Täytän 60 ja vanhuus iskee lujaa!
Vähän ahdistaa! Sekä ulkoisesti että sisäisesti huomaa nyt kyllä ikääntymisen rankasti. Töissä pitäisi jaksaa, ja sekin kauhistuttaa. Surettaa ulkoinen rapistuminen. Molemmat vanhemmat menivät muistisairauksiin, pelottaa että osuu omallekin kohdalle.
Muita kuusikymmpisiä kriiseilijöitä? (Itseään ja upeaa elämää ei tarvitse nyt tulla kehumaan, tämä ei ole sellainen ketju.)
Kommentit (253)
iskeekö se vanhuus yhdessä yössä ?
Täytän keväällä 65, eli nyt alkaa virallinen vanhuus. Jäin viime syksynä eläkkeelle mutta jatkan töitä freelancerina niin kauan kuin jaksan. Samaan aikaan sain syöpädiagnoosin. Kiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ihan oikeasti jaksa, ja jos et ole taloudellisesti katastrofaalisessa tilassa, irtisanoudu! Oletan, että olet ollut töissä jo pitkään, joten eläkettäkin sinulle lienee kertynyt.
Myy vaikka asunto, jos sinulla on velaton koti.
Nyt on sinulla elämässä ratkaisun vuodet! Panosta hyvinvointiisi nyt, niin jaksat oikeasti vanhana paremmin!
Saat myös tueksesi varhennettua vanhuuseläkettä, jos olet rahan tarpeessa. KAIKKI 61 + HUOM, kauaa ei varhennettua vanhuuseläkettä kuulemma enää voi hakea, nyt siihen on vielä mahdollisuus, jos olet 61 v täyttänyt.
Samaa mieltä. Työllä ei kannata itseään tappaa; liikaa on tuttavissa niitä, jotka menivät hautaan ensimmäisen eläkevuotensa aikana. Ja kyllä väsyttää, vanhuuden valumisen ruhoon oikein tuntee 😅 Minä en niinkään kaipaa nautintoa, mutta rauhaa haluan viimeisille vuosilleni. Puuhastel
🙌 Juurikin näin. Rauhaisaa puuhastelua omien juttujen kanssa. Olla lempeä itselleen 😍
Vierailija kirjoitti:
Täytän keväällä 65, eli nyt alkaa virallinen vanhuus. Jäin viime syksynä eläkkeelle mutta jatkan töitä freelancerina niin kauan kuin jaksan. Samaan aikaan sain syöpädiagnoosin. Kiva.
Sama täällä kun tuli 60 täyteen. Elämän halu kyllä kohosi, haluaisin elää vielä pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan sanoisi, että se alamäki alkaa juuri 60-vuotiaana. Kyllä se alkaa pikkuhiljaa vähän aiemmin. Ei sitä niin huomaa. Voi olla myös, että on niin kauan ollut työelämässä että senkin takia on jo uupunut. Sitten miettii, että tässä pitäisi vielä 5 vuotta vähintään jaksaa. Itse olen ottanut sellaisen taktiikan, että ajattelen aina vuosi kerrallaan.
Tuo vuosi kerrallaan on nuorille. Viikko kerrallaan.
No kyllä minä ainakin tässä ajattelen vuosi kerrallaan siis eläkeikää odottelen. On aina eteenpäin, kun yksi vuosi on lähempänä eläkeikää.
Millä tavalla se iskee? Lyökö se nyrkillä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla 72 heinäkuussa, eikä vanhuudesta tietoakaan, muutama harmaa haiven tullut tummanruskeaan tukkaan, mutta mitä sitten..eikun menox
Jos kirjoituksesi on totta, niin olet erinomainen esimerkki siitä miten me vanhenemme eri tavalla. Jotkut voivat olla todella hyväkuntoisia vielä 80-vuotiainakin, mutta jotkut ovat jo täysin "rikki" viisikymppisenä. Elintavat ja geenit vaikuttavat paljon, mutta niin vaikuttaa työelämäkin. Jos on tehnyt paljon raskasta ja/tai v*ttumaista työtä niin se aivan varmasti näkyy ihmisessä kaikenlaisina sairasteluina ja vaivoina. Jos taas on saanut tehdä mielekästä ja ei niin raskasta työtä, niin tällaiset ihmiset ovat normaalisti myös terveempiä.
Meikäläisellä tulee ensi vuonna 60v täyteen. Vielä on paikat suurin piirtein kunnossa. Harmaita hiuksia on tullut melko lailla. Isälläni oli sydänveritulppa aika nuorena ja mulla niitä samoja geenejä. Yritän syödä terveellisesti ja liikkua.
