Mistä tunnistat että jollain on ollut helppo/vaikea elämä?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Nipoaa turhasta esim. bussi myöhässä. Tai käyttäytyy kuin yläkouluikäinen. Juoruaa, haukkuu selän takana, käyttää lapsellisia niksejä nolataakseen toisen, puhuu päälle, puhuu läpi jne. Esim. työpaikalla.
Onko nuo helpon vai vaikean elämän tuntomerkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Nipoaa turhasta esim. bussi myöhässä. Tai käyttäytyy kuin yläkouluikäinen. Juoruaa, haukkuu selän takana, käyttää lapsellisia niksejä nolataakseen toisen, puhuu päälle, puhuu läpi jne. Esim. työpaikalla.
En nyt tiedä kumman tarkoitit käyttäytyvän noin.
Mutta itse olen kokenut paljon vaikeita aikoja (turvaton lapsuus, aikuisuus piti aloittaa täysin yksin ilman mitään tukea jne).
Niin silloin kun stressiä on paljon, niin kyllä tunnistan "nipoavani turhasta", kuten "kaikki on muutenkin niin haastavaa koko ajan, niin eikö EDES tuo bussi voi olla ajoissa !!!".
Samoin olen joutunut jonkin verran opettelemaan puhumaan päälle, koska ilman sitä olen tullut niin usein ylikävelyksi, kun olen kilttinä odottanut omaa vuoroani.
Ja se miten muutoin näkyy, niin varaudun koko ajan kaikkeen, siis mitä huonoa voi käydä. Pitää olla koko ajan säästössä edes muutama satanen hätävararahaa, ja tsekkailem vähän väliä työtarjontaa siltä varalta, että joudunkin työttömäksi. Pitää olla niin sanotusti koko ajan askel edellä, ja pelkään ikäviä yllätyksiä.
Usein vaikeuksia kokeneet eivät vähästä hätkähdä. Eivät ruikuta turhasta ja ymmärtävät elämää laidasta laitaan.
Vierailija kirjoitti:
Usein vaikeuksia kokeneet eivät vähästä hätkähdä. Eivät ruikuta turhasta ja ymmärtävät elämää laidasta laitaan.
Juuri näin. Ymmärtävät mikä elämässä oikeasti on tärkeää.
Osa vaikeuksia kokeneista liikkuu kuin varjo pitkin seiniä, siis kuvainnollisesti. Ovat jotenkin vetäytyviä pälyileviä ja säikkyjä.
Toivottavasti toipuisivat. Että jokin kiltti ihminen astuisi heidän elämäänsä vaikka kuuntelijaksi. Valitettavasti moni on kasvanut kiinni siihen että kohtaavat vain pahaa,hyväksikäyttöä, epäonnistumisia.
Äkäily on usein sellaisen ihmisen käytöstä joka on elämässään juuri sillä hetkellä kovilla. Ei kerro siitä että kaikki olisi aina ollut liian helppoa.
Jos tulee paska housuun oven pamauksesta, on todella kokenut kovis.
Naurettava kysymyksen asettelu.
Kovia kokemuksia on sotavankedesta kidutuksiin yms.
Varmasti jättävät jäljen.
Ei sitä mistään tunnista, vaikka moni niin luuleekin. Saan usein kuulla potilailtani eläneeni helpon elämän ja en siksi voi ymmärtää mistään mitään. Olen myös hyväosainen hölmö ja jne.
Tosiasiassa olen erittäin traumatisoitunut ja sairastan dissosiatiivista identiteettihäiriötä. Hyväosaisuudesta ole koskaan ollut tietoa. Olen vain jaksanut opiskella. Kuulee tuota toki muiltakin kuin potilailta ja aina se yhtä kummalta tuntuu.
