Lue keskustelun säännöt.
Miten kasvattaisitte ujon introvertin joka on herkkä, mutta itsepäinen?
18.02.2024 |
...on myös sisartaan jossain määrin rohkeampi, vaikka onkin tätä huomattavasti varautuneempi sosiaalisissa tilanteissa. Kuitenkin omaa temperamenttia, eli on ailahtelevaisempi eikä tunteiden säätely ole hänen vahvuuksiaan.
Olen jotenkin ihan hukassa tämän lapsen kanssa. Hän on siis perheemme kuopus ja koen hänen olevan itselleni haastava.
Neuvoja kaipailisin.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaisin olla oma itsensä ja tehdä mitä tekee.
Mahdollisimman huono neuvo kenelle tahansa vanhemmalle. -ohis
Ei välttämättä. Me kaikki olemme persoonia ja haluamme toteuttaa itseämme. Yltiösosiaalinen tyhjänhöpöttäjävanhempi ei välttämättä ymmärrä tarkkailevaa pohtijaa.
Huonoon käytökseen on syytä puuttua, mutta on turha luulla muuttavansa persoonallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n case saattaa muuten olla syvällisempikin.
Eikö ole kauheaa, ettei sinua totella? Kuinka moni ihminen tottelee sinua? Tottelevatko kaikki? Totteletko itse jotakuta tai joitakuita?
Olen introvertti, ja lapsesta asti minulla on ollut suuri oman tilan ja yksinolon tarve. En ole mitenkään erityispiirteinen muuten, mutta sosiaalinen kanssakäyminen etenkin useamman kuin yhden ihmisen kanssa kerrallaan on minulle kuormittavaa. Olen aina viihtynyt hyvin omissa oloissani, ja onnekseni vanhempani tämän ymmärsivät ja minulle mahdollistivat.
Muistan lapsuudestani kuitenkin selvästi sen, että huomasin olevani erilainen, ja että maailma tuntui olevan tehty niille muille. Hermostuin, kun minua puskettiin esikoulussa ryhmäleikkeihin ja tultiin kädestä pitäen taluttamaan leikkimään muiden kanssa. Tuntui, että aikuiset jostain syystä yrittivät korjata jotain, mikä ei ollut minulle ongelma, ja tulivat pelastamaan minua omasta rauhastani. He todennäköisesti luulivat minun olevan kiusattu tai yksinäinen, kun vetäydyin mieluimmin omiin oloihini. Kannattaa ainakin varmistaa, ettei lapsi hermostu vain siksi, että haluaa olla rauhassa ja omissa oloissaan enemmän kuin monet muut.
En halua vastata ihan vain siitä syystä, että AP jätti tahallaan kertomatta lapsensa sukupuolen, aivan kuin sillä ei olisi mitään merkitystä kasvattamisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua vastata ihan vain siitä syystä, että AP jätti tahallaan kertomatta lapsensa sukupuolen, aivan kuin sillä ei olisi mitään merkitystä kasvattamisen kannalta.
Taidat nyt kuvitella...en tahallani jättänyt kertomatta :), kyse siis kahdeksan vuotiaasta tytöstä...ei vain tullut ilmi kirjoituksistani. Sekin hauska, että mainitsin kyllä hänen sisarensa eli siskon, mutta koska suomenkielessä sisarukset voivat olla tyttöjä tai poikia, niin harmiksesi jäi sitten pimentoon kumpaisenkin sukupuoli.
T.ap
Vierailija kirjoitti:
Selvästi AP:n lapsi ei ole nöyrä luovuttaja ja kiltti tottelija.
Se miettii itse, pitää päänsä ja puolustautuu.
Olisit ylpeä.
Valitettavasti asia ei ole ihan noin kuten kirjoitit, nimittäin lapsi osaa kyllä pitää puolensa kotioloissa, mutta koulussa on ollut sopeutumishaasteita, sillä vaikka hän onkin yhteistyökykyinen, niin ujoutensa vuoksi on kokenut ulkopuolisuutta eikä oikein viihdy koulussa. Häntä jännittää osallistua tunneilla ja sitten muut ehkä ei ota häntä niin hyvin huomioon ja mukaan juttuihin, niin helposti jää joukon ulkopuolelle.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertti on yleensä sosiaalisesti lahjakas, mutta ei lähde larppaamaan keskivertoa.
