Ystävystymisen vaikeudesta

Vierailija kirjoitti:

Joo. On neuvoja. Ensinnäkin lopeta tuo nolo pick me girl -hölinä. Älä vastaa tähän että et tunne itseäsi muita naisia paremmaksi vaan huonommaksi. Et oikeasti ajattele niin.

Seuraavaksi sopeudu joukkoon. Jos työyhteisössä on tapana jutella jostain, niin yritä nyt helvetti soikoon sitten jutella siitä. Äläkä jää itseksesi jauhamaan, miten juttelisit mieluummin ydinfysiikasta kuin vaipoista. Usko pois, kukaan ei välitä siitä mistä olet oikeasti kiinnostunut. Sen sijaan se huomataan, että yrität etäännyttää itsesi ryhmästä.

Mä olen tuosta eri mieltä. Jos kyse on siitä, että kaipaisi elämäänsä ystäviä, miksi edes haluaisi ystävystyä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei välitä siitä, mistä toinen on oikeasti kiinnostunut? Mua ja mun ystäviäni on aina yhdistänyt nimenomaan se, että me ollaan kiinnostuneita samoista asioista. Ainakin osasta asioista.  Jos ei olla kiinnostuneita, sitten ei synny ystävyyssuhdettakaan. Ne muut jäävät sitten vain tuttaviksi tai korkeintaan kavereiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama. Onko sinulla autistisia, eristäytyviä tai muuten jotenkin outoja perheenjäseniä tai lähisukulaisia? Olen epäillyt itselläni jotain erittäin lievää autismia tms. 

Olen itse sitä "koodistoa" opiskellut koko elämäni, miten olla ihmisten kanssa toimivasti yhteydessä. Tämä on netistä lukemani mukaan yleistä autistisille ihmisille ja sellainen perustava ulkopuolisuuden tunne. 

Onneksi minun nuoruudessani ei puhuttu näin paljon autismista. Siksi en diagnosoinut itseäni autistiksi vaan aloin opiskella kehittääkseni heikoksi jääneitä sosiaalisia taitojani.

Sinun mielestäsi on siis hyvä, että fysiikaltaan normaalista poikkeava ihminen joutuu pärjäämään vammansa kanssa yksin ja ilman tukea koko elämänsä? Tuntemaan itsensä

Saatko jotain mielihyvää tahallisesta väärinymmärtämisestä?

Pystytkö täsmentämään sanomistasi niin, että sen ymmärtäisi oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama. Onko sinulla autistisia, eristäytyviä tai muuten jotenkin outoja perheenjäseniä tai lähisukulaisia? Olen epäillyt itselläni jotain erittäin lievää autismia tms. 

Olen itse sitä "koodistoa" opiskellut koko elämäni, miten olla ihmisten kanssa toimivasti yhteydessä. Tämä on netistä lukemani mukaan yleistä autistisille ihmisille ja sellainen perustava ulkopuolisuuden tunne. 

Onneksi minun nuoruudessani ei puhuttu näin paljon autismista. Siksi en diagnosoinut itseäni autistiksi vaan aloin opiskella kehittääkseni heikoksi jääneitä sosiaalisia taitojani.

Jaa. Niin aloin itsekin ja olen tehnyt sitä 40 vuotta. Olen sairastunut muutamia kertoja masennukseen ja uupumukseen ja mikä

Eli mikä tahansa diagnoosi kelpaa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. On neuvoja. Ensinnäkin lopeta tuo nolo pick me girl -hölinä. Älä vastaa tähän että et tunne itseäsi muita naisia paremmaksi vaan huonommaksi. Et oikeasti ajattele niin.

Seuraavaksi sopeudu joukkoon. Jos työyhteisössä on tapana jutella jostain, niin yritä nyt helvetti soikoon sitten jutella siitä. Äläkä jää itseksesi jauhamaan, miten juttelisit mieluummin ydinfysiikasta kuin vaipoista. Usko pois, kukaan ei välitä siitä mistä olet oikeasti kiinnostunut. Sen sijaan se huomataan, että yrität etäännyttää itsesi ryhmästä.