Helppoa elämää eläneen tunnistaa siitä, että hän seurusteli jo teininä. Jos on niin helpolla päässyt, niin kaikki myöhemmät vaikeudet johtuvat tästä helppoheikistä/-hennasta itsestään. Itse en ole koskaan elänyt helppoa elämää, vaan aina olen joutunut saamaan joko huonoa käytöstä tai syrjintää vertaisiltani, varsinkin kouluissa. Työpaikoissa kohtelu on ainakin naamatusten yleensä ollut paljon parempaa. Helppoa elämää elänyt on myös sellainen, joka on aina voinut luottaa kaikkeen, niin sellaista on helppo myös kusettaa kaikessa, sillä sellainen ihminen on uskomattoman naiivi. Yleensä tuollainen ihminen ei myöskään missään nimessä ole pessimistinen, sillä hän ei ole koskaan joutunut pettymään. Tuollaiset ihmiset harvemmin myöskään erikseen varautuvat vastoinkäymisiin, suunnittelevat tulevaisuuttaan (varsinkaan taloudellista) yms.
T: Ikisinkku M86
Vierailija kirjoitti:
Osa vaikeuksia kokeneista liikkuu kuin varjo pitkin seiniä, siis kuvainnollisesti. Ovat jotenkin vetäytyviä pälyileviä ja säikkyjä.
Toivottavasti toipuisivat. Että jokin kiltti ihminen astuisi heidän elämäänsä vaikka kuuntelijaksi. Valitettavasti moni on kasvanut kiinni siihen että kohtaavat vain pahaa,hyväksikäyttöä, epäonnistumisia.
No, itse olen jo liki totaalisen erakoitunut. Mennyt usko siihen että olisi vielä ihmissuhteita, jotka eivät perustuisi sille, että minusta hyödytään jotenkin. Ja toisaalta en nykyään enää osaa ihmisiin tutustuakaan, sekin vaikeutuu mitä pidempään on yksin.
Kuuntelijaksi tosin en kylläkään ketään kaipaa. Kenenkään niskoille ei voi iskeä oman elämänsä hankaluuksia.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa elämää eläneen tunnistaa siitä, että hän seurusteli jo teininä. Jos on niin helpolla päässyt, niin kaikki myöhemmät vaikeudet johtuvat tästä helppoheikistä/-hennasta itsestään. Itse en ole koskaan elänyt helppoa elämää, vaan aina olen joutunut saamaan joko huonoa käytöstä tai syrjintää vertaisiltani, varsinkin kouluissa. Työpaikoissa kohtelu on ainakin naamatusten yleensä ollut paljon parempaa. Helppoa elämää elänyt on myös sellainen, joka on aina voinut luottaa kaikkeen, niin sellaista on helppo myös kusettaa kaikessa, sillä sellainen ihminen on uskomattoman naiivi. Yleensä tuollainen ihminen ei myöskään missään nimessä ole pessimistinen, sillä hän ei ole koskaan joutunut pettymään. Tuollaiset ihmiset harvemmin myöskään erikseen varautuvat vastoinkäymisiin, suunnittelevat tulevaisuuttaan (varsinkaan taloudellista) yms.
T: Ikisinkku M86
Jaa.
Seurustelin jo teini-ikäisenä, mutta koin koko lapsuuden perheväkivaltaa, heitteillejättöä, vanhempien mt- ja päihdeongelmaa jne jne. Kun kasvoin täysi-ikäiseksi, oli vaihtoehtona jäädä päihdehuuruiseen kotiin, missä musiikkeja soitettiin täysillä yötä myöten, niin että kävi välillä poliiseja ovella, tai sitten lähteä täysin ilman mitään neuvontaa ja ohjausta siihen omaan itsenäiseen elämään. Valitsin jälkimmäisen, vaikken aluksi tiennyt edes mistä sähkösopimuksen saa. Ja tein ympäripyöreää viikkoa kaupan kassalla ja opiskellessa, jotta edes joskus asiat olisivat vähän paremmin.
