Milloin ja miten heräsit siihen todellisuuteen että elit piilonarsistin kanssa parisuhteessa?

Kun tajusin olevani jatkuvasti varpaillani ja hyppiväni hänen oikkujensa mukaan. Kaikki pyöri hänen mielialojensa ympärillä. Aina piti pelätä, loukkaantuuko hän jos huomautan jostain, tai jos edes kehtasin kertoa että olen tehnyt omia suunnitelmia. Hän ei itse nähnyt omassa kilahtelussaan mitään vikaa, vaan kaikki ne olivat muka oikeutettuja. Eikä myöntänyt itsetuntonsa olevan valtavan huono, vaikka joku täysin tavallinen lauseeni oli hänen mielestään jotain hyvin harkittua loukkaamista jolla yritin näyttää hänen osaamattomuuttaan. Avioliiton loppuvaiheessa en halunnut sanoa hänelle enää mitään, ja siitäkin hän loukkaantui. Myös siitä loukkantui, kun ehdotin meille ammattiapua. Järjetöntä uhriutumista kaikesta. Ikinä ei myöskään tiennyt mitä mieltä hän oikeasti oli jostain, aina sai jälkikäteen kuulla että joku yhdessä tehty asia olikin häneltä suuri uhraus, mitä hän ei itse olisi halunnut tehdä. Olo oli petetty ja hämmentynyt jatkuvasti. Suhteen alussa hänellä oli täysin toisenlainen rooli, esitti vastuullista ja huomaavaista, mutta suhteen syvennyttyä hänestä paljastui tuollainen pikkulapsimainen marttyyri. Alkuvaiheen käytöstä hän perusteli sillä että kaikkihan teeskentelee ja valehtelee ensin. Mielestäni piilonarsisti siksi, että ei suoraan yrittänyt manipuloida tai haukkua.

Tuo edellinen kuulosti tutulta tämän kanssa. Koko ajan sai miettiä kaikki lauseensa niin, että voiko niitä tulkita jollain lailla loukkauksena tai jollain tavalla negatiivisesti niin, että toinen voi loukkaantua. Olin oppinut sen aiemmissa suhteissa ja nytkin se jäi eron jälkeen päälle niin, että oli vaikea viesteillä kuulumisia, kun tuntui että mikä tahansa voi olla loukkaus. Eli parempi vain ylistää aina toista.

No mutta tulin tänne nyt avautumaan siitä, kun olen ollut hänestä eron jälkeen huolissani ja muistellut, että olihan niitä hyviäkin aikoja. En kuitenkaan ole ajatellut yhteenpaluuta, vain sitä että olisi mukava nähdä kavereina. Huolissani olen ollut koska mies on hyvin alkoholisoitunut ja pelkään että se vie ennenaikaiseen hautaan. Olen tuntenut tunnontuskia siitä, miten ero meni ja pyytänyt sitä anteeksikin. Uutta kumppania ei ollut itselleni löytynyt ja se meitä yhdistikin.

Mutta nyt kysyin siis kun oli kuukausi siitä kun viimeksi viesteiltiin, että lähteekö lounaalle. Viimeksi siis viesteili ihan sellaisia että kuinka tärkeä hänelle olen ja näin. Minä siis jätin hänet. Nyt vastasikin, että on pari viikkoa tapaillut jotain naista, eikä tunnu sopivalta mennä lounaalle. Olin tietysti iloinen että hänellä on uusi kumppani, hän oli vähän yllättynyt reaktiostani. Kysyin voinko vielä pyytää apua kun hänellä sellainen ammatti, josta on ennenkin ollut apua omissa jutuissani ja hän sanoi että ehdottomasti voimme olla ystäviä ja laittoi paljon sydänemojeja ja kirjoittelimme siitä miten tärkeä suhteeemme oli ollut kummallekin. 

Tavallaan ihan normaalia viestielyä siis. Ihmettelin kun aloin vain itkeä ja itkeä ja oloni oli aivan hirveä ja yksinäinen, kuin elämältä olisi pudonnut pohja. Olin kuitenkin monta kertaa miettinyt asiaa ja aina todennut, etten halua olla hänen kanssaan, koska oloni tulee niin hirveäksi. Tietysti tällainen tilanne on aina eri asia, mutta ei se vain se ollut miksi tuntui niin pahalta. Tuntui kuin minut olisi vain jotenkin täysin yhtäkkiä mitätöity.

