Miten kasvattaisitte ujon introvertin joka on herkkä, mutta itsepäinen?

Itsepäisyyden lisäksi psyykkinen joustavuus ja tunteidenkäsittelytaidot on kyllä aivan välttämättömiä. Muuten itsepäinen ja kiivas höyrypää hukkuu omiin demoneihinsa ja alkaa kiertää ympyrää. Itsepäisyys ja ehdottomuus ilman joustavaa mieltä on tosi vaarallinen yhdistelmä

Jopa soveltuvuusarvioinnit pyrkivät löytämään ryhmätehtävistä juuri nämä kivat jees jees-tyypit, joille kaikki käy ja joista kenelläkään ei ole pahaa sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Jopa soveltuvuusarvioinnit pyrkivät löytämään ryhmätehtävistä juuri nämä kivat jees jees-tyypit, joille kaikki käy ja joista kenelläkään ei ole pahaa sanottavaa.

Soveltuvuusarvioinneissa arvioitavaa verrataan aina keskiveroprofiiliin. Pyritään siis löytämään henkilö, joka ei poikkea keskivertoprofiilista. Jokainen vähänkin poikkeama keskivertoprofiilista herättää kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Itsepäisyyden lisäksi psyykkinen joustavuus ja tunteidenkäsittelytaidot on kyllä aivan välttämättömiä. Muuten itsepäinen ja kiivas höyrypää hukkuu omiin demoneihinsa ja alkaa kiertää ympyrää. Itsepäisyys ja ehdottomuus ilman joustavaa mieltä on tosi vaarallinen yhdistelmä

Kysymys on nyt lapsesta. Se saa kokemuksia ja oppii niistä. Minä en tunne ainuttakaan henkilöä, jonka tunteidenkäsittelytaidot olisivat täydelliset.

Vielä enemmän inhoan ajatusta, että pyritään ylianalysoimaan toisia ihmisiä.

anna hänen puuhastella niiden juttujen parissa, jotka häntä kiinnostaa. Introvertit ovat keskivertoa älykkäämmäät, toki tyypistä riippuen että kiinnostaako enemmän luonnotieteet vai esimerkiksi kirjallisuus ja kielet. Itse ollut lukutoukka jo aika pienestä pitäen ja todellakin viihdyin kirjojen maailmassa. Vieläkään en nauti turhanpäiväisestä seurustelusta mulle ns. yhdentekevässä seurassa eli ihmisten kanssa jotka jauhaa kaikesta pinnallisesta skeidasta ja sitten ovat ihmeissään että sun unelmaviikonloppu on ulkoilla ja upota kirjojen pariin :D. ekstrovertit kun huutaa ekana somessa kun joutuvat joskus olemaan yksin kotona.

Joo, älä vielä kahdeksan vuotiaaseen mitään määrääviä leimoja heitä. Tempperamentti lienee ainoa pysyvä eniveis.

Mun lapset on tempperamenttisia ja vaativia. Niin on kyllä äippäkin. Tullaan hyvin toimeen. Sama temperamentti.

Meidän tytär oli tosi ujo lapsena, introverttikin. Esimerkiksi alle 5-vuotiaana ei suostunut olemaan kuin tuttujen lapsien kanssa. Jäätyi heti ja halusi pois, jos vaikka puistoon tuli uusia lapsia. Ei koskaan painostettu asiasta. Annettiin olla ja liikuttiin normaalisti. Pikkuhiljaa kipsi alkoi sulaa, mutta koko peruskoulun oli se tapetti luokassa, joka ei erotu missään asiassa. Hyvin herkkäkin. Pillahti itkuun pienestäkin moitteesta ja toisaalta huomasi aina luokassa sen, joka jää yksin. Vaistosi toisten tunteita hyvin paljon ja pyrki aina auttamaan. 

