Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapset ahdistaa
19.02.2024 |
Taas ahdistaa jo valmiiksi tuleva viikonloppu, kun mieheni kaksi lasta tulevat meille perjantaina. Ja nyt on vasta maanantai ja ahdistus vaan kasvaa viikonlopun lähestyessä Ja tämä sama ralli jatkuu joka toinen viikonloppu. Aina noiden lapsiviikonloppujen jälkeen maanantaina kun tulen töistä tyhjään kotiin, minulle tulee helpottunut olo ja tuntuu että olen taas oma itseni ja pystyn hengittämään.
Itse olen siis lapseton enkä ole ikinä ollut erityisen lapsirakas tai välittänyt muiden lapsista. Haluan kyllä vahvasti omia lapsia tulevaisuudessa ja myös mieheni on valmis siihen. En ole mikään nuori enää eli aikaa ei olisi enää lykätä omia lapsihaaveita, mutta pääseekö tuosta toisten lasten inhosta ikinä eroon?! Noista miehen lapsista kun ei pääse ikinä eroon kun kuuluu pakettiin.. Olemme alle vuoden asuneet yhdessä ja useamman vuoden seurustelleet. Tuo ahdistus vaan alkoi tai ainakin paheni ryminällä siitä kun muutimme saman katon alle.
En edes yritä olla mikään bonushahmo noille lapsille koska se ei tunnu luontevalta. He ovat aivan vieraan ihmisen lapsia joiden äitiä en ole edes tavannut. Mies ei onneksi vaadi minulta mitään tähän liittyen eikä pakota mihinkään äitipuolen rooliin. Yritän aina väkisin keksiä tekemistä noille viikonlopuille kun lapset ovat meillä ja joudun ns. lähtemään omasta kodistani karkuun ettei pää hajoa. Ällöttää suoraan sanottuna kun he tulevat meille sotkemaan ja huutamaan ja viikonlopun jälkeen on pakko siivota välittömästi kun inhottaa että ovat lääppineet joka paikkaa. Miten saan tämän järkyttävän ahdistuksen pois että en tuntisi itseäni aivan vieraaksi omassa kodissani?! Vai onko ainut vaihtoehto ero tuon ylimääräisen taakan takia joka rasittaa suhdettamme? Jos muutamme takaisin erillemme, niin sitten joutuisimme hautaamaan meidän yhteiset tulevaisuuden haaveet.
Kommentit (242)
Ap, mitkä fiilikset nyt perjantaina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän yhteiset tulevaisuuden haaveet? Toivooko miehesikin lastensa häipyvän elämästään?
Ei kai kukaan fiksu ota äijää jonka kakarat tulee omaan kotiin. Ei ikinä.
Seuraan keskustelua ja vertaistuki tervetullutta. Puolisollani kaksi lasta vuoroviikoin. Itselläni ei yhtään enkä koskaan olisi sellaisten kanssa kuvitellut asuvani. Argh.
Vierailija kirjoitti:
Seuraan keskustelua ja vertaistuki tervetullutta. Puolisollani kaksi lasta vuoroviikoin. Itselläni ei yhtään enkä koskaan olisi sellaisten kanssa kuvitellut asuvani. Argh.
Miksi ihmeessä olet yhdessä miehen kanssa, jolla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko naiset tosiaan niin epätoivoisia tai miehenkipeitä, että ovat valmiita uhraamaan elämästään puolet (joka toinen viikko) hyvin monen vuoden ajan kunnes lapset ovat aikuisia? Miksi luovutte omasta onnestanne vapaaehtoisesti? Käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa erilleen, jos suhde on muuten hyvä. Sitten yhteen kun lapset ovat yli 18
10 vuoden kuluttua???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kamala ihminen, enkä edes lukenut aloitustasi.
Itse tässä kärsin kanssa. Miehellä 2 vanhempaa lasta, heidän kanssaan tulen toimeen ja ovat kivoja. Yli 15v ovat.
Mut tämä hänen iltatähtensä, vahinkolapsi, ihan sanoi itse sen suoraan ja sanoo että katuu sitä vuotta äitin lapsen kanssa. 2 vanhempaa eri äitin kans ja tää viimesin eri naisen kans.
Mies haluaa olla töissä. Nytki istun sohvalla koska mies haluaa töihin ja hänen lapsi 2v nukkuu tuolla. Minun oletetaan hoitavan sen aikaa hänen lastaan.
Joo itepähä soppaa lähin.
Mut tää kaataa mun omat lapsihaaveet. Mä en pysty olemaan ton lapsen lähellä. Vaihan vaipan ja pistän tvn ääreen. En halua leikkiä, en käyä ulkona. Olen antamu todella monta mahdollisuutta tälle lapselle mut se vaa osaa ärsyttää ihan vaa olemassa olollaan.
