Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elän nyt säästeliäästi ja on todella tylsää elämää
21.02.2024 |
Tilanne on nyt se, että vaikka palkkani on ihan kohtalainen ja perheen tulot keskitasoa, on meidän elettävä nyt todella säästeliäästi. Se tarkoittaa, että olen käytännössä katsoen aina kotona. Voisin tietysti mennä ulos, mutta siellä on kylmää, liukasta ja pimeää. Olenkin viettänyt talven pääasiassa kotona. Käyn työpaikalla satunnaisesti, mutta pääasiassa teen etätöitä.
Tuntuu, että elämä valuu hukkaan. Päivät työtä ja illat ruutuaikaa. Viikon kohokohta on ruokakaupassa käynti. Odotankin kesää, että ihmisiä näkee ulkonakin ja ulkona voi vaan olla.
Tätä tämä elämä nyt sitten on. Onneksi on sentään katto pään päällä ja ruokaa ja laskut saadaan maksettua. En vaan oikein löydä iloa elämään kun mitään ei voi tehdä.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla, AP! Itse olen viettänyt lähes koko aikuisikäni köyhää elämää, mutta olen onnellinen ja viihdyn. Käyn kirjastossa, lenkkeilen, pyöräilen, luen lehtiä netistä, laitan ruokaa halvoista raaka-aineista, opiskelen kieliä kirjastoista lainaamien kirjojen ja netin avulla jne. Uimahallikorttiin minulla olisi varaa, mutta nykyään käyn vain kesäisin uimassa lähellä sijaitsevassa järvessä.
Voisiko olla niin, että introvertit viihtyvät ja pystyvät helposti elämään köyhää ja rutiininomaista elämää (itse olen erittäin introvertti) ja ekstrovertit kaipaavat jatkuvasti uusia kokemuksia ja elämyksiä? Saatat olla ekstrovertti, AP. Voitko järjestää nyyttäreitä ystävien kanssa? Tehdä vapaaehtoistyötä?
Täällä samanlainen. Tänäänkin olisi mahdollinen luultavasti ihan kiva miitti johon saan tuskin itseäni menemään.
Ei kai tälle mitään voi. Isäni oli samanlainen erakko ja hautautui kirjoihinsa. Ihmisistä pidän mutta en oikein seurustelusta naamakkain. Jotenkin eri asioita. Tietysti vähävaraisuus on asia mikä rajoittaa paljonkin mahdollisuuksia. Pahinta ettei mikään vaan oikein motivoi tienaamaan enempää. En ehkä enää oppisi elämään kovin rahakeskeistä elämää. Toisaalta elämä voisi olla ulkoisesti vaihtelevampaa.
Mutta onko sitä pakko haluta. Ei kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele jotain hyödyllistä, esimerkksi joku uusi kieli. Kirjastosta saa kirjat ja äänitteet ilmaiseksi. Netissä on ilmaisia kielikursseja ja kirjat saa kirjastosta. Siitä voi ihan oikeasti jossain vaiheessa olla jotain oikeaakin hyötyä, kun voi laittaa vaikka cv:hen lisärivin, esim. italian alkeet. Vaikka just siitä kielestä ei olisi nykyisessä työssä mtään hyötyä, niin se ainakin osoittaa omaa aktiivisuuttasi.
Opettele piirtämään. Se tosin maksaa kynän ja paperin verran. Kirjastosta voi etsiä "How to draw anything" -tyyppisiä kirjoja. Niissä opetetaan ihan viiva kerrallaan, miten saa piirrettyä ihan mitä vaan.
Välillä kannattaisi hieman irroittautua sieltä kotikonttorilta ihmisten ilmoille, niin pääkin selkiintyy siinä samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla, AP! Itse olen viettänyt lähes koko aikuisikäni köyhää elämää, mutta olen onnellinen ja viihdyn. Käyn kirjastossa, lenkkeilen, pyöräilen, luen lehtiä netistä, laitan ruokaa halvoista raaka-aineista, opiskelen kieliä kirjastoista lainaamien kirjojen ja netin avulla jne. Uimahallikorttiin minulla olisi varaa, mutta nykyään käyn vain kesäisin uimassa lähellä sijaitsevassa järvessä.