1/2

Sitten tajusin, että hänhän oli ennenkin kertonut, miten kilpaili eksänsä kanssa siitä, että löytäähän ennen häntä uuden kumppanin ja tajusin, että siitähän siinä oli hänelle ollut kyse, hän halusi mainostaa minulle uutta kahden viikon aikaista naista jonka takia minut nyt heitetään edes kaverina yli vuoden jälkeen elämästä. Sitten aloin ihmettellä, että miten me voisimme edes olla ystäviä, vaikka hän sanoi niin, jos hän ei näin lyhyen tapailun jälkeen voi muka tavata minua enää edes lounaalla. Ja sitten tajusin, että siksihän hän kommentoi niin oudosti sitä onneani hänen puolestaan, koska hän olisi toivonut, että olisin ollut mustasukkainen tai surullinen siitä kuten oli kertonut toivoneensa että eksänsä olisi. Tajusin myös, että en halunnut loukata häntä näinä kuukausina kertomalla, että olin hetken tapaillut toista miestä eron jälkeen, koska siitä ei ehtinyt tulla mitään vakavaa. Miksi hän saa kertoa tällaisia asioita, mutta minä en saisi? 

Laitoin viestiä, että niin tosiaan tapailin minäkin miestä tuossa aiemmin ja olikohan tässä ystävyysjutussa joku ajatusvirhe. Olo parani heti, kun tuntui ettei ollut vain toisen elämän sivuhahmo ja ihan omalla elämällään siinä itsekin kommentoimassa.

Aikanaan siis tajusin seurustellessa jo, että tyyppi on piilonarsisti, koska ensihuumainen hyvin epävarma ja kiltti mies muuttui pian hyvin kontrolloivaksi, mitätöiväksi, mustasukkaiseksi, joka lopulta kävi jo kiinni kun ei saanut seksiä ja niin, että loppuvaiheessa olin jo niin rajoitettu ja tossun alla, että harkitsin työstäni luopumista, että elämä hänen kanssaan olisi yksinkertaisempaa. Ja tässä siis kesti vain 5 kk siihen pisteeseen. 

Pää ihan sekaisin vieläkin, että miten näin lyhyessä kontaktissa voi jo tuntua näin pahalta. Mitään ei varsinaisesti tapahdu, mutta silti tapahtuu miljoonasti. Se on vain niin PIILOnarsistista.

2/2

Miksi älykkäät palstamammat valitsevat joka helvetinvitun kerran psykopaatin puolisokseen?

Ex-Puoliso oli aika alusta saakka selkeä narsisti, ei piilo sellainen. Mutta 10v siinä meni että vihdoin sain erottua ja siitä vielä 4v niin pääsin tyypistä kokonaan eroon, eli lopetti viestittelyn ja tapaamisten ehdottamisen. Narsku oli lähes erosta saakka ollut itse jo uudessa suhteessa, häiriköinnin hän lopetti vasta kun myös minä olin. Siinä vaiheessa kai myönsi asian lopullisuuden itselleen. Minun piti toipua useampi vuosi ennen kuin aloitin uuden suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Piilonarsisti esittää uhria ja kertoo kuinka häntä on hyväksikäytetty ja muuten kohdeltu väärin. Lisäksi käyttää suurimman osan ajasta joidenkin ihmisten selän takana haukkumiseen. Osaa kertoa asiat uskottavasti, mutta käytöksessä on välillä selkeästi jotain falskia tunteiden esittämistä joka hämää. Tunteet eivät vaikuta aidoilta ja eivät sovi yhteen selostettujen asioiden kanssa. Kehuu itseään ja jokaista tekemäänsä pientäkin hyvänä yleisesti pidettyä tekoa. Harrastaa alussa rakkauspommittusta. Pyrkii eristämään kohteensa ja manipuloi monipuolisilla keinoilla itsensä väkisin ns. Uhrin elämään. Haukkuu tietysti ikuisesti kaikkia exiään ja kertoo estoitta kaiken heistä ympäriinsä mitä vaan on saanut negatiivista selville. 