Mä olen tuosta eri mieltä. Jos kyse on siitä, että kaipaisi elämäänsä ystäviä, miksi edes haluaisi ystävystyä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei välitä siitä, mistä toinen on oikeasti kiinnostunut? Mua ja mun ystäviäni on aina yhdistänyt nimenomaan se, että me ollaan kiinnostuneita samoista asioista. Ainakin osasta asioista. 

Ap puhui työkavereista. Heidän kanssaan on tultava toimeen, vaikka miten halveksisi heitä sukupuolen takia.

Mä olen myös aina ollut jotenkin outolintu mutta nyt vanhemmuuttani alkanut epäillä sekä adhd tä että autismia. 

Nro 64: "Ap puhui työkavereista. Heidän kanssaan on tultava toimeen, vaikka miten halveksisi heitä sukupuolen takia."



Totta, ole toikeassa, mutta ketjun otsikossa puhui ystävyydestä. Työkaverit on työkavereita eikä ole tarkotiuskaan, että heidän kanssaan ystävystyttäisiin. Mutta ei heidän kanssaan tarvitse typaikallakaan seurustella yhtään sen enempää kuin on työtehtävien hoitamisen kannalta välttämätöntä. 

Mietin vaan että kuinkahan minua olisi duunarien keskuudessa kohdeltu sen jälkeen kun olisin mykistynyt "maanläheisten aiheiden" edessä. Ja sitten alkanut nokka pystyssä selostaa mielipiteitäni Shakespearen tuotannosta. 

Pidin parhaana jutella niistä aiheista mistä muut ovat kiinnostuneita. Mutta minulla ei ollutkaan tarvetta korostaa paremmuuttani.

Siitähän siinä poikkeuksetta on kyse. "En osaa jutella näiden ihmisten kanssa" tarkoittaa että pidän itseäni parempana.

Sä et taida osata keskustella. En mäkään, mutta oon yrittänyt opetella. Jos joku kysyy "onko sulla lapsia", älä vastaa vain "ei ole" vaan lisää siihen kysymys siitä, että onko vastapuolella lapsia. Ylipäätään kysymyksien kysymistä kannattaa harjoitella, kyselet vain kaikenlaista, esim. "Onko sulla viikonloppusuunnitelmia", "mitä teit viikonloppuna", "onko sulla lemmikkejä", "harrastatko jotain", "tykkäätkö lukea", "ootko nähnyt sen ja sen elokuvan". Ihmiset yleensä tykkäävät puhua itsestään ja usein saattaa sitten löytyä yhteisiä puheenaiheita, kun vähän kyselee.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 64: "Ap puhui työkavereista. Heidän kanssaan on tultava toimeen, vaikka miten halveksisi heitä sukupuolen takia."



Totta, ole toikeassa, mutta ketjun otsikossa puhui ystävyydestä. Työkaverit on työkavereita eikä ole tarkotiuskaan, että heidän kanssaan ystävystyttäisiin. Mutta ei heidän kanssaan tarvitse typaikallakaan seurustella yhtään sen enempää kuin on työtehtävien hoitamisen kannalta välttämätöntä. 

Ehkä voisit valistaa ap:ta tuosta?

Ap ilmeisesti haluaa ystävystyä. Ongelma on se että muut ovat huonompia sukupuolensa ja duunariammattinsa takia. Siksi ystävystyminen ei onnistu.

Mulla sama, mutta enpä minä opiskeluaikoihin itsekään ole kaivannut keneenkään ystävystyä. Viihdyn hyvin itsekseni, en ole miestä enkä ystäviä kaipaillut. 