Voisiko olla niin, että introvertit viihtyvät ja pystyvät helposti elämään köyhää ja rutiininomaista elämää (itse olen erittäin introvertti) ja ekstrovertit kaipaavat jatkuvasti uusia kokemuksia ja elämyksiä? Saatat olla ekstrovertti, AP. Voitko järjestää nyyttäreitä ystävien kanssa? Tehdä vapaaehtoistyötä?
Täällä samanlainen. Tänäänkin olisi mahdollinen luultavasti ihan kiva miitti johon saan tuskin itseäni menemään.
Kyllä ihminen saa olla tyytyväinen vähään. Ainoa vaan että kannattaa miettiä mitä miettii kuolinvuoteellaan tai vanhana väsyneenä että mitä elämältä halusi. Toteuttiko toiveitaan vai tyytyikö vähään saamattomuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla, AP! Itse olen viettänyt lähes koko aikuisikäni köyhää elämää, mutta olen onnellinen ja viihdyn. Käyn kirjastossa, lenkkeilen, pyöräilen, luen lehtiä netistä, laitan ruokaa halvoista raaka-aineista, opiskelen kieliä kirjastoista lainaamien kirjojen ja netin avulla jne. Uimahallikorttiin minulla olisi varaa, mutta nykyään käyn vain kesäisin uimassa lähellä sijaitsevassa järvessä.
Voisiko olla niin, että introvertit viihtyvät ja pystyvät helposti elämään köyhää ja rutiininomaista elämää (itse olen erittäin introvertti) ja ekstrovertit kaipaavat jatkuvasti uusia kokemuksia ja elämyksiä? Saatat olla ekstrovertti, AP. Voitko järjestää nyyttäreitä ystävien kanssa? Tehdä vapaaehtoistyötä?
Itsekin olen introvertti, mutta en lainkaan erakkoluonteinen joten tämä ainainen yksin meneminen/tekeminen alkaa pidemmän päälle maistumaan puulta. Samaten kuin se, että varaa ei ole koskaan tehdä mitään muuta kuin ilmaisia/liki ilmaisia asioita ja nämäkin siis vielä sillä ehdolla että se tekeminen onnistuu yksin.
Ja näissäkin voi tulla vielä ylläreitä. Itse tykkäisin hirveästi liikkua luonnossa, mutta tosiaan autottomalle pk-seudulla asuvalle melko saavuttamattomissa oleva haave mutta sitten bongasin suunnistuskerhon mainostavan "tutustumiskertaa" suunnistuksesta kiinnostuneille ja tietenkin ilmoittauduin siihen mukaan. Paikan päällä sitten vetäjät kysyi närkästyneenä, että eikö mulla ole paria/kaveria vaikka missään kohdassa sellaisen pakollisuudesta ei ollut mitään mainintaa ja sitten alkoikin symplääminen että keiden mukaan minä sitten saan mennä.
Miksi elämän pitäisi olla kivaa? Vertaapa kuinka kivaa sulla on itänaapurilaisiin verrattuna, tai pohjoiskorealaisiiin tai ukrainalaisiin. Tai vaikka ihan suomalaisiin yksinäisiin?
Joo, silloin voi valittaa, kun ei ole oikeita murheita. Kun on sydän täynnä murheita, ei jaksa edes valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin elän säästeliäästi. Minun kohdallani se tarkoittaa sitä että rahat on yksinkertaisesti loppu. Karsee nälkä ja nälkäisenä on vaikea saada nukutuksi. Siitä johtuen koko ajan päänsärky ja heikko olo.
Äkkiä etsimään ruokajonoa tai seurakuntaan yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Arvelen, että liikaa etätöitä tekee sen yksinäisen ja tylsän olon. Kotona olossakin on enemmän hohtoa silloin kun ei saa tai ehdi olla siellä päivästä toiseen.
