Miksi vanhempi ei nykyään jaksa hoitaa kahta omaa lastaan samanaikaisesti?

Kyllä minulle oli joka minuutti kotona vanhempien kanssa yhtä helvettiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin sijaan voisivat viedä lapsen kerhoon.

Ei nykyajan äidit pysty enää lähtemään monen lapsen kanssa ulos yhtä aikaa, vaan isä vie isomman päiväkotiin, että äiti saa omaa aikaa.

Kuinka paljon näitä kerhoja enää on? Kerhoja ovat järjestäneet seurakunnat ja monessa seurakunnassa ne ovat olleet lakkautuslistalla, koska palkkakustannukset suuret ja usein tilan vuokrat, kun seurakuntia yhdistetty toisiinsa ja toimintoja yhdistetty. Puolipäivä kerhot ovat katoavaa kansanperinnettä. Nehän ovat olleet käyttäjälle ilmaisia. 

Ei niitä ole enää juurikaan. Kun mun lapset (s. 2002 ja 2004), täälläkin oli sekä päiväkodin että kirkon kerho ja lisäksi vielä puistotätikin. Nyt ei ole mitään näistä. Uusi jättimäinen päiväkoti, joka peitti alleen paikallisen luistinradan. Asukastalokin on remontissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus numerolle 74: kyllä, vauvanhoito tapahtuu 24/7, ja kyllä, olen täysimettänyt puoli vuotta kaikkia kolmea lastani. 

En ole raahannut pikkuvauvaa pakkasessa omat rinnat paljaana samalla kun olen näprännyt isompien suksia kiinni. Enkä kannusta ketään muutakaan samaan. Varhaiskasvatus on olemassa osittain juuri siksi, että 4-5-vuotiaat voivat toimia ryhmässä eikä tarvitse piirtää ja muovailla - käytännössä tuijottaa ruutua sitä vauvan ensimmäistä talvea.

Silloin kun isot lapseni olivat pienempiä, imetin kyllä varsin kylmässä kevätsäässä vastasyntynyttä juosten samalla taaperon perässä. Ajattelin olevani tosi sankari. Eräs ulkomaalainen nainen katsoi minua säälien, ja silloin tajusin että mitä me täällä Suomessa vaadimme toisiltamme. 

Onpa sinulla ollut niin rankkaa!! Oikea sankariäiti, jolle lapset olivat ilmeisesti pelkkää suorit

Se aika, kun lapset olivat pieniä siis alle kouluikäisiä, oli ihanaa aikaa! 

Päivät kuluivat kolmen lapsen ja koiran kanssa leppoisasti  omaa aikataulua noudattaen.

Kesäisin retkiä lähiluontoon, uimaan, kulttuuria edullisesti, kirjastossa ja lukien. Talvisin myös pulkkaillen ja luistellen. 

Oli aikaa käydä lasten kerhoissa, tavata muita perheitä, isovanhempia. 

hmettelen, mikä ap. motiiveja tehdä näitä aloituksia heti aamu varhain, kun luulisi ap. esimerkin olevan päiväkodissa ääri-ilmiön, kun syntyvyys on muutenkin alhainen ja perheessä 1-2 lasta. 

Jo luonto suojaa naista tulemasta heti uudelleen raskaaksi synnytyksen jälkeen, jos päiväkotiin ap. mukaan viedään 1-2v lapset, kun uusi vauva tulee. Todellisuudessa lasten ikäero on huomattavasti suurempi, usein 3-5v. 

Ja miksi esikoinen viedään usein päiväkotiin, vaikka toinen vanhempi vauvan kanssa kotona, niin syitä on monia esim. lapsen kehitykselle ja sosiaalisille taidolle on tärkeää olla ikäistensä seurassa, toinen syy varmasti on säilyttää tuttu päiväkoti ja kolmanneksi tärkein säilyttää lähipäiväkotien säilyttäminen, jos päiväkodin käyttöaste jää alhaiseksi, se lakkautetaan tai liitetään toiseen päiväkotiin ja se voi olla 10km päässä. 

Olen aina ihmetellyt, miksi suomalaiset lapset teljätään neljän seinän sisälle, pois ikäistensä seurasta ja sitä pidetään hyveenä ja  miten se näkyy myöhemmin  suomalaisen lapsen kehityksessä, terveydessä, hyvinvoinnissa, koulumenestyksessä jne.