Miten voi miehellee sillai kivasti kertoa et eikö toi lapsi vois olla siellä äitillää ku ei suakaa näytä kiinnostavan edes olla sen kans. On siis 4päivää joka toine viikko. Mut sitä jumaliste stressaa jo etukätee ja suunnittelee omat työvuorot niin ettei tarviais olla kotona ton lapsen kans.
En ikinä oo lapsirakas ollu enkä tiedä haluanko omia edes mut tämä vähänenki olemine vieraan lapsen kanssa " pakosta" ei oo mun juttu.
Tottakai teen asiat koska rakastan miestäni ja haen päikystä lapsen heitän nukkumaa jne. Mut mitää ylimäärästä ei pysty, en halua edes katsoa sitä lasta päin koska koen hänen olevan este ajatukselle oma lapsi.
Nyt tuli tylyä tekstiä mut prkl ku ei tälläsest pysty puhuu kenenkää kaa. Jos äänee sanoo ni varmasti vietäis hoitoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä kärsin kanssa. Miehellä 2 vanhempaa lasta, heidän kanssaan tulen toimeen ja ovat kivoja. Yli 15v ovat.
Mut tämä hänen iltatähtensä, vahinkolapsi, ihan sanoi itse sen suoraan ja sanoo että katuu sitä vuotta äitin lapsen kanssa. 2 vanhempaa eri äitin kans ja tää viimesin eri naisen kans.
Mies haluaa olla töissä. Nytki istun sohvalla koska mies haluaa töihin ja hänen lapsi 2v nukkuu tuolla. Minun oletetaan hoitavan sen aikaa hänen lastaan.
Joo itepähä soppaa lähin.
Mut tää kaataa mun omat lapsihaaveet. Mä en pysty olemaan ton lapsen lähellä. Vaihan vaipan ja pistän tvn ääreen. En halua leikkiä, en käyä ulkona. Olen antamu todella monta mahdollisuutta tälle lapselle mut se vaa osaa ärsyttää ihan vaa olemassa olollaan.
Miten voi miehellee sillai kivasti kertoa et eikö toi lapsi vois olla siellä äitillää ku ei suakaa näytä kiinnostavan edes olla sen kans
Omituinen kuvio. Hoidat miehen pikasuhteesta syntynyttä 2-vuotiasta, miksi? Mies hoitakoon vastuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Itse tässä kärsin kanssa. Miehellä 2 vanhempaa lasta, heidän kanssaan tulen toimeen ja ovat kivoja. Yli 15v ovat.
Mut tämä hänen iltatähtensä, vahinkolapsi, ihan sanoi itse sen suoraan ja sanoo että katuu sitä vuotta äitin lapsen kanssa. 2 vanhempaa eri äitin kans ja tää viimesin eri naisen kans.
Mies haluaa olla töissä. Nytki istun sohvalla koska mies haluaa töihin ja hänen lapsi 2v nukkuu tuolla. Minun oletetaan hoitavan sen aikaa hänen lastaan.
Joo itepähä soppaa lähin.
Mut tää kaataa mun omat lapsihaaveet. Mä en pysty olemaan ton lapsen lähellä. Vaihan vaipan ja pistän tvn ääreen. En halua leikkiä, en käyä ulkona. Olen antamu todella monta mahdollisuutta tälle lapselle mut se vaa osaa ärsyttää ihan vaa olemassa olollaan.
Miten voi miehellee sillai kivasti kertoa et eikö toi lapsi vois olla siellä äitillää ku ei suakaa näytä kiinnostavan edes olla sen kans
Miksi päästät lapsen huoltajan kuin koiran veräjästä ja hoidat hänen lastaan ilmaiseksi? Ei ole sinun vastuullasi millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on 2 aikuista lasta, kummatkin olivat muuttaneet pois kotoa, kun tapasin miesystäväni.
Kummatkin ovat olleet minulle lukuisia kertoja ilkeitä, puolisot ovat tosi mukavia.
Olivat viime joulun täällä ja toinen piti häänsä täällä, joihin suurimman työn minä tein.
Sen jälkeen ei olla nähty. Olin hölmö, kuvittelin olisivat edes kiittäneet
Olet ap aika onnekas jos nää on sun luona vain joka toisen viikonlopun. Kyllä se kannattaa kestää jos mies on sulle oikea. Yhteinen lapsi tosiaan sitten sitoo vähän enemmän näihin lapsiin. He varmaan esim pussailevat pikkusisarustaan ja se kaikki sun pitäis sitten vaan kestää.
