Miksi tällä palstalla aina kehotetaan opiskelemaan lähihoitajaksi?

Tuosta pakottamisesta/painostamisesta: Aina voi kyseisellä toiminnalla ihminen saada tietyn alan töihin tai opiskelemaan, mutta tuskin kummassakaan pysyy. Kävin aikoinaan työvoimakoulutuksen ja sieltä lähti kaikki ne kesken opiskelun jotka kuulemma olivat karenssin uhalla siellä. Vain minä ja kaksi muuta suoritti tutkinnon loppuun koska oltiin vapaaehtoisia. 

Itse ainakin "sairastuisin" masennukseen jos yritetään pakottaa johonkin sosiaaliseen alaan, sama koskee opiskelua. Olen saanut ihan hyvin töitä pelkällä peruskoululla. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista 

No siksi, koska ajatellaan että nainen on niin tyhmä miestään palveleva kone. Miksi miehiä ei kehoiteta opiskelemaan aivokirurgeiksi, avaruusinsinööreiksi tai vaikkapa hammaslääkäreiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oma syy valittaa työttömyydestään kun on mahdollista opiskella moneen ammattiin. Mutta tiedän ihmisen joka on työtön muttei valita. Sanonut suoraan olevansa laiska p*ska ja ei siksi kouluttaudu. Hänellä vaan peruskoulu käyty ja toivoo lottovoittoa eli töitä ilman toisen asteen tutkintoa. 

Sinne opiskelemaan ei kuka tahansa pääse. Esim. itse olen johonkin 30 eri alalle ja amikseen hakenut mutta en ole tullut valituksi....

 

Taidat keskittyä nyt aivan liian moneen alaan, ja siksi et pääse mihinkään, kun et panosta mihinkään yhteen tarpeeksi. Keskity siihen yhteen alaan, mihin oikeasti haluat, ja sitten vaikka vuoden ajan omatoimisesti luet mahdollisimman paljon kirjallisuutta tästä alasta ja menet vaikka jonnekin kurssille, joka valmentaa sinua pärjäämään seuraavana vuonna pääsykokeissa. Samaten, jos oma haastattelutekniikka on hukassa, niin mene johonkin kurssille, jossa opetetaan näitä taitoja ennen varsinaista haastattelua.

Sairasta, jos Suomessa pitää käydä tuollainen rumba päästäkseen esim. siivoojaksi. Ei taida oikeasti olla työväestä pulaa tuolla alalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oma syy valittaa työttömyydestään kun on mahdollista opiskella moneen ammattiin. Mutta tiedän ihmisen joka on työtön muttei valita. Sanonut suoraan olevansa laiska p*ska ja ei siksi kouluttaudu. Hänellä vaan peruskoulu käyty ja toivoo lottovoittoa eli töitä ilman toisen asteen tutkintoa. 

Sinne opiskelemaan ei kuka tahansa pääse. Esim. itse olen johonkin 30 eri alalle ja amikseen hakenut mutta en ole tullut valituksi....

 

Taidat keskittyä nyt aivan liian moneen alaan, ja siksi et pääse mihinkään, kun et panosta mihinkään yhteen tarpeeksi. Keskity siihen yhteen alaan, mihin oikeasti haluat, ja sitten vaikka vuoden ajan omatoimisesti luet mahdollisimman paljon kirjallisuutta tästä alasta ja menet vaikka jonnekin kurssille, joka valmenta

Hain viime kesänä rappusiivoojaksi ja ihan älyttömiä kysymyksiä haastattelussa, osa sellaisia mitkä ei liittynyt edes koko hommaan kuten miten tykkäät työskennellä ryhmässä yms. Ja muutenkin ihan hullua että kun haet jotain osa-aikaista siivoojan pestiä niin kysellään ummet ja lammet miksi juuri sinä olet pätevä hommaan, mulla myös kokemusta siivouksesta, luulisi sen jo riittävän

Olen eri. Jos on jo opiskelut opintotuella maisteriksi, kaikki opintotuet on jo käytetty, eikä voi enää saada lisää opintotukea sairaanhoitajaopintoihin. Aikuiskoulutustukikin loppuu pian. 

Argh! Että mua sitten ottaa aivoon ihmiset jotka kuvittelee tietävänsä kaiken. Tämä mun opiskelukaveri on joo käyttänyt opintotuen tukikuukautensa maisteriopintoihin, kyllä mä nyt sen tiedän! Aikuiskoulutustukea todellakin saa näihin opintoihin niin kauan kuin hänellä tukikuukausia on. Jo myönnettyjä aikuiskoulutustukea ei lopeteta vaan ne saa sillä hetkellä suoritettaviin opintoihin niin kauan kuin tukikuukausia on. Jos vaihtaisi opintoja, niin sitten ei saisi aikuiskoulutustukea.

Itse saan myös aikuiskoulutustukea ja mulla on sitä jäljellä 4kk, joista 3 jätän syksylle. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitajan työ on kutsumusammatti vaikka tälle sanonnalle taidetaan nykyään nauraakin. Hoitajan työtä ei voi pidemmän päälle tehdä ainakaan hyvin ellei todella pidä ihmisten hoitamisesta ja hoivaavimisesta.  Minä en ole itse hoitoalalla, mutta ystävistäni moni on ja ovat lähes poikkeuksetta ylpeitä ammatistaan ja tekemästään työstä vaikka eivät nykyään aina saa tekemästään työstä sitä arvostusta mitä heidän pitäisi saada. Valitettavasti kuitekin monet työhönsä pettyneet ja/tai palkkaansa ja työskentelyolosuhteisiin tyytymättömät hoitoalalla työskentelevät ovat haukkuneet työnsä niin lyttyyn, että osa niistäkin, jotka tuntevat paloa tähän työhön epäröivät nyr hakeutua alalle.

Olen hoitoalalla. Minulla on useita kymmeniä työkavereita, ja ainoastaan yksi heistä on puhunut olevansa kutsumusammatissa. Mielestäni kutsumuksesta ja hoivavietistä puhuminen kuulostaa suoraan sanoen vähän alentavalta. 

Hoidan lähes päivittäin ihmisiä, jotka lyövät, potkivat, purevat ja kohdistavat hoitajiin rajua henkistä väkivaltaa. Voin kertoa, että tuollaisten hoitamiseen en koe mitään kutsumusta, eikä minua ole mitään halua hoivata tai edes palvella heitä. Silti työt on tehtävä. 

Kyse on enemmän sietämisestä ja jaksamisesta eikä niinkään kutsumuksesta.