Pirkanmaalla sairaalaosastoja vähennetään (linkki) 16:sta 10:een. Miten mahdollista?

Christiiina kirjoitti:

Sehän olisikin hyvä, jos olisi kolmenlaisia vanhusten asumispaikkoja:

 

1. Asumisyksikkö niille, jotka ovat varsin hyvin toimintakykynsä,jotka tarvitsevat vain vähän tukea

2. Vanhusten hoivakoti niille, joilla on jo edennyt dementia ja jotka tarvitsevat paljon apua

3. Laitos niille,jotka ovat täysin toimintakyvyttömiä vihanneksia, jotka vaan syövät ja Pas*kovat

Miten sun mielestä tuo kohta 1 poikkeaisi siitä, että vanhus asuu omassa kodissaan? Silloinhan riittäisi kotihoidon käynnit. Ja nythän on jo nk senioritaloja, joista voi vaikka vuokrata itselleen kivan asunnon. Yksi kaverini asui sellaisessa muutaman kuukauden, kun hänen oman asuntonsa taloyhtiössä tehtiin putkiremontti. Oikein kiva asunto, esteetön, hyvällä paikalla palveluiden lähellä. Oli kyllä ihan työssäkäyvä ihminen, mutta koska oli yli 55-vuotias, sai vuokrattua asunnon senioritalosta. 

Kieltämättä kummaa, kun Tampereelle ja lähikuntiin ängetään jatkuvasti niin, ettei palvelut pysy perässä. Jääkääpäs jokukin sinne omille alueille kehittämään, täällä on jo aika täyttä.

Eikös ole mielenkiintoista, että lääkäreitä vähennetään ja osastoja suljetaan muka siksi, ettei ole rahaa, mutta samaan aikaan rahaa riittää esimerkiksi sote-johtajalle 17000 euroa kuussa, ja korkeasti verorahoista maksettavia suojatyöpaikkoja on paljon.

Lääkäri pelastaa ihmishenkiä. Mitäs sote-johtaja tekee, kun saa tuplasti lääkärin palkan verran?

vanhukset valittavat suomessa yksinäisyyttään. Yhteisöllinen asuminen voisi ihan hyvin olla hyvä juttu. Pitää vain valita ne yhteisön asukkaat kunnolla siten että ei laiteta keskenään yhteensopimattomia asukkaita saman katon alle. Itse en esimerkiksi voisi sietää pölöttäjiä tai tupakoitsijoita. Tai pölöttäjiä voisin sietää, mutta en lotkauttaisi korvaanikaan heidän pölötyksilleen, en edes ottaisi osaa niihin ja se johtaisi varmaan siihen, että he kokisivat olonsa ykisnäiseksi minun kanssani. Asiasta voi puhua ja kysyä, mutta mitään moottoriturpaa en sietäisi.

Älylaitteet voi ottaa mukaan.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 16: "Mahtaako tosiaan olla jotkut päässeet ympärivuorokautiseen liian helpolla. 

Mun tietämät 2 tapausta pääsi vasta, kun alkoivat eksyä ulkona ja heidät löydettiin elossa. Häipyisivät varmaan yhteisöasumisestakin. 

Ainakin voisi olettaa, että ovat palvelutalossa jo niin laitostuneet, etteivät enää selviä yhteisöllisessä. 

Ja entä vaaralliset yksilöt. Mun kaverin isällä oli huonekaverina aggressiivinen mies, jota hoitajatkin pelkäsi. 

Toisen kaverin äidillä oli ryhmäkodissa aggressiivinen nainen, joka töni ja huusi toisille vanhuksille ja tuli muiden huoneisiin. "

Samaa ihmettelin, mutta niinhän sen täytyy olla, jos nyt kerran ei tarvitsekaan ympärivuorokautista hoivaa vaan pärjäisi kotonakin. Tai sitten siellä on osattu kuntouttaa tosi tehokkaasti ja vanhuksen vointi on kohentunut niin paljon, ettei enää tarvits

Ehkä löytyy ympärivuorokautisesta hoivasta sellaisiakin vanhuksia, jotka pärjäisivät itsekin asuen ja kotihoidon käynnin, mutta kokemukseni mukaan heitä täytyy olla todella vähän. Lähinnä on ollut vaikeaa saada ympärivuorokautisen hoidon osastolle vanhuksia, jotka sitä tarvitsisivat. 

