Milloin ja miten heräsit siihen todellisuuteen että elit piilonarsistin kanssa parisuhteessa?

Narsistihullu täällä taas pakkomielteensä parissa.

Ylös

Kolmisen vuotta olin etäsuhteessa. Aloin  ihmettelemään omia tuntemuksia, miten on niin usein epävarma ja paha olo. Toinen myös valehteli ihme asioista muille. Aluksi hurmioiduin kukista yms huomioista. Myöhemmin eron jälkeen tajusin miten hän otti kaiken huomion itseensä ihan kaikesta, jopa niistä kukista.  Ne annettiin suurieleisesti muiden läsnä ollessa. Ja tajusin niin paljon, että menin terapiaan. Meni kuitenkin monta vuotta, että tajusin sen kaiken outouden, mitä noin lyhyessä ajassa tapahtui. Hänhän ei varsinaisesti ollut ilkeä, mutta kuin pieni huomionkipeä lapsi. Tästä kaikesta voisin kirjoittaa kirjan, 500 sivua vähintään.

Suurin osa vastaajista ei näytä lainkaan tietävän, mikä on piilonarsisti. Vastaukset tuntuvat käsittelevän lähinnä tavallista narsismia.

Syytteli minua asioista, joita hän itse harrasteli selkäni takana. Joten käväisin miehen suosimassa paikallisessa, ja kysyin siellä istuvilta, että kenen kanssa tämä mies seurustelee. Sain kolme eri naisen nimeä.

Mikä on piilonarsisti? Onko kyseessä lääketieteellinen termi kuten narsistinen persoonallisuushäiriö? Oikeasti häiriintyneitä narsisteja kohdanneena ja aihetta opiskelleena pidän haitallisena keskustelulle tällaista piilonarsistihömppää.

Narsistiksikaan ei saa leimata kevyin perustein, mutta uhrit tietävät, että häiriön voi tiedon avulla tunnistaa etenkin läheisessä suhteessa oleva, ja se muuttaa ihmisen persoonan jopa vaaralliseksi. Sen sijaan tällaiset kevytnarsisti- ja piilonarsistijutut tekevät hallaa persoonallisuushäiriöisten uhreille ja häiriöstä käytävälle keskustelulle.

Up

En osaa diagnosoida eksää narsistiksi, mutta eräs uusi tuttavani, joka ei tunne eksää, mutta on samassa harrastuspiirissä totesi, että eksälle ihminen näyttää olevan ilmaa, ellei hän halua siltä ihmiseltä jotain: ihailua, viihdyttämistä, myötätuntoa, mitä vaan. Ja jos sitä saa, eksä näyttää itsestään hyvät puolet, jos ei, hän vaikuttaa tunnekylmältä ja ohittaa toisen ihmisenä. Tämä aika hyvin summasi sen, millaista meidän suhde oli: opin 15 vuoden aikana haistamaan ilmasta, mitä eksä kaipaa ja antamaan hänelle sitä, tai sitten kärsin seuraukset. Olin tavallaan vain väline hänen hyvinvointinsa ylläpidossa ja se oli se meidän suhteen keskeisin tarkoitus. Suhteen aikana sairastuin masennukseen ja uupumuksen, jotka parani, kun olimme muuttaneet erilleen. Heräsin näihin havaintoihin todella vasta eron jälkeen. 

Ylös

Epäilen vahvasti piilonarsistisuutta ja terapeutti siitä miehelle vihjaisikin. Kokeillut terapiat ei toki mihinkään edenneet, koska juurikin tämä terapeutin puolueellisuus ja toisaalta sitten mies loukkaantuu superherkästi kaikesta. Hän loukkaantuu siis jopa minun tunteistani. Tämä on mielestäni hyvin keskeinen piirre. Saattaa siis itse käyttäytyä loukkaavasti tai tehdä jotain ja jos toinen loukkaantuu, niin hän loukkaantuu siitä että hänelle kehdataan loukkaantua! 

Toinen ihan killeripiirre on läpikotaisin menevä valheellisuus.  Hän on ylipäänsä jotenkin feikki, hänestä tulee sellainen tunne.  Haluaa , että hänestä pidetään ja siksi pyrkii päällisin puolin miellyttämään kaikkia. Lupailee ja jopa tekee asioita, joita luulee itsekin haluavansa ja myöhemmin käy ilmi, että kyse oli vain manipuloinnista tai mielistelystä. Suorittaa kaikkea ja koko ajan, myös kotona joten kaikki pitävät häntä ihannemiehenä. Mutta hän tekee kaiken jotenkin omasta egostaan käsin. Varsinaisten riitojen aikana tulee ilmi täysi epäempaattisuus ja pilkallisuus. 

Mihinkään mitä hän sanoo, ei siis voi luottaa. Ja mikä pahinta, hän voi uskoa itsekin valheisiinsa ja oikeuttaa tekemisensä niin.  Ja mielestäni narsisteille yhteinen piirre on myös,  että empatiaa ( näyteltyä siis) riittää kummallisesti kodin ulkopuolelle ja mm muille naisille, kotona ei lainkaan. Joskus hän yrittää esittää feikkiempatiaansa , mutta en kestä sitä enää ollenkaan.  Jopa äänestä kuulee sen feikkiyden. 

Tällainen tyyppi on oikeasti tosi vaarallinen, koska ei näennäisesti vaikuta ollenkaan narsistiselta vaan on nimenomaan piilonarsisti. Jos huomaat miehessä yliherkkyyttä esim tapailuvaiheessa, niin varo!

