Milloin ja miten heräsit siihen todellisuuteen että elit piilonarsistin kanssa parisuhteessa?

Pakkasin kamppeet ja häivyin. Ukko yritti kaikin keinoin saada takaisin. 

Suhdetta oli takana varmaan jo 15+ vuotta, kun elämässäni tapahtui jotain, mikä sai silmäni aukeamaan. Ymmärsin, että vika ei olekaan vain minussa, ja että kaikki toimisi, jos vain olisin parempi ja yrittäisin enemmän. Ollaan kyllä vielä yhdessä. 

Minä en ymmärtänyt edes erotessa, vaikka ex-miehen läheiset kertoivat, että heidän mielestään mies on narsisti. Vasta pari vuotta eron jälkeen asian selvästi ymmärsin.

Vierailija kirjoitti:

Suhdetta oli takana varmaan jo 15+ vuotta, kun elämässäni tapahtui jotain, mikä sai silmäni aukeamaan. Ymmärsin, että vika ei olekaan vain minussa, ja että kaikki toimisi, jos vain olisin parempi ja yrittäisin enemmän. Ollaan kyllä vielä yhdessä. 

Miten yhteiselo sujuu? Itse alan olla vakuuttunut että puolisoni on piilonarsisti tai ainakin erittäin voimakkaita piilonarsistisia piirteitä omaava ihminen. Hänen äitinsä on aivan selvä tapaus ja kohdellut meidän perhettä ja lapsenlapsiaan aivan törkeällä tavalla, mutta mitään ei myönnä koskaan ja kaiken kääntää päälaelleen jos yrittää keskustella asiasta. Välit olleet etäiset sinne jo useamman vuoden.

Kun olen nämä sairaat käytösmallit pystynyt spottaamaan, niin nyt näen miehelläni aivan samoja käytösmalleja. Olen ymmärtänyt miten torjuttu, alistettu ja väheksytty olen ollut itsekin n. 15 vuoden ajan. Mies oikeuttaa omaa käytöstään sillä, kun itselläni on hermot ajoittain tosi riekaleina ja saatan suuttua miehelleni. En harrasta fyysistä väkivaltaa tai riko tavaroita, mutta sanallisesti saatan sanoa pahasti. Ja näin mies taas oikeuttaa omaa kylmää käytöstään ja yrittää siirtää huomion siihen, kuinka minulla on pahoja vihanhallintaongelmia.

Käytännössä en ole ollut oma itseni koko suhteen aikana. Aika ajoin olen osannut olla tunteeton, enkä ole välittänyt miehen torjumisista tai lapsellisesta, itsekkäästä käytöksestä, mutta en oikeasti ole sellainenkaan, nyt ymmärrän että kyseessä on puolustusmekanismi. 

 

Olemme siis vielä yhdessä ja surettaa kun on lapsiakin, että ovat joutuneet tällaisessa ympäristössä kasvamaan ja olen käytännössä ollut hermoraunio ison osan ajasta, vaikka olenkin osannut olla purkamatta pahaa oloa lapsiini, niin henkisesti olen silti ollut henkihievereissä ja uuvuksissa ja kyllähän sellainen pakosti vaikuttaa ihan kaikkeen.

Nyt yritän saada mahdollisimman paljon tietoa tästä narsismista, että osaisin olla provosoitumatta miehen jutuista, käytännössä hän on kiusannut minua monin tavoin vuosikausia ja onnistunut myös siinä, koska minulla aina ollut toivoa että mies muuttuisi ja toki hän kovasti sitä sitten aina aika ajoin vakuutteleekin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhdetta oli takana varmaan jo 15+ vuotta, kun elämässäni tapahtui jotain, mikä sai silmäni aukeamaan. Ymmärsin, että vika ei olekaan vain minussa, ja että kaikki toimisi, jos vain olisin parempi ja yrittäisin enemmän. Ollaan kyllä vielä yhdessä. 

Miten yhteiselo sujuu? Itse alan olla vakuuttunut että puolisoni on piilonarsisti tai ainakin erittäin voimakkaita piilonarsistisia piirteitä omaava ihminen. Hänen äitinsä on aivan selvä tapaus ja kohdellut meidän perhettä ja lapsenlapsiaan aivan törkeällä tavalla, mutta mitään ei myönnä koskaan ja kaiken kääntää päälaelleen jos yrittää keskustella asiasta. Välit olleet etäiset sinne jo useamman vuoden.