Introvertin sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Niiden taustalla on enemmän älyä kuin kaikkienmiellyttäjällä.
Introvertti tarvii joskus omaa rauhaa hiljentymiseen.
Moni toimitusjohtaja on introvertti. Ehti opiskella moponajelulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttilapsi on itsepäinen, koska sillä on vähän erilaiset rajat kuin sosiaalisimmilla lapsilla. Se ei jaksa ja/tai halua laittaa itseään tilanteisiin, joissa on vaikea viihtyä. Eli heidän kanssa pitää osata antaa tilaa, liioittelematta kuitenkaan, koska hekin tarvitsee läheisyyttä. Temperamentti tulee tarpeesta asettaa rajoja omalle tilalle.
Voi kumpa omat vanhempani olisivat aikoinaan ymmärtäneet tämän! Sain hankalan maineen koska en halunnut osallistua sosialisointiin ja vaikka olinkin etäinen olisin niin kipeästi kaivannut vanhempieni hyväksyntää ja läheisiä välejä. Olin todella ahdistunut ja hermostuin siksi herkästi, koska koin turvattomuutta.
Niin minäkin, meillä on tainnut olla samanlainen lapsuus. Täytän nyt 30 ja kamppailen vieläkin tällaisten tunteiden kanssa. 😐 Lapsuusajalla on aikuisuuteen valtava merkitys.
Onneksi kasvoin maalla. Oli pihaa, piharakennuksia, metsää ja lääniä ympärillä.
Löysin itselleni omaa tilaa ja rauhaa vastapainoksi.
Olin useassa harrastustoiminnassa mukana ja sosiaalinen, Tarvitsin kuitenkin sen huilitauon latautumiseen. Onneksi oli maaseutu.
T: introvertti myyntijohtaja DI pörssiyrityksestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein hahmota mikä on varsinainen ongelma. Nuoresi kuulostaa viehättävältä
persoonalta joka varmaan pärjää ihan hyvin jos hänelle vain antaa tilaa. haluatko kertoa millaisissa tilanteissa tulee haasteita?
Kyseessä siis vasta kahdeksan vuotias. Itselläni on vaikeuksia olla kärsivällinen hänen kanssaan, sillä on itsepäinen eli osaa olla todella hankala jos ei saa tahtoaan läpi. On myös takertuvainen vanhempaa sisartaan kohtaan aina kun ujous iskee ja samaan aikaan kuitenkin kaipaa omaa tilaa ja haluaa tehdä oman päänsä mukaan. Suuttuessaan on haastava, koska ei hallitse tunteitaan, sama tosin näkyy sitten positiivisesti silloinkin kun asiat ovat hyvin niin on todella hyväntuulinen ja rakastava.
Tää kuulostaa ihan minulta lapsuudesta aikuisuuteen, oon nyt 36. Olin se keskimmäinen, jolle ei ikinä oikeen ollut aikaa, elämä tuntui jo lapsena vaikealta kun en tuntunut osaavan (en edelleenkään osaa) kaikkea niinkuin muut ja jo silloin turhautunut itseeni.
Olisin ehkä kaivannut enemmän tukea ja juttelua vanhemmilta. Tunteiden sääntely on edelleen vaikeaa ja aiheuttaa haasteita ihmissuhteissa. Mitä jos keskittyisit niihin hyviin puoliin ja kehuisit kun onnistuu ja osaa jotain?
Itsellä vieläkin vaikeuksia suhtautua kehuihin ja kohteliaisuuksiin kun en ole niitä kasvaessani saanut ja olen hyvin epävarma itsestäni.
Minun introverttiyttäni ei helposti huomaa.
Nautin kutsujen keskipisteenä olemisesta ja seurasta, mutta sitten tarvitsen metsäkävelyä tai istumista laiturilla. Väsyn.
Moni voisi kuvitella minun olevan ekstroverteistä ekstrovertein.
Totuus on päinvastainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein hahmota mikä on varsinainen ongelma. Nuoresi kuulostaa viehättävältä
persoonalta joka varmaan pärjää ihan hyvin jos hänelle vain antaa tilaa. haluatko kertoa millaisissa tilanteissa tulee haasteita?