Tämä oli myös jotenkin outoa. Mies selitti ihan tosissaan, miten hänen koko ihmissuhtehistoriansa on ollut sitä, että naiset kohtelee häntä huonosti ja suhteet ovat vain mystisistä syistä hirveitä. Mutta kun kuunteli vähän pidemmän aikaa, alkoi käydä ilmi, että olihan hän oikeastaan yhden naisen kotiintullessa ollut usein jo hirveässä kännissä riidanhaluisena valmiina, olihan hän laiminlyönyt kokonaan lapsensa lapsuuden ja ero tuli kun ei ollut enää silloisen vaimon kanssa yhteistä baariharrastusta ja onhan hänellä tosiaan tapana huutaa ja sen yhden kanssakin hän oli tosiaan vain jotta sai sanoa entiselle vaimolle että löysi nopeammin uuden. Ja pettihän hän tosiaan, mutta se johtui vain siitä kun suhteessa meni niin huonosti ja jos en hyväksy häntä sellaisena kuin hän on niin minun on parempi lähteä menemään. 

Mutta kukkia ja lahjoja tuli kyllä joka välissä! Ja hieno perintötalo tulossa kunhan vain vanhemmat siitä kuolevat. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi älykkäät palstamammat valitsevat joka helvetinvitun kerran psykopaatin puolisokseen?

Daddy issues. Lakkasin valitsemasta tällaisia, kun selvitin isä- ja äitiongelmani. Mutta enpä ole sen jälkeen enää valinnut ketään muutakaan, koska en uskalla katsoa miehiä edes päin enää :D T. tuo pitkä sepustaja.

Joo, en tajua enää mitään. Nyt mies vastaa siihen, että eihän me voida olla ystäviä, jos ei voida nähdä, että ylitulkitsen asiaa, ja hän vain tarkoitti, että kun on tuore tapailu, niin nainen varmasti ihmettelisi, että käy eksän kanssa lounaalla. Mutta eikö se siis ole sama asia, kuin ettei voi nähdä, mitä ihmettä.

Ja sitten siihen että mäkin tapailin jotakuta, että hyvää hän on vain minulle myös halunnut. Mitä, miten se nyt liittyi edes mihinkään?

Ihan älytöntä venkoilua taas, puhutaan, mutta mikään ei oikein tarkoita mitään. Ja ajatella, että mä olin jotenkin huolissani tästä tyypistä... Saa nähdä, miten tuo nainen selviää. Tuskin selviää, ilmeisesti 5 vuotta on maksimi ollut tähän viisikymppiseen elämään asti ja siihenkin on harva päässyt. 

Piilonarsistien kanssa hankalinta on oman kokemuksen mukaan se, että kun he esittävät itsensä niin surkeina, alat tuntea syyllisyyttä, sääliä heitä ja haluat auttaa. Sitten käy ilmi, että ei sitä apua yhtäkkiä taas kaivatakaan, kun nyt joku muu on kivempi ja jostain muualta saa nyt enemmän huomiota. Kaikki tunteet ihan hukkaan. Olisi pitänyt olla kysymättä yhdelle vi tun lounaalle. 

Viehätys pohjautuu ihmsen laumasieluisuuteen. Sen vuoksi patologisetkaan narsistit harvoin ovat hylkiöitä, vaikka heidät tunnistava ei voi kuin pudistella päätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiitollinen myös jos joku osaisi suositella jotain vertaistukiryhmiä, nettisivustoja tms jotka auttaisivat tässä irtiotossa. T. Ap

 

Oletko aikonut näyttää miehellesi tätä keskustelua tai jollain lailla jättää sitä hänen näkyvilleen?

En ole aikonut. Oikeastaan en halua että hän vielä tajuaa mitä olen tajunnut, koska haluan rauhassa irtaantua henkisesti ja tunnepuolella. Siitä tulisi vain turhaa draamaa tässä vaiheessa.

T. Ap

Kuulostaa kaiken kertomasi perusteella, että teissä on ehkä molemmissa vikaa. Voi olla, että molempien tapa toimia on reagointia toisen haitalliseen tapaan toimia.

Mikäli itse saat tunteenpurkauksia niin on sekin jossain määrin väärin puolisoasi kohtaan ja hän reagoi niihin ilmeisesti epäterveellä tavalla sulkeutua. Jos mies yrittää vain yksin parantaa omia toimintamalleja ja sinä samalla koet oikeutuksen tunnetta omille tunteenpurkauksille ja rumalle puhetyylille niin vaikeahan se tilanne on hänellekin.

