Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet kitkuttavat parisuhteissaan aikuisten lasten vuoksi?
15.02.2024 |
Jotenkin ymmärrän sen, että pysytään yhdessä niin kauan kun tenavat muuttavat omilleen. Mutta se, että roikutaan yhdessä kun lapset on jo esim.reilusti yli 30 vuotiaita. Tuttavapiirissä muutamakin mies, joka sanoo että eivät voi erota lasten vuoksi ja jos tulisi lapsenlapsiakin ja jos lapset alkaisi vihata ym. Ei kai ne lapset voi määritellä vanhempien koko elämää?? Itse olisin ainakin mielummin elänyt lapsuutenikin eroperheessä, kun katsellut sitä vihan ilmapiiriä.Miksi minua kiinnostaisi mitä vanhempani tekisivät kun olen aikuinen?? Hehän saavat tehdä mitä haluavat.
Kommentit (7)
Pitääkö tässä jo jotenkin perustella sitäkin, miksi ei eroa?
Varmaan nämä ihmiset tykkäävät lapsistaan, talostaan, mökistään ja jollain lailla puolisostaankin. Ehkä he ovat realisteja ja tietävät, ettei välttämättä elämä enää mahtavaa huumaa tarjoa siinä iässä, kun lapsenlapsia odotellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan muitakin syitä, mutta muutkaan tekosyyt eivät kuulosta hyvältä. Lähteminen on aina vaikeaa.
No jos on henkisesti sairas ja haluaa silti tottumuksesta jäädä, niin onhan sekin valinta. Elämänsä saa viettää vaikka jätesaavissa jos tykkää.
Mun vanhempani varmaankin suunnittelivat eroavansa kun minä muuttaisin pois kotoa. No mitenkäs kävi, juupelit menivätkin rakastumaan uudelleen toisiinsa. Kihersivät kuin teinit. Myöhemmin kuolema erotti heidät.
Varmastikin yrittävät löytää semmoisen "pienimmän riesan tien". Eroamisessa on omat kommervenkkinsä ja byrokratiansa, joista omaisuuden jako ei ole vähäisin. Lisäksi moraaliset ongelmat, mahdollinen ystäväpiiristä luopuminen ainakin osittain. Lapset, lapsenlapset... Kumpikin voi myös ymmärtää ettei tule olemaan sinkkumarkkinoilla enää mitään kuuminta hottia. Sitten vain sopeudutaan siihen kämppäkaveri- suhteeseen.
Osa katuu myöhemmin, ja kokee vuosien menneen hukkaan kämppäkaverina, osa taas muistelee jälkeenpäin että olipa hyvä kun ei erottu, kunhan tottuvat elämään kämppiksinä, miehellä ei seiso ja vaimoa ei enää huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmastikin yrittävät löytää semmoisen "pienimmän riesan tien". Eroamisessa on omat kommervenkkinsä ja byrokratiansa, joista omaisuuden jako ei ole vähäisin. Lisäksi moraaliset ongelmat, mahdollinen ystäväpiiristä luopuminen ainakin osittain. Lapset, lapsenlapset... Kumpikin voi myös ymmärtää ettei tule olemaan sinkkumarkkinoilla enää mitään kuuminta hottia. Sitten vain sopeudutaan siihen kämppäkaveri- suhteeseen.
Osa katuu myöhemmin, ja kokee vuosien menneen hukkaan kämppäkaverina, osa taas muistelee jälkeenpäin että olipa hyvä kun ei erottu, kunhan tottuvat elämään kämppiksinä, miehellä ei seiso ja vaimoa ei enää huvita.
Jos ei miehellä enää seiso eikä vaimoa huvita, eikö kämppissuhde ole silloin molempien tarpeiden mukainen? Sehän olisi ihan kamalaa ryhtyä ratkomaan noita ongelmia uudessa suhteessa, samalla kun pitäisi tehdä surutyötä kaikesta menetetystä.
Amen! Eläkeikäisenä eronnut.