Perinnönjako ja perintöveron maksu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti jos pidetään jakamattomana niin perintöverot maksetaan siitä kuolinpesästä osakkaiden yhteisellä sopimuksella, periaatteessa se on osittainen jako mutta ei se mene sillätavoin että joku voisi vaatia vaan tosiaan edellyttää kaikkien hyväksynnän, luonnollisesti myös leskeltä. 

Meillä jaettiin kuolinpesä 10 vuotta myöhemmin, mutta kaikki maksettiin perintöverot, kun tulivat maksuun. Mitä tarkoitat tuolla, että perintöverot maksetaan osakkaiden yhteisellä sopimuksella? 

Sitä se tarkoittaa että ne osakkaiden verot maksetaan sieltä jakamattoman kuolinpesän tililtä, sillä yleensä on varoja jos on verojakin, ja voidaan jättää loppu jakamattomaksi siksi kunnes leski kuolee. Normikäyt

Kyllä meillä maksettiin sekä isän että äidin jälkeen tulleet perintöverot kuolinpesän tileiltä.   Jokaisella oli sama määrä veroa joten se oli niin selkeä juttu.   Meni mlkein kaksi vuotta jälkimmäisen kuolemasta että saatiin omaisuus realisoitua ja jaettua.

Samoin appeni maksoi kahden lapsensa perintöverot perikunnan varoista. 

Ja eihän ne ole lahjaa,  mikä on peritty  ja verotetaan.

Tässä jutussa apn äidillä oli osuus jakamattomassa kuolinpesässä. Voisin veikata, että kyseessä oli maa-metsätila. Äidin sisarukset eivät ole halukkaita jakamaan pesää. 

Mutkia matkaan tuo, jos kuollut äiti oli varakkaampi kuin apn isä(puhe metsästä). Silloin osa ensimmäisestä kuolinpesästä kuuluu apn isälle tasinkona. Isäkin siis haluaisi tuon itselleen avio-oikeuden mukaan kuuluvan osuuden. Ei auta muuta kuin pyytää pesänjakoa. 

Voiko siis lapsenlapset vaatia isovanhempiensa pesän jakoa eli siis äitinsä lapsuuskodin?

Näitä varmaan on suomessa lukematon määrä, isommat talot kyllä jaetaan ja maksetaan muut ulos,  mutta pienempiä tloja,  sisarukset jättäneet yhden haltuun tai autioksi.

Mieheni oli vanhempansa kautta sellaisen osakas,  viiden hehtaarin tilalle jäänyt vanhapoika kuoli ja oli 36 osakasta sitten perukirjassa.  Siis iso työmaa, hyöty jokaiselle pieni.

Vierailija kirjoitti:

Ei saisi tämmöisiä ikäviä pohtia, mutta silti pohdin, että kun itsekin olen pienituloinen ihminen, niin kun isästä joskus aika jättää, niin millä ihmeellä saan perintöveron maksettua?

Kun tuskin edes lainaa saan perintöveron maksua varten.   

Pelkään todella joutuvani siinä vaiheessa isoihin taloudellisiin vaikeuksiin. 

Mitä sitten edessä, jos ei kerrassaan pysty perintöveroa maksamaan?

Silloin isälläsi on isot säästöt = ei ongelmaa.

On realisoitavaa omaisuutta = pankkilaina peritty omaisuus panttins

Ei isoa perintöveroa,  hupsut,  joudu maksamaan jos ei ole mitään.   Ensimmäiset 20 000 on verovapaata. On

Vierailija kirjoitti:

Voiko siis lapsenlapset vaatia isovanhempiensa pesän jakoa eli siis äitinsä lapsuuskodin?

Näitä varmaan on suomessa lukematon määrä, isommat talot kyllä jaetaan ja maksetaan muut ulos,  mutta pienempiä tloja,  sisarukset jättäneet yhden haltuun tai autioksi.