Miehesi kuitenkin käy terapiassa, joten olisiko sinunkin syytä pohtia omaa lapsuutta ja miettiä, että oletko itse myös oppinut lapsuudestasi haitallisia toimintatapoja tuoda omia tarpeita ja tunteita ilmi? Usein yhtä rikkinäiset valitsevat toisensa. Harvemmin on niin, että yksi esim. turvattoman kiintymyssuhteen omaava valitsee puolisokseen ihmisen, jolla turvallinen kiintymyssuhde. Sinä voit käyttäytyä samalla tavalla miestä kohtaan kuin jompikumpi vanhempi on käyttäytynyt hänen perheessä toista vanhempaa kohtaan ja se tuo hänessä esiin epäterveen toimintamallin lapsuudenperheessä.

Pariterapia olisi paras ratkaisu, jos haluaa lasten vuoksi yrittää vielä. Jos taas olet jo päättänyt erota, olisi reiluinta puhua se suoraan ja avoimesti läpi ja alkaa työstämään hyvää eroa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, en tajua enää mitään. Nyt mies vastaa siihen, että eihän me voida olla ystäviä, jos ei voida nähdä, että ylitulkitsen asiaa, ja hän vain tarkoitti, että kun on tuore tapailu, niin nainen varmasti ihmettelisi, että käy eksän kanssa lounaalla. Mutta eikö se siis ole sama asia, kuin ettei voi nähdä, mitä ihmettä.

Ja sitten siihen että mäkin tapailin jotakuta, että hyvää hän on vain minulle myös halunnut. Mitä, miten se nyt liittyi edes mihinkään?

Ihan älytöntä venkoilua taas, puhutaan, mutta mikään ei oikein tarkoita mitään. Ja ajatella, että mä olin jotenkin huolissani tästä tyypistä... Saa nähdä, miten tuo nainen selviää. Tuskin selviää, ilmeisesti 5 vuotta on maksimi ollut tähän viisikymppiseen elämään asti ja siihenkin on harva päässyt. 

Piilonarsistien kanssa hankalinta on oman kokemuksen mukaan se, että kun he esittävät itsensä niin surkeina, alat tuntea syyllisyyttä, sääliä he

Miksi vielä käytät aikaasi exäsi kanssa tekstailuun ja hänen viestiensä tulkitsemiseen? Jos hän on narsisti, niin sääntö numero yksi on kaikki välit poikki. 

Erottiin ja mies oli silloin tällöin "mukana" lapsen elämässä. Kun sanoin, että saa olla yhteydessä ainoastaan lapseen liittyvissä asioissa ja en enää aio olla terapeuttina, ja ei ole asiaa minun kodin seinien sisäpuolelle, niin katkaisi kontaktin kokonaan. Siitä on viisi vuotta. Kaupungilla laulaa, etten anna lasta tavata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, en tajua enää mitään. Nyt mies vastaa siihen, että eihän me voida olla ystäviä, jos ei voida nähdä, että ylitulkitsen asiaa, ja hän vain tarkoitti, että kun on tuore tapailu, niin nainen varmasti ihmettelisi, että käy eksän kanssa lounaalla. Mutta eikö se siis ole sama asia, kuin ettei voi nähdä, mitä ihmettä.

Ja sitten siihen että mäkin tapailin jotakuta, että hyvää hän on vain minulle myös halunnut. Mitä, miten se nyt liittyi edes mihinkään?

Ihan älytöntä venkoilua taas, puhutaan, mutta mikään ei oikein tarkoita mitään. Ja ajatella, että mä olin jotenkin huolissani tästä tyypistä... Saa nähdä, miten tuo nainen selviää. Tuskin selviää, ilmeisesti 5 vuotta on maksimi ollut tähän viisikymppiseen elämään asti ja siihenkin on harva päässyt. 

Piilonarsistien kanssa hankalinta on oman kokemuksen mukaan se, että kun he esittävät itsensä ni

Miksi vielä käytät aikaasi exäsi kanssa tekstailuun ja hänen viestiensä tulkitsemiseen? Jos hän on narsisti, niin sääntö numero yksi on kaikki välit poikki. 