Muualla maailmassa esim. Euroopassa jo pakollinen koulu alkaa 4v ja esim. Ranskassa pakollinen koulu alkaa 3v ja jos tähän ei vanhemmat suostu, se on lapsen huostaanoton peruste.

Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen?

Kai ne sellaiset äidit, jotka tykkäävat touhuta lasten kanssa kaiket päivät ja jaksavat sitä sitten voivat valita kotiin jäämisen ja lasten pidon kotona pitempään. Aika harva yksivuotiashan oikeasti päiväkodissa on. Kyllä ne lapset sinne päiväkotiin jonkun verran vanhempana tulevat pääsääntöisesti. Omani aloitti 2,5 -vuotiaana. Olin silti kotona, mutta tein gradua. Sen sijaan suotakoon se päivähoito heille, jotka eivät syystä tai toisesta jaksa touhuta sen lapsen kanssa kotona kaiket päivät. Eivät kaikki äidit ole sellaisia, että nauttivat hiekkalaatikkoleikeistä. Itsekään en niistä nauttinut. Osalla äideistä on univelkoja, mielenterveysongelmia tai ties mitä muuta jaksamiseen liittyvää. On ikävää, että päiväkodiessa haukkana näitä äitejä mollataan ja kytätään.

Mitäs jos tarjoaisit omaa apuasi etkä taivastelisi täällä palstalla? Oma anoppini on juuri tuollainen, ääneen pitää miettiä ja taivastella ja osoittaa sormella että on se niin väärin, laiska, ihmeellistä, ei silloin kun minä mutta sen pidemmälle ei saa persettään raahattua että hänestä jotain apua olisi. Kuule vastaus on että siksi, että kun on niin hiton väsynyt sen yhdenkin vauvan kanssa koska Kukaan ei tarjoa apua mutta arvostelua löytyy. Sen vähän isomman lapsen on hyvä olla päiväkodissa sillä siellä hän ainakin saa ruoan ja jos vauva nukkuu niin vanhempikin voi hetken huilata että jaksaa iltavuoron vielä isommankin kanssa.

ja te kaikki muut, katsotte vaan vierestä ja puette sen osoittelevan ja polkevan viestinne kummastelun muotoon, ihan kuin se tekisi teidän sanomisesta yhtään parempaa, minähän vain kysyin.. joo pitäisitte päänne kiinni jos tarkoitus on vain kysyä.

Olen töissä alle 3v ryhmässä. Meillä on ryhmässä 12 lasta ja 3 hoitajaa. Lapsista 5 on vähän yli 1v tai alle ja heistä 3 ei osaa vielä kävellä. Loput ovat 1,5-2-vuotiaita. Aamupalalla  lapset hoidetaan 2 aikuisen voimin, koska iltavuorolainen tulee myöhemmin, sama tilanne iltapäivällä, kun aamuvuorolainen lähtee kotiin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että yhden aikuisen vastuulla voi pahimmillaan olla 6 alle 3-vuotiasta.

Tuossa tilanteessa ei paljoa "virikkeitä" järjestetä, vaan päivät koostuvat syöttämisesta, kakan pesusta, pukemisesta, nukkumisesta ja sen vahtimisesta etteivät lapset satuta toisiaan. Pienet kaipaavat päivän aikana eniten syliä ja huomiota, sitä ei aina pysty antamaan, kun on ne muutkin yhtälailla hoidettavana.

Alle 3-vuotiaat eivät vielä osaa leikkiä toistensa kanssa, max rinnakkaisleikkiä. Leluista tapellaan, otetaan kädestä, lyödään ja tönitään toisia, odotetaan kakat housussa omaa vuoroa päästä pesulle, kun kolmella muullakin on kakat housussa.

Ymmärrän, että jos molemmat vanhemmat ovat töissä, niin lapsen on pakko olla päiväkodissa, mutta en allekirjoita sitä, että isompi alle 3v lapsi tuodaan hoitoon, jotta saa kavereita ja virikkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus numerolle 74: kyllä, vauvanhoito tapahtuu 24/7, ja kyllä, olen täysimettänyt puoli vuotta kaikkia kolmea lastani. 

En ole raahannut pikkuvauvaa pakkasessa omat rinnat paljaana samalla kun olen näprännyt isompien suksia kiinni. Enkä kannusta ketään muutakaan samaan. Varhaiskasvatus on olemassa osittain juuri siksi, että 4-5-vuotiaat voivat toimia ryhmässä eikä tarvitse piirtää ja muovailla - käytännössä tuijottaa ruutua sitä vauvan ensimmäistä talvea.

