Miten kasvattaisitte ujon introvertin joka on herkkä, mutta itsepäinen?
...on myös sisartaan jossain määrin rohkeampi, vaikka onkin tätä huomattavasti varautuneempi sosiaalisissa tilanteissa. Kuitenkin omaa temperamenttia, eli on ailahtelevaisempi eikä tunteiden säätely ole hänen vahvuuksiaan.
Olen jotenkin ihan hukassa tämän lapsen kanssa. Hän on siis perheemme kuopus ja koen hänen olevan itselleni haastava.
Neuvoja kaipailisin.
Kommentit (52)
Älkää kasvattako mitään verttejä, aivan kamalaa, ennemmin vaikka korsetti mihin pakotetaan tai varvastossut.
Kaikki lapset kasvatetaan samalla tavalla eli hyväksymällä heidät sellaisina kuin he ovat ja olemalla haasteissa tukena. Tunteiden säätely kehittyy kyllä, jos ympäristö on vakaa ja tunteiden käsittelyyn saa tukea. Usein se lapsen vaikeus on vanhemman päässä. Joku ärsyyntyy hirveästi esimerkiksi herkkyydestä, toinen uhmasta. Se kertoo enemmän itsestä kuin lapsesta.
Antaisin tilaa olla ja kasvaa. En edes usko, että kasvattamisella on juurikaan vaikutusta.
Epäröidessä saattaisin kannustaa ja kehua.
AP kuvaili minut lapsena.
Anna lapsen kasvaa rauhassa. Se itse menee ja tekee. Sun täytyy olla taustalla. Se tarvitsee kehuja ja hyväksyntää.
En oikein hahmota mikä on varsinainen ongelma. Nuoresi kuulostaa viehättävältä
persoonalta joka varmaan pärjää ihan hyvin jos hänelle vain antaa tilaa. haluatko kertoa millaisissa tilanteissa tulee haasteita?
Introverttilapsi on itsepäinen, koska sillä on vähän erilaiset rajat kuin sosiaalisimmilla lapsilla. Se ei jaksa ja/tai halua laittaa itseään tilanteisiin, joissa on vaikea viihtyä. Eli heidän kanssa pitää osata antaa tilaa, liioittelematta kuitenkaan, koska hekin tarvitsee läheisyyttä. Temperamentti tulee tarpeesta asettaa rajoja omalle tilalle.
Vierailija kirjoitti:
En oikein hahmota mikä on varsinainen ongelma. Nuoresi kuulostaa viehättävältä
persoonalta joka varmaan pärjää ihan hyvin jos hänelle vain antaa tilaa. haluatko kertoa millaisissa tilanteissa tulee haasteita?
Kyseessä siis vasta kahdeksan vuotias. Itselläni on vaikeuksia olla kärsivällinen hänen kanssaan, sillä on itsepäinen eli osaa olla todella hankala jos ei saa tahtoaan läpi. On myös takertuvainen vanhempaa sisartaan kohtaan aina kun ujous iskee ja samaan aikaan kuitenkin kaipaa omaa tilaa ja haluaa tehdä oman päänsä mukaan. Suuttuessaan on haastava, koska ei hallitse tunteitaan, sama tosin näkyy sitten positiivisesti silloinkin kun asiat ovat hyvin niin on todella hyväntuulinen ja rakastava.
Vierailija kirjoitti:
Introverttilapsi on itsepäinen, koska sillä on vähän erilaiset rajat kuin sosiaalisimmilla lapsilla. Se ei jaksa ja/tai halua laittaa itseään tilanteisiin, joissa on vaikea viihtyä. Eli heidän kanssa pitää osata antaa tilaa, liioittelematta kuitenkaan, koska hekin tarvitsee läheisyyttä. Temperamentti tulee tarpeesta asettaa rajoja omalle tilalle.
Voi kumpa omat vanhempani olisivat aikoinaan ymmärtäneet tämän! Sain hankalan maineen koska en halunnut osallistua sosialisointiin ja vaikka olinkin etäinen olisin niin kipeästi kaivannut vanhempieni hyväksyntää ja läheisiä välejä. Olin todella ahdistunut ja hermostuin siksi herkästi, koska koin turvattomuutta.
Minäkin olin sellainen. Pitää antaa tilaa silloin kun hän sitä tarvitsee, muuten huono tuuli iskee helposti. Lapsi ei vielä välttämättä ymmärrä, että liika sosialisoiminen ja muiden läsnäolo väsyttää ja ärsyttää.
Itsepäisyys varmaan jatkuu aikuisuuteen. Sillä tavalla, että asiat haluaa tehdä omalla tavallaan. En oikein osaa antaa siihen neuvoa, kuin yrittää olla rakentava. Voin kuvitella, että kävin itsekin vanhempieni hermoille aikoinaan. Kasvaessa kyllä opin käyttäytymään rakentavasti muiden kanssa. Mutta koen, että siitä itsepäisyydestä kehittyi voimavara. Ei ole tarvetta olla kuin muut tai tanssia muiden pillien mukaan.
Älä ainakaan yritä pakkososiaalistaa!
t. ekstrovertti-vanhemman "mikset voi olla kuten kaikki muutkin?" -kasvattama
Itse myös olin tuollainen lapsena ja osittain vieläkin aikuisenakin. Olen esikoinen, enkä voinut hakea turvaa isommista sisaruksista.
Mulla oli ihan hyvä kasvatus, mutta ehkä olisin toivonut vanhemmilta enemmän kärsivällisyyttä ja rohkaisua, sekä kannustusta ja hyväksyntää olla sellainen kun on. Itsetunto oli varsinkin nuorempana huono, onneksi ikä on tuonut lempeyttä itseä kohtaan.
Antaisin olla oma itsensä ja tehdä mitä tekee.
AP ei ymmärrä, mikä lahja jääräpäisyys on introvertille.
Voin kertoa, että se on valtava pääoma, mistä ammentaa. Se on jotain sisäistä voimaa, joka kantaa vaikeuksien yli ja ohi.
Kaikki vaan eivät ole yhtä hyviä ja kelvollisia.
Selvästi AP:n lapsi ei ole nöyrä luovuttaja ja kiltti tottelija.
Se miettii itse, pitää päänsä ja puolustautuu.
Olisit ylpeä.
En minä ainakaan äitinä ylpeilisi, että mulla on Vilkkumaan biisin Ingalssin Laura.
Moni luulee kasvattajana onnistuneensa, kun on lapsi on niin kiltti ja myöntyväinen. Kannattaisi miettiä pari kertaa uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin olla oma itsensä ja tehdä mitä tekee.
Mahdollisimman huono neuvo kenelle tahansa vanhemmalle. -ohis
Olisko tuossa ketjussa vinkkejä tähän?
https://www.vauva.fi/keskustelu/5470579/ujoudesta-johtuva-huono-kaytos-…