Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri kylässä ja syömässä usein
23.02.2024 |
Tästä aiheestahan löytyi keskusteluja vaikka kuinka, mutta kaikki muutaman vuoden vanhoja.
Ekaluokkalaisen samanikäinen kaveri on käynyt välillä enemmän ja välillä vähemmän, monesti suoraan koulun jälkeen ja joskus ollaan ihan iltaan asti. Pitää jo sanoa, että nyt meillä alkaa iltapalat ja -pesut ja kohta mennään nukkumaan, joten olisi hyvä aika lähteä kotiin. Lapsi on syönyt meillä välipalaa ja iltaruuankin, jotka on ihan ok meille. Ihmettelen vain, että jos oma ekaluokkalainen olisi kaverilla koko illan, niin kyllä soittaisin perään että mitä tekee, onko tehnyt läksyt ja yleensä soitan kyllä kotiin syömään. Meillä on myös kaksi nuorempaa lasta, joten aloitetaan iltapala ehkä aiemmin, kuin joissain kodeissa mutta kyllä minusta puoli kahdeksan aikaan illalla on hyvä ekaluokkalaisen jo olla kotona arkena. Ja haluan itsekin viettää lapseni kanssa aikaa, joten vähän harmi kun tällä viikolla joka päivä on ollut kaveri kylässä.
Joskus kaveri on kertonut että äiti on työreissussa ja eno on hänestä vastuussa, joten on soittanut tälle että voiko tulla meidän kanssa vaikka käymään lasten serkuilla tjms., kun olen aluksi ehdottanut että hän lähtisi kotiin kun mennään kylästelemään. Eikai lasta voi oikein poiskaan pakottaa, mutta vähän ahdisti ajaa autolla kun yhdellä ei ollut turva- istuinta, kun samankokoisella omalla lapsellani oli. Tämäkin oli enolle kuulema ok.
Missä vaiheessa pitäisi huolestua, että onko lapsen kotona kaikki ok, pärjääkö yksin kotona kun äiti on töissä ja sen takia on meillä päivät, ja joskus illatkin.
Kommentit (145)
Outoa lukea tätä keskustelua. Meilläpäin oli AINA kavereille avoimet ovet molempiin suuntiin. Yökylässäkin oltiin paljon. Kotiin mentiin kun oli määrätty kotiintuloaika omilta vanhemmilta ja ne ajat olivat kaikilla suurin piirtein samat.
Tosi outoa, että jollakin lapsella saisi käydä kaveri vain kerran viikossa. Yksinköhän leikkii ne muut päivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisten lasten vanhemmat ovat lokkeilijoita. Sääli lasta, hän on syytön vanhempiensa röyhkeyteen.
Niin on. Aiemmin meilläkin oli lauma lapsia, koska olin kotona pikkusisaruksen kanssa. Se on aika kallista, etenkin, jos on yh. Nyt olen jo työelämässä, mutta joskus saattoi tulla kotiin sotkuun ja jääkaappi tyhjennetty. Se tuntui tosi pahalta. En ymmärrä miksei kotona opeteta ettei toisten kotiin ängetä puoliväkisin, kun vanhempia ei ole kotona? Tai muutenkin, että syödään siellä kotona ne välipalat ja päivälliset.
Lapsesi kaverilla on afrikkalainen sikarutto.
Olen ihmetellyt tällaisia lapsia myös omassa naapurustossa. Kerran yksi 5 vuotias tuli arki-iltana puoli yhdeksältä soittamaan ovikelloa ja kysymään tyttöäni ulos. Meillä oltiin jo syöty iltapala ja pesty hampaat, olimme juuri käymässä nukkumaan. En käsitä miten tuon ikäinen oli siihen aikaan arkena yksin ulkona!
Nykyään omat lapset saa mennä koulusta kaverille, jos soittavat luvan ja tekevät kaverilla läksyt. Välipalaa saa kaverilla ollessa ottaa, jos sitä tarjotaan, muuten tullaan kotiin syömään. Päivälliseksi tullaan kotiin ilman poikkeuksia.
Meillä saa syödä välipalaa jos sattuu olemaan, mutta en ala erikseen ostaa kaappeja täyteen ruokaa jotta voin ruokkia puoli naapurustoa. Lisäksi sanon suoraan lasten kavereille, että nyt on aika lähteä kotiin, oli syy sitten mikä tahansa. En selittele tai neuvottele lasten kavereiden kanssa sen enempää kuin omienkaan (En siis yhtään). Kerran yksi poika oli menossa omin lupineen pakastimesta hakemaan jätskiä ja sanoin, ettei meillä ole herkkupäivä tänään. Alkoi vänkäämään ja inttämään jolloin ilmoitin, että mikäli ei aio noudattaa meidän talon sääntöjä, ei jatkossa voi vierailla meillä.
