain kylässä muualla, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta ei synny? Mitä tuo opettaa lapsille aiheesta?
Täällä kuulostaa olevan aika nipoja tapauksia. Me oltiin pienituloisia ja pieni kämppä mutta aina oli kaverit tervetulleita ja tietenkin saivat ruokaa. Sama päti puolin ja toisin. Ja läksyt
Ei kenelläkään ole velvollisuutta huolehtia toisten lapsista. Sitä varten on omat huoltajat, ja jos he eivät siihen pysty, sossu tulee apuun.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää, että kavereille ei koskaan pääse. Meille saa tulla oikeastaan aina, jossen ole yövuorossa sillä viikolla (harvoin). Kotimme on hyvin pieni, kaksio, mutta täällä on joskus jopa neljä lasta kerrallaan. No, onneksi viihtyvät!
Mutta...vähän ihmetyttää kun kaverit itse asuvat tilavissa omakotitaloissa ym., eikä heille pääse edes joskus kylään. Monesti olen kuullut kavereiden soittavan ja pyytävän lupaa, ei heltiä. Lapseni on pidetty ja ns kiltti tapaus, joten siitä ei ole kyse. Eikö näitä vanhempia itseään häiritse, että oma muksu käy viikottain kylässä muualla, mutta minkäänlaista vastavuoroisuutta ei synny? Mitä tuo opettaa lapsille aiheesta?
Eli olet ärsyyntynyt kun toiset uskaltavat vetää rajoja? Jos ei työpäivän perään jaksa katsella mölyävää ja kämpässä vaeltavaa lapsilaumaa, se on vähintäänkin ymmärrettävää. Ja aivan ok rajata kyläilyt viikonloppuihin tai muuten vähiin.
Se ettei juuri sinun lapsesi kyläile näiden kavereiden luona ei myöskään tarkoita etteikö kyseisissä kodeissa kävisi vieraita. Meille ei tietyt lapset ole tervetulleita erinäisistä syistä. Osa pomottaa, osan jäljiltä mystisesti katoaa/hajoaa lasten tavaroita, osa on "huonoa seuraa", osa on ollut ilkeitä tai käytös ikävää, osaa joutuu jatkuvasti vahtimaan, osan kanssa eivät koskaan keksi mitään tekemistä ja alkaa se kämpässä ympäriinsä vaeltelu ja kaiken levittäminen kun jaksavat 2min keskittyä yhteen asiaan. Kun taas toisten kanssa leikit sujuvat ilman mitään ongelmia ja vahtimisen tarpeita koskaan.
Lisäksi kavereita ei kutsuta jos oma huone tai huusholli on sekaisin. Tai jos meillä on muutenkin ollut paljon menoa, töitä jne. Lapsi saattaisi hyvinkin selittää kaverin luona ettei meille "koskaan" pääse. Koskaan voi olla kaikkea päivän ja 2 viikon väliltä.
Ehkä se oma lapsi ei vain ole kylässä niin harmiton mitä itse ajattelisit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se lapsi on alle 135 cm, niin ap olisi saanut ratsiassa sakot, kun kyyditsee ilman turvaistuinta. Ja itse emäntänä järkyttyisin, jos kutsuttujen vieraiden mukana paikalle tulee myös joku satunnainen naapurinlapsi. Kannattaisi tosiaan kasvattaa selkäranka ja kehottaa lapsi kotiinsa edes tällaisissa ilmeisissä tilanteissa.
(Meille saa kyllä tulla lasten kavereita, ja usein tuleekin, ja ainakin yksi niistä usein myös jää syömään. Talon sääntöjä pitää kuitenkin noudattaa.)
Mikä juttu tuo on, että nykyään jäädään toisten luokse syömään? Omassa lapsuudessani kyllä kyläiltiin kavereiden luona, mutta mentiin aina viimeistään ruoka-aikana kotiin. Paljon leikittiin myös ulkona, eikä joku syöminen ollut mielessäkään.
Minä kummeksun, että naapurin mielestä kyläpaikassa voi olla syömässä ja nuohoamassa määräämättömän ajan.
Meille pukkas uusi naapuri lapsensa yökylään, koska heillä oli joku remppa sen lapsensa huoneeseen. Eiks niillä todellakaan ollut ketään tuttua tai sukulaista majoittamaan penskaa? Ventovieraalle pukataan riesaksi.
Alle viisvuotiaan kaveri oli kylässä. Soitin sen äidille, että saako lapsenne syödä meillä. Ei se ollut sellaista menoa, että ruokaa annetaan joka mukulalle, joka piipahtaa leikkimään.
Nää on niin rasittavia! Meilläkin lapsen kaverit tuuppaa tunkea pelkästään meille. Eräskin jonka käskin jo kotia kun meillä oli ruoka, jäi koska heillä oli näyttö kotona ja käveli yläkertaan??! Siis eiköhän aikuinen päätä milloin vieraat lähtee kotiin ja myös oman perheen lapsi voi päättää, milloin kaverin on lähdettävä. Ei se niin päin voi mennä että kun meillä äiti on vielä lenkillä tai isä töissä tai molemmat pariterapiassa, mä olen vielä teillä 3 tuntia ja joka päivä!
Nykyisin otan sen linjan heti alkuunsa, että meille ei tulla jos ei kaverin luoksekaan mennä, vuoroin vieraissa siis. Erittäin huonoja kokemuksia on hoitotätinä toimimisesta alkuluokista lähtien, kun asiat eivät enää sujukkaan ja yksipuolisen vierailun lisäksi kaverit alkaa kiusata ja jättää yksin ynnä muuta kivaa, kuten riitoja näiden loisivien kavereiden vanhempien kanssa, kun huonoa käytöstä pidetään oikeutettuna...
Mun ainoa neuvo on, että jokainen perhe päättää itse milloin saa tulla ja jos kaverin perheessä ei rajoja ole ja lasta tyyliin hoidatetaan muilla, ne rajat pitää vaan asettaa tyyliin "meille ei tänään voi tulla" ja opettaa lapsi sanomaan EI myös siten että jos kaverin kotiinkaan ei pääse, ei pääse meillekään tai kysymään leikitäänkö huomenna teillä. Jos tämä ei toimi kannattaa katsella muita kavereita.
Minun lapseni eivät koskaan koulun jälkeen menneet kavereiden luo suoraan koulusta. Aina tulivat kotiin.
Kotona on ruokaa ja sen jälkeen läksyjen tekoa. Iltapäivästä harrastuksiin ja tämmöistä leppoisaa kotoilua.
Joskus viikonloppuina kutsuivat kavereita käymään. Oli niitä yökylässäkin. Mutta koululaisten pitää huolehtia koulutehtävistä ensisijaisesti, ja kun vapaata on, niin kutsuttuna kaverit puolin ja toisin.