Kokopäiväisen palkkatyön lopetin jo reilu 10v takaperin. Huomasin että sillä ei suuremmin rikastu ja että eläkekin karttuu niin onnettoman hitaasti ettei ole kummoisia parannuksia odotettavissa eläkekertymään vaikka miten raataisin. Totesin vielä että eläkeraja karkaa koko ajan kauemmas. Siksi päätin että en kyllä jää töihin odottelemaan eläkevuosia.
Nyt teen töitä sen varran kun huvittaa ja mitä niitä sattuu olemaan. Työskentelen osuuskunnassa ja voin vapaasti tehdä töitä sen verran kuin tuntuu hyvältä. Ihan kivaahan niitä on aina välillä tehdä, varsinkin kun sattuu olemaan sellainen työ josta tykkään. Tosin siksihän sinne menin, että voin tehdä sitä, mitä haluan. Ei mua tietty olis moni varmaan palkannutkaan. Mutta pääosin yritän elää nyt sitä elämätöntä elämää, mikä on mennyt ohi niinä vuosikymmeninä kun tein töitä 47 viikkoa vuodessa ja 5pv viikossa.
Mulla todettiin uniapnea ja sain Unipolilta nukkumisen avuksi CPAP-laitteen. Sen avulla nukun yli 8-tuntisia yöunia jokseenkin keskeytyksettä. Tosi harvoin on herätyskello soimassa aamulla eli nukun niin pitkään kuin unta riittää. Yleensä herään ilman kelloa noin puolen kahdeksan tienoilla. Hyvät yöunet auttaa kyllä jaksamisessa ja elämänlaatu on parempi.
Moni ei usko, että olen lähempänä kuuttakymmentä. Jotain hyötyä kai siitä on sitten ollut, että on ollut suhteellisen terveet elämäntavat. Alkoholin ja tupakan olen jättänyt väliin kokonaan. Nyt toivon että olisi tervettä ikää jäljellä vielä paljon. Käyn uimassa muutaman kilometrin viikossa ja yritän parantaa lihaskuntoa - tai ainakin ehkäistä sen rapistumista.
On vain yksi elämä ja siitäkin on jo yli puolet takana. Nyt yritän tsempata loput. Omat vanhemmat vielä elossa, lähempänä 90v. Äidilläni on altzheimer, mutta ei vielä kovin pahansa. Aivojumppaa harrastan joka päivä ja opiskelen uutta kieltä. Näillä eväillä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Meikäläisellä tulee ensi vuonna 60v täyteen. Vielä on paikat suurin piirtein kunnossa. Harmaita hiuksia on tullut melko lailla. Isälläni oli sydänveritulppa aika nuorena ja mulla niitä samoja geenejä. Yritän syödä terveellisesti ja liikkua.
Kokopäiväisen palkkatyön lopetin jo reilu 10v takaperin. Huomasin että sillä ei suuremmin rikastu ja että eläkekin karttuu niin onnettoman hitaasti ettei ole kummoisia parannuksia odotettavissa eläkekertymään vaikka miten raataisin. Totesin vielä että eläkeraja karkaa koko ajan kauemmas. Siksi päätin että en kyllä jää töihin odottelemaan eläkevuosia.
Nyt teen töitä sen varran kun huvittaa ja mitä niitä sattuu olemaan. Työskentelen osuuskunnassa ja voin vapaasti tehdä töitä sen verran kuin tuntuu hyvältä. Ihan kivaahan niitä on aina välillä tehdä, varsinkin kun sattuu olemaan sellainen työ josta tykkään. Tosin siksihän sinn
Nyt tulee tyhmä kysymys, mutta en ehdi enää muotoilla.
Millä sinä elät, jollei eläkettä ole kertynyt kummoisemmin ja teet töitä vain ajoittain? Kysyn sen vuoksi, että olen itse pitkän työnteon jälkeen köyhyysrajan alapuolella vailla toivoakaan paremmasta.
Eihän me voida täällä ikuisesti olla. Näin tapahtuu meille kaikille. Pyyke myös sopeutuu vähän kerrassaan.
En tiedä jakaisisiko sitä tällä päällä enään uudelleen elää elettyä nuorenkaan elämää.
Musta tuntuu, että melkein aina on joku kriisi ihmisen elämssä, kun alkaa ikää kertymään. On kolmenkympinkriisi yms.