Minä en siedä mieheni lasta ja silti olemme onnellisesti naimisissa. Onneks se on jo aikuinen emmekä koskaan näe. Asui meillä kokoaikaisesti jonkin aikaa mutta pistettiin alaikäisenä omilleen kun sen läsnäolo oli minulle niin raskasta ja mies kuitenkin rakastaa minua eniten tässä kuviossa.
Se lapsensa todellakin aiheuttaa ihan inhoa minussa. Tapaa isäänsä ehkä kerran vuodessa mutta yhteyttä pitävät muuten usein, minä vaan olen jättäytynyt kuviosta kokonaan pois emmekä puhu tästä tyypistä edes ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamppailen itse ihan samanlaisten asioiden kanssa. Sivusta on helppo käskeä erota, mutta kyseessä vähän monimutkaisempi juttu. Aiheesta on vaikeaa puhua yhtään kenellekään, näiden asioiden kanssa on tosi yksin.
Niin on. Täältäkin on aika turha edes anonyymisti yrittää saada mitään vertaistukea kun keskustelut menevät aina vain haukkumiseksi ja ilkeilyksi. Nuo on vaikeita asioita eivätkä ollenkaan niin mustavalkoisia mitä moni tuntuu luulevan.
Vierailija kirjoitti:
Onko naiset tosiaan niin epätoivoisia tai miehenkipeitä, että ovat valmiita uhraamaan elämästään puolet (joka toinen viikko) hyvin monen vuoden ajan kunnes lapset ovat aikuisia? Miksi luovutte omasta onnestanne vapaaehtoisesti? Käsittämätöntä.
Meillä siitä "hyvä" tilanne että miehen lapsi käy viikottain vain päivän verran. Hampaat irvessä tämän piipahduksen kestän mutta ikinä ei tulla asumaan samassa osoitteessa eikä mitään viikkoviikko virityksiä. Käydä voi mutta pidempiä aikoja ei.
Hulluja naisia. Onko teillä ollut tosi onnellinen lapsuus, että ette osaa kuvitella miten paskoja olette niille lapsille? Vai niin huono lapsuus että ette tajua että lapsi ansaitsee onnellisen lapsuuden? Oli niin tai näin, pilaatte niiden lasten elämän. Koska se on ainoa tärkeä asia, ei sinun lapsellinen kotileikkisi. Siitä ei tule totta koskaan, että sinulla olisi oma söpö vaiva ihkun miehesi kanssa, ja entiset lapset katoavat takavasemmalle. Se mies on niiden lasten isä, ja jos ei ole aivan kelvoton paskiainen, tulevat ne AINA sinua ennen.
Vierailija kirjoitti:
Hulluja naisia. Onko teillä ollut tosi onnellinen lapsuus, että ette osaa kuvitella miten paskoja olette niille lapsille? Vai niin huono lapsuus että ette tajua että lapsi ansaitsee onnellisen lapsuuden? Oli niin tai näin, pilaatte niiden lasten elämän. Koska se on ainoa tärkeä asia, ei sinun lapsellinen kotileikkisi. Siitä ei tule totta koskaan, että sinulla olisi oma söpö vaiva ihkun miehesi kanssa, ja entiset lapset katoavat takavasemmalle. Se mies on niiden lasten isä, ja jos ei ole aivan kelvoton paskiainen, tulevat ne AINA sinua ennen.
Mitä tarkoitat? Mitä paskaa siinä on jos käyttäytyy asiallisesti? Ihan hyvin voi myös lähteä muualle siksi aikaa kun ne lapset on käymässä tai keksiä itselleen muuta tekemistä. Lapset ovat vanhempiensa vastuulla eikä puolison niistä tarvitse sen enempää välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellista uusperhettä ei ole. Muistakaa se.
Tämä! Jos on aiemmin porsinu niin ei tartte enää alkaa uudestaan eikä missään nimessä huolia jo porsinutta. Vaikeeta on kaikilla eikä se ole elämän tarkoitus.
No sinun kanssasi nyt muutenkaan kukaan halua "porsia". Fiksut ihmiset osaavat kyllä hoitaa uusperhekuviot ilman, että kukaan kärsii. Joskus se on jopa parempi ratkaisu kuin olla ydinperheessä, jossa kaikki on päin helvettiä.
Ydinperhe ja uusperhe eivät ole ainoa vaihtoehto. Kaikkein onnellisimpia ovat joko ydinperheessä elävät tai pelkästään vanhempansa kanssa asuvat lapset. Vanhemmat voivat seurustella tahoillaan, vaikka eivät asuisi kumppanin kanssa. Ydinperhesotkussa elävät ovat harvemmin onnellisia. Se on ainoastaan aikuisten mielestä hyvä ja toimiva ratkaisu.
Siis tarkoitin tietenkin uusperhesotkussa elävät.
Pointti onkin siinä, ettei se ole hyvää elämää. Uusperheessä kärsii kaikki.