Syyllinen olo olla kotona toisten lasten kanssa kun esikoinen eskarissa
Meillä on kolme lasta, joista esikoinen eskarissa. Ennen toisiksi vanhin oli myös päiväkodissa, mutta nyt vauvan synnyttyä hän jäi kotiin. Minulla on kauhean syyllinen olo siitä, että nämä nuoremmat saavat nauttia kotona olosta ja isompi joutuu olemaan eskarissa, varsinkin kun tiedän että hänkin nauttisi todella paljon kotona olosta. Sitten yritän olla päivät vain kotona ja tekemättä mitään "kivaa" ettei esikoiselle tule vielä kurjempi olo siitä ettei pääse mukaan esim kirjastoreissuille, perhekerhoihin jne. Toisaalta tylsäksi tulee itselle jos ei ikinä voi mennä mihinkään sen takia ettei pahoittaisi yhden lapsen mieltä, ja olisihan se toisille kiva päästä jossain käymään.
Vaikea tilanne, kun ennen kun oli nämä kaksi ja molemmat olivat saman verran päiväkodissa, oli niin helppoa olla tasapuolinen eikä tarvinnut kokea syyllisyyttä. Miten tästä syyllisyydestä pääsisi eroon, kun eihän se minun vikani kuitenkaan ole että siellä eskarissa on käytävä? Vai pitäisikö vaan olla sitten kotona oman ja nuorempien kustannuksella?
Kommentit (31)
Niin no, se eskari on nykyään osa oppivelvollisuutta. Sun lapsi on kuitenkin jo 6-vuotias ja menee kouluunkin ensi syksynä, joten mä en nyt oikein ymmärrä, että mitä suremista tässä asiassa on. Isossa Britanniassa lapset menee kouluun jo 5-vuotiaina ja valtaosassa muita maita 6-vuotiaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole kypsä äidiksi.
Sinä et ole kypsä keskustelijaksi.
Et kestä totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Koita ymmärtää että tuo on vaan sun oma tunne, jota yrität siirtää lapsesi kokemukseksi. Jos lapsen eskari on lähtenyt mukavasti käyntiin, todennäköisesti hän on siellä tyytyväinen eikä kaipaa kotiin sen muutaman tunnin aikana.
Järkyttävää lässytystä.
Vierailija kirjoitti:
Myös pienet voi sijoittaa varhaiskasvatusyksikköön, jolloin he pääsevät osallisiksi varhaiskasvattajien tuottamasta laadukkaasta varhaiskasvatuksesta.
Varhaiskasvatetuksi tuleminen on jokaisen lapsen oikeus. Varhaiskasvatus on kiinteä osa lapsen oppimispolkua samalla tavoin kuin esi- ja alkuopetus.
Kerrankin sarkasmi toimii täällä.
Olet kuitenkin viettänyt aikaa esikoisesi kanssa ennen kuin nuorempia oli edes olemassa. Mietipä sitä. Älä ala riistää toisilta lapsilta lapsuutta siksi, että esikoisesi leikkii ja askartelee eskarikaverien kanssa.
Jaa, meillä on aina pienemmät kadehtineet isompia jotka pääsee kouluun.
En oo tällaista ennen lukenut. Sun tehtävä on varmistaa että lapsen siivet aikanaan kantaa. Älä ripustaudu.
Eskari kestää noin 3-4 tuntia/päivä. Meillä ainakin lapsi oikein haluaa mennä, kun näkee kavereita ja opettelevat porukalla uusia juttuja. On nyt jo oppinut lukemaan yllättävän sujuvasti. Samassa eskariryhmässä on muutama erityislapsi, ja on saatu kiitosta siitä, että lapsi myös huomioi heidät, ottaa leikkiin mukaan. Erittäin tärkeää minusta, että oppii toimimaan heti nuoresta erilaisten ihmisten kanssa. En siis todellakaan tuntenut huonoa omaatuntoa, että olin vauvan kanssa kotona. Alle vuoden ikäinen kuitenkin vie oman aikansa, eikä eskari-ikäistä kiinnosta vauvaleikit.
Meillä oli sama tilanne, vanhin esikoulussa ja nuoremmat kotona. Ei kyllä tullut mieleenkään kokea siitä huonoa omatuntoa. Ainoa ongelma oli se, että kotiin tullessa eskarilla oli päivän sosiaalisuuskiintiö täynnä ja halusi olla rauhassa. Keskimmäinen taas oli koko päivän odottanut isosiskoa kotiin kaveriksi ja harva se oli päivä konflikti pystyssä!
Älä nyt sen takia jä pois perhekerhoista ym., hassu!
Koita ymmärtää että tuo on vaan sun oma tunne, jota yrität siirtää lapsesi kokemukseksi. Jos lapsen eskari on lähtenyt mukavasti käyntiin, todennäköisesti hän on siellä tyytyväinen eikä kaipaa kotiin sen muutaman tunnin aikana.