Lapsen kaveri kylässä ja syömässä usein

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina tykännyt, että lapsilla on kavereita kylässä. Ollaan syötetty aina ketkä kotona löytyy. Meillä on kolme omaa ja silloin kun lapset oli pienempiä, niin oli jotain kesäviikkoja, että naapurin kolme lasta söi meillä viikon jokaisena päivänä! Päälle saattoi vielä parina päivänä olla toisenkin naapurin pari lasta. Eli meillä saattoi päivällisen syödä kahdeksan lasta parhaimpana päivänä. 

Jollekin toiselle tuo olisi rahallisesti mahdotonta sekä tilojen puolesta. Puhumattakaan siitä, että mitään omaa tilaa ja rauhaa tuollaisessa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina tykännyt, että lapsilla on kavereita kylässä. Ollaan syötetty aina ketkä kotona löytyy. Meillä on kolme omaa ja silloin kun lapset oli pienempiä, niin oli jotain kesäviikkoja, että naapurin kolme lasta söi meillä viikon jokaisena päivänä! Päälle saattoi vielä parina päivänä olla toisenkin naapurin pari lasta. Eli meillä saattoi päivällisen syödä kahdeksan lasta parhaimpana päivänä. 

Jollekin toiselle tuo olisi rahallisesti mahdotonta sekä tilojen puolesta. Puhumattakaan siitä, että mitään omaa tilaa ja rauhaa tuollaisessa ei ole.

Kesäisin lapset leikki pihalla. Ei sitä tilaa tarvinnut kuin ruoka-ajaksi keittiön pöydästä. Toki tästä on aikaa jo 15 vuotta, joten ruokakin oli silloin edullisempaa. ;) Ja aina lapsien piti varmistaa vanhemmiltaan, että on ok syödä meillä, eikä esimerkiksi siellä odotella kotona lasta syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina tykännyt, että lapsilla on kavereita kylässä. Ollaan syötetty aina ketkä kotona löytyy. Meillä on kolme omaa ja silloin kun lapset oli pienempiä, niin oli jotain kesäviikkoja, että naapurin kolme lasta söi meillä viikon jokaisena päivänä! Päälle saattoi vielä parina päivänä olla toisenkin naapurin pari lasta. Eli meillä saattoi päivällisen syödä kahdeksan lasta parhaimpana päivänä. 

Jollekin toiselle tuo olisi rahallisesti mahdotonta sekä tilojen puolesta. Puhumattakaan siitä, että mitään omaa tilaa ja rauhaa tuollaisessa ei ole.

Me tasapainotellaan näiden välillä. Kun perheen autisti on väsy, sisarukselle saa tulla kavereita vain kerran, pari viikossa ja vain silloin kun vanhemmat on kotona. Välillä meillä taas on just näitä että pöytään haetaan jatkopätkää kun lapsia putkahtelee useammasta suunnasta 😁 Meillä saa syödä jos a) se on omille vanhemmille ok ja b) sinä päivänä on ruokaa tarjolla niin että riittää. Maanantaina meillä söi 3 ylimääräistä lasta, tänään lähetin ylimääräiset kotiin syömään kun eilisen jämiä oli vain omalle perheelle.

Siitä tulee tapa. Lapsen kaveri sai meillä joskus ruokaa. Lopulta se ilmestyi aina ruoka-aikaan ja lähti sen jälkeen heti pois. Lapseni oli hiihtolomalla mummolassa ja tämä kaveri oli oven takana. Sanoin vain ettei nyt käy. Kohta kaverin äiti soitti vihaisena kuinka me ollaan viety hänen lapseltaan oikeus lämpimään ruokaan. Laittoi sen vielä faceen.

Loman jälkeen meni pari päivää kun koulusta soitettiin ja kyseltiin miksi lapsi ei ole syönyt. Olin vaan että TÄH. Sitten ilmeni että kyse olikin lapsen kaverista. Kunnon WT-touhua

Ei ole ok jos pieni lapsi järjestelee itselleen välipaloja ja ruokaa koulun jälkeen. 