Kyseessä siis vasta kahdeksan vuotias. Itselläni on vaikeuksia olla kärsivällinen hänen kanssaan, sillä on itsepäinen eli osaa olla todella hankala jos ei saa tahtoaan läpi. On myös takertuvainen vanhempaa sisartaan kohtaan aina kun ujous iskee ja samaan aikaan kuitenkin kaipaa omaa tilaa ja haluaa tehdä oman päänsä mukaan. Suuttuessaan on haastava, koska ei hallitse tunteitaan, sama tosin näkyy sitten positiivisesti silloinkin kun asiat ovat hyvin niin on todella hyväntuulinen ja rakastava.
No työstä sitä omaa kärsimättömyyttä.
Minä olin tuon ikäisenä temperamenttinen, itsepäinen, sisäänpäinkääntynyt, viihdyin omassa maailmassa. Herkkä ja tunteellinen, huonot tunteenkäsittelytaidot ja olematon paineensietokyky. Tunteet heitteli laidasta laitaan. Samaan aikaan olin miellyttämisenhaluinen ja tosi huomaavainen omien kavereiden kanssa, kaverit oli todella tärkeitä ja olin tarkoituksella vähän tossu välttyäkseni minkään tason konflikteilta.
Mut iso ongelma oli korostunut sosiaalinen estyneisyys. Estyneisyys taas johtui syvälle juurtuneesta häpeästä, häpesin omaa persoonaa kun en ollut reipas, rohkea ja pelkäsin konflikteja. Ehkä voisi tarkkailla tuleeko lapsella ylikorostunutta vatvomista ja itsensä soimaamista jos sos. tilanteet vertaisten kanssa ei mene kuten hän toivoi.
Valehtelen aina työhaastatteluissa olevani ekstrovertti. Ehkä en edes valehtele, koska rekryihmiset kuvittelee ekstrovertin olevan jotain, mitä olenkin.
Ne kuvittelee introverttejen olevan kirjanpitäjiä ja suunnittelijoita. Tuo on kaukana todellisuudesta.
Minulla on samanlainen kuopus ja olen antanut hänelle paljon rakkautta, kehuja, hyväksyntää ja ymmärrystä.
Sitä en tiedä onko se silti tarpeeksi, mutta huonomminkin voisi olla. Toivottavasti kuopuksellesi tulee hyvä itsetunto ja hän pärjää tässä julmassa maailmassa, jossa kiusataan kilttejä introverttejä.
Ekstrovertteihin kiinteytyy kaikki huonoimmat luonteenpiirteet. Nuo on niitä perskärpäsiä, joilla ei ole omia ajatuksia. Jos on, niin ne ei tuo niitä ilmi, vaan hakevat yhteistä kivaa hegemoniaa. Juuri nuo on niitä jees jees-miehiä, joihin firmat kaatuu.
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertteihin kiinteytyy kaikki huonoimmat luonteenpiirteet. Nuo on niitä perskärpäsiä, joilla ei ole omia ajatuksia. Jos on, niin ne ei tuo niitä ilmi, vaan hakevat yhteistä kivaa hegemoniaa. Juuri nuo on niitä jees jees-miehiä, joihin firmat kaatuu.
Tuo on juuri se hyvä tyyppi johtajan mielestä, joka kuuluu rekrytoida. Ei kyseenalaista mitään. Säestää hymyillen.
Minun poikani oli tuollainen lapsena. Hän oli äärimmäisen älykäs, voimakkaasti introvertti, hyvin herkkä ja hyvin itsepäinen. Emme sen kummemmin häntä kasvattaneet kuin muitakaan lapsiamme. Annoimme hänen olla omanlaisensa ja pyrimme olemaan tukena, kun tarvittiin. Lapsen karaisemiseen ja asettamiseen tietoisesti vaikeisiin paikkoihin, emme uskoneet kasvatusmetodina. Hän oli aika kiivas lapsena, mutta kotona tehtiin säännöt selviksi. Kenellekään ei puhuta rumasti vihaisenakaan, ketään ei lyödä ja kaikesta voi aina puhua isän ja äidin kanssa. Hänestä kasvoi oman tiensä kulkija, joka kouluttautui pitkälle, elää kuten itse parhaaksi näkee ja on edelleen aikuisena läheinen meidän vanhempien ja myös sisarustensa kanssa. Yllättävää kyllä hänestä kasvoi myös hyvin lempeä ja rauhallinen mies. Sanoisin, että maltti on valttia ja selkeät pelisäännöt kotona.