Ahdistaa niin paljon, että olen seonnut. Myyn huonekalujani ja teen kuolinsiivousta.

Jätä alkoholi ja liika kofeiini alkuun, jos on. Ja koita selvittää pää, vältä ikäviä uutisia. Katso onko lääkkeen luettelossa haittoja tai deliriumriskiä. Onko asioita jotka vaivaavat vai vain maadoittamaton olo. Maadoita sopivasti, ei liikaa. Ajattele positiivisia vaihtoehtoja ja asioita jos sellaista tulee mieleen jossain vaiheessa. Irrottaudu ahdistavista asioista ja stressistä. Juttele jonkun kanssa jos se helpottaa yhtään, joka ymmärtää ja osaa suhtautua kivasti. Eikä takerru asioihin. Onko ihmissuhdedraamoja ollut, ne saisi jättää. Onko asuinalue hyvä vai hankala. Teetkö liikaa töitä, kannatko maapalloa hartioillasi. Voiko joskus irrottaa ikävistä jutuista päivä päivältä. Olisiko vaihtoehtoja, vielä jotain kivaa.

Minä en vihaa itseäni enkä ole itse sotkenut asioitani. Minua ahdistavat itsestäni riippumattomat asiat niin paljon, että en oikein näe enää muuta vaihtoehtoa kuin kuoleman. Enkä koe olevani henkisesti sairas, vaan pidän itseäni realistina. Mitä järkeä on elää, jos elämä on täynnä vastoinkäymisiä vuodesta toiseen? Jos mikään ei tuo iloa?

Yritin hakea apua julkiselta puolelta erään pahan kriisin jälkeen, kun tuntui että pakko päätä puhumaan jollekin. Kerrottuani elämäntarinani minulle sanottiin, että minussa on selvästi vahvuutta selviytyä vaikeistakin tilanteista, ja suositeltiin hakeutumaan työterveyspsykologille. No sinne en mene koska joku koulunpenkiltä psykologiksi valmistunut ei tiedä oikeasta elämästä ja ongelmista mitään. Sitä paitsi kuten sanottu, vika ei ole korvieni välissä, vaan olen vain ollut tavattoman epäonninen elämässä. Eli en näe mitä apua psykologi voisi antaa.

Kuolinsiivousta en jaksa tehdä, tosin onneksi en ole hirveä hamstraaja muutenkaan. Kyörätköön kamani kaatopaikalle. Seuraavasta vastoinkäymisestä en aio enää selviytyä. Se on menoa sitten. 

Kuulostaa tavallista pahemmalta kriisiltä.

Minua kiinnostaa tietää että mitkä asiat voi olla itsestä riippumattomia ja että sinussa ei ole mitään vikaa (toisinsanoen vika on vain muissa). Näillä tiedoilla mielestäni psykologi olisi juuri se joka voisi auttaa. Kyllä itse on se joka tämän elämän rakentaa, ei kukaan muu. 

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap:lle! Kriisipuhelimeen voi soittaa 24/7. Numero on 09 2525 0111.

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin/

Hyvä, että kirjoitit tänne, se voi olla myös tapa purkaa pahaa oloa. Myös puhuminen jollekulle, joka ei tuomitse, on hyvä askel. Kriisipuhelimessa sinua ei tuomita.

SOITA TUOHON NUMEROON HETI    09 2525 0111.

Ap. Toivottavasti olet kunnossa!!

Kaikki mitä kirjoitat voisi olla minun kirjoittamaani, juuri nyt. Tää on todella pelottavaa, tuntuu että todellisuudentaju hämärtyy ja ihan kohta on se hetki kun jotain naksahtaa lopullisesti enkä vaan enää palaa takaisin tähän todellisuuteen. Tekee mieli kirkua ja kuolla mitään mistään tietämättä ennenkuin sen huudon viimeinen pihaus on tullut keuhkoista ulos. 

Halusin vaan sanoa, että et ole yksin, tai, että joku voi todella tietää sen levelin millä ahdistuksesi on. Se on ihan järkyttävää. Aivan hirveätä että joutuu tällaisen helvetin kokemaan. Mä lähetän sulle lämpimimmän halauksen mitä olen ikinä kenellekään lähettänyt! 

Jos vaan yhtään jaksat, tilaa taksi ja mene päivystykseen, pääset osastolle. Ota rauhoittava ensin. Mä olen ollut osastolla kahdesti. Se oli kuin olisi päässyt takaisin kohtuun, siellä oli turvassa itseltään! Haluaisin nytkin, mut se kuulemma vaan passivoi, epävakaa kun olen. Niin, halvemmaksi se varmaan tulee jos vaan kuolen kun sydän ei enää jaksa lyödä. Ei ole pokkaa päättää omia päiviänsä.

Tässä on jo konkretiaa teoissa. Onneksi voit jutella jonnekin edes, oli päätöksesi sitten mikä vain. 

               hyppää kaivoon?