Aikoinaan hoidin siskon poikalasta ja vastaan tuli näitä naapurin kavereita. Yksi tyttö oli melkein röyhkeä, vaati kaikenlaista. Jos olin itse lakkaamassa kynsiä, hän tuli heti viereen laita minullekin. Kuulostaa söpöltä, mutta hän kiersi kaikki sopivat naapuri läpi hankkien ruokaa ja kaikkea mitä näki mukavaksi. Äitinsä kehui siskolleni, ettei ole välittänyt ekaluokkalaiselle hankkia hoitajaa koulun jälkeen kun se on niin omatoiminen. Selvisi, että äidin uusi poikaystävä ei tykännyt lisäkustannuksista. Eikä lasten kotona olosta iltapäivisin. Onnksi se tyttö häipyi kuvioista sitten. 

Toinen poikalapsi oli mukava, mutta olisi aina tullut kyläilemään. Ei koskaan kutsunut siskoni lasta vastavuoroisesti käymään (niin kuin ei tuo tyttökään). Tuli yökyläänkin useasti. Selvisi koulun keskustelussa, että perheestä oli tehty lasuja mutta perheolot olivat todettu olevan kunnossa. En tiedä, saako äiti tietää jos lastensuojelusta ollaan tulossa käymään. Poika oli suorastaan nälkiintyneen näköinen ja kertoi ettei kotona ole juuri kukaan, ei ruokaa ja nukkuu yksin öitään. Äidin poikaystävä oli niin väkivaltaisessa maineessa, etten uskallettu tehdä asialle mitään. Paitse se koulun kautta ilmoittaminen. Onneksi sekin kaverisuhde sitten kuihtui. Mutta kuultiin myöhemmin, että ei hyvin mennyt tuolla pojalla elämässään. 



Mutta, kannattaa siis tehdä lasu jos muuta ei voi. 



itselläni ei ole lapsia, suututtaa kun jotkut hankkii lapsia ja suorastaan rääkkää niitä henkisesti ja aiheuttaa muille ongelmia ja mielipahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhaan aikaa ei todellakaan syöty kylässä. Vieraita sai tuoda yhden kerrallaan eli yksi tuli ja muut odotti mettässä ja sitten vaihdettiin. Mutta siihen aikaan toteltiinkin vanhempia. Uskomatonta että joku tulee kutsumatta syömään, kasvattakaa ne pentunne!

Siis mihin vanhaan aikaan, 50-luvulla,vai? Taitaa olla kovin eri aika nyt..

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina tykännyt, että lapsilla on kavereita kylässä. Ollaan syötetty aina ketkä kotona löytyy. Meillä on kolme omaa ja silloin kun lapset oli pienempiä, niin oli jotain kesäviikkoja, että naapurin kolme lasta söi meillä viikon jokaisena päivänä! Päälle saattoi vielä parina päivänä olla toisenkin naapurin pari lasta. Eli meillä saattoi päivällisen syödä kahdeksan lasta parhaimpana päivänä. 

Näin itsekin tahdon toimia,sen puitteissa,mitä lompakko kestää. On omituista,että lapsia pidetään rasitteena-he ovat siunaus ja elämänilon sekä oppimisen lähde. Jos ei lompakko kestä,on ymmärrettävää,ettei kaikkia ruoki,mutta jos siihen on varaa,mikä on ongelma näillä valittajilla? Eri asia,jos lapsi on laiminlyöty,silloin yhteyttä vanhempiin,kouluun ja lastensuojeluun. Muistakaa; lasta ei tule missään nimessä syyllistää, vastuu on aikuisten!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina tykännyt, että lapsilla on kavereita kylässä. Ollaan syötetty aina ketkä kotona löytyy. Meillä on kolme omaa ja silloin kun lapset oli pienempiä, niin oli jotain kesäviikkoja, että naapurin kolme lasta söi meillä viikon jokaisena päivänä! Päälle saattoi vielä parina päivänä olla toisenkin naapurin pari lasta. Eli meillä saattoi päivällisen syödä kahdeksan lasta parhaimpana päivänä. 

Näin itsekin tahdon toimia,sen puitteissa,mitä lompakko kestää. On omituista,että lapsia pidetään rasitteena-he ovat siunaus ja elämänilon sekä oppimisen lähde. Jos ei lompakko kestä,on ymmärrettävää,ettei kaikkia ruoki,mutta jos siihen on varaa,mikä on ongelma näillä valittajilla? Eri asia,jos lapsi on laiminlyöty,silloin yhteyttä vanhempiin,kouluun ja lastensuojeluun. Muistakaa; lasta ei tule missään nimessä syyllistää, vastuu on aikuisten!