Silti löytyi sisua. Ei koskaan mullitellut esitelmistä, koulu-uinneista tai muista "epämiellyttävistä" koulujutuista. Rohkeutta alkoi tulla pikkuhiljaa ja on hyvin itsevarma, vaikkei edelleenkään tuo itseään esille. Sanoisin, että piilokunnianhimoinen suorastaan. Tunki lukioiässä töihin, on ollut tunnollinen, kärkkyi heti "ylennystä" jne. Töissä osaa pienillä tempuilla kerätä pomon pisteet. Vaikka tekemällä sen epämiellyttävän työtehtävän pyytämättä. Sen tehtävän, jota työkaverit välttelee. On opiskelut jo takana ja vuosia ollut töissä. Nykyään jo eri töissä tietysti kuin lukiossa. Hän on joka paikassa ollut pomon suosikkeja, koska on tunnollinen, mukava ja kantaa vastuuta. Ei ehkä riehu näkyvimpänä, mutta erottuu joukosta huomaamalla asioita ja tarttumalla toimeen. Introverttina keskittyy töihin, herkkänä huomaa vivahteita ja osaa käyttää näitä hyväkseen. Hän on se, joka hoksaa aina työkaverin väsymyksen, pahanolon tai kiireen. Hän on se, joka huomaa pomon mielentilat ja toiveet sanomatta. Ei mielestäni kuitenkaan elä muiden mukaan vaan on tavallaan hyvin itsekäskin ja pitää puolensa. Pelaa tavallaan peliä omaksi edukseen. Saaden lisää palkkaa, varmistaakseen työpaikan, saadakseen uuden työpaikan hyvillä suosituksilla, ollakseen kuukauden työkaveri, saadakseen ylennyksen jne. Hän on etevämpi kuin minä näissä peleissä. 

Vierailija kirjoitti:

Itsepäisyyden lisäksi psyykkinen joustavuus ja tunteidenkäsittelytaidot on kyllä aivan välttämättömiä. Muuten itsepäinen ja kiivas höyrypää hukkuu omiin demoneihinsa ja alkaa kiertää ympyrää. Itsepäisyys ja ehdottomuus ilman joustavaa mieltä on tosi vaarallinen yhdistelmä

Välttämätön, vaarallinen, missä? Tuskin evoluutio kuuntelee sun saneluja. Jotain hyötyä noistakin piirteistä on, vaikka ehkä ihan marginaaliporukalle ja vaikutukset voivat tuntua muiden berssiissä. Sori kun elämä ei ole kaunista. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän tytär oli tosi ujo lapsena, introverttikin. Esimerkiksi alle 5-vuotiaana ei suostunut olemaan kuin tuttujen lapsien kanssa. Jäätyi heti ja halusi pois, jos vaikka puistoon tuli uusia lapsia. Ei koskaan painostettu asiasta. Annettiin olla ja liikuttiin normaalisti. Pikkuhiljaa kipsi alkoi sulaa, mutta koko peruskoulun oli se tapetti luokassa, joka ei erotu missään asiassa. Hyvin herkkäkin. Pillahti itkuun pienestäkin moitteesta ja toisaalta huomasi aina luokassa sen, joka jää yksin. Vaistosi toisten tunteita hyvin paljon ja pyrki aina auttamaan. 

Silti löytyi sisua. Ei koskaan mullitellut esitelmistä, koulu-uinneista tai muista "epämiellyttävistä" koulujutuista. Rohkeutta alkoi tulla pikkuhiljaa ja on hyvin itsevarma, vaikkei edelleenkään tuo itseään esille. Sanoisin, että piilokunnianhimoinen suorastaan. Tunki lukioiässä töihin, on ollut tunnollinen, kärkkyi heti "ylennystä" jne. Töissä osaa pienillä tempuilla kerätä pomon pisteet.

Hyviä ja arvokkaita ominaisuuksia. Tuossa on yksi riski. Hänen täytyy olla miesvalinnassa erittäin tarkkana. Töissäkin voi käydä huonosti, jos sattuu huono kokoonpano. Pitäisi löytää tukija.

Tavallista elämää ihan tavallisesti

Keskustelette kaikessa rauhassa, ruudut ja puhelimet kiinni, kolmisin sisarukset ja sinä erilaisista tilanteista ja niissä käyttäytymisestä, noin yleisesti, ei niinkään sattuneita tapahtumia, vaan "Jos mennään sinne ja sinne ja sitten sattuu tällainen tilanne, miten toimitaan..." tai jotain vastaavaa, itsellenne luontevaa ja helppoa käsitellä,

Saat paljon tietoa lastesi ajatuksista, suhtautumistavoista, asenteista, käsiteltävien asioiden tarpeesta, sisarusten suhteista ja heidän odotuksistaan toisiaan ja sinua kohtaan ja lopulta myös siitä, mikä rasittaa perhe- ja ihmissuhteissa.