Kun olen nämä sairaat käytösmallit pystynyt spottaamaan, niin nyt näen miehelläni aivan samoja käytösmalleja. Olen ymmärtänyt miten torjuttu, alistettu ja väheksytty olen ollut itsekin n. 15 vuoden aj

Kyllä siihen on terapiaa tarvittu yhdessä ja erikseen. Jos puolisosi on todella narsisti, niin muutos ei onnistu yksin ja ammattiavunkin kanssa se on vaikeaa ja epätodennäköistä. Jos piirteet ovat lieviä, niin hyvä terapeutti voi niihin vaikuttaa. Itseäsi pystyt kyllä työstämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhdetta oli takana varmaan jo 15+ vuotta, kun elämässäni tapahtui jotain, mikä sai silmäni aukeamaan. Ymmärsin, että vika ei olekaan vain minussa, ja että kaikki toimisi, jos vain olisin parempi ja yrittäisin enemmän. Ollaan kyllä vielä yhdessä. 

Miten yhteiselo sujuu? Itse alan olla vakuuttunut että puolisoni on piilonarsisti tai ainakin erittäin voimakkaita piilonarsistisia piirteitä omaava ihminen. Hänen äitinsä on aivan selvä tapaus ja kohdellut meidän perhettä ja lapsenlapsiaan aivan törkeällä tavalla, mutta mitään ei myönnä koskaan ja kaiken kääntää päälaelleen jos yrittää keskustella asiasta. Välit olleet etäiset sinne jo useamman vuoden.

Kun olen nämä sairaat käytösmallit pystynyt spottaamaan, niin nyt näen miehelläni aivan samoja käytösmalleja. Olen ymmärtänyt miten torjuttu, alistet

Itseäni pystyn työstämään, mutta narsistin sanaan en voi enää ikinä luottaa, enkä hänen juttuihin uskoa. Hetken hän jaksaa olla huomaavainen, sanoisin että esittää huomaavaista, kun pelkää menneensä liian pitkälle ja menettävänsä, mutta pian aina taas palataan samaan vanhaan.

Tällaisen ihmisen kanssa ei halua olla läheinen, joka pettää luottamuksen, hyväksikäyttää ja manipuloi sinun tunteita. Miehellä ainakin tämä manipulointi on aika jatkuvaa. Se on varmasti jo varhain lapsuudessa opittu käytösmalli. Ja vaikka mekin ollaan käyty terapiassa ja hän myös käynyt terapiassa, jotta voi osoittaa minulle että hän yrittää muuttua, niin siellä hän on rumasti sanottuna keskittynyt kiillottamaan omaa sädekehäänsä. Sen takia en usko että terapia voi toimia, enkä itse enää halua mennä parisuhdeterapiaan. Yhden terapian mies itse lopetti, koska hänen mielestään terapeutti oli puolueellinen. Että näin. En näe miten voisin jatkaa tällaisessa suhteessa, vaikka haluaisin lapsille tottakai ydinperheen ja pelottaa koko eroprosessi jo valmiiksi, että miten hankalaa siitå mahdollisesti tulee. Tällä hetkellä kerään voimia siihen, että pystyn tekemään sen päätöksen. Voimani ovat olleet niin loppu. 

 

T. Ap

Mikä on piilonarsisti?

Ei epäluotettavaan ihmiseen kannatakaan luottaa. Ala tekemään elämässäsi asioita, mistä pidät ja jätä narsisti omaan arvoonsa. Älä odota häneltä mitään, äläkä anna hänen vaikuttaa tunteisiisi. Narsisti haluaa tunnereaktiota sinulta, sinun täytyy työstää itseäsi niin ettei sitä tule. Tämä on itse asiassa elämässä hyödyllinen ja vapauttava taito muutenkin oppia.

