Elän nyt säästeliäästi ja on todella tylsää elämää
Tilanne on nyt se, että vaikka palkkani on ihan kohtalainen ja perheen tulot keskitasoa, on meidän elettävä nyt todella säästeliäästi. Se tarkoittaa, että olen käytännössä katsoen aina kotona. Voisin tietysti mennä ulos, mutta siellä on kylmää, liukasta ja pimeää. Olenkin viettänyt talven pääasiassa kotona. Käyn työpaikalla satunnaisesti, mutta pääasiassa teen etätöitä.
Tuntuu, että elämä valuu hukkaan. Päivät työtä ja illat ruutuaikaa. Viikon kohokohta on ruokakaupassa käynti. Odotankin kesää, että ihmisiä näkee ulkonakin ja ulkona voi vaan olla.
Tätä tämä elämä nyt sitten on. Onneksi on sentään katto pään päällä ja ruokaa ja laskut saadaan maksettua. En vaan oikein löydä iloa elämään kun mitään ei voi tehdä.
Kommentit (132)
Tykkään lipittää kaljaa, meneehän siihen rahaa, mutta olotila hyvin voimaantunut ja vapautunut 🌞
Kannattaa kyllä liikkua ulkosalla vaikka olisi huonompi sääkin, saa happea ja tutkitusti liikunta edistää terveyttä - myös aivoterveyttä. Ehkäisee masennusta ja vähentää stressiä. Saaristolaiset sanovat että ei ole huonoa säätä, on vaan erilaisia säitä. Kun pukeutuu lämpimästi ja käyttää liukuesteitä ulkoileminen on kivaa myös kylmällä ja liukkaalla kelillä. Itselläni alkaa mieliala laskea ja into kaikkeen tekemiseen laantua jos en ulkoile.
Moni kuulostaa alakuloiselta joka saattaa johtua D-vitamiinin puutteesta. Syökää vähintään 50 mg/vrk D-vitamiinilisää, ei tunnu pimeys ja kylmyys enää missään. Aikaisemmin olin lähes itsemurhan partaalla jo syyskuun alussa, nyt monta vuotta tuota syöneenä ei ole enää talvi aiheuttanut ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Piikkipohjat vaan napsauttaa kenkiin. Olis moni lenkki jäänyt tekemättä tänä talvena ilman noita. Että kun oikein turhauttaa mikään sää ei itsessään estä kävelyä, ehkä paukkupakkanen hankalin, mutta eipä siellä kauaa tarvitse sitten olla.
Minkä merkin piikkipohjat vaan napsautetaan eikä tarvitse venyttää?
Vierailija kirjoitti:
Etätöiden tekijälle suosittelisin sitä ulkoilua valoisaan aikaan. Kyllähän etätöissäkin pidetään lounastauko ja lounaan jälkeen voi käydä pienellä kävelyllä. Aivot saa samalla happea ja jaksaa sitten loppupäivän paremmin.
Mä suosittelen tätä samaa. Jo 11 vuotta etätöissä ja melkein joka päivä käyn lounastuolla koiran kanssa lyhyellä kävelyllä. Varsinkin pimeään vuodenaikaan piristää kummasti, kun käy päivänvalossa ulkona.
Yritä eläytyä sellaiseen tilanteeseen, että jos sulle nyt kerrottaisiin syöpädiagnoosi ja että mitään ei ole tehtävissä, elinaikaa jäljellä korkeintaan kuukausia. Kuulostelee millaisia ajatuksia ja fiiliksiä heräisi, mahdollisimman antaumuksella. Sitten "herätä" itsesi tuosta painajaisesta ja arvioi todellista nykytilannettasi uudelleen. Lupaan että auttaa!
Kyllä se on niin, että ruutujen liiallinen tuijottaminen tekee ihmisistä masentuneita, onnettomia ja hiukan aggressiivisiakin.
Pelkästään se, että ulos lähtiessä katse hakeutuu kauemmas kuin lähimpään näyttöön, parantaa vointia. Meitä ei ole luotu kyhjöttämään lysyssä lähelle tuijottaen 24/7. Sellaista on lajimme historiassa tehty vain silloin kun on oltu pahasti haavoittuneita tai muuten huonossa jamassa.
Myös hormonitoimintamme tarvitsee liikettä toimiakseen kunnolla. Ja toisen ihmisen kosketusta ei voi korvata mikään älylaite.
Vierailija kirjoitti:
Yritä eläytyä sellaiseen tilanteeseen, että jos sulle nyt kerrottaisiin syöpädiagnoosi ja että mitään ei ole tehtävissä, elinaikaa jäljellä korkeintaan kuukausia. Kuulostelee millaisia ajatuksia ja fiiliksiä heräisi, mahdollisimman antaumuksella. Sitten "herätä" itsesi tuosta painajaisesta ja arvioi todellista nykytilannettasi uudelleen. Lupaan että auttaa!
Minusta tuo kuulostaisi aika helpottavalta.
Osta luistimet jos et omista ja sitten mene luistelemaan. Ilmaista. Hyvää liikuntaa ja hauskaa.
Tämä. Palelen koko talven sisällä ja ulkona, joten en tosiaankaan nauti ulkoilusta. Lisäksi pimeys on tosi masentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa kitisemästä ap ja ota vastuu omasta elämästäsi ja siitä miten siitä saa kiinnostavaa ja mukavaa. Enkä sano tätä pahalla, olen itsekin ollut uhriutuja kunnes tajusin että voin ottaa vastuun ja ryhtyä toimimaan elämänlaatuni parantamiseksi. Moni on ehdollistunut siihen että tekeminen ja harrastaminen vaatii rahaa. Ilmaiseksi ja pienellä budjetillakin voi tehdä kivoja juttuja. Lukea, kirjoittaa, piirtää, maalata, kutoa, ommella, askarrella, leipoa, kokeilla uusia reseptejä, lenkkeillä, käydä uimassa, retkeillä, mennä kansalaisopiston kursseille, käydä ilmaiskonserteissa, luistella, hiihtää, käydä halvemmilla kuntosaleilla, kutsua ystäviä kylään nyyttäriperiaatteella ja tehdä yhdessä ruokaa.
Museokortti kannattaa hankkia vaikka asuisi pienemmälläkin paikkakunnalla. Sitten vaan pongailee halpoja bussi ja junalippuja ja tekee päiväretkiä eri kaupunkien museoihin. Ottaa eväät mukaan niin edes syömisiin ei kulu rahaa. Jos ulkona
Haluaisinkin oikeastaan liittyä johonkin järjestöön tai ryhmään, mutta ongelmani on, että en tiedä mikä minua kiinnostaa. Olisi mahtavaa tuntea elävänsä jonkun mielenkiintoisen tekemisen ja kivan porukan kanssa.
Ruokajonojen nettisivut olivat hirveän sekavat. Ilmeisesti Myllypurossa ainakin on jakelu. Ehkä menen siellä käymään jos saan raavittua jostain rahat bussilippuun.