Ja onhan nytkin jo palvelutaloja, joissa on oma  asunto ja sitten vaan ruokahuolto pelaa ja päivisin on hoitoakin tarvitseville. (Eli tehostettua palveluasumista kevyempää)

Vierailija kirjoitti:

Eikös ole mielenkiintoista, että lääkäreitä vähennetään ja osastoja suljetaan muka siksi, ettei ole rahaa, mutta samaan aikaan rahaa riittää esimerkiksi sote-johtajalle 17000 euroa kuussa, ja korkeasti verorahoista maksettavia suojatyöpaikkoja on paljon.

Lääkäri pelastaa ihmishenkiä. Mitäs sote-johtaja tekee, kun saa tuplasti lääkärin palkan verran?

sotejohtaja pitää pyörät pyörimässä ja langat käsissään. Totta on, että joku 17k euron palkka on aikamoisen suuri ja jos siitä nipistäisi vaikka 3k euroa, niin voisi oikeastaan jo palkata osa-aikaisen lähihoitajan.

Vierailija kirjoitti:

vanhukset valittavat suomessa yksinäisyyttään. Yhteisöllinen asuminen voisi ihan hyvin olla hyvä juttu. Pitää vain valita ne yhteisön asukkaat kunnolla siten että ei laiteta keskenään yhteensopimattomia asukkaita saman katon alle. Itse en esimerkiksi voisi sietää pölöttäjiä tai tupakoitsijoita. Tai pölöttäjiä voisin sietää, mutta en lotkauttaisi korvaanikaan heidän pölötyksilleen, en edes ottaisi osaa niihin ja se johtaisi varmaan siihen, että he kokisivat olonsa ykisnäiseksi minun kanssani. Asiasta voi puhua ja kysyä, mutta mitään moottoriturpaa en sietäisi.

 

Älylaitteet voi ottaa mukaan.

Aika moni yksinäisyyttään valittava vanhus kaipaa lapsiaan, läheisiään ja ystäviään. Ei jotain random-tyyppejä, jotka sattuu olemaan samassa paikassa. Palvelutaloissa ja hoivakodeissakin on yksinäisiä vanhuksia, vaikka siellä on talo täynnä samanlaisia yksinäisyyttään valittavia plus hoitohenkilökunta vielä päälle. Ihan kuten nuoremmillakin, niin ei kuka tahansa toinen ihminen poista yksinäisyyttä. Pitää olla ihan tietty ja tietynlainen ihminen. Varmasti noissakin paikoissa voi syntyä ystävyyssuhteita, mutta ei se ole vanhuksille sen helpompaa kuin muillekaan aikuisille. 



Mä olen joskus kesäisin jutellut paikallisen kuppilan terassilla yhden vanhan miehen kanssa. Hän asuu viereisessä palvelutalossa. On kertonut yksinäisyydestään. Kaipaa edesmennyttä vaimoaan sekä lapsiaan, jotka asuvat kaukana ja käyvät vain harvoin. Hän tulee kesäisin tuohon terassille vain siksi,että tapaisi joskus muitakin ihmisiä. Ja on sanonut, ettei häntä kiinnosta muiden palvelutalossa asuvien vanhusten seura vaan hän haluaa nähdä ympärillään välillä elämääkin. 



Olet aivan oikeassa tuossa, että ihminen - myös vanhus - haluaisi valita seuransa itse. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vanhukset valittavat suomessa yksinäisyyttään. Yhteisöllinen asuminen voisi ihan hyvin olla hyvä juttu. Pitää vain valita ne yhteisön asukkaat kunnolla siten että ei laiteta keskenään yhteensopimattomia asukkaita saman katon alle. Itse en esimerkiksi voisi sietää pölöttäjiä tai tupakoitsijoita. Tai pölöttäjiä voisin sietää, mutta en lotkauttaisi korvaanikaan heidän pölötyksilleen, en edes ottaisi osaa niihin ja se johtaisi varmaan siihen, että he kokisivat olonsa ykisnäiseksi minun kanssani. Asiasta voi puhua ja kysyä, mutta mitään moottoriturpaa en sietäisi.

 

Älylaitteet voi ottaa mukaan.

Aika moni yksinäisyyttään valittava vanhus kaipaa lapsiaan, läheisiään ja ystäviään. Ei jotain random-tyyppejä, jotka sattuu olemaan samassa paikassa. Palvelutaloissa ja hoivakodeissakin on yksinäisiä vanhuksia, vaikka siellä on talo täynnä samanlai

Todellakin näin. Ne yksinäisyyttä kokevat vanhukset kaipaavat rakkaita läheisiään lähelleen tai edes soittamaan. 

Ei heitä kiinnosta puhua small talkia joidenkin muiden talon vanhusten tai hoitajien kanssa. 

Esim mun äiti on masentunut, olen ainoa lapsi ja hän soittaa mulle jopa monta kertaa päivässä. Yritän ehdottaa, että puhuisi välillä muillekin. Mutta hän vastaa, että ei ne muiden asiat kiinnosta vaan lapsen perheen asiat vaan..