Jotkut lapset nyt vain ovat rasitteita, ikävä kyllä. Ei sellaisia halua kotiinsa harva se päivä vierailemaan ja ruokapöytään passattavaksi. Miten lasten suhteet omiin perheenjäseniin edes pääsevät kehittymään ja lähenemään, miten kuulumisia vaihdellaan yms. kun viettävät suuren osan aikaansa kavereiden ruokapöydissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina tykännyt, että lapsilla on kavereita kylässä. Ollaan syötetty aina ketkä kotona löytyy. Meillä on kolme omaa ja silloin kun lapset oli pienempiä, niin oli jotain kesäviikkoja, että naapurin kolme lasta söi meillä viikon jokaisena päivänä! Päälle saattoi vielä parina päivänä olla toisenkin naapurin pari lasta. Eli meillä saattoi päivällisen syödä kahdeksan lasta parhaimpana päivänä. 

Näin itsekin tahdon toimia,sen puitteissa,mitä lompakko kestää. On omituista,että lapsia pidetään rasitteena-he ovat siunaus ja elämänilon sekä oppimisen lähde. Jos ei lompakko kestä,on ymmärrettävää,ettei kaikkia ruoki,mutta jos siihen on varaa,mikä on ongelma näillä valittajilla? Eri asia,jos lapsi on laiminlyöty,silloin yhteyttä vanhempiin,kouluun ja lastensuojeluun. Muistakaa; lasta ei tule missään nime

Jos lapset,joita kohtaat,selkeästi ovat häiriintyneitä,ole yhteydessä vanhempiin ja vasta sitten kouluun/sosiaalitoimeen. Mitä hel..iä täällä palstalla itket,jos kanttisi ei kestä elämää?

Vierailija kirjoitti:

Pahin tapaus omalla kohdallani on lapsen kaveri, 11 vuotias tyttö. Etenkin lomilla saattaa tulla meille heti aamusta siten, että syö aamupalaa lapseni kanssa, on iltamyöhään kunnes tytöt keksivät, että kaveri voisi jäädä yöksi. Jos annan luvan, lapsi on yötä, ja vielä seuraavaankin iltaan, kunnes kysytään, saako jäädä toiseksikin yöksi. Tätä siis tapahtuu usein. Tekisi mieli joskus testata, kuinka kauan lapsi meillä oleilisi, jos en asettaisi rajoja. Ikinä ei ole tämän vanhempi ollut minuun missään yhteydessä, en tiedä edes nimiä tai naamoja, vaikka lapsi käytännössä asuisi meillä, jos antaisin.

Minä olen ollut tällainen lapsi. Kerran äitini antoi minulle kahvipaketin kyläpaikkaan vietäväksi. Meillä kotona oli alkoholismia, joten mieluiten olin muualla. Kyseisen perheen äiti on minulle tosi tärkeä, tärkeämpi kuin yksikään lähisukulainen ja oma äitini myös, omalla tavallaan. Ei ole sellaista katkeruutta kuin äitiäni kohtaan.

Lähdin lopulta virallisesti kotoa hyvin nuorena. Olin 15v. 

Kyseisen perheen äiti teki kolmivuorotyötä ja olin seurana perheen melko aralle tyttärelle. 

Mikä minua eniten harmittaa on se, että söin jatkuvasti perheessä ja heillä oli tiukkaa. Äiti joutui lainaamaan rahaa mm. Naapureilta. Olen nyt aikuisena yrittänyt maksaa asioita "takaisin". 

Täytyy kuitenkin sanoa, että kokisin tällaisen asumisen tunkeiluna, mutta jos oma lapseni kokisi asian itselleen tärkeäksi, sopisi se minulle sitten kuitenkin lopulta

Saamansa hyvän saa laittaa kiertämään, mutta sinä et ole lapsuutesi aikuisille velkaa siitä että edes osa heistä on sinusta huolehtinut

Vierailija kirjoitti:

Pyydä lapsesi syömään.

Kaveri istuu odottamassa näköetäisyydellä, jotta näette, mitä touhuaa.

Voit kysyä, mihin aikaan hänen perheessään tänään syödään. Asia kuitattu.