Voisiko nämä asiat suunnitella esim. sunnuntaisin aina viikoksi etukäteen? Ei tietenkään mitään tiukkoja sääntöjä, mutta suuntaa antavia. Esim. että maanantaina ja tiistaina voi tuoda kavereita, mutta keskiviikko ja torstai ollaan oman porukan kesken.
Ei lasua ennen kuin asioista on keskusteltu vanhempien kanssa. Voi olla, että he eivät edes tiedä mitä lapsi on sanonut. Jos meillä olisi joku lapsi ilta toisensa jälkeen piittaamatta kehotuksista lähteä kotiin, soittaisin/viestittäisin hänen vanhemmilleen tyyliin: "On mukavaa, että lapset ovat hyviä kavereita, ja X on tervetullut meille koulun jälkeen. Haluamme ajoittaa kyläilyt kouluviikolla iltapäiviin, koska meillä aletaan puoli seiskalta rauhoittua iltatoimiin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsinyt lukea jaaritusta loppuun, mutta eihän tuo ole mitään elämää. Jonkun toisen lapsi pyörimässä jaloissa joka päivä. Ja syömässäkin! Hirveää.
Meille tulee käymään sisälle vain lapsia, joiden vanhemmat olen tavannut ja jotka olen havainnut fiksuiksi ihmisiksi ja joiden numero minulla on puhelimessani. Poikkeustilanteita toki voi olla, mutta näin yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa lukea tätä keskustelua. Meilläpäin oli AINA kavereille avoimet ovet molempiin suuntiin. Yökylässäkin oltiin paljon. Kotiin mentiin kun oli määrätty kotiintuloaika omilta vanhemmilta ja ne ajat olivat kaikilla suurin piirtein samat.
Tosi outoa, että jollakin lapsella saisi käydä kaveri vain kerran viikossa. Yksinköhän leikkii ne muut päivät?
Minusta kerran viikossa on paljon. Meillä käy kaveri ehkä kerran kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa lukea tätä keskustelua. Meilläpäin oli AINA kavereille avoimet ovet molempiin suuntiin. Yökylässäkin oltiin paljon. Kotiin mentiin kun oli määrätty kotiintuloaika omilta vanhemmilta ja ne ajat olivat kaikilla suurin piirtein samat.
Tosi outoa, että jollakin lapsella saisi käydä kaveri vain kerran viikossa. Yksinköhän leikkii ne muut päivät?
Minusta kerran viikossa on paljon. Meillä käy kaveri ehkä kerran kuukaudessa.
Eikö lapsesi ole yksinäinen? Harrastukset eivät ole laisinkaan sama asia kuin vapaa leikki kaverin kanssa (tai isommilla muu vapaa ajanvietto)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Kerran lapseni kaverin äiti soitti, että enkö voi käskeä häntä kotiin. Kysyin sitten, että voisitko itse soittaa, kun olet kotona. En laita lasta taipaleelle, ellei ole tietoa onko siellä himassa ketään. Äiti saattoi pyörähtää viikon jossain lomalla ja lapsi oli yksinään. En mitään lastensuojeluilmoitusta tehnyt, mutta jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin lapsen äitiin yhteyttä positiivisessä hengessä.
Parempi soittaa ovikelloa, niin näkee heti tilanteen. Onko äiti tosiaan työreissussa vai onko kyse muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhaan aikaa ei todellakaan syöty kylässä. Vieraita sai tuoda yhden kerrallaan eli yksi tuli ja muut odotti mettässä ja sitten vaihdettiin. Mutta siihen aikaan toteltiinkin vanhempia. Uskomatonta että joku tulee kutsumatta syömään, kasvattakaa ne pentunne!
Vierailija kirjoitti:
Vanhaan aikaa ei todellakaan syöty kylässä. Vieraita sai tuoda yhden kerrallaan eli yksi tuli ja muut odotti mettässä ja sitten vaihdettiin. Mutta siihen aikaan toteltiinkin vanhempia. Uskomatonta että joku tulee kutsumatta syömään, kasvattakaa ne pentunne!
Kun ei oo edes niitä metsiä enää mihin laittaa kaverit kökkimään!!! :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa lukea tätä keskustelua. Meilläpäin oli AINA kavereille avoimet ovet molempiin suuntiin. Yökylässäkin oltiin paljon. Kotiin mentiin kun oli määrätty kotiintuloaika omilta vanhemmilta ja ne ajat olivat kaikilla suurin piirtein samat.