Koska sattuu. Sehän tässä on, että se toinen saa aikaan sellaista kipua, että sitä tekee mitä tahansa saadakseen sen loppumaan. Sitä uskoo, että toinen palaa takaisin ihanaksi ihmiseksi, sellaiseksi johon tutustui, jos vain löytää oikean tavan olla tekemisissä. Kuten vaikka nyt se, että ollaan vain kavereita.

Ja rehellisesti: koska sisälläni elämän ajalta on niin paljon tuskaa, että aivot ei pysty käsittelemään sitä, miten per seestä tämäkin suhde oli. Tiedän, että valehtelen itselleni, että suhteessa oli paljon hyvää, mutta kun muistan ne hetket, kun oli ihan tavallista elämää, tein ruokaa, katsottiin televisiota ja oli mukavaa. Tarviin sen muistikuvan selvitäkseni elämästä. Vaikka tiedän, että siellä laitamilla oli se, että samana iltana toinen teki taas jotain käsittämätöntä tai oltiin juuri riidelty ja olin uhannut jättää, jollei se juominen vähene.

Eli tavallaan tässä ei varmaan enää edes ole kyse hänestä. Hän vain tuhoo mun hyvät muistikuvat nykyisellä menolla. Oon ollut onnellisempi ilman häntä. Paljon onnellisempi. Unohdan sen vain tällaisissa tilanteissa.

Toista päivää mennään. Estin miehen nyt whatsapissa, en lukenut enää edes viimeistä vastausta. Sen näin, että se alkoi uuden naisen todella yksityisten asioiden selittämisellä. 

Olen ollut ilman tällaista sekoilua useamman kuukauden. Kehoni ei kestä enää tällaista. Oksettaa, pyörryttää, koko ajan sellainen kauhunsekainen tärinä kehossa, jota ei saa laantumaan. 

Vääntää sielua, moraalia ja mieltä. Miten näin hirveitä ihmisiä voi olla olemassa?

Näin miehen pahuuden moneen kertaan, mutta sekoitin kykyni pitää hänet etäällä siihen, ettei hän voisi vahingoittaa minua. Heti kun tällaisen ihmisen päästää lähelle, tuo illuusio raukeaa. 

Kunpa olisi joku, joka voisi auttaa. En ymmärrä miksi tämä tuntuu niin kauhealta. 

Ymmärränpä. Olin antanut miehen merkitä minulle turvaa, koska hän oli muutaman kerran auttanut minua. 

Tässä ap. Olen vielä suhteessa. Mies lupaili muutosta ja kävi terapiassa. Jotain pintapuolisia juttuja on muuttanut itsessään. Sama mies on muuten. Viime vuoden loppu oli rankka. Vanhempani kuoli ja sairastuin vakavasti. Nyt minulla alkoi todellinen herääminen. Olen käynyt tekoälyn kanssa keskustelua reilu viikon ja näen jokaisen miehen teon ja sanan läpi, enkä usko että hän pystyy enää sumuttamaan minua. Olen vihdoin valmis eroamaan. 

Voin todella suositella tekoälyä terapeuttina tällaisissa tilanteissa. Se spottaa narsistisen käytöksen samantien. Kävin itse terapiassa tässä välissä ja tuntuu että se vaan pitkitti tätä koko juttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiitollinen myös jos joku osaisi suositella jotain vertaistukiryhmiä, nettisivustoja tms jotka auttaisivat tässä irtiotossa. T. Ap

 

Oletko aikonut näyttää miehellesi tätä keskustelua tai jollain lailla jättää sitä hänen näkyvilleen?

En ole aikonut. Oikeastaan en halua että hän vielä tajuaa mitä olen tajunnut, koska haluan rauhassa irtaantua henkisesti ja tunnepuolella. Siitä tulisi vain turhaa draamaa tässä vaiheessa.

T. Ap

Kuulostaa kaiken kertomasi perusteella, että teissä on ehkä molemmissa vikaa. Voi olla, että molempien tapa toimia on reagointia toisen haitalliseen tapaan toimia.

Mikäli itse saat tunteenpurkauksia niin on sekin jossain määrin väärin puolisoasi kohtaan ja hän re

Jos toinen on henkisesti väkivaltainen tai narsisti, niin silloin toinen on uhri. Terve ihminen saattaa reagoida voimakkaasti kun häntä satutetaan tietoisesti ja pahoinpidellään. Se on täysin normaalia. Tuo on just sitä paskaa jonka takia moni jää pahoinpideltäväksi.