Mutta koska on ollut seurustelusuhteita, niin ihan kiva ja leppoisa elämä minulla ollut? Nämä suhteetkaan eivät olleet mitään vuosisadan rakkaustarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa elämää eläneen tunnistaa siitä, että hän seurusteli jo teininä. Jos on niin helpolla päässyt, niin kaikki myöhemmät vaikeudet johtuvat tästä helppoheikistä/-hennasta itsestään. Itse en ole koskaan elänyt helppoa elämää, vaan aina olen joutunut saamaan joko huonoa käytöstä tai syrjintää vertaisiltani, varsinkin kouluissa. Työpaikoissa kohtelu on ainakin naamatusten yleensä ollut paljon parempaa. Helppoa elämää elänyt on myös sellainen, joka on aina voinut luottaa kaikkeen, niin sellaista on helppo myös kusettaa kaikessa, sillä sellainen ihminen on uskomattoman naiivi. Yleensä tuollainen ihminen ei myöskään missään nimessä ole pessimistinen, sillä hän ei ole koskaan joutunut pettymään. Tuollaiset ihmiset harvemmin myöskään erikseen varautuvat vastoinkäymisiin, suunnittelevat tulevaisuuttaan (varsinkaan taloudellista) yms.
T: Ikisinkku M86
Outo kommentti. Olen itse seurustellut teinistä saakka, mutta eihän se millään tavalla kumoa vastoinkäymisiäni.
Asioista joita pitää suurimpina ongelminaan ja traumoinaan. Toisilla ne on todella vähäpätöisiä juttuja ja toisilla ne on niin vakavia juttuja että ihmettelen miten ovat edes selvinneet elämässä.
Tunnen yhden, joka on tippunut korkealta ja kovaa. Hän ei todellakaan ruikuta turhasta, mutta hänellä ei riitä empatiaa ruikuttaville. Hän on kokenut enemmän kuin ne ruikuttavat, ja siksi ihmettelee, miten pienistä ihmiset valittavat.
Ehkä off topic, mutta Ns. Rikkaan perheen kakaran tunnistaa optimistisuudesta.
Liiallinen nirsoilu kertoo melko helposta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden, joka on tippunut korkealta ja kovaa. Hän ei todellakaan ruikuta turhasta, mutta hänellä ei riitä empatiaa ruikuttaville. Hän on kokenut enemmän kuin ne ruikuttavat, ja siksi ihmettelee, miten pienistä ihmiset valittavat.
Ehkä off topic, mutta Ns. Rikkaan perheen kakaran tunnistaa optimistisuudesta.
Niin, kovat kokemukset voi joko opettaa, tai sitten ne voi kovettaa ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Usein vaikeuksia kokeneet eivät vähästä hätkähdä. Eivät ruikuta turhasta ja ymmärtävät elämää laidasta laitaan.
Jotkut vaikeuksia kokeneet myös muuttuvat negatiivisiksi ja katkeriksi. Sitten ruikuttavat aivan kaikesta eivätkä todellakaan ymmärrä elämää laidasta laitaan kun keskittyvät vaan omaan kurjuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Asioista joita pitää suurimpina ongelminaan ja traumoinaan. Toisilla ne on todella vähäpätöisiä juttuja ja toisilla ne on niin vakavia juttuja että ihmettelen miten ovat edes selvinneet elämässä.
Tämä. Tottakai subjektiivinen kokemus, mutta välillä ihmetyttää miten jotkut menee aivan hajalle ja toimintakyvyttömäksi itselleni mitättömän pienistä asioista. Sitten on niitä joiden tarinat pistää ison miehenkin itkemään, mutta eivät valita ja menevät eteenpäin.
Semmonen joka odottaa, että kaikki tulee aina valmiina itelle. Valittaa jos ei palvelu pelaa koko ajan.
Nipoaa turhasta esim. bussi myöhässä. Tai käyttäytyy kuin yläkouluikäinen. Juoruaa, haukkuu selän takana, käyttää lapsellisia niksejä nolataakseen toisen, puhuu päälle, puhuu läpi jne. Esim. työpaikalla.