Miten ratkaisisit tilanteeni? En tykkää miesystävän lapsista.
Emme asu siis yhdessä. Miehellä on kaksi teini-ikäistä lasta, jotka käyvät isällään säännöllisesti. En viihdy yhtään heidän seurassaan. Mies taas haluaisi, että vietän heidän kanssaan aikaa ja on vähån loukkaantunut, kun en vieraile siellä lasten aikana. Mitä tekisit minuna?
Kommentit (151)
Tee kaikille palvelus ja lopeta suhde. Lapset eivät tule miehen elämästä mihinkään häviämään, ainakaan jos hän on minkään arvoinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko varma, ettet pidä lapsista? Vai olisiko niin , että sinulla on jotain pelkoja tai epävarmuuksia itsestäsi.
En pidä lapsista. Meidän suhteemme oli jo vahvalla pohjalla ja tunteet voimakkaita, kun tapasin lapset ensimmäistä kertaa. Lapset ovat kovin eri henkisiä kuin minä.
Ei sitä miestä niin vain vaihdeta uuteen. Tätä miestä minä rakastan ja hän minua. Mies haluaa ehdottomasti olla kanssani. En voi pakottaa itseäni tykkäämään kenestäkään, mutta haluan, että suhde toimii. Oma ratkaisuni on ollut, että annan tilaa miehelle olla lastensa kanssa, mutta hän haluaisi minut kuvioon mukaan.
apEiköhän hän kohta lakkaa rakastamasta sinua, kun tajuaa lopullisesti millainen olet.
Ehkä ongelmasi onkin, että luulet, että mies pitää vaihtaa u
Mistä noin kuvittelet? Olin sinkku, tapasimme miehen kanssa, hän rakastui minuun ja minä häneen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi joku toinen mies. Ei tuosta mitään tule. Lapset ovat aina vanhemmalle tärkeimmät, aina. Ihan turhaan kuvittelet mitään muuta.
Ei välttämättä. Ja vaikka olisikin, niin mitä tekemistä sillä on aloituksen kanssa? Kyllähän työkin on monelle erittäin tärkeää, ja silti sitä ymmärtää, että työ ja vapaa-aika on kaksi eri asiaa. Ja vapaa-aika lasten kanssa ja vapaa-aika puolison kanssa voidaan erotella (jollei lapset asu koko aikaa)
Vierailija kirjoitti:
Tee kaikille palvelus ja lopeta suhde. Lapset eivät tule miehen elämästä mihinkään häviämään, ainakaan jos hän on minkään arvoinen mies.
ei ap ole sanonut, että toivoo lasten häviävän.
ihme tulkimtoja täällä. Sisälukutaito?
ohis
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut uusperheellinen 10 vuotta, meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole. Olemme naimisissa.
minun neuvoni: pyri komromissiin niin, että mene paikalle tyyliin joka kolmas tai neljäs kerta. Mene mukaan ravintolaan, keilaamaan, anoppilaan tms. Jos ei ole mitään ohjelmaa, pysy poissa. Selitä possaolosi siten, että haluat tavata omia kavereita tms.
Niin teenkin. Olen mukana anoppilareissuilla, koska pidän heistä ja he minusta. Menen joskus myös miehen ja lasten mukaan ravintolaan syömään. En vain halua viettää aikaa siellä kotona tai yöpyä silloin. Minusta on luonnollista, että mies on keskenään lasten kanssa ja minä teen omia juttujani silloin.
ap
Niin siis mies on selvästi suhteesi tosissaan kun on sinut jälkikasvullekin esitellyt, sinä sen sijaan et hyväksy häntä kokonaisena ihmisenä, joka on myös vanhempi. Voi toimia jos sovitte, että olet vain tämän hetken hoito, mutta lasten kanssa sinun on turha lähteä kilpailemaan.
En kuuna päivänä kelpuuttaisi suhteeseen ihmistä, joka ei ymmärrä, että lapset tulevat tärkeysjärjestyksessä aina ensin.
Vierailija kirjoitti:
Omituisia vastauksia. Ei kaikista ihmisistä tarvitse tykätä. Silti voi olla korrekti ja tavata mahdollisimman harvoin. Kuulostaa siltä, että ap käyttäytyy asiallisesti eikä halua loukata ketään.