Mutta tosiaan teininä ja opiskelijana kovasti kaipasin. Mutta olin liian erilainen, kun olen sellainen nörttimäinen nainen. Monella tapaa psyykkisesti, joskaan en fyysisesti, sellainen kuin miehet perinteisesti. Olen myös erittäin miesvaltaisella alalla. Eipä niitä kavereita tai ystäviä ole koskaan ollut, mutta ilmankin olen oppinut pärjäämään. Kai minä varmaan pystyisin näyttelemään erilaista ihmistä kuin olen, ja sillä tavalla saamaan ainakin kavereita, mutta en näe mitään iloa sellaisesta - eiväthän he olisi oikean minun kavereita, vaan roolihahmon.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, mutta enpä minä opiskeluaikoihin itsekään ole kaivannut keneenkään ystävystyä. Viihdyn hyvin itsekseni, en ole miestä enkä ystäviä kaipaillut. 

Mutta tosiaan teininä ja opiskelijana kovasti kaipasin. Mutta olin liian erilainen, kun olen sellainen nörttimäinen nainen. Monella tapaa psyykkisesti, joskaan en fyysisesti, sellainen kuin miehet perinteisesti. Olen myös erittäin miesvaltaisella alalla. Eipä niitä kavereita tai ystäviä ole koskaan ollut, mutta ilmankin olen oppinut pärjäämään. Kai minä varmaan pystyisin näyttelemään erilaista ihmistä kuin olen, ja sillä tavalla saamaan ainakin kavereita, mutta en näe mitään iloa sellaisesta - eiväthän he olisi oikean minun kavereita, vaan roolihahmon.

Et sinä ole erilainen nainen etkä miesmäinen. Jos kerran olet nainen, olet juuri sellainen kuin naiset ovat.

Miksi ihmisten pitää tehdä elämänsä niin vaikeaksi uskomalla stereotypioihin?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 64: "Ap puhui työkavereista. Heidän kanssaan on tultava toimeen, vaikka miten halveksisi heitä sukupuolen takia."



Totta, ole toikeassa, mutta ketjun otsikossa puhui ystävyydestä. Työkaverit on työkavereita eikä ole tarkotiuskaan, että heidän kanssaan ystävystyttäisiin. Mutta ei heidän kanssaan tarvitse typaikallakaan seurustella yhtään sen enempää kuin on työtehtävien hoitamisen kannalta välttämätöntä. 

Ehkä voisit valistaa ap:ta tuosta?

Ap ilmeisesti haluaa ystävystyä. Ongelma on se että muut ovat huonompia sukupuolensa ja duunariammattinsa takia. Siksi ystävystyminen ei onnistu.

No se on se surullisen kuuluisa small talk. Lätistään asioita, jotka eivät kiinnosta oikeasti kumpaakaan. Puhutaan vain puhumisen vuoksi eli siksi, että ei tulisi "kiusallista hiljaisuutta". Osa ihmisistä kun tuntee hiljaisuuden kiusalliseksi, niin sen vuoksi on pakko puhua. Jos ystäviä haluaa, niin kannattaa ihan ensin mietitä, millaisista asioista on itse oikeasti kiinnostunut. Mitä ovat ne asiat, joista tykkää puhua toisen ihmisen kanssa tai tehdä toisen ihmisen kanssa. Ja vasta sitten miettiä, missä sellaisiin ihmisiin voisi tutustua. Se on aika lottovoitto, jos sellainen löytyy työpaikalta. Paitsi jos tykkää puhua työasioista. 



Mun mielestä sekin on hyvä pitää mielessä, että ei edes yritä löytää sellaista ystävää, jonka kanssa kaikki kiinnostuksenkohteet osuisivat yksiin. Harvoin sitä omaan klooniinsa missään tutustuu. Hyvä alku kuitenkin on, että on se yksi yhdistävä asia ja sitten ajan mittaan toiseen tutustuessaan saattaa löytyä toinenkin molempia kiinnostava asia. Ystäviä on hyvä olla useampia, jotta ei sitten muutu rasitteeksi sille ainoalle ystävälleen. Ja muutaman mukavan ystävän lisäksi voi olla kavereita, joiden kanssa sitten tekee sellaisia asioita, jotka eivät kiinnosta ketään ystävistä. 