Vierailija kirjoitti:

Ei epäluotettavaan ihmiseen kannatakaan luottaa. Ala tekemään elämässäsi asioita, mistä pidät ja jätä narsisti omaan arvoonsa. Älä odota häneltä mitään, äläkä anna hänen vaikuttaa tunteisiisi. Narsisti haluaa tunnereaktiota sinulta, sinun täytyy työstää itseäsi niin ettei sitä tule. Tämä on itse asiassa elämässä hyödyllinen ja vapauttava taito muutenkin oppia.

Tätä opettelen. Olen todella tunneihminen ja ajatellut, että jos miehelle väännän rautalangasta asioita, niin hän sitten ymmärtää ne vihdoin. Kaikkeni olen todella antanut ja yrittänyt auttaa miestä ymmärtämään missä mennään metsään. Hän on hämännyt sillä, että on saattanut riidan päätteeksi vähän myöntyä ja pyydellä anteeksi, mutta melkein samantien osoittanut sanoillaan että anteeksipyyntö ei tarkoittanut yhtään mitään. Mies käy siis edelleen terapiassa, koska kärsiihän hän itsekin siitä kun oma lapsuudenperhe niin kamala ja itsellä ongelmia, joita ei itse pysty jäsentämään. Tai onko sitten suurin ongelma se, että vaimo on epästabiili, ja haluaa mahdollsesti eroa, en tiedä. 

 

Nyt yritän ymmärtää tätä kaavaa jolla hän yrittää saada huomioni ja hallita tunteitani. Jos se ei onnistu hyvällä, niin hän tekee sen pahalla. En tiedä miten onnistun tässä. Olen oikeasti itse tosi herkkä ihminen pohjimmiltani. Muuten olen oppinut elämässäni jättämään huonot ihmissuhteet taakseni ja hankkimaan uusia minulle aidosti hyvää toivovia ihmisiä ympärille.

 

T. Ap

Meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Ja niin pitääkin olla. 

Olin 20 vuotta suhteessa. Eron jälkeen tajusin että exässä oli narsistisia piirteitä, mutta hän ei ollut mitenkään mahtaileva. Huonoa itsetuntoa, häpeää, kohteli ihmisiä huonosti, arvosteli muita, lapsista ei huolehtinut ja osaan lapsistamme katkaisi välitkin eron jälkeen.

Pilkkasi minua ja arvosteli lapsiamme tylysti. Ylpeilee jollain naurettavilla asioilla esim kun työkavereilla on yliopistotutkinto. Hän itse on ammattikoulun käynyt. Haukkui minua narsistiksi. 

Asuttiin työviikot eri paikkakunnilla. Odotin kumppania kotiin ja joka kerran ajattelin, että jos nyt sujuisi, mutta yhden päivän jaksoin yhteiseloa ja sen jälkeen hiipi epämääräinen ahdistus. Tuntui etten saa erota, että olen vastuussa toisen onnesta ja hyvinvoinnista. Aina olisi pitänyt olla jotain lisää, että toinen olisi ollut tyytyväinen, jatkuvaa surkuttelua ja itsesääliä kun on niin päähänpotkittu.

Kun halusin lopulta erota tuli itsemurhalla uhkailut ym syyllistäminen. Jäi saikullekin kun oli niin shokissa ja hölmönä jäin vielä samaan asuntoon odottelemaan, että hänen vointi paranisi. Silloin tajusin kaiken manipulaation kun jätin masentuneen itkevän naisen aamulla töihin lähtiessä jälkeeni ja kun yllättäen tulinkin kotiin lounaalle kuulin hänen iloisen puheen pulputuksensa ja naurun tuuletusikkunasta ulos saakka. Kun avasin oven, hän lopetti nopeasti puhelun ja alkoi jälleen nyyhkiä kovaäänisesti.

Sen jälkeen oli ohjelmassa vielä mm kriisiosastoa, yliannostusta ei-hengenvaarallisesta lääkkeestä vaikka Opamoxiakin olisi löytynyt kokonainen paketillinen, aseella uhkailua, fyysinen päällekarkaus, tavaroiden särkemistä, some-tilille murtautumista,  poliisien soittamista perääni tekaistulla syytteellä jne, Kunnes lopulta kolmen kuukauden helvetin jälkeen pääsin lopullisesti eroon.