Piilonarsisti esittää uhria ja kertoo kuinka häntä on hyväksikäytetty ja muuten kohdeltu väärin. Lisäksi käyttää suurimman osan ajasta joidenkin ihmisten selän takana haukkumiseen. Osaa kertoa asiat uskottavasti, mutta käytöksessä on välillä selkeästi jotain falskia tunteiden esittämistä joka hämää. Tunteet eivät vaikuta aidoilta ja eivät sovi yhteen selostettujen asioiden kanssa. Kehuu itseään ja jokaista tekemäänsä pientäkin hyvänä yleisesti pidettyä tekoa. Harrastaa alussa rakkauspommittusta. Pyrkii eristämään kohteensa ja manipuloi monipuolisilla keinoilla itsensä väkisin ns. Uhrin elämään. Haukkuu tietysti ikuisesti kaikkia exiään ja kertoo estoitta kaiken heistä ympäriinsä mitä vaan on saanut negatiivista selville. 

Pitäis tajuta mikä ero on narsistin ja piilonarsistin välillä kun kommentoitte.

Onko sellainen piilonarsisti joka on kasvotusten kaveria mutta levittelee selän takana p juttuja ja yrittää sabotoida toisen elämää ja suhteita

?

Vierailija kirjoitti:

Suhdetta oli takana varmaan jo 15+ vuotta, kun elämässäni tapahtui jotain, mikä sai silmäni aukeamaan. Ymmärsin, että vika ei olekaan vain minussa, ja että kaikki toimisi, jos vain olisin parempi ja yrittäisin enemmän. Ollaan kyllä vielä yhdessä. 

Sama täällä.

Miksi et vaan ihan suoraan kysynyt elämästä suomalaisen naisen kanssa?

Piilonarsistista hänen mennessä terapiaan kaivetaan esiin julkinarsisti. Joka sitten uhriutuu ihmisten edessä kun hänen törkeää käytöstä täysin aiheesta kritisoidaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko sellainen piilonarsisti joka on kasvotusten kaveria mutta levittelee selän takana p juttuja ja yrittää sabotoida toisen elämää ja suhteita

?

Ei tämän perusteella voi sanoa mitään. Piilonarsistilla on tunteita joita tuntee enemmän, yksi niistä on kateellisuus, jota sanana käyttää paljon toisten ihmisten käytöksen selittämiseen. 

Jos ihminen kietoo siis toisten ihmisten käytöksen hyvin usein kateellisuuteen, kyseessä on narsisti.

Normaali ihminen osaa selittää toisten ihmisten käytöstä paljon laajemmin ja ymmärtää, että on muitakin voimia kuin kateus, joka saa ihmisen käyttäytymään erilailla.

Vierailija kirjoitti:

Muutama vinkki narsistin tunnistamiseen kirjojen mukaan:

- jos olet varpaillasi hänen seurassa ja pelkäät hänen reaktioita

- jos hän saa sinut tuntemaan huonommuutta

- jos koet että olet riippuvainen hänestä etkä selviäisi yksin

- jos hän arvostelee sukuasi ja ystäviäsi

- jos hän kontrolloi tekemisiäsi ja ihmissuhteitasi

- jos hän syyllistää sinua

- jos hän ei pyydä anteeksi

- jos hän on mielellään esillä ja asettuu valokuviin mielellään

- jos sinulla on usein paha epämääräinen olo hänen seurassa

 

Näistä syistä lähdin hyvissä ajoin suhteesta:

- jos olet varpaillasi hänen seurassa ja pelkäät hänen reaktioita

- jos hän ei pyydä anteeksi

- jos hän saa sinut tuntemaan huonommuutta

- jos sinulla on usein paha epämääräinen olo hänen seurassa

Vierailija kirjoitti:

Kolmisen vuotta olin etäsuhteessa. Aloin  ihmettelemään omia tuntemuksia, miten on niin usein epävarma ja paha olo. Toinen myös valehteli ihme asioista muille. Aluksi hurmioiduin kukista yms huomioista. Myöhemmin eron jälkeen tajusin miten hän otti kaiken huomion itseensä ihan kaikesta, jopa niistä kukista.  Ne annettiin suurieleisesti muiden läsnä ollessa. Ja tajusin niin paljon, että menin terapiaan. Meni kuitenkin monta vuotta, että tajusin sen kaiken outouden, mitä noin lyhyessä ajassa tapahtui. Hänhän ei varsinaisesti ollut ilkeä, mutta kuin pieni huomionkipeä lapsi. Tästä kaikesta voisin kirjoittaa kirjan, 500 sivua vähintään.

Pakko vähän tarttua tähän.

Itselläni olen todennut lapsuudesta lähtöisin olevat häpeän tunteet, joiden takia lähtökohtaisesti tunnen olevani huonompi kuin muut.

Nuorempana halusin näyttää koko ajan sellaiselta unelmien tyttöystävältä, ja alitajuisesti kait halusin tätä vahvistavia kommentteja. Kun poikaystävä itse unohti vuosi- ja syntymäpäivät, niin se tuntui uskomattoman musertavalta. Alitajuisesti toivoin suureleistä huomiointia, koska "olen maailman parhain tyttöystävä". Näin siis halusin minusta ajateltavan, ja kun todellisuus ei sitä toivettani kohdannut, niin olo oli kamala.

Tunnistan siis itsessäni tuon pienen huomionkipeän lapsen. Myöhemmin tähän liittyi mukaan ahdistus, joka kasvanut kasvamistaan siihen pisteeseen, että viimein uskalsin varata itselleni ajan lääkärille.

Ja ei, en ole parisuhteessa, enkä taida koskaan enää ollakaan. En taida koskaan olla riittävän ehjä sellaiseen.