Vierailija kirjoitti:

Sä et taida osata keskustella. En mäkään, mutta oon yrittänyt opetella. Jos joku kysyy "onko sulla lapsia", älä vastaa vain "ei ole" vaan lisää siihen kysymys siitä, että onko vastapuolella lapsia. Ylipäätään kysymyksien kysymistä kannattaa harjoitella, kyselet vain kaikenlaista, esim. "Onko sulla viikonloppusuunnitelmia", "mitä teit viikonloppuna", "onko sulla lemmikkejä", "harrastatko jotain", "tykkäätkö lukea", "ootko nähnyt sen ja sen elokuvan". Ihmiset yleensä tykkäävät puhua itsestään ja usein saattaa sitten löytyä yhteisiä puheenaiheita, kun vähän kyselee.

Oli minunkin vaikeaa oppia keskustelemaan. Mutta en minä koskaan ajatellut ylimielisesti kuten ap että tuossa nyt on arkipäiväinen aihe josta ei voi puhua. Tai nuo ihmiset ovat väärää sukupuolta, niin en pysty heidän kanssaan puhua.

No tuota, sanoisin että kannattaa kyllä jutella ensi alkuun mistä tahansa asiasta vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Ihan vaan vaikka säästä tai niistä lapsista. Ei kai kukaan ensi metreillä ala syväluotaamaan uuden tuttavuuden kanssa elämänsä tärkeimpiä asioita. Täytyy antaa aikaa tuttavuuden syventymiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä et taida osata keskustella. En mäkään, mutta oon yrittänyt opetella. Jos joku kysyy "onko sulla lapsia", älä vastaa vain "ei ole" vaan lisää siihen kysymys siitä, että onko vastapuolella lapsia. Ylipäätään kysymyksien kysymistä kannattaa harjoitella, kyselet vain kaikenlaista, esim. "Onko sulla viikonloppusuunnitelmia", "mitä teit viikonloppuna", "onko sulla lemmikkejä", "harrastatko jotain", "tykkäätkö lukea", "ootko nähnyt sen ja sen elokuvan". Ihmiset yleensä tykkäävät puhua itsestään ja usein saattaa sitten löytyä yhteisiä puheenaiheita, kun vähän kyselee.

Oli minunkin vaikeaa oppia keskustelemaan. Mutta en minä koskaan ajatellut ylimielisesti kuten ap että tuossa nyt on arkipäiväinen aihe josta ei voi puhua. Tai nuo ihmiset ovat väärää sukupuolta, niin en pysty heidän kanssaan puhua.

Olet ylimielinen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama. Onko sinulla autistisia, eristäytyviä tai muuten jotenkin outoja perheenjäseniä tai lähisukulaisia? Olen epäillyt itselläni jotain erittäin lievää autismia tms. 

Olen itse sitä "koodistoa" opiskellut koko elämäni, miten olla ihmisten kanssa toimivasti yhteydessä. Tämä on netistä lukemani mukaan yleistä autistisille ihmisille ja sellainen perustava ulkopuolisuuden tunne. 

Onneksi minun nuoruudessani ei puhuttu näin paljon autismista. Siksi en diagnosoinut itseäni autistiksi vaan aloin opiskella kehittääkseni heikoksi jääneitä sosiaalisia taitojani.

Jaa. Niin aloin itsekin ja olen tehnyt sitä 40 vuotta. Olen sairastunut m

Eli mikä tahansa diagnoosi kelpaa.

Ei mikä tahansa, mutta mikä tahansa oikea kelpaa. Silloin on mahdollisuus saada oikeaa tukea ja hoitoa ja itse ymmärtää itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, mutta enpä minä opiskeluaikoihin itsekään ole kaivannut keneenkään ystävystyä. Viihdyn hyvin itsekseni, en ole miestä enkä ystäviä kaipaillut. 