Christiiina kirjoitti:

Sehän olisikin hyvä, jos olisi kolmenlaisia vanhusten asumispaikkoja:

 

1. Asumisyksikkö niille, jotka ovat varsin hyvin toimintakykynsä,jotka tarvitsevat vain vähän tukea

2. Vanhusten hoivakoti niille, joilla on jo edennyt dementia ja jotka tarvitsevat paljon apua

3. Laitos niille,jotka ovat täysin toimintakyvyttömiä vihanneksia, jotka vaan syövät ja Pas*kovat

Miksi ryhmä 1 ei voisi asua kotonaan kuten nytkin?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vanhukset valittavat suomessa yksinäisyyttään. Yhteisöllinen asuminen voisi ihan hyvin olla hyvä juttu. Pitää vain valita ne yhteisön asukkaat kunnolla siten että ei laiteta keskenään yhteensopimattomia asukkaita saman katon alle. Itse en esimerkiksi voisi sietää pölöttäjiä tai tupakoitsijoita. Tai pölöttäjiä voisin sietää, mutta en lotkauttaisi korvaanikaan heidän pölötyksilleen, en edes ottaisi osaa niihin ja se johtaisi varmaan siihen, että he kokisivat olonsa ykisnäiseksi minun kanssani. Asiasta voi puhua ja kysyä, mutta mitään moottoriturpaa en sietäisi.

 

Älylaitteet voi ottaa mukaan.

Aika moni yksinäisyyttään valittava vanhus kaipaa lapsiaan, läheisiään ja ystäviään. Ei jotain random-tyyppejä, jotka sattuu olemaan samassa paikassa. Palvelutaloissa ja hoivakodeissak

Silloinhan on turha vinkua yksinäisyyttään, jos ei halua hankkia ystäviä. Silloin yksinäisyys on vanhuksen itsensä valinta. Suomessa on hirveästi juuri tuollaisia sosiaalisesti kyvyttömiä ihmisiä, jotka vinkuvat juuri yksinäisyyttään tai naisettomuuttaan, mutta eivät silti tee itse mitään asiantilan kojraamiseksi. Jos ehdottaa ystävän hakua, niin "eisekuitenkaanonnistu" tai "en minäketätahansahuoli". Kun siinä ei edes ole kyse siitä, että pitäisi huolia kuka tahansa, tai että etteikö ystävän hankinta voisi olla hankalaa, vaan kyse on siitä, että avaa itseään vähän, että saisi niitä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Voi kiesus, tuon ap:n tyhmyyttä.

Taatusti ei ole ikinä ollut missään tekemisissä ainoankasn vanhuksen kanssa.  

 

Ikinä vieraullut ainoassakasn palvelutalossa, tai hoivakodissa.

Silti leveenä heittelee tänne vammaisia mielipiteitään.

Oisit edes mediasta tutkinut, mitä nuo muutokset käytännössä tarkoittavat.  

Tunnen voimakasta myötähäpeää puolestasi.

 

Asiaa ap kirjoitti, sinä vaan ilkeilet.

Vierailija kirjoitti:

Silti hallinnosta ei vähennetä ketään, arvaan.

Ei tietenkään. Hallinto tuo hoitajia ulkomailta ja syö kuormasta.

Onko mahdollista, että asenteet muuttuvat ja Suomessakin perheet alkaa pitää huolta omistaan. 

Näin ainakin säästyisi rahaa. 

Kovin yksilökeskeistä ja itsekästä nykyään. Luin juuri, ettei koiraankaan jakseta enää sitoutua sillä tavalla kuin aiemmin. Moni luopuu koirasta, kun se rajoittaa omia menoja. 

Myös se on hassua, että lapset muuttaa 18-vuotiaina omilleen yhteiskunnan laskuun. Monessa maassa asuvat vanhemmillaan, kunnes on varaa itse elättää itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vanhukset valittavat suomessa yksinäisyyttään. Yhteisöllinen asuminen voisi ihan hyvin olla hyvä juttu. Pitää vain valita ne yhteisön asukkaat kunnolla siten että ei laiteta keskenään yhteensopimattomia asukkaita saman katon alle. Itse en esimerkiksi voisi sietää pölöttäjiä tai tupakoitsijoita. Tai pölöttäjiä voisin sietää, mutta en lotkauttaisi korvaanikaan heidän pölötyksilleen, en edes ottaisi osaa niihin ja se johtaisi varmaan siihen, että he kokisivat olonsa ykisnäiseksi minun kanssani. Asiasta voi puhua ja kysyä, mutta mitään moottoriturpaa en sietäisi.