Silloin kun isot lapseni olivat pienempiä, imetin kyllä varsin kylmässä kevätsäässä vastasyntynyttä juosten samalla taaperon perässä. Ajattelin olevani tosi sankari. Eräs ulkomaalainen nainen katsoi minua säälien, ja silloin tajusin että mitä me täällä Suomessa vaadimme toisiltamme. 

Mulla ongelman ratkaisu kantoreppu ja siihen päälle kantotakki. Siellä sain imetettyä kädet vapaana ilman paleltumista sai isompien kanssa tehtyä kaikenlaista samalla. Myös lapsilla on isä, joka voi olla isompien kanssa, tai vauvan kanssa sen aikaa kun tunnin käy ulkoilemassa.

Ennen sai myös valtion piikkiin kotihoitajan auttamaan. Ei enää nykyään.

Työelämä vaatii sekä isiä että äitejä tekemään useamman henkilön töitä nykyään.

Lisäksi 90-luvun laman aikaan oli palvelut lähellä, terveyskeskukset, hammaslääkärit, posti, kaupat. Nykyään kaikki on keskitetty yhdelle suuralueelle ja vanhemmat joutuu jopa kesken töiden lähteä käyttämään lapsia hammaslääkärissä tai jonottamaan koko päivän terveyskeskuksessa lääkäriaikaa.

Nykyajan yhteiskunta ei enää keskity hyvän ihmiselämän ympärille. Se uuvuttaa perheet.

Esikoinen oli alle 2v, kun kaksoset syntyi. Koko sakki oli kotona, ei tullut mieleenkään hommata päiväkotipaikkaa esikoiselle. 2-3 vuotiaana kävi kerran viikossa seurakunnan kerhossa, jonne lomautettuna ollut ukki ystävällisesti kuskasi. Muuten oltiin kotona, mies tuli töistä kun tuli, usein myöhään iltapäivällä. Melko tyhjä takki oli itsellä jo siinä vaiheessa päivää. 

Tuttavani sai kaksoset muutama vuosi sitten, hänellä esikoinen silloin 2-3 vuotias. Tämä lapsi vietiin vuoropäiväkotiin jopa viikonloppuna, kun isä oli töissä. Isovanhemmat hoitivat päikkyyn kuskaamisen ja sitten vielä auttoivat kaksosten kanssa kotona olevaa äitiä.

Tämä tuttavani on pysynyt sekä henkisesti, että fyysisesti terveenä raskaan pikkulapsi ajan. Minä en. Olen edelleen uupunut ja mielenterveys on mennyt. Kaikki lapset ovat jo alakouluikäisiä. 

Ei kannata arvostella perheiden valintoja, niille voi olla hyvinkin vankat perusteet. Oma terveys ja jaksaminen esimerkiksi. 

En tiedä.

Silloin kun itse olin tuossa vaiheessa lähes kaikki ottivat lapset kotiin. Päiväkotiin viennin ja haun koettiin olevan oma projektinsa ja lapsien koettiin pysyvän terveempinä kotihoidossa.

Ehkä jollain on päiväkoti vieressä eikä tarvitse autoa ja tiet ovat kunnossa, jolloin vieminen ja hakeminen ei ole mikään homma, mutta ainakin tuolla ja tuolloin sitä ei ajateltu kovin järkevänä touhuna. Moni kirosi eskarin alkua, kun täytyi kelillä kuin kelillä lähteä heti aamusta liikkeelle millä ikinä liikkuikaan. 

Vierailija kirjoitti:

hmettelen, mikä ap. motiiveja tehdä näitä aloituksia heti aamu varhain, kun luulisi ap. esimerkin olevan päiväkodissa ääri-ilmiön, kun syntyvyys on muutenkin alhainen ja perheessä 1-2 lasta. 

Jo luonto suojaa naista tulemasta heti uudelleen raskaaksi synnytyksen jälkeen, jos päiväkotiin ap. mukaan viedään 1-2v lapset, kun uusi vauva tulee. Todellisuudessa lasten ikäero on huomattavasti suurempi, usein 3-5v. 