Mieheni oli vanhempansa kautta sellaisen osakas,  viiden hehtaarin tilalle jäänyt vanhapoika kuoli ja oli 36 osakasta sitten perukirjassa.  Siis iso työmaa, hyöty jokaiselle pieni.

Eipä tuossa 36 osakkaan perikunnassa taideta perintöveroja maksaa! 5ha peltoa ja rakennuksia, joita kukaan ei halua.

Perinnöstä voi kieltäytyä ja silloin se siirtyy lapsille. Hekin voivat kieltäytyä, jos ovat aikuisia. Valokuvat yms. tunnejutut voi käydä hakemassa, kun leski siirtyy pois talosta ja miksei aiemminkin.

Moneen kertaan mainittu: perinnön jaolla ei ole mitään merkitystä perintöverotukseen. Vain silloin verotusta voidaan oikeasta, jos perintö jaetaan jollakin muulla tavalla kuin alkuperäinen verotuspäätös on ollut. Esimerkiksi vero koko perinnöstä on määrätty testamentin saajalle, mutta muut perilliset vaativa lakiosansa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko siis lapsenlapset vaatia isovanhempiensa pesän jakoa eli siis äitinsä lapsuuskodin?

Näitä varmaan on suomessa lukematon määrä, isommat talot kyllä jaetaan ja maksetaan muut ulos,  mutta pienempiä tloja,  sisarukset jättäneet yhden haltuun tai autioksi.

Mieheni oli vanhempansa kautta sellaisen osakas,  viiden hehtaarin tilalle jäänyt vanhapoika kuoli ja oli 36 osakasta sitten perukirjassa.  Siis iso työmaa, hyöty jokaiselle pieni.

Kuolinpesä on jaettava, kun yksi osakas vaatii. Jos lapsenlapsenlapsenlapsenlapsi on vuonna 1928 kuolleen esivanhemman kuolinpesän osakas, hän voi vaatia jakoa.  

Yksinkertaisin tapa jakaa vanha kuolinpesä on jakaa se ensin murto-osiin. Joku 1/81 osa on aika tavallinen jako-osa sellaisesta. Kun osittainen jako on ensin tehty, myydään koko kuolinpesä ja jaetaan rahat. On verrattomasti helpompi jakaa noin 37 erikokoiseen osaan eurot kuin hehtaarit. Tai neliömetrejä ne pienimmät jako-osat taitaisivat olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko siis lapsenlapset vaatia isovanhempiensa pesän jakoa eli siis äitinsä lapsuuskodin?

Näitä varmaan on suomessa lukematon määrä, isommat talot kyllä jaetaan ja maksetaan muut ulos,  mutta pienempiä tloja,  sisarukset jättäneet yhden haltuun tai autioksi.

Mieheni oli vanhempansa kautta sellaisen osakas,  viiden hehtaarin tilalle jäänyt vanhapoika kuoli ja oli 36 osakasta sitten perukirjassa.  Siis iso työmaa, hyöty jokaiselle pieni.

Eipä tuossa 36 osakkaan perikunnassa taideta perintöveroja maksaa! 5ha peltoa ja rakennuksia, joita kukaan ei halua.

Perinnöstä voi kieltäytyä ja silloin se siirtyy lapsille. Hekin voivat kieltäytyä, jos ovat aikuisia. Valokuvat yms. tunnejutut voi käydä hakemassa, kun leski siirtyy pois talosta ja miksei aiemminkin.

Kyllä he silloin selvittivöt sen.  Myivät tilan ja rahat jakoon. En muista mitä siitä tuli. Ei ainakaan rikastunut mieskään mutta olihan yksi kuolinpesä pois verotoimiston kirjoilta.

Ostaja muuten jätti sen metsittymään ja talon, 50-luvulla vanhan tilalle rakennetun hoitamatta.   Tie oli hävinnyt, ikkunat rikki, ovet rempsotti, jonkun muu  perikunnan harmi nyt.