Mutta tosiaan teininä ja opiskelijana kovasti kaipasin. Mutta olin liian erilainen, kun olen sellainen nörttimäinen nainen. Monella tapaa psyykkisesti, joskaan en fyysisesti, sellainen kuin miehet perinteisesti. Olen myös erittäin miesvaltaisella alalla. Eipä niitä kavereita tai ystäviä ole koskaan ollut, mutta ilmankin olen oppinut pärjäämään. Kai minä varmaan pystyisin näyttelemään erilaista ihmistä kuin olen, ja sillä tavalla saamaan ainakin kavereita, mutta en näe mitään iloa sellaisesta - eiväthän he olisi oikean minun kavereita, vaan roolihahmon.

Tämä on hyvä pointti. Ihmiset etsivät vikoja omista sosiaalisista taidoistaan, mutta totuus on, että joidenkin kanssa synkkaa paremmin kuin toisten. On pitkälti sattumaa, kohtaako heitä elämässään vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. On neuvoja. Ensinnäkin lopeta tuo nolo pick me girl -hölinä. Älä vastaa tähän että et tunne itseäsi muita naisia paremmaksi vaan huonommaksi. Et oikeasti ajattele niin.

Seuraavaksi sopeudu joukkoon. Jos työyhteisössä on tapana jutella jostain, niin yritä nyt helvetti soikoon sitten jutella siitä. Äläkä jää itseksesi jauhamaan, miten juttelisit mieluummin ydinfysiikasta kuin vaipoista. Usko pois, kukaan ei välitä siitä mistä olet oikeasti kiinnostunut. Sen sijaan se huomataan, että yrität etäännyttää itsesi ryhmästä.

Mä olen tuosta eri mieltä. Jos kyse on siitä, että kaipaisi elämäänsä ystäviä, miksi edes haluaisi ystävystyä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei välitä siitä, mistä toinen on oikeasti kiinnostunut? Mua ja mun ystäviäni on aina yhdistänyt nimenomaan se, että me ol

Ap puhui työkavereista. Heidän kanssaan on tultava toimeen, vaikka miten halveksisi heitä sukupuolen takia.

On eri asia ystävystyä ja tulla toimeen jonkun kanssa virallisissa tilanteissa. En ole huomannut ap:n tekstistä, että hän halveksisi kumpaakaan sukupuolta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä et taida osata keskustella. En mäkään, mutta oon yrittänyt opetella. Jos joku kysyy "onko sulla lapsia", älä vastaa vain "ei ole" vaan lisää siihen kysymys siitä, että onko vastapuolella lapsia. Ylipäätään kysymyksien kysymistä kannattaa harjoitella, kyselet vain kaikenlaista, esim. "Onko sulla viikonloppusuunnitelmia", "mitä teit viikonloppuna", "onko sulla lemmikkejä", "harrastatko jotain", "tykkäätkö lukea", "ootko nähnyt sen ja sen elokuvan". Ihmiset yleensä tykkäävät puhua itsestään ja usein saattaa sitten löytyä yhteisiä puheenaiheita, kun vähän kyselee.

Oli minunkin vaikeaa oppia keskustelemaan. Mutta en minä koskaan ajatellut ylimielisesti kuten ap että tuossa nyt on arkipäiväinen aihe josta ei voi puhua. Tai nuo ihmiset ovat väärää sukupuolta, niin en pysty heidän kanssaan puhua.

<

Menepä takaisin hiekkalaatikolle, ap.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös aina ollut jotenkin outolintu mutta nyt vanhemmuuttani alkanut epäillä sekä adhd tä että autismia. 

Sama! Niiden yhdistelmä on ilmeisesti aika yleinen ja hämäävät oireita niin, että kumpikaan ei sellaisenaan sovi, siksi ei ole diagnoosiakaan heti.