Ja miksi esikoinen viedään usein päiväkotiin, vaikka toinen vanhempi vauvan kanssa kotona, niin syitä on monia esim. lapsen kehitykselle ja sosiaalisille taidolle on tärkeää olla ikäistensä seurassa, toinen syy varmasti on säilyttää tuttu päiväkoti ja kolmanneksi tärkein säilyttää lähipäiväkotien säilyttäminen, jos päiväkodin käyttöaste jää alhaiseksi, se lakkautetaan tai liitetään toiseen päiväkotiin ja se voi olla 10km päässä. 

Olen aina ihmetellyt, miksi suomalaiset lapset teljä

Täysimettänyt päivin öin neljää lasta, ikäerot 1,5v-2v. Hoidin kaikki kotona eskari-ikään, paitsi nuorin meni päiväkotiin 3v iässä.

Miten kaikilta tuntuu unohtuneen, että subjektiivinen päivähoito heitettiin romukoppaan vuoden 2015 tienoilla tai kunnat saivat itse päättää tarjottiinko sitä. Tästä nousi kova vastustus ja mielipidekirjoitukset oli täynnä sitä, miten jokainen lapsi (myös se alle 3v) tarvitsee varhaiskasvatusta. Palautettiin joskus 2019 ja nyt tämä ajanjakso tuntuu unohtuneen monelta täysin. 

Monessa Euroopan maassa koulu alkaa varhain, mutta lasten päivät ovat lyhyempiä. 

Minä olen kyllä ymmärtänyt ihan toisin kuin ap. 

Meidän asuinalueella oli vielä 90-luvun lopussa kolme päiväkotia 5km säteellä ja nyt niistä kaksi on jouduttu lakkauttamaan, kun lapsia ei ole päiväkodissa riittävästi ja päiväkodin käyttöaste alhainen,  juuri sen takia jäänyt alhaiseksi, kun lapset otetaan välillä kotihoitoon ja nyt lähipäiväkoti on 5km päässä, eikä tiedetä miten kauan sekään on toiminnassa. 

Jos lapsia ei pidetä päiväkodissa, eikä palveluille ole tarvetta, ne lakkautetaan ja työntekijät irtisanotaan ja palvelut heikkenevät ja ne loput, jotka palvelua vielä tarvitsisi, joutuvat viemään lapsensa yhä kauemmaksi ja kunnallisella puolella se on 10km joka autottomalle on aivan liian pitkä matka. 

Lahdesta lakkautetaan avoimia päiväkoteja, ja seurakunta on lopettanut useita kerhotiloja. Kaikki kätevästi keskitetään kaupungin keskustaan tai sen liepeille. 

Samaan aikaan lakkautetaan kaksi vuorohoitoa tarjoavaa yksikköä ja keskitetään ne yhteen paikkaan, jossa tarjotaan hoitoa vain niille joilla on kolmivuorotyö. 

Itse kävin perhekerhossa lasten ollessa pieniä, ja siellä näki usein vuorotyötä tekeviä vanhempia heidän vapaapäivinä. Samoin avoimissa kerhoissa kävi lähialueiden vanhempia, joihin sitten tutustui ja arki oli vähemmän yksinäistä. 

Nyt alkaa näyttää siltä, että ainoa tapa saada lapsi tutustumaan muihin lapsiin on se saamarin lähipäiväkoti. Kun ei täällä talvikunnossapidetä leikkipuistojakaan, ja sisäleikkipaikat ei ole kätevien bussiyhteyksien päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minunkin vanhempani puhuivat, miten minä viihdyn päiväkodissa muiden lasten kanssa. Oikeasti minä vihasin olla siellä, mutta porukat eivät halunneet kuunnella, ettei vaan tarvitse ottaa kotiin. Osasin jo pienenä kyseenalaistaa sen, miksi pikkusisko saa olla kotona ja minä joudun päiväkotiin.

Milloin tällainen oli mahdollista? Tottakai, kaikki rakastaa siellä oloa. Kysykääpä huviksenne lastanne hoitavan hoitajan rehellinen mielipide.

Mun lastani hoitaa opettaja, ja totta kai luotan hänen mielipiteensä. Mutta jos minun pitäisi selvittää, mitä mieltä lapseni on päiväkodista, kysyisin tietenkin ensisijaisesti hänellä itseltään.

Ja ikävä kyllä tai onneksi moni meistä tekee töitä ja siksi lapsen on mentävä hoitoon. 

-eri.