Älkää rutisko, tässä mies, joka ei vielä edes ajattele eläkettä, eri asia, onko enää turvallinen kuski.Ilmeisesti on.
https://yle.fi/a/74-20074556?utm_medium=social&utm_source=copy-link-sha…
Minäkin täytän loppuvuodesta 60v. Jos luoja suo. Harmaat on hiukset, tosin ihan kauniisti harmaantuneet, mutta ohenee koko ajan. Menneet vuodet ja niiden tuoma elämänkokemus kulkee raskaana reppuna mukana. Kaikenlaista kremppaa alkaa olemaan. Ehtoopuolella ollaan, niin se vaan on. Kun näkisi että lapset pärjäävät elämämässään niin eipä tässä tältä elämältä juuri muuta enää odota, ehkä vähän sitä ettei aika kulkis niin joutuin.
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota, mutta sen huomaan, että ikään kuin puhettani ei otettaisi enää tosissaan esim. työterveydessä. Ehkä he ovat jotenkin luovuttaneet ja tuumivat, ettei tuo onneton enää kauan muutenkaan töissä pakerra.
Muistin huonontumisen huomaa. Pyörryttää ja huimaa aiempaa herkemmin eikä ajatus kulje kuten ennen. Olen yli 60.
Mikset jää eläkkeelle? Ei kuusikymppisenä missään tapauksessa pitäisi enää työssä olla.
60v oli vielä ok, sitten oireili polvi, nivelrikko oli. Nyt 64v odotan eläkettä 65v alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota, mutta sen huomaan, että ikään kuin puhettani ei otettaisi enää tosissaan esim. työterveydessä. Ehkä he ovat jotenkin luovuttaneet ja tuumivat, ettei tuo onneton enää kauan muutenkaan töissä pakerra.
Muistin huonontumisen huomaa. Pyörryttää ja huimaa aiempaa herkemmin eikä ajatus kulje kuten ennen. Olen yli 60.
Mikset jää eläkkeelle? Ei kuusikymppisenä missään tapauksessa pitäisi enää työssä olla.
Eläke jää pieneksi, kannattaa laskelmoida milloin kannattaa jäädä. - eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö työpaikan johto ymmärrä ikääntymistä?
Eli että antaisi kevyempiä hommia jos ei jaksaminen riitä.
Mitenhän alapeukkuajat tän käsittivät?
Ei työpaikka ole mikään vanhusten sossu. Vanhukset pois eläkkeelle ja työpaikat nuorille! Ei millään työpaikalla voi olla velvoitetta eikä ole edes varaa pitää sairastelevaa ja hidasta, täysin tuottamatonta mummoporukkaa töissä. Joku järki vaatimuksillakin pitää olla.
Kesällä tulee 60 täyteen, ja ehkä se vähän kriisiyttää, johtuisko siitä että mieltää itsensä kohta eläkeikäiseksi - toki mä en ole työelämässä ollut pitkään aikaan.
Sinänsä mitään syytä kriiseilyyn ei ole, terveys on OK ja talous samoin. Hyvä parisuhde ja rauhallinen elämä, kesän reissuja ja niitä synttäreitä odotellessa.
Tänä vuonna 60v täyttävät ovat syntyneet v.1964 ja tuntevat itsensä vanhoiksi. Miten on mahdollista, että Yhdysvaltojen presidentinvaalissa ovat mukana vuosina 1944 ja 1946 syntyneet, jotka väittävät olevansa kyvykkäitä johtamaan maailman mahtavinta maata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö työpaikan johto ymmärrä ikääntymistä?
Eli että antaisi kevyempiä hommia jos ei jaksaminen riitä.
Mitenhän alapeukkuajat tän käsittivät?
Ei työpaikka ole mikään vanhusten sossu. Vanhukset pois eläkkeelle ja työpaikat nuorille! Ei millään työpaikalla voi olla velvoitetta eikä ole edes varaa pitää sairastelevaa ja hidasta, täysin tuottamatonta mummoporukkaa töissä. Joku järki vaatimuksillakin pitää olla.
Virallinen eläkeikä on 65++. Ei pääse aikaisemmin. Lisäksi sitten olisi senkin ajan yhteiskunnan elättinä tilanteessa, jossa talous on tiukalla. Ei kaikki nuoretkaan jaksa nykyajan työelämää.
Eli että antaisi kevyempiä hommia jos ei jaksaminen riitä.
Mitenhän alapeukkuajat tän käsittivät?