Yksinolo on ihan myrkkyä ainakin itselleni pidemmän päälle eikä auta edes se, että on lähityö. Sielläkin kun on vuoronsa ajan yksin ja työkaverin kanssa se on läpsystä vaihto, kun toinen lähtee aamusta ja toinen tulee iltaan. Ei siis ole sosiaalisuutta sielläkään vaan itseasiassa sekin sitten vain ärsyttää, että työ on asiakaspalvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheiseni oli kova valittamaan, mutta sitten elämä heitti lapsen kuoleman ja toisen lapsen vammautumisen hänen elämäänsä. Nyt hän sanoo, kuinka kusipää hän oli ennen. Nyt on kiitollinen joka hetkestä, jonka saa elää yhdessä jäljellä olevien rakkaidensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kommentoi, ettei voi nennä ulos juomaan termoskaakaota, jos asuu kaupungissa. Tämä kuvastaa hyvin joidenkin asennetta. Ihsn varmasti siellä on joku ulkoilualue tms, jossa se on kivaa. Kutsu kaveri mukaan.
Ei tosiaan ole sellaista aluetta missään kävelymatkan päässä. Ja siis mulle ihan normikävelymatka on 5km suuntaansa. Kaikkialla on hirveästi liikaa ihmisiä ja turhaa meteliä eikä minkäänlaista luonnonrauhaa saati sitten kivoja maisemia.
Viime kesänä kyllä menin tuonne lähipuistoon ihan vesipullon ja kirjan kanssa, mutta sielläkin änki oitis häiriköimään joku päihtynyt mies jolle olisi pitänyt löytyä röökiä (en polta) ja hetken päästä tuli joku hellohelloa solkkaava tunkeilija siihen niin, että näin parhaimmaksi poistua paikalta.
<
Tää oli hyvä. Tuolla ulkona joutuu köpöttelemään hyyyyvin hitaasti pysyäkseen edes pystyssä ja räntää sataa naamaan niin eikun fillaroimaan viidentoista kilsan päähän 😂🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä asia on hyvin paljon siitä kiinni miten itse suhtautuu.. Olemme miehen kanssa niukoista lähtökohdista molemmat ponnistaneet, nykyisin kuulumme sinne keskiluokan alalaitaan, jos näin voi sanoa 🙂 Emme ole siis ikinä tottuneet mihinkään shoppailuihin, matkusteluihin, konserttilippuihin jne. Enkä halua sellaisiin itseäni totuttaakaan.
Elän mielestäni mielekästä elämää. Töiden lisäksi ei kyllä kauheasti jaksakaan (fyysinen työ ja työmatkat kävellen.) Mutta luen kirjaston kirjoja (kesällä rannallakin,) ulkoilutan koiria, vapaaehtoistyötä tehdään miehen kanssa yhdessä,sukuloidaan, makkaranpaistossa käydään ystävien ja miehen kanssa, neulon, leivon, kuntoilen kotona käsipainoilla, elokuvia ja sarjoja katsotaan iltaisin. Kesällä käydään lähialueen ilmaisissa/edullisissa tapahtumissa, patikoidaan vaellusreittejä, kalastellaan.. Viikonloppuisin saunotaan, tehdään parempaa ruokaa... Ystävien kanssa lenkkeillään, pidetään elokuva- ja saunailtoja, syödään toistemme luona vuorotellen...
Joo tuo sama kelihän on vuoden ympäri. Mut joo, ei oo mun ongelma mitä teet elämälläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tuo sisällä istujien elämä tuommoista apaattista. Minä kuljen tuolla luonnossa joka päivä koirien kanssa vähintään kolmesti: aikaisin aamulla, iltapäivällä ja illalla tunninkin kerrallaan, eikä masenna yhtään!
Niin, muut käyvät töissäkin. Se on varmasti mukavaa, kun voi päivät pitkät lorvia ja ulkoilla, toisten "piikkiin."
Kyllä minulla on työ, jolla elätän itseni ja ehkä muutaman muunkin. On merkillistä, miten työ voi jonkun mielestä estää ulkoilemisen. Jäähän vuorokauteen vielä aika monta tuntia.
Itse ulkoilen klo 6-7, sitten juon kahvit ja laittaudun töihin. Kotiin ehdin yleensä viimeistään neljäksi, jolloin lähden heti ulos ainakin puoleksi tunniksi. Päivällisen jälkeen, kun keittiö on siivottu ja seuraavan päivän valmistelut tehty, lähden kävelylle klo 21.30-22.30. Hyvin siis ehtii sekä käydä töissä että ulkoilla!