 

Älylaitteet voi ottaa mukaan.

Aika moni yksinäisyyttään valittava vanhus kaipaa lapsiaan, läheisiään ja ystäviään. Ei jotain random-tyyppejä, jotka sattuu olemaan

Ei toisista muistisairaista ede ole seuraa. Ei ne kuuntele ja syvenny toisen asioihin. 

Jos muisti alkaa rapistua, tarvitsee selväjärkisen jututtajan tai erityisesti omaisen, joka tuntee vanhuksen asiat. 

Ennen tosiaan asuttiin omia vanhempia lähellä ja heistä pidettiin huolta ja he pitivät lapsista huolta. Tänä päivänä - vaikka omat vanhemmat asuisivat lähellä, niin hyvin monella on sellainen asenne, että "minä olen jo lapseni kasvattanut, lapseni voivat järjestää lapsilleen oman hoitopaikan, minä en ole mikään piika". Samalla toivotaan ja odotetaan, että omat lapset pitää huolta ja vaikka käy ajeluttamassa autolla kaupoilla ja sellaista. Eli elämme itsekkyyden kulttuurissa.

Koen, että nykyihminen on  aika lailla vieraantunut empatian ja toisen auttamisen käsitteestä ja on harmi, että vanhemmat opettavat sen lapsilleen. Ei ole ihmekään, että ihmisille on outo ajatus sellainen, että pitäisi hoitaa omia vanhempiakin, tai ainakin pitää huolta.

Emme vain osaa enää elää ihmisiksi.

Ei toisista muistisairaista ede ole seuraa. Ei ne kuuntele ja syvenny toisen asioihin. 

Jos muisti alkaa rapistua, tarvitsee selväjärkisen jututtajan tai erityisesti omaisen, joka tuntee vanhuksen asiat. 

Muistisairailla on se etu, että eivät he muista mistä piti puhua ja ovat ihan onnellisia siitä juttelustakin, vaikka olisi kontinkieltä. Omaiset voi sitten käydä jututtamassa selväjärkisesti. Itsellä yksi muistisairas tuttavapariskunta - molemmilla siis muistisairaus ja joka aamu alkaa ihmettelyllä, että kuka sinä olet ja mitä teet sängyssäni. muutaman minuutin kuluttua se on jo unohdettu. On ehkä siirrytty keittiöön ja koetaan, että koska tuo on vieras ihminen niin tämä on varmast Bead and Breakfast paikka ja he alkavat keskustella keskenään. Milloin toinen on ollut mielestään lääkäri ja on nyt eläkkeellä (ja sillä selittyy sekin miksi hänellä on kirjeita hyvinvointialueetta), milloin toinen mielestään on ollut koko elämänsä hienostorouvana. Kun aamiainen on syöty, astiat keittiöön henkiökunnan hoidettavaksi. Muutaman tunnin päästä toinen on siellä siivoamassa aamiaisjuttuja, koska hänen puolisonsa ei nyt ole kotona. Joskus illlalla he muistavat toisensa ja kyelevät, että miten päivä meni ja mitä teit.  Että ihan hyvin voi muistisaraat olla toisilleen kavereita.

Päiväkeskuksessä käyvät joskus ja siellä sitten tapaavat muita muistisairaita.

Vierailija kirjoitti:

Turun suunnitelmassa ainakin on kerrottu, että omaisten osallistumista lisätään ja vertaisasumista. 

Suomalaisessa kulttuurissa on vähän sitä ongelmaa, että 18 vuotiasta aletaan usein painostamaan, että muuttaa pois kotoota. Ainakin aletaan perimään lapselta vuokraa, johon ei oikein ole rahaa.

Tämä ei oikein aina kannusta siihen, että sitten vanhempien ikääntyessä heistä pitäisi pyyteettömästi huolta.

Toki rahallisella korvauksella asiat alkaa onnistua.

Tämä kaikki johtuu perussuomalaisista ja kokoomuksesta, mitäs äänestitte perussuomalaisia ja kokoomusta.

Ei rahat riitä pitämään auki enempää, kun valtuuston kokouspalkkioihin ja demokratiatukeen menee niin paljon.

Asenteesta kiinni tuo vanhuksen yksinäisyys. Toiset pitävät sydämensä auki dementoitumiseen asti, tutustuvat, ystävystyvät vaikkeivat muista ihmisten nimiä, haluavat käydä palvelutaloissa ruokalassa syömässä jne. Ja toiset murjottavat sekä ryhtyvät marttyyreiksi siitä, että etäiset lapset eivät hoivaa ja muista joka päivä.. tai neljä kertaa päivässä.