Minun poikani kaveri oli aikoinaan joskus meillä, kun oli ruoka-aika. Olimme siihen aikaan oikeasti köyhiä ja ruokaa oli niukasti. Tästä syystä en yleensä tarjonnut lapsen kaverille mitään. Vuosia myöhemmin lapseni kertoi, että kaverin vanhempi oli usein iltavuorossa, josta palasi kotiin tosi myöhään. Kaverin elämä alkoi vähän isompana mennä pahasti pieleen. Tuntuu pahalta, kun en kysynyt siltä lapseklta miten asiat ovat. Mutta meillä ei oikeasti ollut silloin ylimääräistä rahaa ja ruokaa oli aina minimimäärä. Silti nyt ajattelen, että oli epäystävällistä, etten edes joskus tarjonnut jotain sille kaverille.

Hienoa, että otat vastaan tuon lapsen. Se voi olla hänelle hyvin tärkeätä. 

Minkä ikäinen tuo eno on? Teini-ikäinen?Äiti ei ehkä tiedä tilanteesta? 

Vierailija kirjoitti:

Eli varsinainen ongelma on että lapsen läsnäolo haittaa sinua, mutta et osaa käskeä pois. Siksi etsit syitä huolestumiseen, että saisit "pätevän perusteen".

Jep. Tässä taas tämä nykyvanhempien kaveruusvanhemmuus tulee esiin, kun halutaan olla lapsille kivoja kavereita eikä auktoriteetteja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä aina leivottiin pullaa ja oli tarjota sitä edes kavereille mutta kun menin kaverin kotiin niin siellä ei tarjottu mitään muuta kuin sai katsella kun kaverini söi.

Olipas töykeetä kun ei edes tarjottu kahvia tai teetä eikä yhtään mitään. Ei minkäänlaisia tapoja ollut vieraita kohtaan.

 

Meille jos tulee vieraita niin aina kaivetaan tarjottavaa vaikka mistä eikä päästetä pois ilman. Eikä se ole meitä koskaan vienyt konkurssiin jos voileipiä ja grillimakkaraa tarjotaan ja niitä ainakin on jos emme ole mitään makeita varanneet.

Joillakin on oikeasti tiukka taloudellinen tilanne. Silloin ei yksinkertaisesti osteta mitään turhaa ja ylimääräistä.

Ap: Sanot sille lapselle, että menee kotiinsa syömään. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on ihan normaali turvallinen koti niin ottaisin yhteyttä vanhempiin ja sopisin kyläilyn säännöt . Jos lapsi vaikka päihdekodista niin ruokkisin kyllä ja kutsuisin joskus yökyläänkin . Tällöinkin ottaisin vanhempiin yhteyttä . 

Hienosti ajateltu. Hatunnosto sinulle! 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin omituista, että lasta ei kaivata kotona heti koulun jälkeen. Koulun jälkeen mennään kotiin syömään, ja tekemään läksyt. Sen jälkeen voi soittaa kaverille, ja kysyä, voiko teille tulla.

 

Tosi monet lapsethan on koko iltapäivän yksin koulun jälkeen kun vanhemmat tulee töistä vasta joskus 16-18 välillä, eli ei kaikkia lapsia tosiaankaan kukaan kaipaile. valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Näillä aloituksen tiedoilla ihmettelen,miksi ei ole soitettu äidille ja selvitetty asiaa? Jos äiti ei keskustele/kanna lapsesta vastuuta/eno on huithapeli, tulee ilmoittaa kouluun. Kaikki ei ole tuossa kuviossa kunnossa nyt. Aloittaja saattaa olla ainoa täyspäinen aikuinen joka katsoo lapsen perään.

Kouluun? Miksi ihmeessä? Ei koulu ole vastuussa siitä, mitä vapaa-ajalla tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin omituista, että lasta ei kaivata kotona heti koulun jälkeen. Koulun jälkeen mennään kotiin syömään, ja tekemään läksyt. Sen jälkeen voi soittaa kaverille, ja kysyä, voiko teille tulla.

 

Tosi monet lapsethan on koko iltapäivän yksin koulun jälkeen kun vanhemmat tulee töistä vasta joskus 16-18 välillä, eli ei kaikkia lapsia tosiaankaan kukaan kaipaile. valitettavasti.

Minusta se oli ihanaa aikaa, kun sai olla ihan yksin ja rauhassa leikkiä pitkin kotia.