Piikkipohjat vaan napsauttaa kenkiin. Olis moni lenkki jäänyt tekemättä tänä talvena ilman noita. Että kun oikein turhauttaa mikään sää ei itsessään estä kävelyä, ehkä paukkupakkanen hankalin, mutta eipä siellä kauaa tarvitse sitten olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin mielenkiinnolla ehdotuksia ajanvietteeksi jos elää säästöbudjetilla ja todennnäkäisesti aloittajalle oikein hyviä ehdotuksia tulikin. Silti näin todella huonotuloisena kiinnitin huomioni siihen, että moni ehdotus oli kuitenkin sellaisia, jotka vaativat ainakin jonin verran rahaa. Sellaiselle, jolla on edes jonkin verran rahaa, ehdotukset ovat oivia, mutta todella rahattomalle tuollaisista kuntosali/uimahalliehdotuksista ei olisi hyötyä. Ilmaiseksi ihminen ei voi oikein muuta tehdä kuin liikkua luonnossa ja käydä kirjastossa. Maalaaminen ja käsityötkin vaativat rahaa kuten museotkin.
Helvetti mitä ulisijoita ihmiset nykyään on. Perse homeessa maataan sohvalla ja itketään, kun elämä on paskaa. Kyllä ihminen on ihan itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Jos se on rahasta kiinni, niin sitten varmaan kannattaa hankkia sitä rahaa.
Kun ei ole lainkaan ruutuaikaa, niin se on sopivasti töissä hallituksen mielestä, jos ei kerran päivätyön palkalla pärjää kuin säästöliekillä.
Vierailija kirjoitti:
Luin mielenkiinnolla ehdotuksia ajanvietteeksi jos elää säästöbudjetilla ja todennnäkäisesti aloittajalle oikein hyviä ehdotuksia tulikin. Silti näin todella huonotuloisena kiinnitin huomioni siihen, että moni ehdotus oli kuitenkin sellaisia, jotka vaativat ainakin jonin verran rahaa. Sellaiselle, jolla on edes jonkin verran rahaa, ehdotukset ovat oivia, mutta todella rahattomalle tuollaisista kuntosali/uimahalliehdotuksista ei olisi hyötyä. Ilmaiseksi ihminen ei voi oikein muuta tehdä kuin liikkua luonnossa ja käydä kirjastossa. Maalaaminen ja käsityötkin vaativat rahaa kuten museotkin.
Kirjoittaminen ei maksa muuta kuin paperin, kopiopaperi tai tiger-lehtiö ei paljoa maksa. Samalle paperille pystyy piirtämään. Jos on printteri ja läppäri, voi tulostaa kirjoitelmiaan. Kirjoittelu on helpottanut omia olojani monesti eikä sille kannata asettaa mitään ehtoja.
Kierrätyskeskuksissa on ilmaishuone. Haen sieltä vanhoja kirjoja enimmäkseen.
Musaa ja tietoa löytää niin radiokanavilta kuin tubesta. Että kyllä virikettä on helppo yksin nyhjätessäkin keksiä.
Etätöiden tekijälle suosittelisin sitä ulkoilua valoisaan aikaan. Kyllähän etätöissäkin pidetään lounastauko ja lounaan jälkeen voi käydä pienellä kävelyllä. Aivot saa samalla happea ja jaksaa sitten loppupäivän paremmin.
Eihän tässä pelkkiä ilmaisia viihdykkeitä kysyttykään
Alue: Aihe vapaa
Mielikuvituksen puutetta.
Lenkkeily: juokse jos ennen olet kävellyt, tai päinvastoin. Vaihda reittiä, kuuntele musiikkia tai podcastia tai linnunlaulua, opettele tunnistamaan lintujen laulua.
Ruoanlaitto: osta uusia aineksia ja etsi niille resepti. Opettele uutta, ääretön määrä reseptejä netti täynnä.
Lumityöt: tee labyrintti, lumiukko, lumilyhtyjä, jäälyhtyjä, riko ennätyksesi pihan putsaamisessa.
Kotiaskareet: vaihda huonekalujen järjestystä, verhoja, liinoja, hulluttele, revittele. Siivoa vaatekaappi ja kokeile uusia asuyhdistelmiä, korjaa rikkinäiset, tuunaa, silitä valmiiksi.
Ihan vain muutaman mainitakseni. Saa käyttää, mutta ei ole pakko, jos mieluummin vain tekee mieli valittaa ja surkutella itseään.