Aloituksesta: Mies taas haluaisi, että vietän heidän kanssaan aikaa ja on vähån loukkaantunut, kun en vieraile siellä lasten aikana.
Mies on siis valehtelija, koska eihän hän sinun mielestäsi oikeasti voi olla loukkaantunut. Miksi ap siis haluaisi olla valehtelijan kanssa?
Sympatiat ap:lle. En pidä lapsista yleisesti, ja satuin rakastumaan mieheen, jolla on lapsia. Ei ole aina helppoa, mutta yhdessä asutaan ja jotenkin ollaan saatu toimimaan. Pysyttelen omissa puuhissani ja omissa menoissani enkä puutu mieheni ja lasten väliseen yhteiseen aikaan. Lapset eivät tunnu olevan millänsäkään, heitä kiinnostaa vain että on rakastava isä jonka luokse ovat tervetulleita. Monenlaista järjestelyä tänne mahtuu, ja lasten lisäksi myös aikuisilla on oikeus onnellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
En kuuna päivänä kelpuuttaisi suhteeseen ihmistä, joka ei ymmärrä, että lapset tulevat tärkeysjärjestyksessä aina ensin.
uusperheen liima on parisuhde, koska lapset eivät se liima voi olla.
lapsellisen pitää päättää, haluaako hän olla ns, vain äiti/isä, vai haluaako hän olla myös parisuhteessa. Jos hän haluaa myös parisuhteen, tuo ajattelukaava ei käytännössä toimi.
Jos kyse on tosiaan siitä että et pidä kyseisistä lapsista (tai ylipäätään lapsista) niin suhteella ei ole tulevaisuutta. Lapset eivät ole tyhmiä ja havaitsevat antipatiasi, ja ennen pitkää alkavat itsekin karttaa sinua. Ja viimeistään siinä vaiheessa siitä tulee ongelma myös miehelle, ja hän toteaa, että tämä ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko varma, ettet pidä lapsista? Vai olisiko niin , että sinulla on jotain pelkoja tai epävarmuuksia itsestäsi.
En pidä lapsista. Meidän suhteemme oli jo vahvalla pohjalla ja tunteet voimakkaita, kun tapasin lapset ensimmäistä kertaa. Lapset ovat kovin eri henkisiä kuin minä.
Ei sitä miestä niin vain vaihdeta uuteen. Tätä miestä minä rakastan ja hän minua. Mies haluaa ehdottomasti olla kanssani. En voi pakottaa itseäni tykkäämään kenestäkään, mutta haluan, että suhde toimii. Oma ratkaisuni on ollut, että annan tilaa miehelle olla lastensa kanssa, mutta hän haluaisi minut kuvioon mukaan.
apEiköhän hän kohta lakkaa rakastamasta sinua, kun tajuaa lopullisesti millainen olet.
Ehkä ongelma
Aika heikoilla on rakkaus, jos mies ei hyväksy ap:ta sellaisena kuin hän on.
me kun menimme yhteen, niin mies luopasi minulle, että hän hoitaa omat lapsensa, eikä minun tarvitse olla heidän kanssaan, ellen itse halua. Tämä on todellista rakkautta,
Ap on kuitenkin ilmoittanut, että mies on nyt loukkaantunut. Ap yrittää keksiä ketjun avulla syitä, joiden avulla hänen ei tarvitse välittää miehen loukkaantumisesta. Hän toivoo, että kaikki täällä kertovat, ettei lapsia tarvitse nähdä. Lieneekö aikomuksena laittaa mies lukemaan tämä ketju, jotta hän toteuttaa ap:n toiveen, jottei ap:n tarvitse toteuttaa miehen toivetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut uusperheellinen 10 vuotta, meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole. Olemme naimisissa.
minun neuvoni: pyri komromissiin niin, että mene paikalle tyyliin joka kolmas tai neljäs kerta. Mene mukaan ravintolaan, keilaamaan, anoppilaan tms. Jos ei ole mitään ohjelmaa, pysy poissa. Selitä possaolosi siten, että haluat tavata omia kavereita tms.
Niin teenkin. Olen mukana anoppilareissuilla, koska pidän heistä ja he minusta. Menen joskus myös miehen ja lasten mukaan ravintolaan syömään. En vain halua viettää aikaa siellä kotona tai yöpyä silloin. Minusta on luonnollista, että mies on keskenään lasten kanssa ja minä teen omia juttujani silloin.
ap
No niin. Sanot miehellesi, että näin tämä homma toimii. Sinusta ei ole muuhun.