Tarkoitus on kuulla ja opetella tuntemaan lapsia paremmin, ei niinkään mikään opetus tai selvä ohjaus mielessä, ettei tunnelma muutu raskaaksi, utelevaksi, tunkeilevaksi tai väkinäiseksi.

Tällaisia hetkiä voi olla kerran viikossa tai kahdessa tai kerran kuussa. ne voivat olla myös mökillä, retkillä, patikoidessa, lenkkipolulla jne. Sitten seuraa mietintä- eli ajatusten kypsyttelytauko, jonka jälkeen voidaan pitää uusi juttelutilanne. Nämä hetket pitää pitää tosi mukavina ja kivoina, ilmapiiriltään ja tunnelmaltaan mukavina, vaikkapa herkkujen kera, että lapset haluavat niitä jatkossakin.

Sisarukset ovat varmaan hyvää seuraa toisilleen ja voisivat varmaan harrastaa jotain kaksistaan ja osittain itsenäisestikin, jos se sujuu. Myös kotityöt antavat mahdollisuuden kunnostautua ja oppia vaikka mitä, kokkaamisesta vaatehuoltoon ja järjestyksen ja siisteyden ylläpitoon, puutarhatöistä säilöntään ja pihan hoitoon. Kaikki tarpeellisia askareita ja välttämättömiä taitoja tulevaisuudessa. Joskus ammatti voi löytyä tätä kautta. 

Perhevierailut, kaikenlainen retkeily, tapaamiset ihmisten kanssa rauhallisessa tahdissa luotettavien tuttujen luona, jossa on lähes samanikäisiä lapsia totuttavat myös yhdessä tekemiseen, vielä parempi, jos lapsille on ajateltu jo etukäteen kaikkia kiinnostavaa tekemistä. Matkustelukin on hyvästä samoin kerhot, joissa itsenäisyys ja omatoimisuus on mahdollista. Kuuntele lapsiasi, he kyllä kertovat aikanaan suunnitelmistaan, kiinnostuksen kohteistaan, ammattihaaveistaan jne.

Tärkeintä on, että vanhempina pidätte perhe-elämän monipuolisena tapaamisineen ja tapahtumineen, elätte tavallista elämää, vaalitte hyviä suhteita, pysytte vakaina, joustavina, neuvottelevina ja kannustavina ja annatte lasten aikanaan itsenäistyä ja jo nyt valmistaudutte siihen, että tehtävänne on aikanaan väistyä isän ja äidin roolista taaemmaksi ja ohjata lapset tulemaan toimeen itsenäisinä ja itsekseen.

Hänet pitäisi hyväksyä sellaisenaan. Ei ole itsepäinen, usein aikuiset ovat liian vaativia ja määrittävät jonkun väärin perustein itsepäiseksi. Hänen tunteitaan pitää myös kuunnella ja sanomaa. Jos on joku asia jota hän ei ymmärrä, voi aikuisena lyhyesti perustella miksi ajattelee niin ja hän kertoo oman mielipiteen. Hänen ei pitäisi joutua perustelemaan jokaista asiaa johon sanoo ei tai kyllä. Aikuisena "itsepäisyys" vähenee. Joskus toisen asettamat terveet rajat joku kokee itsepäisyydeksi joka on hullua.

Ei pitäisi myös korostaa asioita jotka lasta ahdistavat, vaan tehdä arjesta kivempaa ja sujuvampaa. Leikki auttaa eteenpäin ja ilo. Entä onko oltu pienestä lähtien määrätietoisia, ettei revi tyyliin kaihtimet ikkunasta irti, on hyvä perustelu miksi ei kannata repiä. Ohjaamalla eteenpäin, mutta lapsella pitää olla vapaa-aikaa paljon, lapsen elämä ei saa olla työtä jatkuvasti. Mistä asioista pitää ja on kiva tehdä, tai olla. Lapsia pitää ymmärtää, vaikkei katastrofien anneta syntyä.

Kerrataan rauhassa mitä ei saa tehdä ja mitä saa, jos on kovin pieni - opetellaan tien ylitykset ja uimataidot yms. Asiat ovat kovin uusia lapselle ja koti.