Raha ja omaisuus ei merkitse kaikkea. Ulkomaan matkoilla ja iphoneilla ei osteta niitä yhdessä olon hetkiä. Ne tulevat yhteisessä arjessa, aikatauluttamatta ja pakottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten leikkikerho 3h 3x viikossa on teidän mielestä hyvä idea, mutta päiväkoti 4h 3x viikossa kamalaa lapsen kiusausta?

Rehellisesti en tunne ketään esikoista, joka olisi ollut noin lyhyitä päiviä hoidossa. Kaikki on sen vähintään 8 tuntia päivässä aivan kuten töitä tekevienkin. Vaikka äiti siis lomalla kotona ja jopa siten, että molemmat ovat.

Aijaa, minä taas en tunne ketään jonka lapset olisi täysiä päiviä hoidossa jos ovat kotona. No, yhdellä tutulla oli täysaikainen hoitosopimus kun kotona oli kaksosvauvat, mutta ei se esikoinen silti ihan täyttä päivää tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Miten kaikilta tuntuu unohtuneen, että subjektiivinen päivähoito heitettiin romukoppaan vuoden 2015 tienoilla tai kunnat saivat itse päättää tarjottiinko sitä. Tästä nousi kova vastustus ja mielipidekirjoitukset oli täynnä sitä, miten jokainen lapsi (myös se alle 3v) tarvitsee varhaiskasvatusta. Palautettiin joskus 2019 ja nyt tämä ajanjakso tuntuu unohtuneen monelta täysin. 

Naapurin ainakin piti 2017 vaihtaa isompien koko päivähoito (50h/vko) osapäiväiseen (20h/vko) kun jäi nuorimman kanssa kotiin. Mun mielestä ihan hyvä systeemi olisi rajata tuota aikaa, jos hoitopaikkaa ei oikeasti töiden/opiskelun takia tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten leikkikerho 3h 3x viikossa on teidän mielestä hyvä idea, mutta päiväkoti 4h 3x viikossa kamalaa lapsen kiusausta?

Rehellisesti en tunne ketään esikoista, joka olisi ollut noin lyhyitä päiviä hoidossa. Kaikki on sen vähintään 8 tuntia päivässä aivan kuten töitä tekevienkin. Vaikka äiti siis lomalla kotona ja jopa siten, että molemmat ovat.

Aijaa, minä taas en tunne ketään jonka lapset olisi täysiä päiviä hoidossa jos ovat kotona. No, yhdellä tutulla oli täysaikainen hoitosopimus kun kotona oli kaksosvauvat, mutta ei se esikoinen silti ihan täyttä päivää tehnyt. 

Minun nuorimman lapsen ryhmässä (alle 3v) on paljon kotona olevia äitejä vauvan kanssa, samaan aikaan tuovat ja hakevat isomman kuin minäkin etätöitä tekevä. (Klo 8-16). En voi ymmärtää 

Vierailija kirjoitti:

Miten kaikilta tuntuu unohtuneen, että subjektiivinen päivähoito heitettiin romukoppaan vuoden 2015 tienoilla tai kunnat saivat itse päättää tarjottiinko sitä. Tästä nousi kova vastustus ja mielipidekirjoitukset oli täynnä sitä, miten jokainen lapsi (myös se alle 3v) tarvitsee varhaiskasvatusta. Palautettiin joskus 2019 ja nyt tämä ajanjakso tuntuu unohtuneen monelta täysin. 

Minä yritin tuolloin 2016 sinnitellä synnytyksen jälkeisen masennuksen, iltaopiskelun ja lastenhoidon kanssa, kun kesken kaiken olivat omassa kotikaupungissa rajoittaneet tuota päivähoitoa. Se ei joustanut mihinkään suuntaan, vaan lapsen hoitoaika oli maantaista keskiviikkoon aamupäivällä. 

Ei auttanut, vaikka oli psykologin käynti torstaina aamupäivällä, ei auttanut vaikka oli koeviikko ja koe torstaina iltapäivällä. Ei auttanut neuvolan suositukset, ei mikään. Vasta kun sain työpaikan 2017, tilanne helpotti. 

Jotenkin selvisin, mutta mieltä kyllä kaihersi miten vuosi, pari aikaisemmin lapsensa oli saanut hoitoon vain koska halusi. Eikä yhtään auttanut kaupungin päivähoidon vastaavan kommentit lehdessä, että ei äitien olekaan tarkoitus missään kampaajalla käydä ja saada ilmaista lastenhoitoa :)