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhdetta oli takana varmaan jo 15+ vuotta, kun elämässäni tapahtui jotain, mikä sai silmäni aukeamaan. Ymmärsin, että vika ei olekaan vain minussa, ja että kaikki toimisi, jos vain olisin parempi ja yrittäisin enemmän. Ollaan kyllä vielä yhdessä. 

Miten yhteiselo sujuu? Itse alan olla vakuuttunut että puolisoni on piilonarsisti tai ainakin erittäin voimakkaita piilonarsistisia piirteitä omaava ihminen. Hänen äitinsä on aivan selvä tapaus ja kohdellut meidän perhettä ja lapsenlapsiaan aivan törkeällä tavalla, mutta mitään ei myönnä koskaan ja kaiken kääntää päälaelleen jos yrittää keskustella asiasta. Välit olleet etäiset sinne jo useamman vuoden.

Kun olen nämä sairaat käytösmallit pystynyt spottaamaan, niin nyt näen miehelläni aivan samoja käytösmalleja. Olen ymmärtänyt miten torjuttu, alistettu ja väheksytty olen ollut itsekin n. 15 vuoden aj

surullista tekstiä. kohtalotoveri olet. ei kannata tuhlata aikaa. mies pyrkii sellaiseen tasapainoon käytöksellään, että sen juuri ja juuri kestät, ja uupuneena hyväksyt huonon kohtelun, koska olet sen itse 'ylilyönneilläsi' ansainnut. ei se muutu. lapset oppivat, että sinua ei kunnioita kukaan.

En tiedä mikä ex oli mutta ei hänen käytöksensä ihan normaalia mielestäni ollut. Itselleni yritin selittää hänen outouksiaan lapsena menetetyllä äidillä ja koulukiusaamisella, ehkä syyt olivatkin niissä, mutta jälkeensä jätti ainakin ihmisen joka tuntee että on elänyt 25v jonakin näyttelylehmänä, huorana ja äitinä, kumppani hän ei koskaan ollut. Lisäksi luotto omaan ihmistuntemukseen on mennyt. 

Piilonarsisti saattaa olla juuri tuollainen joka pahoittelee ja pyytää anteeksi, kun huomaa menneensä liian pitkälle. Lupailee muutosta ja yrittää kovasti huom! sanoilla selittää kuinka on saattanut muuttua. Mutta AINA sanat ja teot  ovat ristiriidassa keskenään. Hän ei myöskään muuta rikkovia tapojaan, vaikka miten kertoisit että käytös loukkaa. Hän ei koe sitä tarpeelliseksi ja hän myös nauttii siitä kun saa aikaan tunnereaktion. Normaali ihminen on rikki repivän riidan jälkeen, mutta narsisti myhäilee tyytyväisenä ja jatkaa jutustelua aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Up

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiitollinen myös jos joku osaisi suositella jotain vertaistukiryhmiä, nettisivustoja tms jotka auttaisivat tässä irtiotossa. T. Ap

Oletko aikonut näyttää miehellesi tätä keskustelua tai jollain lailla jättää sitä hänen näkyvilleen?

Muutama vinkki narsistin tunnistamiseen kirjojen mukaan:

- jos olet varpaillasi hänen seurassa ja pelkäät hänen reaktioita

- jos hän saa sinut tuntemaan huonommuutta

- jos koet että olet riippuvainen hänestä etkä selviäisi yksin

- jos hän arvostelee sukuasi ja ystäviäsi

- jos hän kontrolloi tekemisiäsi ja ihmissuhteitasi

- jos hän syyllistää sinua

- jos hän ei pyydä anteeksi

- jos hän on mielellään esillä ja asettuu valokuviin mielellään

- jos sinulla on usein paha epämääräinen olo hänen seurassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiitollinen myös jos joku osaisi suositella jotain vertaistukiryhmiä, nettisivustoja tms jotka auttaisivat tässä irtiotossa. T. Ap

 

Oletko aikonut näyttää miehellesi tätä keskustelua tai jollain lailla jättää sitä hänen näkyvilleen?

En ole aikonut. Oikeastaan en halua että hän vielä tajuaa mitä olen tajunnut, koska haluan rauhassa irtaantua henkisesti ja tunnepuolella. Siitä tulisi vain turhaa draamaa tässä vaiheessa.

T. Ap