Ei luulisi olevan liikaa vaadittu.
Teinit ovat jo teinejä. He eivät enää montaa vuotta isänsä luona käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko varma, ettet pidä lapsista? Vai olisiko niin , että sinulla on jotain pelkoja tai epävarmuuksia itsestäsi.
En pidä lapsista. Meidän suhteemme oli jo vahvalla pohjalla ja tunteet voimakkaita, kun tapasin lapset ensimmäistä kertaa. Lapset ovat kovin eri henkisiä kuin minä.
Ei sitä miestä niin vain vaihdeta uuteen. Tätä miestä minä rakastan ja hän minua. Mies haluaa ehdottomasti olla kanssani. En voi pakottaa itseäni tykkäämään kenestäkään, mutta haluan, että suhde toimii. Oma ratkaisuni on ollut, että annan tilaa miehelle olla lastensa kanssa, mutta hän haluaisi minut kuvioon mukaan.
apEiköhän hän kohta lakkaa rakastamasta sinua, kun tajuaa lopullisesti millainen olet.
Ehkä ongelma
Aika heikoilla on rakkaus, jos mies ei hyväksy ap:ta sellaisena kuin hän on.
Lapset ovat osa miestä. Ap ei hyväksy sitä osaa miehestä.
Vaihda mieheen jolla ei lapsia, yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko varma, ettet pidä lapsista? Vai olisiko niin , että sinulla on jotain pelkoja tai epävarmuuksia itsestäsi.
En pidä lapsista. Meidän suhteemme oli jo vahvalla pohjalla ja tunteet voimakkaita, kun tapasin lapset ensimmäistä kertaa. Lapset ovat kovin eri henkisiä kuin minä.
Ei sitä miestä niin vain vaihdeta uuteen. Tätä miestä minä rakastan ja hän minua. Mies haluaa ehdottomasti olla kanssani. En voi pakottaa itseäni tykkäämään kenestäkään, mutta haluan, että suhde toimii. Oma ratkaisuni on ollut, että annan tilaa miehelle olla lastensa kanssa, mutta hän haluaisi minut kuvioon mukaan.
apEiköhän hän kohta lakkaa rakastamasta sinua, kun tajuaa lopull
ap hyväksyy miehen riittävällä tasolla. Hän kertoo yllä tapaavansa välillä lapsia, käyvänsä syömässä yhdessä ja anoppilassa.
asia ei mene niin, että ap antaa kaiken periksi, vaan molemmat tulevat puolitiehen vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuuna päivänä kelpuuttaisi suhteeseen ihmistä, joka ei ymmärrä, että lapset tulevat tärkeysjärjestyksessä aina ensin.
uusperheen liima on parisuhde, koska lapset eivät se liima voi olla.
lapsellisen pitää päättää, haluaako hän olla ns, vain äiti/isä, vai haluaako hän olla myös parisuhteessa. Jos hän haluaa myös parisuhteen, tuo ajattelukaava ei käytännössä toimi.
Se, että priorisoi elämässä lapsensa, ei tarkoita että olisi "vain" äiti tai isä. Se tarkoittaa, että on vastuunsa tunteva, aikuinen ihminen, joka ei tee ratkaisuja pelkästään omat mielihalut ja oikut edellä. Valitettavan usein näkee tätä, että lapseton ei oikein kykene ymmärtämään, että tällainen asia ei ole mikään neuvottelukysymys, ei ainakaan silloin kun lapsen ja vanhemman suhde on normaalisti kehittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda mieheen jolla ei lapsia, yksinkertaista.
yksinkertaisinta on, että silloin, kun miehellä on lapset, ap pysyy poissa. Lapset kunnvain käyvät isänsä kuona, eivät asu siellä, niinhelposti toteutettu.
Aika heikoilla on rakkaus, jos mies ei hyväksy ap:ta sellaisena kuin hän on.
me kun menimme yhteen, niin mies luopasi minulle, että hän hoitaa omat lapsensa, eikä minun tarvitse olla heidän kanssaan, ellen itse halua. Tämä on todellista rakkautta,