Tosi outoa, että jollakin lapsella saisi käydä kaveri vain kerran viikossa. Yksinköhän leikkii ne muut päivät?
Minusta kerran viikossa on paljon. Meillä käy kaveri ehkä kerran kuukaudessa.
Eikö lapsesi ole yksinäinen? Harrastukset eivät ole laisinkaan sama asia kuin vapaa leikki kaverin kanssa (tai isommilla muu vapaa ajanvietto)
Miksi olisi yksinäinen kun on sisaruksia. Meillä on niin paljon touhua kotona ettei lapsi edes kaipaa kavereita.
Minulla on ollut periaate, etten muitten lapsia syötä sopimatta siitä ensin vanhempien kanssa. Ihan samaa toivon vastavuoroisestikin. Välipalaa voin tarjota. Ja minä olen se, joka päättää, milloin vieras lähtee. Kerran olen ihan kirjaimellisesti nostanut yhden naapurin lapsen synttäreiden jälkeen ulos ovesta, kun ei sanomalla lähtenyt, tuntia myöhemmin kuin mitä muut vieraat olivat lähteneet.
Toisen olen taas lähettänyt meiltä pois kun on ruvettu syömään, ihan ruokarauhan takia.
Kolmannen kanssa opin, että jos tuli ovelta kysymään seuraa, niin ei pidä vastata ei nyt. Muuten ovikello soi viimeistään vartin päästä ja tullaan uudestaan kysymään, että voiko nyt... Sen jälkeen osasi sanoa, että tänään ei voi (oli muita menoja, ei oltu ihan ehditty lähteä).
Vierailija kirjoitti:
Outoa lukea tätä keskustelua. Meilläpäin oli AINA kavereille avoimet ovet molempiin suuntiin. Yökylässäkin oltiin paljon. Kotiin mentiin kun oli määrätty kotiintuloaika omilta vanhemmilta ja ne ajat olivat kaikilla suurin piirtein samat.
Tosi outoa, että jollakin lapsella saisi käydä kaveri vain kerran viikossa. Yksinköhän leikkii ne muut päivät?
No tietysti yksin. Eivätkö sinun pentusi osaa tehdä mitään yksin? Tai sitten leikkivät yhdessä pihalla. Mutta vaikka sinun kodissasi olisikin koko ajan Avoimien Ovien Päivä, ei kaikilla ole niin ja sitä on kunnioitettava. Oli sinusta sitten miten outoa tahansa.
Näillä aloituksen tiedoilla ihmettelen,miksi ei ole soitettu äidille ja selvitetty asiaa? Jos äiti ei keskustele/kanna lapsesta vastuuta/eno on huithapeli, tulee ilmoittaa kouluun. Kaikki ei ole tuossa kuviossa kunnossa nyt. Aloittaja saattaa olla ainoa täyspäinen aikuinen joka katsoo lapsen perään.
Vierailija kirjoitti:
En viitsinyt lukea jaaritusta loppuun, mutta eihän tuo ole mitään elämää. Jonkun toisen lapsi pyörimässä jaloissa joka päivä. Ja syömässäkin! Hirveää.
Et jaksanut lukea 'jaaritusta loppuun' mutta kutsut kenties heitteillä olevan lapsen toimintaa hirveäksi, jopa syömässä käy?!? Voi luoja sentään!
Vierailija kirjoitti:
Hyvin omituista, että lasta ei kaivata kotona heti koulun jälkeen. Koulun jälkeen mennään kotiin syömään, ja tekemään läksyt. Sen jälkeen voi soittaa kaverille, ja kysyä, voiko teille tulla.
Kuka sitä siellä kotona kaipaisi, eikö useimmat vanhemmat ole töissä silloin kun pikkukoululainen pääsee kotiin? Ja juuri siksi onkin kiva jos kaveri voi tulla kylään tai pääsee kaverille, niin voi yhdessä kaverin kanssa tehdä läksyt ja välipalastaa, eikä tartte olla tunteja yksin.
Toki sovitusti, vastavuoroisesti ja niin että sitä omaa mukeloa ehtii ja haluaa nähdä ja ruokkia töistä tultuaan.
Sopikaa lapselle kaveripäivät ja päivät jolloin ollaan perheen kesken. Jos olet huolissasi lapsesta, pyydä hänen äitinsä käymään ja tutustu häneen. Outoa, jos ette tunne toisianne jos kerran lapset noin paljon tekemisissä.